Yrittäjän vaikea matka yliopistolle

Teksti Åsa Niemi
Kuvat Elli Alasaari

 

Lapin yliopiston entiset ja nykyiset opiskelijat ovat perustaneet kustannusosakeyhtiön. Heidän mielestään yrittäjyys on palkitsevaa, mutta myös täynnä pettymyksiä. Yksi pettymys oli yhteistyökumppanien etsiminen Lapin yliopistosta. “Yritysasiantuntijakentältä tullut viesti on ollut, että älä tee yhteistyötä yliopiston kanssa, sillä se tappaa innovaation", kustannusosakeyhtiön yksi perustajajäsen Antti Autioniemi kertoo.

 

Lapin yliopiston entinen opiskelija Antti Autioniemi on tuoreen kustannusosakeyhtiö Sinisen Jättiläisen perustajajäsen. Vuosia aiemmin vuonna 2006 hän suoritti Lapin yliopistossa audiovisuaalisen mediakulttuurin tutkinnon.

“Olimme ensimmäinen vuosiluokka yliopiston uusissa tiloissa ja ensimmäinen vuosiluokka, joka ei saanut ikuista opiskelijaoikeutta”, Autioniemi muistelee.

Autioniemi kirjoitti yliopistoaikoinaan vuodesta 2004 alkaen Roihu-lehteen, joka oli Rovaniemellä ilmaisjakeluna toimitettu kaupunkilehti, mutta “anarkistisemmalla asenteella”.

“Aloin kirjoittaa peliarvosteluja ja siitä lähti into kirjoittamiseen. Kirjoittaminen ei kiinnostanut minua kouluaikana, sillä kaikki kirjoitettiin silloin vielä kynällä. Valmistumisen jälkeen tein monenlaisia asioita, mutta jatkoin kirjallisuuden ja kirjoittamisen opiskelua Helsingin avoimessa yliopistossa. Opiskelin myös Kriittisessä korkeakoulussa kaksi vuotta kestävässä kirjoittajakoulussa. Kriittinen korkeakoulu oli aiemmin Suomen tunnustetuin luovan kirjoittamisen koulu. Kirjoitin siellä ensimmäisen romaanikäsikirjoitukseni.”

 

Idea oman kustannusosakeyhtiön perustamisesta syttyi jo kolme vuotta sitten, mutta koronan ja muiden aikataulujen vuoksi idea jäi vielä hetkeksi kytemään.

“Palasin Helsingistä Rovaniemelle ja kolme vuotta sitten Rovaniemen kirjastossa Aallon ikkunoista tuleva valo osui Lapista kertovaan kirjallisuuteen. Mietin silloin, että tätä voisin kokeilla itse: kehitellä tarjontaa turisteille sekä rikastuttaa Lapin ja pohjoisen kokemusta kirjallisuuden keinoin. Mietin, että minulla olisi ideoita sen toteuttamiseen kerrontakirjallisuuden keinoin”

Sinisen jättiläisen toinen perustaja ja Autioniemen kumppani Jenny Siivola muistelee, että Autioniemi kehitteli epäsäännöllisesti ideaa vuosien ajan.

“Idea muhi Antin päässä pitkään. Olemme tunteneet Antin kanssa reilu kolme vuotta ja melkein niin kauan idea on pulpahdellut esille”

Siivola opiskelee tällä hetkellä Lapin yliopistossa palvelumuotoilun maisteriksi ja hän on aiemmin valmistunut kasvatustieteiden maisteriksi, pääaineenaan mediakasvatus. Tällä hetkellä hän on päivätöissä erään hankkeen suunnittelukoordinaattorina, mutta ensi vuoden alusta Siivola aikoo keskittyä kustantamiseen. Siivola toimii yrityksessä lastenkirjojen kustannustoimittajana, sillä hänen kasvatusalan koulutuksensa on vahvuus lastenkirjojen kustantamisessa.

“Ensimmäiset kirjat julkaistaan syksyllä ja ennakkomyyntiin ne ilmestyvät jo toukokuussa. Meiltä ilmestyy silloin noin 10-13-vuotiaille lapsille suunnattu lastenkirja nimeltään Biegga tuliketun jäljillä”.

Siivola kertoo, että Sinisen jättiläisen tarkoituksena on monipuolistaa lappilaista kuvastoa.

“Sininen Jättiläinen on pohjoinen kustantamo, jonka tarkoitus on rikastuttaa pohjoisessa käyvien turistien kokemusta ja sanallistaa pohjoista ajattelua. Pyrimme siihen, että julkaistavat teokset ovat pohjoisten tekijöiden tekemiä ja ne liittyvät sisällöiltään myös tänne pohjoiseen. Pohjoisen määritteleminen on kuitenkin laveaa, sillä emme halua rajata liikaa toteutuksiamme. Haluamme kuitenkin avartaa pohjoista kuvaa, sillä pohjoisesta näytetään aina tietynlaista kuvaa: luonto, joulupukki, revontulet tai kesäyön aurinko nopeutettuna taivaalla.”

