Opiskelija, mitä kuuluu?
Teksti Sara Kalajanniska ja Hanna-Mari Räsänen
Kuvitus Sara Kalajanniska
Korkeakouluopiskelijoiden mielenterveydelliset ongelmat ovat olleet kasvussa viimeisen vuosikymmenen ajan. Koronaa tästä ei kuitenkaan ole yksistään syyttäminen, sillä luvut ovat olleet muutoksen pyörteissä jo kauan ennen pandemian alkua. Hyvinvointia ovat horjuttaneet muun muassa taloudelliset vaikeudet, suorituskeskeinen opetusjärjestelmä sekä työelämän monimutkaistuminen.
”Ihmisen mieli rakastaa numeroita ja aikatauluja”, tietää psykologi ja psykoterapeutti Marja Kaikkonen. Siksi hän antaakin uutta lukuvuotta aloitteleville opiskelijoille neuvoksi maltillisen opintojen suunnittelun sekä joustavuuden harjoittelun.
”On huomattavasti helpompi olla, kun tietää mitä on vastassa. Tietää, milloin tulevat stressipiikit ja osaa vähän jo varautua niihin. Välillä tekeminen jää viime tinkaan, mutta sitäkin on hyvä oppia sietämään tai muuten elämä menee aika vaikeaksi.”
Kaikkosen mukaan joustavuus on armollisuutta itseä kohtaan. Kaikkien opiskelupäivien ei tarvitse olla hyviä, vaan välillä asioita voi tehdä vasemmalla kädellä. Kaiken ei tarvitse olla priimaa ja huonolle luennalle jääneet tentit voi uusia.
Yliopisto-opinnoissa käydään usein myös läpi isoja tietokokonaisuuksia. Esimerkiksi tutkielman tekeminen saattaa olla monelle kuormittavaa. Stressin helpottamiseksi Kaikkonen ehdottaa lyhytnäköisempää työskentelyä.
“Tekeminen muuttuu haastavaksi, jos ajattelee työt valtavan suurina kokonaisuuksina. Ihmisen mielelle on jo vähän liikaa miettiä, että minun pitää nyt opiskella vuosi.”
Tekeminen kannattaa Kaikkosen mukaan suhteuttaa omaan jaksamiseen ja elämäntilanteeseen.
Mieli on opiskelijan instrumentti
Stressaantuneelle mielelle helpotusta voi Kaikkosen mukaan tuoda vaikkapa ulkona kävely, tietoinen hengittäminen tai se, ettei tee yhtään mitään. Erilaisten trendien ja ismien kanssa hän kehottaa varovaisuuteen.
”Esimerkiksi mindfulness on ihan loistavaa, mutta olon ollessa hirveän väsähtänyt ja stressaantunut kannattaa lähteä helposta liikkeelle.”
Uni on yleensä ensimmäinen asia, josta ihmiset huomaavat, että jokin on vialla. ”Uniongelmat kertovat siitä, että kehossa ja mielessä on ylivireystila”, sanoo Kaikkonen.
Opiskelijan arjessa päätä pitää käyttää koko ajan, joten unen häiriintyessä olisi tilanteeseen reagoitava välittömästi. Se ei tarkoita välttämättä ammattiapua, vaan ylipäätään tilanteeseen heräämistä.
“Joku ehkä pystyy huomaamaan ja tekemään korjausliikkeen. Jos ongelma kuitenkin jää päähän pyörimään, eikä mene mihinkään, niin sellaisessa tilanteessa ammattilaisesta voi olla apua ja yleensä onkin apua.”
Avunsaanti ei aina ole helppoa
Kenenkään ei tulisi jäädä yksin huolien keskelle, mutta ammattiavun piiriin pääseminen ei aina ole yksinkertaista. Nykyinen psykoterapiamalli vaatisi tuuletusta, toteavat Mielenterveyspoolin hankepäällikkö Sanni Lehtinen sekä MIELI ry:n kehitysjohtaja ja psykiatri Kristian Wahlbeck.
Mistä opiskelija tietää tarvitsevansa ulkopuolista apua?
Kristian: Ammattilaiselta kannattaa hakea apua erityisesti silloin, jos muita keinoja on jo kokeiltu, eikä niistä ole ollut apua. Myös oireilun pitkittyessä ja vaikeuttaessa elämää on syytä hakea apua.
Sanni: Siinä vaiheessa, kun opiskelija pohtii, pitäisikö apua hakea, ollaan todennäköisesti jo avun tarvitsemisen pisteessä.
Se mikä sitten on oikea avun tarjoava taho, voi vaihdella. Jos opiskelijalla on esimerkiksi opintojen kanssa haasteita, voi olla, että omalla yliopistolla on tutor-opettaja tai opinto-ohjaaja, jolta voi saada apua teknisiin ongelmiin. Opintopsykologille puolestaan kannattaa hakeutua, jos tuntuu, että opiskelu tökkii tai opiskelijalla on esimerkiksi vaikeuksia palata opintojen pariin työrupeaman tai sairasloman jälkeen. Myös YTHS:lle voi soittaa hoidon tarpeen arviointiin, josta ohjataan eteenpäin.
Miksi niin moni opiskelijoista hakeutuu avun piiriin vasta, kun terveydentila on romahtamispisteessä?
Sanni: Syitä on varmasti yhtä paljon kuin apua hakevia yksilöitä. Jos kuitenkin lähdetään pohtimaan tätä abstraktimmalta tasolta, niin elämme aikamoisen suorittamiskulttuurin keskellä. Monet yhteiskunnan rakenteet ohjaavat suorittamaan, puhutaan sitten koulutusjärjestelmästä tai sosiaaliturvasta.
