Teksti Inka Komonen ja Lotta Lautala

 

Rovaniemellä ei ole ikuinen vappu, vaan ikuinen joulu. Opiskelijoiden sijaan sitä juhlii safarihaalarikansa. 

Suurin osa heistä suuntaa Rovaniemelle saapuessaan kahdeksan kilometrin päässä keskustasta sijaitsevaan Joulupukin Pajakylään. Vierailimme alueella tämän lehden Unelmien markkinat -juttua varten. Jos olisimme kirjoittaneet jutun, kun muutimme tänne, olisi se ollut erilainen. 

Mainonnan luomissa mielikuvissa Lappi on eksoottinen ja ennen kaikkea seikkailu. 

Täällä saa yliopistonkin mukaan kokea enemmän, kuten virallinen slogan julistaa. Moni opiskelijakin on seikkailuasenteen omaksunut, ja Rovaniemi merkitsee heille viiden vuoden retkeä. 

 

Tulevasta joulukaudesta povataan seikkailijoiden supertalvea. Ennätysmäisestä kysynnästä kertoo se, että Rovaniemelle saapuu suoria lentoja kansainvälisiltä kentiltä enemmän kuin koskaan aiemmin. 

Matkailun kasvua juhlitaan. Sen sijaan hämmentävän vähän puhutaan siitä, miten kasvu sopii yhteen kaupungin kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. Paperilla kun olemme kaupunkistrategian mukaan arktisen alueen kestävän matkailun kohde.

Arktinen alue kuumenee keskimäärin neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma. Tämän luulisi kiinnostavat vastuullisuudella liputtavaa arktista pääkaupunkia. Rovaniemi on kuitenkin ainoa yliopistokaupunki, jolla ei ole selkeitä hiilineutraaliustavoitteita. 

Moni ajattelee, että täällä tehdään asioita jo lähtökohtaisesti oikein ja hyvin. Jos kuitenkin katsoisi tarkemmin, voisi huomata, että vielä on tehtävää. Esimerkiksi joukkoliikenteen kehittäminen on hidasta, ja tuntuu, että askelia otetaan vain silloin, kun matkailijat niistä hyötyvät.

 

Matkailijoiden viihtymisen eteen tehdään paljon töitä. Lumitykit laulavat ja porot vetävät rekeä, jotta turistit pysyvät tyytyväisinä.

Kun matkailijaa kestitään, saa moni opiskelijakin voita leivän päälle. Pajakylässä työskentelee useampi Lapin yliopistossa kirjoilla oleva tonttu. 

Opiskelijat hyötyvät matkailun tuomista palveluista ja työllistymismahdollisuuksista monin tavoin, mutta jäävät kuitenkin kilpailussa usein toiseksi.  

Jos täällä huomioitaisiin yhtä lämmöllä opiskelijoita kuin matkailijoita, ei kaupungin pitovoimasta tarvitsisi kantaa huolta. 

Tänä syksynä ylioppilaskunta ja kaupunki ovat käyneet keskustelua tiiviimmästä yhteistyöstä tulevaisuudessa. Jonkinlaista tahtoa opiskelijakaupungin kehittämiseen löytyy, mutta nähtäväksi jää, mitä se tarkoittaa konkreettisesti. 

Konsultaatiota ei meiltä kukaan tilannut, mutta ilmaisena vinkkinä voimme antaa, että matkailijat viihtyvät siellä missä kaupunkilaiset. Avantosaunassa, kulttuuritiloissa ja metsässä.

Tästä paikasta ihmeellisen ei tee arktinen, vaan arki. 

Jotta se on hyvää myös tulevaisuudessa, niin hiilineutraali kaupunki 2030 olisi lupaava alku.