Kuinka käy Käyrästunturin?

Teksti Sampsa Hannonen
Kuvitus Maiju Kettunen

 

Lapin ylioppilaslehden toimittaja Sampsa Hannonen havainnoi metsäpolitiikkaa perusteellisen läheltä. Kylmänhorkka iskostui toimittajan ytimeen tunturissa, ja kuiva leivos pelastettiin lorauksella kermaa Metsä-päivillä. Lisäksi selvisi, että Käyrästunturin aluetta uhkaa hakkuusuunnitelma.

Ilma on sakeana sumusta, ja jäätävä tihkusade valuu pitkin kuoritakkia mättäälle. 

Vanhoja mäntyjä kohoaa korkeuksiin, ja kelopuita nököttää siellä täällä kertoen alueen pitkästä historiasta. Edessä kohoaa rinne. Nousu on alkamassa.

Noin kaksi kilometriä autopaikalta paistaa ensimmäinen punainen nauha jykevän männyn ympärillä. Se osoittaa puun elinkaaren päättyvän. 

Käyrästunturi sijaitsee Sodankylän kainalossa, ja se on Rovaniemen ainoa tunturi. 

Käyrästunturin alue on ollut syksyllä luonnonsuojelijoiden pintapuolisen kartoituksen kohde, josta kartoittajat löysivät uhanalaisia lajeja. Yksi erittäin uhanalaiseksi luokiteltu löydös on hömötiainen.

Luonnon monimuotoisuuden hupeneminen, ja kiihtyvä eliöiden uhanalaistuminen on maailmanlaajuisesti tunnistettu uhka. Tämän takia EU:n biodiversiteettistrategia velvoittaa suojelemaan alueita entistä kiivaammin.

Ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2019 julkaiseman “Punainen kirja” -selvityksen mukaan uhanalaistuminen on kasvanut 1.4 prosentilla edellisestä tarkastelusta. Joka yhdeksäs eliölaji on Suomessa uhanalainen. Vanhojen metsien suojelu on yksi keinoista torjua monimuotoisuuskatoa.

Suuri määrä uhanalaislöydöksiä tehtiin Kuusivaaralta, jonne on suunniteltu hakkuita. Vajaa puolet Käyrästunturin vierestä sijaitsevasta Kuusivaarasta on merkattu leimikoksi. 

Leimikolla tarkoitetaan merkattua hakkuusuunnitelmaa.

Käyrästunturin löydökset olivat osa isompaa projektia. Siinä kartoitettiin valtion metsiä pohjoisessa. Metsäaktivisti Olli Manninen on osa pohjoisen metsissä kiertänyttä ryhmää, ja hän pitää aluetta arvokkaana luontokohteena.

“Pintapuolisen kartoituksen perusteella voin sanoa, että alue on luonnonsuojelullisesti todella arvokas, ja kiinnostava kohde. Alueella on paljon vanhaa metsää, lahopuuta ja uhanalaisia lajeja.”

Käyrästunturille hamutaan luonto- ja matkailukeskusta

Tunturista on useita merkintöjä retkeilijöiden suosimissa blogeissa ja Metsähallituksen luontoon.fi-sivustolla. Käyrästunturia luonnehditaan Visit Rovaniemen toimesta yhtenä tämän kevään “hittikohteena”. 

Blogipalveluiden kuvailema karu metsäkohde voi olla suurten muutosten edessä. Kokoomuksen riveissä viime keväänä istunut kunnanvaltuutettu Veli-Matti Kilpimaa haluaisi valjastaa tunturin kaupalliseksi luonto- ja matkailukohteeksi. 

Esityksen puuhamiehenä hääränneen Kilpimaan mukaan esitys on visio tulevaisuuden Käyrästunturista. 

“Tämä on visio, josta olemme ylpeitä, koska Käyrästunturi on ensimmäisiä suuria esityksiä pitkään aikaa. Visioita pitää olla!”