Stigma on varmasti myös yksi merkittävimmistä tekijöistä; meillä on yhteiskunnassa paljon sellaisia mielenterveydenhäiriöitä, joista ei edelleenkään osata puhua. Tämä ongelma heijastelee asenteita, joiden keskellä nykyisetkin korkeakouluopiskelijat ovat kasvaneet.
Kristian: Miesopiskelijoille avun hakeminen on selkeästi vaikeampaa. Tämä on asia, johon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Yksi syy tälle on kenties se, että usein miesten tapa käsitellä mielenterveydellisiä ongelmia on enemmän toiminnallinen, eikä alas istuminen ja asioista keskusteleminen välttämättä toimi heidän kohdallaan.
Nuoret saattavat myös ajautua hoitamaan omia mielenterveysongelmiaan päihteillä sen sijaan, että hakeutuisivat avun piiriin. Tämä ongelma linkittyy ehdottomasti mielenterveysosaamiseen ja mielenterveyden lukutaitoon.
Ihmiset, joilla on keskiluokkainen tausta osaavat ehkä hakea paremmin apua kuin he, jotka ovat heikommassa sosioekonomisessa asemassa. On siis myös luokkakohtaisia eroja siinä, miten mielenterveyttä osataan lukea ja miten hakeudutaan hoitoon.
Miksi opiskelijoista tuntuu, että terapiaan hakeutuminen on vaikeaa? Onko se todellisuudessa sitä?
Kristian: Terapiaan pääseminen on todellisuudessakin melko vaikeaa.
Sanni: Jos mietitään Kelan kuntoutusterapian pullonkauloja, on psykoterapeutteja todella vähän ja heistä merkittävä osa alkaa olla eläkeiässä. Alalle ei myöskään saada riittävästi tai riittävän nopeasti osaajia, joilla olisi mahdollisimman monipuoliset taustat, koska koulutus on kallista. Tähän ongelmaan voitaisiin vastata esimerkiksi sillä, että psykoterapeuttikoulutus muutettaisiin maksuttomaksi. Tästä on ollut kansalaisaloitekin käynnissä, joka keräsi riittävän määrän kannattajia ja etenee sitä myötä eduskuntaan.
On myöskin ongelmallista, että Kela ei korvaa tutustumiskäyntejä, jolloin asiakkaan taloudellisen tilanteen täytyy olla riittävän vakaa, jotta hän voi käydä tutustumassa useampaan terapeuttiin ja sen jälkeen maksaa omavastuun terapiasta. Tässä kohtaa moni pienituloinen varmasti miettii sitä, että onko minulla nyt oikeasti varaa lähteä hoitamaan tätä omaa päätäni kuntoon.
Sen lisäksi, että terapiaan hakeutumisen prosessi on melko pitkä, niin psykoterapiaan hakeutumisen voi aloittaa vasta, kun edellinen hoitosuhde on kestänyt vähintään kolme kuukautta. Tässä välillä olisi tietysti hyvä, että tukea löytyisi myös muualta.
Mitä sitten, jos huomaa, että toisella opiskelijalla on paha olla?
Kristian: On aina hyvä uskaltaa kysyä, mitä kuuluu, ja kuunnella, mitä kaveri kertoo. Jos ihminen avautuu, on tärkeää kuunnella tuomitsematta ja antamatta vähätteleviä neuvoja, kuten “ota itseäsi niskasta kiinni”.
Voi myös suoraan sanoa, että minusta tuntuu, että sinun olisi hyvä puhua ammattilaisen kanssa. Tulee myös uskaltaa kysyä, onko kaverilla niin huono olo, että tämä on ajatellut vahingoittaa itseään. Sekin voi auttaa, että kysyy, miten huonosti sinulla oikeasti menee.
“Vaikka laittaisimme palvelumme niin hyvälle mallille kuin mahdollista, käyttäjien tarve palveluille ei vähene yhtään, ellemme muuta systeemejä, joissa elämme.”
– Mielenterveyspoolin hanke-päällikkö Sanni Lehtinen
Sanni: On myös hyvä muistaa se, että vaikka kysyy ja kuuntelee, on tiettyjä asioita, joita ei itse voi kantaa toisen puolesta. Silloin on hirveän tärkeää, että kannustaa toista hakeutumaan avun piiriin. Ihan yhtä lailla se vieressä oleminen ja kuunteleminen voi olla kuormittavaa, ja on hyvä muistaa pitää huolta myös omasta mielenterveydestään.
Yksi näkökulma, josta toivoisin puhuttavan mielenterveyskeskustelussa enemmän, ovat ne askeleet ennen tilannetta, jossa täytyy hakea apua. Tarvitsisimme aika isoja järjestelmätason muutoksia siihen, miten mielenterveys ylipäätään ymmärretään tässä yhteiskunnassa. Meidän tulisi pyrkiä rakentamaan kaikki järjestelmät ja tekemään kaikki päätökset tietäen, millaiset mielenterveysvaikutukset niillä on – toisin sanoen inhimillisyys edellä. Vaikka laittaisimme palvelumme niin hyvälle mallille kuin mahdollista, käyttäjien tarve palveluille ei vähene yhtään, ellemme muuta systeemejä, joissa elämme.
Mistä saa apua?
Internet
Chatit ja puhelimet
MIELI ry:n valtakunnallinen kriisipuhelin 24/7
- 09 2525 0111
Opiskelijaterveydenhuolto
- YTHS hoidon tarpeen arviointi, ma–to
- klo 8–15 ja pe klo 8–14
- 046 710 1073
