Teksti Iikka Sorvali
Kuvat Elli Alasaari

Lapin yliopiston tasa-arvotoimikunta edistää opintojen saavutettavuutta. Työ ei kuitenkaan ole valmis, kertoo toimikunnan jäsen Elina Kreus.

 

Oletko joskus tuskaillut sitä, että kaikki opetusmateriaalit eivät olekaan saatavilla kurssin Moodle-alustalla? Tai oletko toivonut mahdollisuutta osallistua etänä luennolle, mutta opettaja on patistanut sinut kampukselle?

Esimerkiksi tällaiset tekijät vaikuttavat opetuksen saavutettavuuteen ja esteettömyyteen. 

Termejä käytetään yleisesti toistensa synonyymeinä. Esteettömyydellä viitataan kuitenkin usein siihen, miten fyysiset tilat on rakennettu. Korkeakoulun saavutettavuus taas pitää sisällään muun muassa tilojen, oppimateriaalien ja asenneilmapiirin kokonaisuuden.

Saavutettavuuden ja esteettömyyden edistäminen on kirjattu yliopiston tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaan. Suunnitelman toteutumista taas valvoo tasa-arvotoimikunta, jonka jäseninä on edustajia sekä yliopistolta että opiskelijoiden parista.

”Tämän kauden porukassa on pyritty viemään asioita aktiivisesti eteenpäin. Henkilökunnalle esimerkiksi järjestettiin koulutusta sukupuolen moninaisuudesta”, kertoo tasa-arvotoimikunnan jäsen, yliopisto-opettaja Elina Kreus.

Toimikunta on ollut mukana työstämässä myös yliopiston uutta saavutettavuussuunnitelmaa. Kreusin mukaan suunnitelman tekemisen myötä yliopistolla ollaan herätty siihen, että opintojen saavutettavuutta tulee kehittää.

”Se ei varmasti koskaan tule täysin valmiiksi. Tällä hetkellä panostetaan ainakin opiskelijoiden ohjauksen kehittämiseen sekä kielelliseen saavutettavuuteen.”

Kreus huomauttaa, että yliopistolla on tärkeää, että kansainväliset opiskelijat ja henkilökunta saavat tarvittavat tiedot kielellä, jota he ymmärtävät.

Yliopiston henkilökunnalle on tarjottu koulutusta myös opiskelun saavutettavuuteen liittyen. Kreusin mukaan luentosarja käsitteli konkreettisia opetusjärjestelyihin liittyviä asioita. Tällaisia ovat esimerkiksi sähköisen opetusmateriaalin käyttäminen tai etäyhteyden järjestäminen luennoille.

 

 

Aina henkilökunta ei kuitenkaan osaa kohdata vammaisia tai muuten yksilöllisiä järjestelyjä tarvitsevia opiskelijoita oikealla tavalla. Pyörätuolia käyttävä Esko Romsi kertoo, että hänellä on ollut hyviä kokemuksia opetushenkilökunnan kanssa, mutta aina opiskeluun liittyvät asiat eivät ole sujuneet niin kuin pitäisi.

”Esimerkiksi kirjastossa jotkut henkilökunnasta puhuttelevat avustajaa eivätkä minua. Avustaja on joskus sanonut kirjastosta lähdettyämme, että eihän hän välttämättä tiedä edes, miksi koko kirjaa ollaan hakemassa sieltä.”

Romsin mukaan tällaista kohtelua kohtaa usein nimenomaan virallisissa yhteyksissä, kuten kirjastossa tai virastoissa asioidessa. Opiskelukaverit ja opettajat sen sijaan saavat häneltä kiitosta.

”Opettajilla ja professoreilla on ollut hyvät asenteet. Esimerkiksi Julian Reed antoi minun tehdä suoritukset itsenäisesti avoimen yliopiston kansainvälisten suhteiden kurssia varten viime vuonna, kun en olisi päässyt Oulusta Rovaniemelle pyörätuolin ja avustajien kanssa. Se oli kiltisti tehty Julianilta.”

Yliopistoelämän saavutettavuus ja esteettömyys on kuitenkin tärkeää varmistaa myös opiskelun ulkopuolisissa asioissa. Opiskelijajärjestöt ilmoittavat nykyään esteettömyystietoja tapahtumien kuvauksissa ja aihe on esillä hallituksissa.

Eri järjestöissä yhdenvertaisuusasioiden parissa toiminut Romsi huomauttaa, että esteettömyydestä huolehtiminen on kaikkien asia.

”En minä oleta, että ihmiset tietäisivät ja muistaisivat ottaa näitä huomioon, jos heidän ei tarvitse ajatella asiaa arjessa. Välillä kuitenkin tuntuu ikävältä olla se papukaija, joka toistelee esteettömyyttä joka tilanteessa.”

Romsi muistuttaa, että aihetta on tärkeää käsitellä laajemmin myös siksi, ettei asiassa jäädä yhden näkökulman pariin. Jokaisella vammaisella henkilöllä tai muuten yksilöllisiä järjestelyjä tarvitsevalla on erilaiset rajoitteet ja tarpeet.

”Pitää muistaa että minä olen vain yksi ihminen, jolla on tietynlaiset rajoitteet, eikä minulla ole mitään virallista pätevyyttä arvioida esteettömyyttä jokaisen ihmisen kannalta.”

 

Opiskelija-asuntoja tarjoavalla Domus Arctica-säätiöllä (DAS) esteettömyys on otettu huomioon rakentamalla kolmeen taloon yhteensä 20 esteetöntä asuntoa. Nämä liikkumisrajoitteisille tarkoitetut asunnot mahdollistavat esimerkiksi pyörätuolilla liikkumisen.

”Kysyntää ei juuri ole ollut. Kukaan ei ole tainnut hakea suoraan esteettömään asuntoon”, kertoo DAS:n toiminnanjohtaja Kirsti Saviaro.

Saviaron mukaan syitä tälle saattavat olla esimerkiksi tiedon puute esteettömistä asunnoista tai se, että apua tarvitsevat hankkivat asunnon kaupungin – nykyään hyvinvointialueen – palveluiden kautta.

Esteettömien asuntojen lisäksi DAS:lla otetaan tarpeen mukaan huomioon asukkaiden väliaikaiset liikkumisvaikeudet esimerkiksi loukkaantumisten takia. Tämä voi tarkoittaa muun muassa rampin hankkimista portaisiin tai väliaikaista muuttoa katutason asuntoon.

 

Liikkuminen Lapin yliopistolla on Romsin mukaan yleisesti ottaen helpompaa kuin Oulun yliopistossa, jossa hän opiskeli aiemmin. Ovissa on sähköisiä avausmekanismeja ja pyörätuoliluiskia löytyy.

Kehitettävää kuitenkin on. Esimerkiksi ainejärjestötiloihin pääseminen saattaa jäädä kiinni tuurista.

Esteetön reitti aj-tiloihin vaatii Romsin mukaan kaksi tai kolme eri kulkulupaa eri ovien läpi. Joskus ovet ovat kiinni niin, että niiden avaamiseen tarvitaan virastomestarien avaimet.

”Kyllä heiltä sitä voi kysyä mutta onhan heillä muutakin tekemistä kuin päästää pyörätuolilla liikkuvaa ihmistä koko ajan ovista läpi."

Romsi kertoo, että hän on törmännyt yllättävän paljon myös siihen, että tilojen apuvälineiden käyttäminen ei onnistu. Esimerkiksi junalla matkustaessa esteettömyyden on ilmoitettu olevan kunnossa, mutta henkilökunta ei ole osannut käyttää invahissiä tai se ei ole toiminut ollenkaan.

 

 

Lapin yliopistossa on käytössä esteettömyyspassi, jonka avulla opiskelija voi pyytää itselleen helposti yksilöllisiä opintojärjestelyjä, kertoo Kreus tasa-arvotoimikunnasta. Passi on asiakirja, johon ei kirjata terveystietoja, vaan tarvittavat mukautukset.

Esteettömyyspassia haetaan opintopäällikkö Janette Tolpilta. Mikäli opiskelun mukautuksissa on parannettavaa, Kreus kehottaa kertomaan asiasta.

”Jos opiskelija kohtaa näissä asioissa haasteita, kannattaa ottaa asia hyvin matalalla kynnyksellä puheeksi opettajan kanssa. Myös opintopäälliköihin tai kuraattoreihin voi olla yhteydessä.”

Hän korostaa, että jokaisella on vastuu saavutettavuuden edistämisessä. Opettajien tulee luoda turvallinen opetusympäristö, jossa palautteen antaminen on mahdollista.

”Tämän pitäisi olla siellä takaraivossa koko ajan eikä niin, että se on ylhäältä annettu tai päälle liimattu asia. Resursseja pitää olla, että opettajat eivät joudu miettimään, riittääkö tähänkin nyt työaika.”