Tunturin muuntaminen matkailukohteeksi maksaisi 200 - 500 miljoonaa euroa. Vuoteen 2060 mennessä alueella voisi olla 20 000 vuodepaikkaa, ja useita yrityksiä. 

Kilpimaa ei halua suojella aluetta. Kuullessaan uhanalaislöydöksistä, vanhasta metsästä ja hakkuusuunnitelmasta muuttuu mielipide. 

“En ole luonnonsuojeluvastainen. No, ehkä siellä sitten voisi suojella hehtaarin tai pari.”

Kilpimaan mukaan kuntapoliitikkojen ja viranomaisten parissa selvitys otettiin hyvin vastaan, mutta asia ratkeaa markkinaehdoin. Kiinnostuneita sijoittajia on salamyhkäisen Kilpimaan mukaan muutama.

Kilpimaa ei tullut valituksi kaupunginvaltuustoon kesän 2021 kunnallisvaaleissa.

Metsähallituksen kiinteistökehityksestä vastaava myyntipäällikkö Kari Männistö huomauttaa, että Metsähallitus sai tiedon kokoomuksen ehdotuksesta lukiessaan paikallislehteä. Hänen mukaansa kunnallisvaalien alla tullut esitys vaikutti pelkältä vaalikikalta.

“Ihan puskista tuli, kun luin Lapin Kansaa. Jotenkin kuvittelisi, että asiasta oltaisiin maanomistajaan yhteydessä, jos tällaisia esityksiä halutaan tehdä.”

Alueen toivotaan kehittyvän, mutta maltillisesti ja luonnon ehdoin

Rovaniemellä on haaveiltu jo kauan erilaisten huippujen valloittamisesta liiketoiminnallisin keinoin. Nyt 15 vuotta kaavoituksessa jumissa ollut Ounasvaaran mökkikylä on nytkähtänyt eteenpäin. Alueen hankkeesta on uutisoitu tiuhaan.

Sen sijaan Käyrästunturi-politiikkaa voisi kuvailla sanalla “näkymätön”. Politiikka tunturin ympärillä on ollut passiivisessa tilassa ennen kevättä 2021.

Alueen luontoarvoista ja kehityksestä on puhuttu vähän ennen Kilpimaan esitystä. Vielä vähemmän toimittajan haastattelemat kuntapoliitikot tuntuvat tietävän vanhoista suojelualueista, ja ekologisista arvoista Käyrästunturin ympärillä.

Viimeisimmät tunturialueen kuulumiset piirtävät asukkaille ja luonnolle epävarmaa tulevaisuudenkuvaa. Hiljainen taisto on kuitenkin jatkunut jo vuosia.

Vuonna 2003 Yleisradion julkaisemassa uutisessa Namman kylätoimikunnan puheenjohtaja Juha Piittisjärvi toteaa, että hakkuut pilaavat vuosia ulkoiluseutuna pidetyn luonnonkauniin alueen. Yleisradion uutisen mukaan alueen asukkaat vastustivat hakkuita jo tuolloin.

Namma on Sodankyläntien varressa ja Rovaniemen pohjoisosassa sijaitseva kylä.

Tiaisen kyläseuran puheenjohtaja Heli Saraniemi kokee, että kehittymiselle ei nähdä esteitä, mutta luonnon tilaa tulisi ajatella ensisijaisena. Rinteessä makaava laavu pitäisi peruskorjata tai ainakin tarkastaa, ja puiden kuljettamisesta tulisi tehdä mutkatonta. Parkkialuekaan ei olisi pahitteeksi.

Tunturin juuressa sijaitseva Tiainen kuvastuu omaleimaiseksi alueeksi, jossa ei niin pidetä meteliä. Varsinkaan itsestä.

Asukkaat tuntuvat perin vaatimattomilta ja hiljaisilta. Puhelinkeskustelut ajautuvat pitkälliseen pohdintaan luonnon tilasta, ja siellä liikkumisesta. 

Haastatellut kyläläiset eivät toivo hakkuita alueelle.

Pitäisikö keskusteluun ottaa mukaan myös metsäbiologit?

Pöydät notkuvat lämpimäisistä, ja pumpputermarit nököttävät vierekkäin. Valmiiksi lautaselle asetettu torttu maistuu erinomaiselta, ja loraus kermaa leivoksen päälle tekee ihmeitä. 

Suomen Metsäyhdistyksen järjestämää Metsä-päivien keskustelutilaisuutta Helsingissä juontaa Yleisradion Matti Heikkilä. Keskustelu lähetetään suorana Rovaniemen Tiedekeskus Pilkkeen tiloihin. 

Metsäkeskustelu on osa Yleisradion Hyvin sanottu – Bra sagt -hanketta. 

Metsäyhdistyksen sivuilla kerrotaan avajaistapahtuman keskustelusta, jossa “erimielisten ihmisten kohtaaminen muuttuu voimavaraksi”. 

Mukana keskusteluissa ei ole luonnonsuojelijaa tai monimuotoisuuteen perehtynyttä luonnontieteiden edustajaa. Ainoa tieteen edustaja lienee Pellervon taloustutkimuksen taloustutkimusjohtaja Paula Horne. Horne on ympäristö- ja luonnonvarataloustieteen maisteri.

Ohjattuun kysymys-vastaus-rinkiin on saatettu keskustelemaan myös ihmisiä, jotka ovat hankkineet pieniä aloja metsää silkasta uteliaisuudesta. Heille merkitsee eniten luontoarvot ja rauha. Kaikki keskustelijat tuntuvat kuitenkin kannattavan metsän hoitamista.

Helsingin avajaiskeskustelun jälkeen ohjelma jatkuu tiedekeskus Pilkkeen tiloissa Rovaniemellä. Keskustelun teemana on pohjoisen metsät.

Vajaan kahden tunnin aikana valtio-omisteisista pohjoisen metsistä ei juurikaan puhuta. Paneeliin on kuitenkin saapunut Metsähallituksen Metsätalous Oy:n Ossi Pesälä.

Pesälä kiteyttää puheenvuoronsa, jossa hän lainaa Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelmaa. 

“Suojelu, taloudellinen toiminta ja virkistyskäyttö on Metsähallituksen ytimessä.”

“Suojelu, taloudellinen toiminta ja virkistyskäyttö on Metsähallituksen ytimessä.”
– Ossi Pesälä, Metsähallitus

Metsähallitus pohtii toimia uuden tiedon valossa

Useat yhteydenottopyynnöt alkavat tuottaa tulosta tiedusteltaessa Käyrästunturin alueen hakkuusuunnitelmasta. Sähköpostiviestit ja puhelinsoitot laskeutuvat hiljalleen Metsähallituksen Lapin aluejohdolta alaspäin. 

Yhdeksi vaihtoehdoksi tarjotaan Metsätalous Oy:n tiimiesimies Ossi Pesälää. Hän kuitenkin kieltäytyy haastattelusta, koska ei omien sanojensa mukaan tunne aluetta hyvin johtuen tuoreesta työtehtävästä.

Pesälä suosittelee soittamaan suunnittelupäällikkö Lauri Karvoselle.

“Metsähallituksella on hakkuusuunnitelma Käyrästunturin alueella, ja se on myös merkitty maastoon”, kertoo Karvonen. 

Karvonen kertoo haastattelun jälkeen lähetetyssä sähköpostissa, että hakkuusuunnitelma on kooltaan noin 40 hehtaaria, ja se koskettaa Käyrästunturin välittömässä läheisyydessä sijaitsevaa Kuusivaaraa.

Alueella on määrä tehdä 0,3 hehtaarin kokoisia pienaukkoja ja peitteistä metsähakkuuta. Kyseisellä hakkuumenetelmällä tarkoitetaan tiheään kasvaneen metsän harventamista. 

