TEKSTI Iikka Sorvali
KUVITUS Regina Salmela

 

Yliopisto-opiskelija Valentin pakeni Ukrainasta Venäjän hyökkäyssotaa. Hänen elämänsä muuttui lopullisesti varhain aamulla 24.2., kun ensimmäiset Venäjän ohjukset osuivat hänen kotikaupunkiinsa Kiovaan.

On maaliskuun alku Krościenkon raja-asemalla Puolan ja Ukrainan rajalla. Putinin tuhoisa hyökkäyssota on kestänyt yli viikon ja alue on täynnä ihmisiä, jotka haluavat päästä pakoon. Avustusjärjestöjen teltoista jaetaan tarvikkeita pakolaisille ja vapaaehtoiset tuovat omilla autoillaan jatkuvasti vaatteita, ruokaa ja leluja rajalle.

22-vuotias Valentin yrittää vakuuttaa rajaviranomaisia siitä, että hänellä on oikeus poistua maasta. Samaan aikaan hänen puolalainen ystävänsä seuraa tilannetta rajan toisella puolella. Valentin ei esiinny tässä jutussa oikealla nimellään asian arkaluontoisuuden takia.

Väittely ei kuitenkaan tuota tulosta. Kansainvälistä lakia opiskeleva Valentin on jumissa Ukrainan puolella.

Rajavartijat eivät päästä häntä pois maasta, koska kaikkia 18–60-vuotiaita miehiä on kielletty poistumasta Ukrainasta poikkeuslailla.

Valentin oli käynyt kouluaikoina pakollisessa terveystarkastuksessa, jossa oli todettu, ettei hänen tarvitse suorittaa varusmiespalvelusta. Myöhemmin hän huomasi, ettei hänen asiakirjoihinsa ollut lisätty tietoa tästä poikkeusluvasta.

Ennen sotaa yliopisto-opiskelu oli riittänyt asepalveluksen välttämiseen, joten Valentin ei ollut koskaan korjannut virallisia tietoja. Nyt pelkkä opiskelupaikka ei kuitenkaan oikeuta maasta poistumiseen.

”Kun huomasin että kukaan ei katso, kävelin hitaasti rajan yli kaverini autolle ja ajoimme pois”, Valentin kertoo.

 

“Kolmannesta räjähdyksestä ymmärsin, että sota oli alkanut”

Kaksi viikkoa ennen Krościenkon raja-aseman tapahtumia Itä-Ukrainan jäätynyt konflikti oli vain taustahälinää kiovalaisen Valentinin elämässä. Sodasta kirjotettiin graduja ja sitä käsiteltiin luennoilla, mutta se ei juurikaan vaikuttanut elämään läntisessä Ukrainassa.

Opiskelijalle korona-arki oli Ukrainassa muutenkin pitkälti samanlaista kuin Suomessa. Etäopinnot olivat tylsiä, mutta vapaa-aikaa oli enemmän, sillä yliopistolla ei tarvinnut käydä.

Tämä kuitenkin muuttui 24.2., kun ensimmäiset ohjukset osuivat Kiovaan varhain aamulla.

”Heräsin viiden aikaan aamulla räjähdyksiin. Aluksi en ollut varma kuulinko oikein, mutta kolmannesta räjähdyksestä ymmärsin, että sota oli alkanut”, Valentin kuvailee.

Aiempien kuukausien epävarmuus tulevasta hyökkäyksestä muuttuu kaaokseksi. Sodan ensimmäisenä päivänä yliopistolta kerrotaan, että kaikki luennot on peruttu toistaiseksi.

Valentin alkaa selvittämään, miten hän pystyisi pakenemaan Ukrainasta. Häntä huolettaa, mitä isoisän maalauksille tapahtuu. Isoisä jätti Valentinille vuosia sitten perinnöksi kymmeniä maalauksia. Nyt nekin ovat vaarassa tuhoutua kaiken muun mukana.

On selvää, että päästäkseen pois Ukrainasta Valentinin täytyy päästä maan länsiosassa sijaitsevaan Lviviin ja sieltä rajanylityspaikalle. Länteen meneviin juniin ei kuitenkaan päästetä miehiä eikä muita pakomahdollisuuksia ole.

”Vaihtoehtoinani olivat jäädä sänkyyn odottamaan kaupungin tuhoutumista tai päästä pois Kiovasta.”

Sodasta kirjotettiin graduja ja sitä käsiteltiin luennoilla, mutta se ei juurikaan vaikuttanut elämään läntisessä Ukrainassa.

 

Ukrainasta on yrittänyt pakoon laittomasti 1700 miestä

Ukrainasta on huhtikuun ensimmäiseen viikkoon mennessä paennut YK:n mukaan jo yli 4,2 miljoonaa pakolaista. Valtaosa heistä on jäänyt Ukrainan naapurimaihin, mutta monet ovat myös jatkaneet niiden kautta muihin maihin.

EU-maissa otettiin käyttöön pian Venäjän suurhyökkäyksen alkamisen jälkeen sotaa pakenevia ukrainalaisia varten tilapäisen suojelun direktiivi. Se mahdollistaa sotaa pakeneville ukrainalaisille oleskelun ja työnteon Euroopan Unionin alueella ilman turvapaikan hakemista.

Suojelulle on tarvetta, sillä Venäjän joukot ovat syyllistyneet vakaviin sotarikoksiin Ukrainassa. Kiovan alueelta perääntyneiden venäläisten joukkojen jälkeensä jättämät tuhot ja ilmeisen mielivaltaisesti tapetut siviilit ovat herättäneet keskustelua siitä, ovatko Venäjän joukot syyllistyneet kansanmurhaan.

Ukrainalaiset joukot ovat löytäneet Butšan, Irpinin sekämuiden Kiovan alueen kylien kaduilta ja kellareista teloitettuja siviilejä, joiden kädet on sidottu. Joukkohautoihin on heitetty satoja ihmisiä.

Ukrainan tutkintatoimiston mukaan maasta on yrittänyt paeta ainakin 1700 miestä, jotka eivät olisi saaneet poistua maasta. Monet ovat kuitenkin onnistuneet pakenemaan lahjusten avulla, Valentin kertoo.

”Suurilla lahjuksilla pääsee rajan yli, vaikka siihen ei olisi oikeutta. Pienempiä lahjuksia antavat pidätetään ja käännytetään takaisin”, Valentin kuvaa tilannetta rajalla.

Matka Puolan halki

Venäjän suurhyökkäyksestä on kulunut nyt viikko, ja junissa on enemmän tilaa. Valentin ottaa matkalle mukaan vaatteita, tietokoneen ja noin 30 isoisän maalausta.

Valentin päästetään Lvivin junaan. Matka on tukala, sillä juna on täynnä pakolaisia kantamustensa kanssa ja Valentin joutuu seisomaan koko tunteja kestävän matkan.

Lviviin saapuessa Valentinille selviää, että hänen työnantajansa tarjoama majoitus ei olekaan sitä, mitä oli luvattu. Valentinilta vaaditaan työntekoa ruoan eteen. Hän joutuu viettämään kaupungissa pari päivää.

Valentinin aika kuluu Lvivissä puhelimessa pohtiessa tapoja päästä rajan yli. Hän harkitsee jopa vaarallisimpia vaihtoehtoja kuten laitonta ylitystä raja-alueella koska tilanne on niin vaikea. Lopuksi hän päätyy kuitenkin siihen, että yrittää hoitaa asian diplomaattisesti.

Valentin päättää ajankohdan paolle ja sopii kahden ystävänsä kanssa, että he tulevat häntä vastaan rajalle.

Seuraavana aamuna hän tilaa taksin ja matkustaa raja-asemalle. Pakeneminen onnistuu. Puolassa Valentin antaa kahdelle häntä auttaneelle ystävälleen lahjaksi mukaansa ottamiaan maalauksia ja jatkaa matkaansa kohti Krakovaa.

Krakovassa Valentinin ystävä auttaa häntä ostamaan laivalipun satamakaupunki Świnoujściesta Ruotsin Ystadiin. Valentin lahjoittaa hänelle vielä kolme mukanaan pitämistään maalauksista.

Valentinin mukaan matkustaminen Euroopan Unionin alueella on helppoa. Hän saa apua ja ihmiset ovat ystävällisiä. Ongelmia oli oikeastaan vain Ukrainan puolella.

Valentin saapuu Świnoujścieen koleana, mutta aurinkoisena päivänä ja nousee laivaan. Laivalta ei löydy istumapaikkoja. Hän suuntaa ravintolaa kohti.

”Laivalla tilasin tequilan ja pari Red Bullia. Halusin pysyä hereillä koska pelkäsin, että minut ryöstettäisiin. Halusin myös juhlistaa sitä, että pakomatka oli tulossa päätökseensä”.

 

Palaaminen ei ole vaihtoehto

Laiva saapuu Ystadiin ja Valentinin uusi elämä Ruotsissa alkaa. Maa on hänelle vieras. Se valikoitui sattumalta, kun Valentinin ruotsalainen ystävä tarjosi hänelle majoitusta ja muuta apua. Valentin ei myöskään halunnut jäädä lähemmäksi Ukrainaa, sillä naapurimaissa on jo paljon pakolaisia huolehdittavana.

Alussa päivät kuluvat maahanmuuttoasioiden selvittelyyn ja uuteen kotikaupunkiin tutustumiseen. Valentin aikoo jäädä Ruotsiin toistaiseksi ja jatkaa siellä opintojaan.

Hän toivoo pääsevänsä opiskelemaan kansainvälisiä suhteita englanninkieliseen ohjelmaan. Opiskelupaikkaa haetaan nettilomakkeella, mutta sitä varten Valentin tarvitsee vielä ruotsalaisen henkilötunnuksen.

Valentin on kiitollinen avusta, jota hän sai matkan aikana ystäviltään.

”Ilman ulkomailla asuvia ystäviäni lähteminen ei olisi ollut mahdollista.”

Epävarmuus tulevaisuudesta painaa kuitenkin mieltä. Valentin uskoo, ettei hän tule palaamaan Ukrainaan lähiaikoina. Vaikka rauha tulisi, sen jatkumisesta ei ole mitään takeita.

Valentinia mietityttää myös se, voisiko hän joutua Ukrainassa oikeuden eteen. Vanhasta kodista muistuttavat jäljellä olevat isoisän maalaukset.

Valentin ei kadu Ukrainasta lähtemistä. Valinta oli selvä, kun vaihtoehtoina olivat varmalta tuntuva kuolema tai pako tuntemattomaan.

”Ruotsissa oleminen on kuin terapiaa, mutta näistä kokemuksista kokonaan parantuminen tulee viemään paljon aikaa. Lähteminen oli ainoa ratkaisu.”