Teemu Loikkanen – Reggaesta inspiroituva jätetutkija

Teksti Silja Pohjakallio
Kuva Karolina Arvo

OLEN musiikki-intoilija, DJ ja lukutoukka. Toimin tällä hetkellä nuorempana tutkijana Lapin yliopistossa yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa sosiologian oppiaineessa.

TUTKIN kansalaisuutta kiertotaloudessa. Väitöskirjassani tarkastelen aihetta eri näkökulmista, erityisesti tutkien yksilön asemaa jätejärjestelmässämme kansalaisuuden käsitteen kautta. Yhdyskuntajätteen eli esimerkiksi kahviloissa tai kodeissa syntyvän jätteen kierrätyksestä puhuttaessa on yksilöillä keskeinen rooli. Suomalainen järjestelmä onkin vahvasti riippuvainen siitä, että ihmiset lajittelevat jätteensä oikein.

Aloitin jäteasioiden tutkimisen tehdessäni kandia dyykkaamisesta. Ajauduin sittemmin Jäteyhteiskunta-hankkeen pariin, jossa olen päässyt syventymään jätetutkimukseen ja huomannut, että aiheen parissa on paljon sellaista, mitä ei ole vielä täysin tutkittu.

Nykyään puhutaan paljon kulutusyhteiskunnasta ja kuluttamisesta – jätettä ei kuitenkaan huomioida samalla tavoin. Jätettä voi fyysistä tuotetta tehdessä syntyneen jätteen lisäksi olla myös esimerkiksi hiilidioksidipäästöt. Myös ostetun asian taustalla olevan tuotantoketjun pohtiminen jää usein vähälle.

KULUTAN ruokaa, sähköä ja vettä. Ostelen jonkin verran vinyylilevyjä ja hieman kirjojakin. Tietysti ostan joskus myös vaatteita, mutta niitä kuitenkin vähemmän. Se, mitä itse kuluttaa, on haastava kysymys. Ihmiset harvemmin miettivät sitä kovin tarkkaan, sillä kulutus on niin sisäänrakennettu asia yhteiskunnassamme.

INSPIROIDUN hyvistä kirjoista sekä musiikista. Suuri musiikillinen rakkauteni on reggae – tähän yhdistyy myös muu rytmimusiikki, kuten afrobeat, hiphop, funk, soul ja blues. Myös luonto ja ulkona oleminen inspiroivat. Vapaa-ajalla minut löytääkin joko yliopistolta, treenikseltä soittelemasta rumpuja, kotoa tai metsästä kävelemästä.

TOIVON laajempaa keskustelua jatkuvaa kulutusta vaativan talousjärjestelmän yhteydestä jätteeseen sekä päästöihin. Monessa kestävän kehityksen tai kiertotalouden ohjelmassa oletetaan, että edellä mainittu yhteys olisi mahdollista katkaista: kuluttaa ja tuottaa enemmän sekä samanaikaisesti saada hiilidioksidipäästöjen ja jätteen määrä laskuun. Toivonkin puheenvuorojen, joissa kuluttamisen vähentämisen mahdollisuus otetaan vakavasti, lisääntyvän.