Eettisen matkailun mallimaalla riittää tehtävää
Teksti Mikkel Näkkäläjärvi
Matkailun kestävyys on teema, josta on puhuttu pitkään. Ehkä laajinta huomiota keskustelussa on viime vuosina saanut kestävyyden ekologinen näkökulma.
On aidosti iso kysymys, miten matkailua voidaan edistää niin, että se on ekologisesti kestävällä pohjalla. Matkailulla on paljon merkittäviä hyötyjä niin yksilöille kuin laajemminkin, enkä toivo matkailun loppumista, mutta ilmastoa ja ympäristöä vähemmän tuhoavia tapoja matkailuun on välttämätöntä kehittää.
Keskustelu matkailun kulttuurisesta kestävyydestä on ilokseni nostanut myös päätään. Lapissa ja Saamenmaalla tätä keskustelua on käyty jo pitkään.
Jokaisella on varmasti muistissa tapauksia, joissa matkailuyritykset ovat myyneet saamelaiskulttuuria hyväksikäyttäviä halpatuotteita, erilaisia saamelaiskulttuurin kannalta ongelmallisia ohjelmapalveluita on tarjottu ja saamelaiskulttuuria on mytologisoitu tavalla, joka ei ole reilu saamelaisyhteisölle. Saamelaista kulttuuria on hyväksikäytetty vuosikymmenten varrella rahan tekemisen nimissä epäeettisellä tavalla.
Onneksi myös edistystä on tapahtunut. Eettisiä ohjeistuksia saamelaiskulttuurin käyttämiseen matkailussa on kehitetty matkailutoimijoiden, saamelaisyhdistysten ja Saamelaiskäräjien yhteistyössä.
Vastuullisuus ja eettisyys ovat vahvasti esillä erilaisissa matkailualan seminaareissa ja konferensseissa, joista viimeisenä voi mainita Inarissa marraskuussa järjestetyn Spirit of Inari -matkailuseminaarin, joka kokosi alan tekijät laajasti yhteen. Julkinen keskustelu on lisännyt tietoisuutta ja harva haluaa enää tieten tahtoen toimia tavalla, joka on epäeettinen saamelaiskulttuurin näkökulmasta.
Olen varma siitä, että jos käynnistetty saamelaisten totuus- ja sovintokomissioprosessi saadaan aikanaan vietyä loppuun asti huolella, tulee prosessi paljastamaan Suomen historiasta sellaisia asioita, joita suuren yleisön on vaikea kuvitellakaan.
Myönnän, että Saamenmaan eettisestä matkailusta kirjoittaminen tuntuu vähän tyhjältä, kun samaan aikaan Suomen kansallinen tilanne saamelaisten suhteen on niin epäeettisellä tasolla.
Saamelaisten ihmisoikeusloukkaukset korjaava saamelaiskäräjälaki on eduskunnassa vastatuulessa pääasiassa keskustapuolueen vastustuksen takia, saamelaisiin kohdistuneista historiallisista vääryyksistä ei puhuta Suomessa vieläkään ja yhä enemmän muut kuin saamelaiset itse ottavat asiakseen määritellä sen, kuka saa päättää saamelaisten asioista. Saamelaisiin kohdistuva rasismi rehottaa ja jopa todella nuoret saamelaiset joutuvat kestämään käsittämättömiä asioita.
Jotta Saamenmaan eettistä matkailuakin päästäisiin kehittämään toden teolla, on välttämätöntä korjata näitä asioita.
Pääministeri Sanna Marinin hallituksen tekemä esitys saamelaiskäräjälaista on saatavat eduskunnasta läpi, ja Suomen valtion saamelaisiin kohdistamat toimet on läpivalaistava ja saatava kirjoihin ja kansiin. Olen varma siitä, että jos käynnistetty saamelaisten totuus- ja sovintokomissioprosessi saadaan aikanaan vietyä loppuun asti huolella, tulee prosessi paljastamaan Suomen historiasta sellaisia asioita, joita suuren yleisön on vaikea kuvitellakaan.
Niin kauan kuin nämä asiat ovat hoitamatta, on Suomen turha esiintyä maailmalla ihmisoikeuksien ja eettisen matkailun mallimaana.
Kirjoittaja viimeistelee hallintotieteiden maisteriopintoja ja odottaa jouluviikolla siintävää hetkeä, kun saa maisterin paperit käteen.