Alkoholi ja sosiaalisuus kietoutuvat pyhäksi liitoksi korkeakouluissa
Teksti Sampsa Hannonen
Kuvitus Aino Harmanen
Kuuntelen sivukorvalla ohi kävelevien kanssaopiskelijoiden pohdintaa joukkueensa nimivaihtoehdoista. Oletan iloisen kolmikon suuntaavan illan fuksirasteille.
Yhdeksi vaihtoehdoksi julistetaan “vanhat alkoholistit”. Nimiehdotusta seuraa hillitty naurunremakka.
Alkoholismi on alkoholin liikakäytöstä johtuva krooninen sairaus. Siksi ohi pyyhältävien opiskelijoiden tapa karnevalisoida maailman haitallisin päihde ihmetyttää.
Vaikka alkoholi elää vahvasti opiskelijoiden keskuudessa, on sen käyttö viime vuosina vähentynyt.
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön vuonna 2016 julkaisemassa terveystutkimuksessa ilmeni, että lähes 14 prosenttia ei käytä alkoholia lainkaan. Luku kasvoi edellisestä tutkimuksesta 3,5 prosentilla.
Muuttuneesta nuorten juhlimisesta kielii myös humaltumiskulttuurin rinnalle tulleet vaihtoehtoiset tavat juhlia ja käyttää alkoholia. Näistä yhtenä “sober curious” -ilmiö.
Ilmiön tarkoituksena on haastaa alkoholin normatiivinen luonne osana juhlimista, ja kannustaa ihmisiä vähentämään juomista omista lähtökohdistaan käsin.
Ja ennen kaikkea niin, että moraalikirves ei heilu. Kuulostaa siis täydelliseltä, vapauttavalta!
Humaltumiskulttuurin glorifiointi on tulossa tiensä päähän
Vaikka monimuotoinen juhliminen on alkanut rantautua korkeakouluihin, on sosiaalinen paine juomiselle edelleen kova. Ensimmäisenä mieleen tulee sitsikulttuuri, jossa glorifioidaan alkoholin liikakäyttöä leikein ja lauluin.
Mustalle huumorille tulee olla paikkansa, mutta alkoholin sosiaalisen aseman vuoksi on kuitenkin syytä tarkastella sitä pönkittäviä perinteitä. Tarpeen tullen niiden jatkuvuutta tulee myös pohtia.
Alkoholikulttuuria tutkinut Antti Maunu näkee, että alkoholilla rakennetaan yhteistä tilaa ja todellisuutta juhlijoiden kesken.
“Suomessa on jonkin verran tutkittu sosiaalista painetta, eikä suoraa painostusta juomiseen juuri esiinny. Enemmänkin paine muotoutuu epäsuorasti. Juhlissa alkoholilla rakennetaan eräänlaisia siltoja ihmisten kesken, joissa muodostetaan ihmissuhteita.”
Silloilla Maunu tarkoittaa ihmisten yhteenliittymistä, ja yhteisenä nimittäjänä on alkoholi. Hän kuitenkin huomauttaa, että sillan muodostaja voi olla käytännössä mikä tahansa. Jos alkoholista ei nauti, on tälle samalle sillalle pääseminen vaikeaa, vaikka alkoholittomat vaihtoehdot ja juomattomuus näennäisesti hyväksyttäisiin.
Juomattomuuden ihmettely on tuttua alkoholista kieltäytyville, koska normaali suomalainen tila on poikkeuksetta ollut se, jossa alkoholia juodaan. Ja mielellään humaltumiseen asti.
Juomattomuuden ihmettely on tuttua alkoholista kieltäytyville, koska normaali suomalainen tila on poikkeuksetta ollut se, jossa alkoholia juodaan. Ja mielellään humaltumiseen asti.
Maunun näkemyksen mukaan utelu ja tiedustelu voidaan perustellusti kokea toiseuttavana, mikä on omiaan lisäämään ulkopuolisuuden tunnetta.
