Kolumni: Kampuksella kuin buffetissa – kuinka ilotella sivuainevapauden ja rajatun opintotuen ristipaineessa

Teksti Emma Kähkönen

Lienet kuullut, että olet onnekas opiskellessasi Lapin yliopistossa, sillä koulussa vallitsee vapaa sivuaineoikeus. Tämän on oltava huima etu: miksi muuten kaikki yliopistot mainostaisivat samoin? 

Olen halunnut ajatella, että pienemmässä koulussa riittää erityistä lempeyttä suvaita opiskelijan sivupolkuja. Ainakin minun korvissani kaikuivat sanat “vapaa” ja “oikeus” niiden kauneimmissa merkityksissä, kun sukelsin vuosia sitten kampuksen tarjontaan. Marssin tiedekunnissa kuin buffetissa poimien kurssin kokoisia makupaloja. Kun tarjolla on tulevaisuudentutkimusta, metodityöpajoja ja elokuvantekoa, miksen kokeilisi?

Kun kokeilut lisääntyivät, huomasin kilpailuttavani opettajia ja kursseja. Moni kurssi jäi kesken, kun epäilys iti kesken johdantoluentojen. Oliko materiaali ajantasaista? Olinko valmis sitoutumaan opetustapoihin? Kiinnostiko aihe lehtoriakaan? Ehkä joku muu opettaisi esikuvallisemmin. Etsin parhaita paloja kuin kullankaivaja vaskoolillaan hippuja. Kokemukset eri tiedekunnista nostivat itsetuntoani ja tukivat muun muassa kandin kirjoittamista: osasin valita useiden kokeiltujen työtapojen väliltä.

Sivuaineopiskelu ei ole toki pelkkää vapautta. Kokeiluillani on ollut hintansa, sillä niiden aikana olen kuluttanut rajattuja tukikuukausia. Välillä epäilin valintojani. Kohtasin heitä, joiden kurssipaletti oli optimoitu, rönsytön. Kun törmäytimme keskusteluissa erilaisia tyylejämme, vanha totuus pulpahti pintaan. Vapaus tarkoitti kaikille eri asioita, samoin taloudelliset riskit. 

Olen itse omaksunut generalistisen tiedonihanteen: suvussani on monialaisia opettajia, ja äitini on napsinut sivuaineita rajattomien tukikuukausien Suomessa. Kukaan ei närkästy joulupöydässä, jos kerron tehneeni “sitä ja tätä”.

Entä kursseista maksaminen? Monille rahankäyttö maksuttomien tutkintojen Suomessa on pyhäinhäväistys. Itsekin koin sydämentykytyksiä, kun tajusin, ettei kaipaamaani sivuainetta löydy koulun maksuttomasta tarjonnasta. Nykyään koen jo jonkinlaista turvaa, kun ostan opinto-oikeuden uuteen avoimeen yliopistoon. Uskallan ostaa sivuaineen, jos tiedän sen niin tenhoavaksi, että en vahingossakaan jätä leikkiä kesken.

Kurssipaletin koostaminen voi olla varsinkin vasta-aloittaneelle opiskelijalle hähmäisen epävarmaa. Opintojen venymistä torjutaan joka suunnalta, mikä luo vaikutelman, ettei opiskelija saisi enää irrotella. Siksi haluankin alumnin uskottavuudella sanoa kaikille yllytystä kaipaaville: ANNA MENNÄ. Käännä sivuaineopiskelijana kaikki kivet, kun koostat näköisesi tutkinnon.

Käytännössä: tutustu Lapin yliopiston sivuilla JOO-opinto-oikeuksiin sekä kesäyliopiston ja avoimen yliopiston tarjontaan. Juttele opintosihteerin kanssa, käy sivuaineinfoissa ja hae vaihtoon. Kirjoita hakukoneeseen “avoin yliopisto” ja “avoin ammattikorkeakoulu” ja kahlaa läpi Suomen, miksei naapurimaidenkin, tarjolla olevat kurssit. Jos rahapuoli jännittää, muista opiskelijoille suunnatut apurahat ja laita hakemukset vetämään.

Uskallan ennustaa, että tulevaisuudessa kynnys kerätä sivuaineita eri aloilta ja maista madaltuu, kiitos etäopintojen kehityksen. Viron tuoreen presidentin Alar Karisin puheissa Suomi ja Viro ovat yhdessä matkalla koulutuksen huipulle, jos vain maat syventävät korkeakoulujensa yhteistyötä. Viro on nyky-Euroopan PISA-ihme ja edelläkävijä yhteiskunnan digitalisaatiossa, ja voi vain toivoa, että osa tästä kehityksestä roiskuu Suomen puolelle.

Tämän päivän sivuaineopiskelijan ei kuitenkaan tarvitse odottaa tulevaisuuden uudistuksia ja yhteistöitä. Jos osaat käyttää Lapin yliopiston Moodlea, sinulla on jo taitoa pärjätä verkko-opiskelijana joka mantereella: Moodle sattuu olemaan planeetan käytetyin verkko-oppimisympäristö.

Kirjoittaja on free-toimittaja ja Lapin yliopiston alumni, joka on ollut kirjoilla viimeisen kolmen vuoden aikana kuudessa koulussa, kolmessa maassa.