Biegga -lastenkirjan lisäksi Siniseltä jättiläiseltä on tulossa englanniksi kirjoitettu Lappiin sijoittuva trilleri, aikuisten värityskirja Arctic Mindfulness sekä taidetta ja tekstiä yhdistävä Pohjoisten tuntureiden atlas.

“Mie kirjotan Pohjoisten tuntureiden atlaksen itse ja taiteilija on Tytti Muurinen. Kirjassa on aina aukeaman toisella puolella hieno maalauksellinen kuvitus tunturista kahdeksane vuodenaikoineen ja toisella puolella tarina liittyen kyseiseen tunturiin. Se voi olla joku traaginen tarina liittyen Lapin sotaan tai sitten se voi olla lappilainen kalava… -anteeksi kalatarina. Kirjassa on siis paikallista tietämystä ja tekstillistä Lapin kulttuuria.”

 

Suunnilleen vuosi sitten keväällä 2022 Autioniemi ja Siivola alkoivat toden teolla perustaa yritystään.

“Antti on ollut enemmän ideoija ja tekijä, ja minä olen puolestani koordinoija. Osaan auttaa, jos on monta palloa ilmassa tai miljoona hyvää ideaa, joista pitäisi valita yksi lopullinen idea, mitä lähdetään testaamaan. En sanoisi itseäni järjen ääneksi kuitenkaan. Pitää uskaltaa heittää hulluja ideoita, mutta sitten pitää valita niistä toteutukseen vain joku tai jotkut”, Siivola pohtii.

Graafikon hankkiminen oli tärkeää jo heti aluksi, ja Autioniemi tiesi heti, että haluaa mukaan opiskelijoita.

“Näin opiskeluaikoina selkeästi, miten valtava määrä yliopistolla on tekijöitä ja ihmisiä, jotka haluavat kokeilla asioita ja jotka ovat idearikkaita”, Autioniemi toteaa.

“Yrittäjänä pitää uskoa omiin pilvilinnoihin ja yrittäjyydessä harkittu yltiöpositiivisuus palkitaan.”
– Antti Autioniemi

Autioniemi löysi yritystä perustaessaan yliopistolta Arctan, taiteiden tiedekunnan muotoilukeskuksen. Se tarjoaa palveluita erityisesti Lapin startup-yrityksille.

“Arcta vaikutti unelmalta: heillä oli kiinnostava logo ja keskus vaikutti hyvin onnistuneelta. Taiteiden tiedekunnan tilatkin ovat hienot ja minulla on opiskeluajoista mukavia ja positiivisia muistoja, esimerkiksi Radio Säteilystä. Halusin ehdottomasti hakea mukaan”.

Autioniemi päätyikin nopeasti täyttämään Arctan hakulomaketta.

“Arctalla on netissä hakulomake, jossa on paikka y-tunnukselle. Arctalla ja yliopistolla on erilliset yritysvastaavat ja otin yhteyttä molempiin. Esittelin heille yritykseni ja keskustelin heidän kanssaan hakuprosessista. Minulla ei ollut y-tunnusta vielä, ja kyselin, että kannattaisiko minun hankkia se nyt ennen hakemuksen lähettämistä. Minulle vastattiin, että y-tunnus ei ole tärkeä, sillä yritysvastaavat käsittelevät itse hakemukset ja he tietävät yrityksestäni”.

Hakuprosessin vastaukset saapuivat viime kesänä.

“En päässyt Arctan toimintaan mukaan ja päätöksessä luki syynä, että minulta puuttui y-tunnus. Olin turhautunut ja laitoin asiasta kysymyksen yliopistolle. Yliopiston yritysvastaava pahoitteli asiaa, mutta Arctan vastaavat eivät ikinä edes pahoitelleet.”

Autioniemi luovutti yliopiston suhteen ja etsi graafikoita muualta. Sattumalta ensimmäisen kirjan kuvittanut graafikko oli opiskelija, mutta yhteistyö ei alkanut yliopiston avulla. Kuvituksia tuli lisää ja Autioniemi päätti kokeilla kuitenkin vielä kerran ottaa yhteyttä yliopistoon.

“Laitoin vielä viestiä, että voitaisiinko opiskelijoille kertoa, että haen kuvittajaa. Viestini menivät ensin roskapostiin, mutta lopulta ne meni läpi”.

 

 

Yhteistyö Lapin yliopiston kanssa ei siis edennyt aivan Autioniemen suunnitelmien mukaan.

“Yhteistyö ei ollut sujuvaa, vaan turhauttavaa. Olen soitellut Helpdeskiin, että miksi sähköpostini menevät vielä tänä päivänäkin roskapostiin. Internet-yhteydet ovat myös välillä aivan toivottomia. Tällainen haittaa jokapäiväistä arkea eikä se ole kenellekään hyödyksi. Niin kuin ojankaivuuyrityksessä olisi lapion kahva rikki.”

Autioniemi on kuullut yritysasiantuntijakentältä samanlaista viestiä.

“Yritysasiantuntijakentältä tullut viesti on ollut, että älä tee yhteistyötä yliopiston kanssa, sillä se tappaa innovaation. Tätä sanoivat kolme eri-ikäistä yrityskonsulttia. Mielestäni tämä on surullista Lapin yrittäjille ja opiskelijoille.”

Autioniemi on pohtinut, että ongelmat voivat johtua yrittäjyyden ja akateemisen maailman hyvin erilaisista luonteista.

“Yrittäjänä pitää uskoa omiin pilvilinnoihin ja yrittäjyydessä harkittu yltiöpositiivisuus palkitaan. Akateemisessa maailmassa sitten taas kriittisyys palkitaan. Akateemisessa maailmassa olet hyvä, kun osaat kritisoida, mutta eihän yrittäjyydessä voi miettiä vain ongelmia.”

Lapin yliopistossa kolmatta vuotta graafista suunnittelua opiskeleva Sara Brax on miettinyt, kuka joutuu todellisuudessa vastuuseen yliopiston maineesta hitaana kumppanina yrittäjille.

“Leima hitaudesta tulee opiskelijoille ja ajatellaan, että opiskelijat eivät saa asioita aikaiseksi, vaikka se ei ole opiskelijoiden vika vaan yliopiston. Koen, että on syntynyt jonkinlainen leima siitä, että Lapin yliopiston opiskelijat eivät ole niin tehokkaita”, Brax pohtii.

 

Aiemmin tänä keväänä Brax sai Autioniemen lähettämän työtarjouksen koulun sähköpostiin.

“Olen itse suuri painotuotteiden fani, ja uskon, että printti ei kuole koskaan. Pidän painettujen tuotteiden tekemisestä, joten otin yhteyttä Autioniemeen”.

Pian yliopistolla järjestettiin tapaaminen ja useampi mahdollinen kuvittajaehdokas oli paikalla. Braxin oli ensin tarkoitus lähteä mukaan vain projektiluontoisesti, mutta nykyään hän on kustannusosakeyhtiö Sinisen jättiläisen osakkaana.

“Ajattelin, että teen yhden tai kaksi kirjan kantta, mutta päädyinkin sitten kokonaisvaltaisemmin kustannusosakeyhtiöön mukaan. Olen yrityksessä osakkaana ja yleisgraafikkona, vähän sellaisena joka paikan höylänä.”

Yhteistyö on sujunut kolmikon kesken hyvin. Braxin ja Autioniemen mukaan kaikista suurimmista päätöksistä keskustellaan yhdessä. Molempia naurattaa käynti yritysneuvojan luona tekemässä osakassopimusta.

“Yritysneuvojalla oli sama tunnelma kuin pariterapiassa, mutta positiivisesti. Siellä mietittiin, että entä jos Sara jättää teidät tai mitä jos Antti alkaa kusipääksi”, Autioniemi naurahtaa.

Brax on erityisen tyytyväinen Sinisen jättiläisen työilmapiiriin.

“Tämä työ ei tunnu niin kovasti työltä, kun ihmiset, joiden kanssa työskentelen, ovat niin hyviä tyyppejä. Työn tekeminen ei ole pakkopullaa. Meillä kaikilla kolmella on hyvä dynamiikka ja avoin keskusteluyhteys, me ymmärrämme toisiamme ja olemme joustavia. Työilmapiiri ei ole samalla tavalla ehdoton kuin palkkatyössä”

“Työn tekeminen ei ole pakkopullaa.”
– Sara Brax

Entä kannattaako yrittäjyys? Sininen Jättiläinen on ollut hengissä noin vuoden, ja matkalle on jo sopinut kaikenlaista.

“Ei kannata”, Autioniemi nauraa.

Hän sanoo kuitenkin, ettei voisi kuvitellakaan tekevänsä enää mitään muuta.

“Istuin kauan tämän idean päällä ja nyt asiat alkavat konkretisoitumaan, sillä tulevien kirjojen kansista on luonnokset ja ne ilmestyvät pian. Tämä tuntuu todella hienolta. Mielestäni parasta tässä on se, mitä tämä merkitsee ihmisille. Meillä on mahdollisuus tarjota heille itseilmaisun väylä. Joistain käsikirjoituksista olemme joutuneet kieltäytymään ja mielestäni se pitää tehdä kunnioittavasti.”

Brax rohkaisee erityisesti taiteen tiedekunnan opiskelijoita kevytyrittäjyyteen tai toiminimen perustamiseen.

“Mielestäni sitä pelätään liikaa. On olemassa kanavia, mistä saa tietoa yrittäjyydestä ja apua kaikenlaisiin yrittäjyyteen liittyviin asioihin. Prosessit eivät ole niin monimutkaisia, miltä ne vaikuttavat. Jos on kiinnostusta, niin kannattaa ottaa asioista selvää ja huomata, ettei yrittäminen ole niin kamalan ja hirvittävän vaikeaa, mitä annetaan ymmärtää”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *