Olisiko tilastollisten menetelmien hyödyntäminen sittenkin iloksi myös yhteiskuntatieteissä?

Teksti Aarni Laakkonen

Lukuvuoteen 2020–2021 päättyi merkittävä luku yliopistomme tilastotieteen opetuksen historiassa. Vahvasti takavuosien kauppakoulun aikaisiinkin kursseihin perustunut runsas, reilusti yli 25 opintopisteen sivuainekokonaisuus oli viimeisen kerran tarjolla. Opetusta oli lukuisista monimuuttujamenetelmistä, tilastollisesta testaamisesta, aikasarjoista ja indekseistä sekä tilastollisesta päättelystä. Kaikki nämä ovat perusasioita niille, jotka tarvitsevat tilastollisia menetelmiä omissa opinnoissaan ja töissään. 

Eläkkeelle lukukauden päätteeksi jääneen yliopiston lehtori Pekka Vasarin kädenjälki oli erittäin merkittävä tekijä tilastollisten menetelmien pysymisessä kurssitarjonnassa, ja ylipäätään Lapin yliopiston kyvyssä tarjota mainittua opetusta.

Lähdettäessä nyt uuteen lukukauteen on kurssitarjonta olennaisesti suppeampi. Kysynnän puutteessa tilastotieteen opetus on ajettu alas, ja mahdollisuutta 25 opintopisteen kokonaisuuteen ei oikeastaan enää ole. Tarjolla on vielä yhteiskuntatieteiden opintoihin sisältyvät pakolliset kurssit, työpaja kvantitatiivista pro gradua tekeville sekä hieman syventävämpänä kurssina R-ohjelman käyttö tilastollisissa analyyseissä. 

Monet yliopistomme opiskelijat ovat kuitenkin suorittaneet tilastotieteen pakollisia ja valinnaisiakin opintoja muissa yliopistoissa. Liekö syynä turhautuminen oman yliopistomme tapaan järjestää tilastotieteen opetus? 

Erityisesti Helsingin yliopiston Avoimen yliopiston järjestämä TilastoMooc on ollut suosittu opiskelijoidemme keskuudessa. Vapaa eteneminen kunkin omassa tahdissa on joustavaa, ja mielekkäästi sekä virikkeellisesti koostettu kymmenen opintopisteen kokonaisuus vastaa lopulta aika hyvin oman yliopistomme pakollisia tilastotieteen kursseja. Lisäksi samalla oppii R-ohjelman käytön perusteita, joiden osaamisesta voi hyvinkin olla hyötyä tulevaisuuden työmarkkinoilla.

Tällä hetkellä yliopistostamme valmistuu yhteiskuntatieteen maistereita, jotka eivät tunne tieteenalansa moderneimpia välineitä. Laskennalliset menetelmät eivät rajoitu pelkästään perinteiseen tilastolliseen tutkimukseen, vaan tekevät mahdolliseksi esimerkiksi laajat tekstimassojen analyysit. Kyvyttömyys käyttää näitä menetelmiä on jämähtämistä menneisyyteen yhteiskuntatieteen tutkimusmenetelmien nopeasti kasvavassa mahdollisuuksien joukossa. 

Yliopistossamme elää vahva laadullisen tutkimuksen henki, mitä ei ehkä haluta aina yleisesti myöntää. Se vaikuttaa olennaisesti siihen, miten täällä pohjoisessa tutkitaan ja sitä kautta myös opetetaan. Olisiko kuitenkin syytä nähdä tilastollisten menetelmien mahdolliset hyödyt yhteiskuntatieteissä?

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden opiskelija, joka suoritti tilastotieteen sivuainekokonaisuuden, kun se oli vielä Lapin yliopistossa mahdollista.