Vaikuttavuutta ja vastarintaa

Teksti Milla Suutari
Kuvat Anssi Kömi ja Jouni West / Eatnameamet - Hiljainen taistelumme

Taiteentekemisen ohella alkuperäiskansaelokuvantekijöitä motivoi usein halu yhteiskunnalliseen muutokseen ja kolonialististen rakenteiden purkamiseen. Jotta rakenteita voitaisiin purkaa, täytyy ne ensin tehdä näkyviksi. 

Kolonialismi. Pakkosuomalaistaminen. Maiden riisto. Kovalta kalskahtavat sanat eivät tunnu käyvän yksiin suomalaisen demokratian ruusuisen imagon kanssa. Monen suomalaisen onkin vaikeaa erottaa tällaisia säröjä hyvinvointivaltion silotellussa pinnassa ja helpommaksi käy katseen kääntäminen toisaalle. Suvi Westin ohjaama Eatnameamet – Hiljainen taistelumme on dokumenttielokuva, joka ripustaa saamelaisten kokeman rakenteellisen kaltoinkohtelun kaiken demoksen nähtäväksi. 

Vaikuttavuustuottajan työssä konkretisoituvat ohjaajan toiveet vaikuttamisesta

Eatnameametin rooli vaikuttamisen ja informaation lisäämisen välineenä on ollut selvää elokuvanteon alusta saakka, toteaa elokuvan vaikuttavuustuottajana työskentelevä Emmi Nuorgam. Suomessa vaikuttavuustuottajan työ on suhteellisen tuore ilmiö, ja Nuorgamin lisäksi alalla toimii vain muutama tekijä. Vaikuttavuustuottajan tärkein tehtävä on edesauttaa jotain yhteiskunnallista muutosta. 

Eatnameametin tavoitteena on lisätä suomalaisten tietoutta saamelaisuudesta sekä saamelaisesta politiikasta. Suomalaisessa opetussuunnitelmassa saamelaisuus loistaa poissaolollaan. Suomalaiset lapset oppivat koulussa enemmän Etelä- ja Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoista kuin saamelaisista. Kun tietoa saamelaisista ei ole tarjolla, ei tiedetä myöskään heidän kamppailustaan. 

Muutos syntyy pienten purojen yhdistyessä yhtenäiseksi, vahvaksi virraksi. Monipuolisessa tehtävässään Nuorgam työskentelee yhdessä elokuva-alan ammattilaisten, kansalaisjärjestöjen, päättäjien ja muiden saamelaisten kanssa. Vaikuttamistyö kohdistuu sekä yhteisön ulko- että sisäpuolelle. 

Eatnameametin tapauksessa työhön on kuulunut elokuvan esittämistä sekä keskustelujen järjestämistä ja niihin osallistumista eri elokuvafestivaaleilla, nuorille suunnatun yhteiskunnallista kriittistä ajattelua kehittävän projektin suunnittelua, perinteistä lobbaustyötä vallankäyttäjien keskuudessa ja saamelaiselokuvan käsittelemisen uudistamista.

Vuotsossa sijaitseva kultakaivos. / Eatnameamet

 

Dokumenttielokuva inhimillisyyden alkulähteillä

Eatnameametin tarina vetoaa tunteisiin ja erityisesti valkokankaan kautta tunteet välittyvät katsojalle voimakkaasti. Nuorgamin mukaan juuri siinä piilee dokumenttielokuvan vahvuus yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaajana. Tarinallistamisen aikakaudella tunteet ajavat ihmisiä kiinnittymään tiettyihin asioihin ja toimimaan niiden puolesta.

Taiteen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaaminen voi olla vaikeaa. Sitä voidaan kuitenkin arvioida esimerkiksi tarkastelemalla teoksen näkyvyyttä ja sen herättämää keskustelua. 

Jotain elokuvan vaikuttavuudesta kertoo se, että sen näytökset myytiin loppuun useilla elokuvafestivaaleilla. 

Nuorgam kokee, että Eatnameamet on onnistunut edesauttamaan yhteiskunnallista muutosta. Elokuvan ympärillä on käyty paljon keskustelua. Tavoitteidensa mukaisesti elokuva on onnistunut lisäämään suomalaisten tietoisuutta saamelaisuudesta ja saamelaispolitiikasta. Lobbaamistyön seurauksena on onnistuttu vaikuttamaan vallankäyttäjien saamelaiskuvaan ja saamelaisten osallistamiseen saamelaispolitiikassa.

Elokuva on tehnyt näkyväksi sen taistelun, joka saamelaisia uuvuttaa. 

Elokuva on tehnyt näkyväksi sen taistelun, joka saamelaisia uuvuttaa.

Elokuva-alan riisuminen lampaiden vaatteista

Alkuperäiskansa-aktivisti Waziyawatan ja alkuperäiskansatutkija Michael Yellow Bird määrittelevät dekolonisaation sellaisten kolonisoivien voimien aktiiviseksi vastustamiseksi, jotka edesauttavat alkuperäiskansojen mielen, kehojen ja maiden hyväksikäyttöä.

Alkuperäiskansamedian työ on aina jossain määrin dekolonisoivaa. Elokuvanteossa esimerkiksi kuvausympäristön, yhteisön ja sen jäsenten esittäminen sekä näkyvyyden ja yhteisön sisäiseen tietoon liittyvien rajoitusten merkitys korostuvat. Yhteisön ja sen jäsenten kuvaaminen tulee tapahtua sen omilla ehdoilla ja sen omasta näkökulmasta. 

Miksi on tärkeää, että elokuvan ohjaaja Suvi West ja vaikuttavuustuottaja Emmi Nuorgam ovat saamelaisia?  

”Saamelaiskulttuuriin liittyy paljon erilaisia luvan pyytämiseen liittyviä perinteitä, käsitteitä ja pyhiä paikkoja, joista länsimaalaisella tai suomalaisella ihmisillä ei voikaan olla tietämystä”, Nuorgam toteaa. Hänen mukaansa kulttuurin kunnioittava kohtelu on näistä syistä elokuvanteossa mahdotonta, jos tekijät eivät ole saamelaisia.

Sensitiivisyys erilaisia maailmankatsomuksia kohtaan ja sen ymmärtäminen, ettei kaiken kauneus ole taiteilijaa itseään varten auttavat pitkälle eettisessä elokuvanteossa. Länsimaalaisen elokuvantekijän voi olla vaikeaa ymmärtää omaa positiotaan ilman riittävää historiantuntemusta. 

”Jos alkuperäiskansaelokuvassa tekijät eivät ole alkuperäiskansoihin kuuluvia ihmisiä, elokuva ei kerro kyseisestä kansasta, vaan katse on ulkopuolisen tekijän ja lähes poikkeuksetta eksotisoiva.”

Nuorgamin sanojen saattelemana mieleen tulvahtaa mustavalkoisia kuvia Erik Blombergin elokuvasta Valkoinen peura. Lähes 70 vuoden takainen kansainvälisesti ylistetty ja palkittu elokuva pursuilee rakennettua Lapin eksotiikkaa. 

Saamelaiset on kuvattu usein katoavana kansana. Eatnameamet on otos kansasta, jota ei pitäisi enää olla. Westin elokuvassa on kyse niiden valtarakenteiden paljastamisesta, jotka mahdollistavat saamelaisten kokemusten, historian ja tulevaisuuden määrittelemisen yhteisön ulkopuolelta. 

Länsimaalaisen katsojan pettymys voi olla karvas elokuvan tai muun mediatuotteen ollessa jotain muuta kuin heijastus omista alkuperäiskansaan liitetyistä stereotypioista.

Elokuussa 2021 sosiaalisessa mediassa kohistiin jälleen saamelaisuudesta. Pettyneet katsojat kritisoivat YLE:n tuottamaa Katkeamaton-seurantadokumenttisarjaa puutteellisesta saamelaisuuden esittämisestä. Suomalaiset pohtivat yhdessä onko Miisa Nuorgam oikea henkilö edustamaan saamelaisuutta, kun häneltä ei taivu edes saamen kieli. Länsimaalaisen katsojan pettymys voi olla karvas elokuvan tai muun mediatuotteen ollessa jotain muuta kuin heijastus omista alkuperäiskansaan liitetyistä stereotypioista. 

“Jos saamelainen ohjaaja haluaa tehdä elokuvan rakkaudesta, surusta tai kuolemasta, täytyy sen olla elokuva saamelaisesta rakkaudesta, surusta tai kuolemasta, jotta elokuva nähdään rahoituksen arvoisena”, Emmi Nuorgam toteaa. 

“Jos saamelainen ohjaaja haluaa tehdä elokuvan rakkaudesta, surusta tai kuolemasta, täytyy sen olla elokuva saamelaisesta rakkaudesta, surusta tai kuolemasta, jotta elokuva nähdään rahoituksen arvoisena.”
– Emmi Nuorgam

On punnittava, tehdäänkö elokuva ilman rahoitusta vai annetaanko asioiden vain olla. 

”Saamelaiset taiteen- ja kulttuurintekijät ovat jatkuvasti pienessä positiossa, josta ulospääseminen voi olla haastavaa.” 

Helsingin Sanomien elokuva-arvostelussa Eatnameamet arvioitiin kolmen tähden veroiseksi. Elokuva sai kritiikkiä seminaari- ja kokouskuvien tehottomuudesta ihmisten puheeseen ja luontokuviin verrattuna. Elokuvassa West esittää saamelaiset siinä ympäristössä, jossa he joutuvat viettämään nuoruutensa, aikuisikänsä ja vanhuutensa. 

Kokoukset ja seminaarit kuuluvat monen suomalaisenkin elämään, mutta harvemmin niissä on kyse perusoikeuksien turvaamisesta. Olisiko West kyennyt saamaan sanomansa perille yli Lapin luontoon liitettyjen mielikuvien ja saamenpukujen ja -kielen eksotiikan, jollei elokuva olisi ottanut kunnon pulahdusta suomalaisesta katsojasta puuduttavalta tuntuvaan hallinnon maailmaan? 

Kolonialististen rakenteiden vaikutukset eivät näy pelkästään länsimaalaisten katsojien ennakko-oletuksissa vaan myös elokuva-alalla käytännöissä.

”Rakenteet näkyvät sekä valkokankaalla että kaikkialla ympärillä, jo ennen kuin elokuvaa lähdetään tekemään ja sen aikana.” 

Kansainvälisen elokuvateollisuuden käytännöt perustuvat kansallisvaltioajatteluun eikä esimerkiksi Saamenmaan käsitettä tunnisteta. Toisaalta saamelaiset elokuvantekijät sivuutetaan suomalaiselle elokuvalle myönnettävässä rahoituksessa ja saamelaiselokuvan rahoittamiseen varataan vain pieni siivu. Sitäkin saa vain silloin, kun elokuvan saamelaisuus täyttää suomalaisten asettamat kriteerit.

Nuorgam painottaa, että aiheesta puhuminen on ensiarvoisen tärkeää. Ei ole sattumaa, että tarinat teattereissa, elokuvissa ja festareiden päälavoilla ovat valkoisten ihmisten tarinoita. Asiaan vaikuttaa se kuka päätöksiä tekee ja millaisella ymmärryksellä niitä tehdään.

Saamelaisen taiteilija-aktivistiryhmä Suohpanterrorin ja ympäristöjärjestö Greenpeacen järjestämä Red line -mielenilmaus Inarissa 2018. Mielenilmauksilla vastustettiin Jäämeren rataa, joka halkoisi valmistuessaan saamelaisten maita ja toisi muassaan metsähakkuita sekä lisäisi teollisia hankkeita alueella. / Eatnameamet

Sinnikkyys palkitaan – vai palkitaanko?

Historiassa saamelaisiin kohdistuneita vääryyksiä tarkastelevan totuus- ja sovintokomission oli tarkoitus aloittaa työnsä keväällä 2021. Valtioneuvoston nettisivujen mukaan komissio pyritään asettamaan vuoden 2021 aikana. ILO-169-sopimus odottaa ratifiointiaan. Saamelaiskäräjälain uudistus on nytkähtänyt eteenpäin, mutta on siitä väännettykin jo monta vuosikymmentä. Alkuperäiskansat jatkavat politiikan odotushuoneissa istumista, kuten Marjo Lindroth ja Heidi Sinevaara-Niskanen teoksessaan Global Politics and Its Violent Care for Indigeneity tilannetta kuvaavat. 

Toivoa luo Jäämeren radan linjauksen poistuminen Pohjois-Lapin maakuntakaavasta. Alkuperäiskansat ovat kuitenkin menneiden vuosisatojen aikana joutuneet sopeutumaan tilanteeseen, jossa yhden uhan poistuttua seuraava vaanii jo kulman takana. Yhdessä Westin elokuvan herkistävimmistä hetkistä yhdistyvät ilmakuvat Saamenmaasta sekä Mari Boinen aavemaisen kaunis laulu roukuvista rautastaaloista, jotka kaivautuvat maan sisuksiin etsien timanttista poroa. Maata ja sen kansaa uhkaa ennen kaikkea ihmisen kyltymättömyys. 

Suvi Westin Eatnameamet – Hiljainen taistelumme dokumenttielokuva antaa vahvan viestin siitä, että odottamisella, joustamisella ja sinnikkyydellä on rajansa. Standing Rock -kansaan kuuluva Floris White Bull esittää toisessa alkuperäiskansavastarintaa käsittelevässä dokumenttielokuvassa tärkeän kysymyksen, joka on luettavissa myös Eatnameametin rivien välistä: 

”Are you with us?”

Toivoa on, mutta liittolaisuutta tarvitaan. 

Jollet ole vielä nähnyt Eatnameamet-dokkaria, elokuva on tulossa katsottavaksi YLE Areenaan vielä tämän syksyn aikana. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *