Pääkirjoitus: Haloo, onko tässä
aihetta juhlaan?
Teksti Inka Komonen ja Lotta Lautala
Kuva Emma Sähäkkä
Design-vaatteita, suuria apurahoja, fine dining -ruokaa ja samppanjaa.
Yle Areenassa pyörivän syksyn hittisarja Aikuisten päähenkilöillä riittää kriisejä, mutta samaan aikaan pohjavire on kepeä, yltäkylläinen ja huoleton.
Aina on varaa tilata lohturuokaa suoraan kotiin, lähteä juhlimaan tai olla poissa töistä.
Sarja naureskelee ajallemme ja milleniaalien elämäntyylille. Samalla se tulee paljastaneeksi sen, miten tiukasti vapaa-aikamme kietoutuu kulutuksen ympärille.
Ohjelma tuo eskapismia arkeen ja rahahuoliin, sillä sen maailma on kaukana todellisuudestamme.
Ylen keväällä tekemän selvityksen mukaan alle 30-vuotiaiden suomalaisnuorten suurin huolenaihe oli raha. Myös opiskelijoiden keskuudessa huoli toimeentulosta on tuntuva.
Hinnat ovat nousseet, opintotukea leikattu ja kulutukseen kannustetaan joka suunnasta. Tämä näkyy opintolainojen kohdalla, joita nostetaan nyt ennätysmääriä. Myös vaikeasti velkaantuneiden nuorten määrä on ollut viime vuosina jyrkässä kasvussa.
Opiskelijoista puhutaan usein yhtenä ryhmänä, vaikka todellisuudessa tuloerot ovat näkyviä ja kuilu ihmisten välillä kasvaa.
Toisessa todellisuudessa inspiroidutaan sijoitusaiheisista-podcasteista, matkustetaan kaveriporukalla Alpeille ja suunnitellaan satojen eurojen aktiviteetteja polttariviikonlopulle. Toisessa lasketaan, riittääkö rahat ruokaan ja vuokraan, vai jompaankumpaan.
Raha vaikuttaa väistämättä sosiaalisiin suhteisiin. Ystävyys ei aina välttämättä muodostu yhteisistä kiinnostuksen kohteista, vaan siitä, kenellä on varaa kuulua porukkaan.
Yliopistolla vapaa-ajan kulutuskeskeisyys on hallitsevassa roolissa, ja opiskeluaika tuntuu erilaiselta, kun on varaa mennä ja tehdä. On vuosijuhlia, illanviettoja ja syysretkiä.
Oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Artikla suunnitteli tälle syksylle matkaa Teneriffalle. Hinnaksi arvioitiin 650 euroa, mutta matka jäi toteuttamatta vähäisen osallistujamäärän takia.
Myös vuosijuhlien illalliskortit ovat tyyriitä ainejärjestöön katsomatta. Lokakuun alussa järjestettävien LYY:n vuosijuhlien lippu maksaa 85 euroa. Se on saman verran kuin monen opiskelijan viikkobudjetti.
Tämä ei ole tietenkään koko totuus, vaan mukaan mahtuu myös edullisia ja ilmaisia tapahtumia.
Tämän lehden haastattelussa ylioppilaskunnan pääsihteeri Miikka Keränen sanoo, että opiskelijat eivät nykyisin välttämättä aina tunnista oikeuksiaan eivätkä osaa vaatia parempaa. Hän toivoo opiskelijoiden ottavan enemmän kantaa, ja näkisi mielellään opiskelijoita barrikadeilla.
Samaa toivomme me. Heikon toimeentulon ei tulisi jäädä vain niiden kannettavaksi, jota se koskettaa, vaan sen tulisi olla yhteinen asia. Sitä, että mahdollisimman moni voi hyvin kutsutaan hyvinvoinniksi.
Yhteiskunnallisella tasolla opiskelijoille ei kuitenkaan hyvinvoinnin edellytyksiä ojennella. Sen sijaan tarjolla on korotettuja ateriahintoja sekä säästövinkkejä, jotka ovat olematon lohtu.
Haluamme nähdä, kuinka lähitulevaisuudessa tyytymättömyys kanavoituu siihen, että oikeuksia osataan vaatia äänekkäämmin.
Tässä ajassa ei tunnu olevan syytä juhlaan, mutta juuri siksi haluamme tällä numerolla juhlia kaikkia yliopiston aloittavia, ännännen vuoden opiskelijoita, valmistuneita ja tänne asti selvinneitä.
Kansijutussa Yö Rovaniemellä emme haastatelleet ihmisiä nimillä. Jokaisella olkoon oikeus juhlia rauhassa – toisia kunnioittaen. Mallia voisimme ottaa esimerkiksi edesmenneestä Tivolista, joka muistetaan villistä menosta – ja kameroiden poissaolosta.