Kuusivaara on kartoittajien toimesta huomioitu arvokkaaksi, ja luonnonsuojelullisesti merkittäväksi kohteeksi. 

Suunnitelmat Käyrästunturin alueella on aloitettu Karvosen mukaan vuosi sitten. Hakkuiden toteutusajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa. 

Karvonen korostaa alituiseen metsätalouden ja virkistystoiminnan yhteensovittamista. 

Kysyttäessä Karvoselta alueen uhanalaisesta ekologiasta suhteessa hakkuisiin, hän toteaa, että on metsiä, joita on hyvä hoitaa. Hänen näkemyksensä mukaan hyvin suunnitellut hakkuut eivät vaikuta alueen monimuotoisuuteen.

"Tietyllä tavalla hoidamme metsänhoidollisesti sitä puustoa."

Aluetta kartoittanut joukko on lähettänyt Metsähallitukselle ennakkotiedon käynnistä ja Käyrästunturin suojelupotentiaalista syyskuussa.

Karvonen kertoo puhelimessa, että ei ole nähnyt sähköpostia, mutta korjaa asian myöhemmin. Hän luuli puhuttavan toisesta sähköpostista, jossa ilmoitetaan kaikki uhanalaishavainnot, ja tarkat tiedot Käyrästunturin alueen metsäkartoituksesta.

“Jos tietoa on enemmän, niin asioita tulee punnita uudelleen”, linjaa Karvonen.

Käyrästunturilla voi nähdä metsän

Kylmänkostea tutkimusretki alkaa tulla päätökseensä, ja matka jatkuu kohti tunturin reunaa. Isot saappaat ja liukas kivikkoinen rinne saa etenemisen näyttämään laskettelemiselta. Ei tosin aikaakaan, kun teroittamattomat saappaan kantit pettävät, ja painovoima vetää velton tutkimusmatkailijan kohti kivikasaa. 

Tunturin jyrkässä seinässä kasvaa vanhaa kippuraista puustoa. Järkälemäisiä runkoja lepää lumen peitossa. Vastaavanlaisia jättimäisiä puunrunkoja näkee harvoin. 

Tunturin jyrkässä seinässä kasvaa vanhaa kippuraista puustoa. Järkälemäisiä runkoja lepää lumen peitossa. Vastaavanlaisia jättimäisiä puunrunkoja näkee harvoin.

Juuri tällaiset puut ovat erityisen tärkeitä monimuotoisuuden ylläpitäjiä. Ne tarjoavat ravinnon tai kodin lukemattomille eri eliöille. 

Käyrästunturin pohjoispuolella on runsaasti jo suojeltua aluetta, lähes 500 hehtaaria. Siellä sijaitsee lampia ja soita. Suojeltu kokonaisuus rajautuu Käyrästunturin juureen.

Sen sijaan itse Käyrästunturi, ja sen juuressa sijaitsevat lähialueet on tällä hetkellä merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jossa on virkistyskäyttöä. Mitään virallista suojelua näillä alueilla ei ole.

Olli Manninen vieraili Rovaniemellä marraskuussa, ja tapasi Metsähallituksen edustajia. He kiersivät yhdessä Rovaniemen alueen metsiä. Hänen näkemyksensä mukaan kiistely vanhoista metsistä on nykytiedon valossa turhaa.

“Kyllähän luonnonsuojelupuoli on ollut liian hiljaa, ja valta on metsätaloudella. Mikä tahansa hakkuu on uhka monimuotoisuudelle, mutta ennen kaikkea ongelma on vanhojen arvokkaiden metsäalojen kaataminen.”

Rovaniemen vierailu tuotti varovaisen positiivisen olon Manniselle. Metsähallitus on hänen mukaansa lupautunut pohtimaan vaihtoehtoisia tapoja toimia.