Pääkirjoitus: Tieto on turvaa

Teksti Inka Komonen ja Lotta Lautala
Kuva Adam Eronen Piper

Kun yhteen kriisiin oli totuttu, Eurooppa heräsi uuteen. Koronauutiset vaihtuivat hetkessä sotauutisiin Venäjän aloittaessa täysmittaisen hyökkäyksen Ukrainaan 24. helmikuuta. 

Informaatiotulvan keskellä luotettavan tiedon tarve on huutava. Fakta sekoittuu helposti fiktioon valeuutisten ja informaatiovaikuttamisen ajassa samalla, kun Suomi-Twitterissä on joka aamu kymmenen uutta turvallisuuspolitiikan asiantuntijaa lisää. 

Usein sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta kriisissä tieto on parasta turvaa. Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus saada tietoa, ja tätä tehtävää palvelee parhaiten riippumaton ja monipuolinen media. Lehdistönvapaus ja kansalaisten luottamus uutismediaan on Suomessa korkealla tasolla – toisin on naapurissa.

 

Lehtiä on kuitenkin 2000-luvulla lakkautettu ja yhdistetty myös Suomessa, ja jäljellä olevissa mietitään, mistä voitaisiin vielä supistaa. Sampsa Hannosen tähän numeroon haastattelema Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson toteaa sivulla 13, että Suomeen on jo muodostunut uutisautiomaita laajojen alueiden ollessa ilman omaa lehteä.

Yksi vaarassa ollut pienlehti säästyi, kun Lapin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto päätti huhtikuun lopulla, että Lapin ylioppilaslehden julkaiseminen jatkuu ja printti säilyy. Päätös on osoitus siitä, että sananvapautta ja journalismia pidetään ylioppilaskunnassamme arvossa. 

Myös media-alan koulutuspaikkoja on vähennetty.  Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa päätettiin lopettaa media-alan koulutusohjelma vuonna 2013 taloudellisesta paineesta johtuen. Tämän jälkeen journalismia ei ole voinut opiskella Suomessa Oulun pohjoispuolella. 

Tämä voi osaltaan näkyä siinä, mistä toimittajat tulevat sekä heijastua siihen, mistä kirjoitetaan. 

Yksiäänisyys ja etäisyys voivat lisätä epäluottamusta mediaan. Tästä syystä on tärkeää, etteivät tietyt alueet ja ihmisryhmät jää ulkopuolelle. Huolestuttavaa on, ettei esimerkiksi saamenkielistä journalismin koulutusta ole Suomessa tarjolla. 

 

Kriisin keskellä moni seuraa uutisia taukoamatta ja miettii, mitä muuta voisi tehdä kuin doomscrollata. Putinin hallintoa vastaan voi taistella ja Ukrainaa tukea monella tavalla: lahjoittamalla rahaa, osoittamalla mieltä, vähentämällä fossiilienergian käyttöä sekä jakamalla tietoa luotettavista lähteistä. 

Erityisesti jälkimmäisestä korkeakouluopiskelijoilla, tulevina tiedonhankinnan ja sen kriittisen arvioinnin asiantuntijoilla, on vastuu. Totuus ei aina saa eniten tykkäyksiä, mutta on demokraattisen yhteiskunnan perusta. 

Ympäri Suomen myös yliopistot ovat miettineet, miten auttaa. Lapin yliopisto on muun muassa valmistautunut ottamaan vastaan ukrainalaisia opiskelijoita ja tarjoamaan heille opintoja, kirjoittaa Iikka Sorvali sivulla 24.

Kun epävarmuus on uusi normaali ja opiskelijoiden usko tulevaisuuteen heittelehtii, on tärkeä toimia yliopistoyhteisönä. Pandemia pakotti opiskelijat erilleen, tämä kriisi toivottavasti tuo yhteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *