TEKSTI Sampsa Hannonen
KUVITUS Sari Koukku

 

Suomalainen sanomalehdistö on laittanut toimittajia kortistoon ja uutisautiomaita on syntynyt. Tämä haastaa demokratiaa, sanoo Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson. 

 

On 7. lokakuuta vuonna 2006. Päivä Moskovassa näyttäytyy utuisena ja kauniina.

Harmaatukkainen nainen ryskyttää ostoskärryjään ulos Ramstor-ostoskeskuksesta, ja pakkaa kassinsa Lada 110 -malliseen autoon. 

Vihanneksista pursuavia kasseja on viisi. 

Autoaan pakkaava nainen on toimittaja Anna Politkovskaja. Hänet tunnetaan Venäjällä rehottavan korruption ja ihmisoikeusloukkauksien tiukkasanaisena kirjoittajana. 

Politkovskaja kirjoitti muun muassa Putinin Tšetšenian-politiikasta. Hän vieraili Pohjois-Kaukasiassa vuodesta 1999. Yhteensä noin 40 kertaa. 

Politkovskaja on maksanut journalismista kovan hinnan.

 1. syyskuuta vuonna 2004 hän oli matkalla Beslaniin raportoimaan lehdelleen Novaja Gazetalle panttivankitilanteesta. Kouluun oli tunkeutunut aseistautunut ryhmä. Politkovskaja ei ollut paikalla ainoastaan toimittajana vaan neuvottelemassa myös rauhaa.

Hän menetti tajuntansa teen juonnin yhteydessä.

”Kello 21.50 juon sen. Kello 22 havahdun, että minun on kutsuttava lentoemäntä, sillä olen menettämässä nopeasti tajuntani”, kirjoitti Politkovskaja Novaja Gazetaan tapahtuneesta.

Myöhemmin Politkovskaja heräsi sairaalasta Rostovista. 

 

 

Presidentti Putin murjoi turvallisuuden  

Venäjä makaa tällä hetkellä lähes täydellisessä uutispimennossa. Valtiolliset televisiokanavat on valjastettu Venäjän sotapropagandan tukemiseen. Toimittajia on lähtenyt pois Venäjältä.

Nyt Putin on laittanut uuden vaihteen silmään taistelussa vapaata lehdistöä vastaan. Putinin aloittama hyökkäyssota Ukrainassa on kärjistänyt vapaiden medioiden ahdingon. Muutamia viikkoja sodan alkamisesta syyttäjäviranomaiset määräsivät uutiskanavat Dozhdin ja Eho Moskvyn lakkautettaviksi. Lisäksi Moscow Times on joutunut blokatuksi.

Venäjällä voimaan astunut laki estää totuudenmukaisen uutisoinnin sodasta. Uhkana on jopa 15 vuoden vankeustuomio.

Journalistiliiton jäsenlehden Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson on perehtynyt vuosia Venäjän politiikkaan, kulttuuriin ja lehdistönvapauteen. Venäjällä asunut Pettersson on seurannut tilannetta kahdelta kantilta. 

Yhdessä korostuu läheisten tilanne Venäjällä ja Ukrainassa. Toisessa ammatillinen tuki.

“Olin Väli-Amerikassa kirjoitusvapaalla, kun Venäjä aloitti sodan. Heti alkuun selvitin läheisten tilanteen Venäjällä ja Ukrainassa.” 

Suomen journalistiliitto on avustanut 15 000 eurolla ukrainalaisia toimittajia. Avustus on annettu kansainvälisten journalistiliittojen yhdessä perustamaan rahastoon. Rahaa käytetään esimerkiksi koulutukseen ja turvavarusteisiin.

“Tällä hetkellä kaikki paikalliset ja Ukrainassa olevat toimittajat ovat sotatoimittajia. Eli ne ukrainalaiset auto- ja muotitoimittajat, jotka eivät perinteisesti käsittele sota-aiheita, ovat nyt sodan keskellä. Erityisesti kriisialueilla toimimiseen on tarvittu koulutusta.

Pettersson on tyytyväinen suomalaisen median suoriutumiseen keskellä kriisejä. 

“Kansainvälisesti tarkasteltaessa Suomessa tehdään hyvää journalismia, ja meillä on korkeasti koulutettuja toimittajia. Suomalaisen median resurssit eivät kuitenkaan riitä kattamaan isoa sotaa Euroopassa.”

 

“Uusi sivu käännettiin Trumpin tullessa valtaan”

Putin on heikentänyt kansalaisoikeuksia ja demokratiaa jo vuosia. Nyt Venäjää hallitaan totalitarismin kaameudella. Venäjää on romahdutettu riippumatonta sanaa heikentämällä.

Lehdistönvapauden tila heikentyi Venäjällä 2010-luvulla. Vuonna 2012 tuli voimaan niin sanottu agenttilaki. Lain turvin Venäjän oikeusministeriö on merkinnyt ulkomaisiksi agenteiksi muun muassa tutkivan journalismin ryhmän Bellingcatin. 

Ryhmä asetettiin ulkomaisten agenttien listalle vain pari tuntia sen jälkeen, kun Novaja Gazetan päätoimittaja Dmitry Muratov vastaanotti Nobelin rauhanpalkinnon. Listalla on myös BBC:n Venäjän osaston toimittaja Andrei Zaharov.

Jos Suomessa on informaatiovaikuttamisen uhasta kertovia mittareita, nousisivat ne tällä hetkellä punaiselle. Neljä vuotta sitten Sisäministeriö totesi Kansallisessa riskiarviossa, että informaatiovaikuttaminen on yleistynyt Suomessa. 

Pettersson tunnistaa totuutta haastavat ilmiöt. Suomi on vaikea kieli, ja se suojaa hänen mukaansa ulkoisilta uhilta, jos tilannetta verrataan englanninkielisiin maihin tai vaikkapa Saksaan.

“Salaliittoteoriat eivät ole mikään uusia asia. Ei myöskään vapaan median vastustaminen.”

Ulkovaltojen informaatiovaikuttamista, joka on kohdistunut Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin, on tutkittu viime vuosina. Venäjän on havaittu levittäneen Donald Trumpia tukevaa disinformaatiota presidentinvaaleissa. 

Pettersson toteaa, että Trump profiloitui median vastustajana.

“Uusi sivu käännettiin Trumpin tullessa valtaan. Hän nostatti omaa kannatustaan lietsomalla epäluottamusta mediaa vastaan. Tämä taas kannusti Euroopan oikeistopopulisteja tarttumaan samaan taktiikkaan.”

Trump jakoi presidenttikautensa ajan väärää tietoa omissa sosiaalisen median kanavissa, ja vyörytti epäluottamuksen verhoa vapaiden medioiden niskaan.

Vuosien 2004 ja 2018 aikana Yhdysvallat on menettänyt lähes 1800 sanomalehteä, joista reilu 60 oli päivälehtiä. Loput lopettaneista lehdistä ilmestyivät viikoittain.

Lopettaneiden lehtien kokonaismäärästä 500 lehteä kattoi syrjäisten maaseutujen asioita. Koronavirus on myös kiristänyt lehdistön taloutta.

Pohjois-Carolinan yliopiston journalistiikan laitos on tutkinut Yhdysvaltoihin syntyneitä alueita, joissa ei ole omaa lehdistöä. Tällaista paikkaa kuvaillaan uutisautiomaana. Siellä ei ole omaa sanomalehteä, joka olisi osa paikalliskulttuuria ja vahtisi politiikkaa. 

Yhdysvalloissa on kaikkiaan noin 3,2 miljoonaa ihmistä ilman päivittäin tai viikoittain ilmestyvää sanomalehteä.

Poliitikkojen sekaantumisesta journalismiin on esimerkkejä myös Suomesta

Yhdysvalloista rantautunutta retoriikkaa käyttää myös Pettersson. Hän on huolissaan suomalaisen lehdistön vastaavanlaisesta kehityksestä. 

“Suomeen on muodostunut uutisautiomaita. Eli nyt on laajoja alueita ilman omaa lehteä. Tämä vaikuttaa paikalliseen demokratiaan.”

Tilastokeskuksen mukaan sanomalehtijulkaisujen määrä on tippunut. Vuonna 2000 Suomessa ilmestyviä sanomalehtiä oli 348 kappaletta kun taas vuonna 2019 luku oli 287. 

Useammin kuin kolme kertaa viikossa ilmestyviä lehtiä on Kansalliskirjaston mukaan 48. 160 on paikallislehtiä ja loput ilmaisjakelulehtiä.

Sanomalehtien katoa on seurannut toimittajien väheneminen toimituksissa.

Työvoima sanoma-, aikakaus- ja uutistoimituksissa  on vähentynyt noin 40 prosenttia vuosien 2008–2018 aikana, havainnollistaa Tilastokeskus.

Pettersson kuvailee muutosta romahduksena. Hänen mukaansa tämä voi vaikuttaa tehtyjen juttujen määrään tai käytettyyn aikaan käsitellä isoja sekä haastavia kokonaisuuksia. 

Lapissa painettua sanaa hallitsee Lapin Kansa, joka on maakunnan laajalevikkisin päivälehti. 

Lapissa on myös Ylen aluetoimitus. Lisäksi maakunnassa on 11 kerran viikossa ilmestyvää kaupunki- ja paikallislehteä.

Mediayhtiö Kaleva Mediaan kuuluvan Lapin Kansan päätoimittaja Antti Kokkonen kertoo, että toimittajien määrä on Lapin Kansassa viime vuosina vähentynyt, mutta tehtyjen juttujen määrään se ei ole vaikuttanut. Tätä hän perustelee nopeiden uutisten kasvaneella määrällä verkossa. 

Pienentynyttä toimittajakuntaa on Kokkosen mukaan pyritty paikkaamaan yhteistyöllä paikallislehtien kanssa. Journalisteja on Lapin Kansassa noin 30. 

“Uskallan väittää, että journalismin taso ei ole toistaiseksi laskenut vaikka toimittajia on vähemmän”, toteaa Kokkonen.

Suuret mediayhtiöt ovat imaisseet maakuntalehtiä ja sanomalehdet ovat yhdistyneet. Näin kävi myös Lapissa, kun Lapin Kansaan ensin yhdistynyt Pohjolan Sanomat lakkautettiin vuonna 2017. Pohjolan Sanomat uutisoi Meri-Lapin asioista.

Nyt alueen paikallisuutisoinnista vastaa Lapin Kansan Kemin ja Tornion omat aluetoimittajat. Lisäksi Kemissä jaetaan kaksi kertaa viikossa kaupunkilehti Lounais-Lappi.

“En koe mediatalojen ja sanomalehtien monopolisoitumista lähtökohtaisesti ongelmana, ja parempi tilanne se on, jos lehteä ei olisi ollenkaan. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, jos isot mediayhtiöt kierrättävät samoja uutisia lehdestä toiseen, eikä paikallisuus kuulu”, pohtii Pettersson. 

“Suomeen on muodostunut uutisautiomaita. Eli nyt on laajoja alueita ilman omaa lehteä. Tämä vaikuttaa paikalliseen demokratiaan.”
– Maria Pettersson

Mitä Suomessa tulisi oppia Venäjän lehdistönvapaustilanteesta?

Suomen lehdistönvapauden vertaaminen Venäjän tilanteeseen on ääripäiden tarkastelua, mutta vaikutusyrityksiä on nähty myös Suomessa. Vuonna 2016 pääministeri Juha Sipilä lähetti kymmeniä sähköposteja Yleisradion toimitukseen, joissa hän muun muassa kertoi, että arvostus Yleisradiota kohtaan on “täysi nolla”. 

Jupakkaa edelsi Sipilän tuohtumus hänen mahdollista esteellisyyttä koskeneista jutuista. Myöhemmin Eduskunnan oikeusasiamies totesi, että Sipilä ei ollut esteellinen Terrafame-asiassa.

Sipilän sähköpostit johtivat tilanteeseen, jossa Yleisradion johto hyllytti useita Sipilää koskevia juttuja, ja osansa sai myös toimittaja Ruben Stiller, kun häntä varoitettiin Sipilää koskevan ohjelman suunnittelusta. Varoitus peruttiin myöhemmin.

“Riippumaton journalismi palvelee yleisöään. Se ei ole poliitikkojen tai kenenkään muunkaan palveluksessa. Poliitikkojen sekaantuminen journalismiin tulee väkevästi torjua”, linjaa Pettersson.

 

 

Anna Politkovskajan tarina on tarina oikeudenmukaisuuden tavoittelusta

Novaja Gazeta -lehti viesti kuukauden ajan sodan alettua, mutta jäädytti toimintansa maaliskuun lopussa. Lehti kertoo jatkavansa, kun sota Ukrainassa on ohi. Lehden toimitus ilmoittaa saaneensa varoituksen Venäjän viestintäviranomaiselta Roskomnadzorilta. 

Uusi vuosituhat on ollut lehdelle synkkä.

Novaja Gazetalle työskennelleitä toimittajia on kuollut kuusi. Näistä murhia on viisi. Committee to protect journalists -järjestön mukaan 25 toimittajaa on murhattu Venäjällä 2000-luvulla. 

Yhden toimittajan tarina on jäänyt elämään.

Novaja Gazetan toimittaja Anna Politkovskaja parkkeeraa hopeanvärisen autonsa etuoven viereen. Osoite on Lenskaja 8/12. 

Hän nostaa ruokakassit ja harppoo kohti yläkerroksissa olevaa kotia. Puolet ostoksista Politkovskaja on jättänyt alakertaan. 

Hän palaa takaisin hakemaan loppuja ostoksiaan. Kello on hieman yli neljä iltapäivällä.

Politkovskaja lukitsee autonsa ovet ja palaa hissille kolmen kassin kanssa. Kun Politkovskaja on painanut hissin nappia, lähestyy varjoista tummiin pukeutunut nuori ja hoikka mies.

Mies kohottaa äänenvaimentimella varustetun pistoolin ja ampuu neljästi.

Ampuja heittää aseen, jossa ei ole enää sarjanumeroa, ruumiin viereen ja pakenee paikalta. Myöhemmin tutkimuksissa selviää, että Politkovskajaa varjostettiin ennen surmaamista. 

Naapuri saapuu hissille ja löytää ruumiin. Vain viisi minuuttia ampumisen jälkeen.

Anna Politkovskajan tarina on ollut jo vuosia muistutus Putinin hallinnon häikäilemättömyydestä. 

Politkovskajan uhmakas demokratian vaaliminen keskellä autoritääristä valtiota synnytti äänen, joka vaatii oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa.

Ja se kuuluu edelleen.

 

Anna Politkovskajan kuolinpäivän tapahtumat: Pekka Hakala, Suuri ja sekava Venäjä (HS Kirjat, 2008)