Myös Lapin yliopiston ylioppilaskunta huomaa alkoholin ja opiskelijaelämän kompastuskivet. Humaltumiskulttuuria ei haluta tietoisesti varjella, sanoo järjestö- ja viestintäasiantuntija Esa-Pekka Tuppi.
“Korona-aikana on tehty muutoksia esimerkiksi sitseihin, ja uusi laulukirjakin on tullut. Alkoholia ei haluta missään tapauksessa kieltää, mutta suora painostus juomiselle on tapahtumissa saatu kitkettyä pois.”
Tuppi pohtii opiskelijakulttuurin muutosta.
“Tosiaan kulttuuri on selkeässä muutoksessa, jos mietin menneitä vuosia. Tuntuu, että laiva kääntyy hitaasti, ja ehdottomasti menemme parempaan suuntaan. On tärkeää, että tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta pidetään huolta myös tässä asiassa. Tapahtumia tulee tarjota monipuolisesti kaikille.”
Alkoholin symboliarvo opiskelijoiden keskuudessa mittava
Yliopiston järjestömaailma on näköalapaikka pohtia uusia käytäntöjä ja suhtautumista perinteiksi muodostuneisiin tapoihin viettää aikaa yhdessä. Muutos on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, pohtii Maunu.
“Korkeakouluissa voidaan nopeallakin aikavälillä saada aikaan muutoksia ja uusia toimintamalleja. Vaarana kuitenkin on, että moniarvoisia tapoja ajaneiden opiskelijoiden poistuessa palaavat vanhat tavat juhlia, kun uudet tulevat sisään. Kulttuurin muutos on pitkäjänteistä ja aikaa vievää työtä, eikä se tapahdu vuodessa tai kahdessa.”
Kukaan ei halua jäädä yksin. Varsinkaan sen takia, että ei kaada hermomyrkkyä kurkustaan alas.
“Alkoholin yhteys sosiaalisuuteen on vahva. Tällöin juhlissa voi tuntea olonsa helposti ulkopuoliseksi, jos tätä liittoa ei tunnusta, ja toimi ryhmän mukana”, sanoo Maunu.
Vaarana on, että fuksivuoden kosteat ensimmäiset viikot alkavat tuntumaan raskailta, kun humalaisia opiskelutovereita katselee illasta toiseen, ja kerää osakseen ihmettelyä valitsemastaan juhlimistavasta.
Alkoholin ei tulisi olla koskaan moottori, jos edes polttoaine, toteaa Maunu.
“Juttu luistaa, kun juo muutaman oluen, mutta sosiaalisuus ei tule automaationa alkoholin myötä. Olisi tärkeää ymmärtää, että hyvät kokemukset tulevat yhdessäolosta, ei humaltumisesta.”
Havainnoidessa Lapin yliopistoa näkee haalareita somistavat snapsilasin kokoiset kuksat, ja itse haalarimerkitkin viestivät usein alkoholista. On siis sanomattakin selvää, että alkoholi nauttii merkittävää symboliarvoa opiskelijoiden keskuudessa.
Miten alkoholia ja sosiaalisuutta kyettäisiin hivuttamaan erilleen toisistaan?
Maunu kieltäytyy antamasta yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin, mutta pohtii asiaa yleisellä tasolla.
“Yksi vaihtoehto on, että symboliarvoa alkoholilta pyrittäisiin höllentämään, ja yhdessäoloa painotettaisiin ennen alkoholia. Sen lisäksi alkoholin ja sosiaalisuuden liittoa tulisi tarkastella kriittisesti. Yleisestikin moniarvoisuuden ymmärtäminen juhlimisessa on mielestäni tärkeää.”
Siispä ajaudun pohtimaan yksinkertaisia ratkaisuja itse. Ensimmäisenä tulee mieleen ohjeistukset koskien yhteisiä juhlia.
Jos symboliarvoa haluttaisiin todella löyhentää, niin urakan voinee aloittaa falskista “Oma Pullo Mukaan” -loppukaneetista.