NÄKYVÄ NÄKYMÄTÖN
Teksti: Esko Romsi Kuvitus: Josefina Yrjölä
Sukupuolten representaatiot tv-sarjoissa vaikuttavat siihen, mitä pidämme normaalina ja miten koemme itsemme osaksi yhteiskuntaa. Representaatiojärjestelmät ovat muotoutuneet vuosikymmenien aikana ja niiden muuttaminen voi aiheuttaa suurtakin vastarintaa, kuten uuden Pieni merenneito -elokuvan kohdalla huomattiin.
Uskallan väittää jokaisen tunnistavan sadun pelastettavasta neidosta ja pelastavasta prinssistä. Se on meidän yhteiskunnassamme hyvin usein käytetty kertomustyyppi. Samaa kaavaa käytettiin yhtä lailla Prinsessa Ruususessa kuin Fifty Shades of Grey -elokuvissa, vaikka näitä kahta ei tulisi aivan ensimmäiseksi verranneeksi keskenään. Minua on jo pitkään kiinnostanut kysymys siitä, eikö naisoletettuja näyttelijöitä harmita esittää usein hyvin samankaltaista pelastettavan neidon roolia. Tällainen toistuu, oli kyseessä sitten Disneyn tv-sarja tai kovaksi keitetty rikosdraama.
Tämän takia päädyin tutkimaan kandidaatin työssäni sukupuoli- ja seksuaalirepresentaatiota tv-sarjoissa.
Tuula Juvonen määrittelee representaation uudelleen esittämisen avulla.
“Representaatiolla tarkoitetaan esitystä tai tarkemmin uudelleen esittämistä (kuten englanninkielisessä termissä “representation”). Representaatiota voi ajatella tapahtumana, jossa kuviin, objekteihin tai ihmisiin yhdistetään tietynlaisia merkityksiä. Samalla annetaan merkityksiä ympäröivälle maailmalle ja sen sosiaalisille suhteille. Usein esitetyn määritelmän mukaan representaatio on samalla sekä esittävä, edustava että tuottava. Tällä tarkoitetaan, että samalla kun representaatio – esimerkiksi valokuva – esittää jotakin (vaikkapa Miss Suomea), se myös edustaa laajempaa kokonaisuutta tai kategoriaa (kuten missi-instituutiota, naisellisuuden ja -kauneuden konventiota tai kansallisuutta).”
Tämän käsitteen kautta kyetään tarkastelemaan sitä, kuinka paljon viihteessä ilmenevät roolit ja toimintatavat voivat vaikuttaa ympäristöön ja sitä kautta ihmisten toimintaan. Ingrid Ryberg on tutkimuksessaan tuonut esiin sen, että viihteen ja muun median sisältö vaikuttaa kuluttajiin myös tiedostamatta, jos ei tarkoituksellisesti välillä pysähdy havainnoimaan sitä. Siksi on hyvä pysähtyä välillä tarkastelemaan, millaista kuvaa esimerkiksi sukupuolirooleista mediassa tuotetaan.
Naisia kuvataan usein rajatusti jokin kehon osa kerrallaan.
Kun lähdin tarkastelemaan asiaa, huomasin tietynlaisten normien ilmenevän viihteessä riippumatta siitä, missä muodossa sitä kulutetaan. Tutkimuksessani sain kolme tulosta. Varsinkin binäärisesti ajateltujen sukupuolten kuvaustavat ovat erilaisia, mutta eivät yhtään sen vähemmän rajoittavia. Naisia kuvataan usein rajatusti jokin kehon osa kerrallaan. Tällä tavalla heidät nähdään jatkuvasti arvioivan katseen kohteena. Tietynlaisessa valta-asemassakin oleva nainen voidaan kuvata hyvin seksualisoivasti ja sitä kautta alistavasti. Miehille taas rajoitukset näkyvät siinä, että hahmojen täytyy jatkuvasti olla tekemässä jotain. Kuvataan koko vartaloa, eikä heikkouksia saa näyttää, ellei sen jälkeen seuraa jokin toimintakohtaus. Kolmantena tutkimuksessani käsittelin muunsukupuolisuutta ja seksuaalivähemmistöön kuulumista. Havaitsin, että seksuaalivähemmistöön kuuluvat hahmot joutuvat usein kärsimään seksuaalisuutensa tai sen salaamisesta johtuvien lieveilmiöiden vuoksi. Todennäköistä on, että seksuaali- tai sukupuolivähemmistöä edustava hahmo joutuu joko pakenemaan tai kuolee. Tällainen representaatio voi aiheuttaa kyseiseen vähemmistöön kuuluvalle henkilölle todella korkean kynnyksen tuoda itseään esiin, koska mediassa annettu kuva samankaltaisten henkilöiden kohtalosta voi olla hyvin karu. Itselläni oli hyvin rajattu aineisto, mutta siinäkin yksi seksuaalivähemmistöön kuuluva hahmo hakattiin kuoliaaksi ja toiset joutuivat pakenemaan. Aineistonani toimi kahden laajalevikkisen tv-sarjan ensimmäiset tuotantokaudet, jolloin niiden tavoittama ihmismäärä on hyvin suuri.
Mielestäni yhteiskuntatieteelliseltä kannalta katsottuna on kiinnostavaa, kuinka vähän representaation vaikutusten tutkimukseen on käytetty resursseja. Representaatioilla voi kuitenkin olla suuri vaikutus ihmisten muodostamiin yhteisöihin, jotka ovat yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen keskiössä.
Tutkielman teon aikana kävi myös selväksi, että representaatiolla ja sen monipuolistumisella on kytköksiä hyvin monenlaisiin asioihin, jolloin sitä olisi tärkeä tutkia monen eri tieteenalan näkökulmista.
Hyvä esimerkki tästä on se, miten seksuaalivähemmistöjen representaation, esimerkiksi miesten välisen suutelun lisääntyminen, nähdään tuputuksena, mutta kulmakarvoja ei kohoa, kun heteropariskunta suutelee elokuvassa.
Nykyään nämä representaatiot ovat Hollywoodin tuottamia, mutta Hollywoodinkaan normit eivät synny tyhjiössä. Niitä muodostuu hiljalleen vuosikymmenten mittaan, ja kenenkään on vaikea muuttaa sellaista, mikä on myynyt vuosikymmeniä. Tätä ilmiötä pystyy lähestymään parhaiten representaatiojärjestelmä-käsitteen kautta, jossa tarkastellaan sitä, miten vuosikymmenten ajan koottu aineisto ja kuvaustavat vaikuttavat siihen, millaiseen mielikuvaan tietystä ihmisryhmästä kuluttajat ovat tottuneet. Hyvä esimerkki tästä on se, miten seksuaalivähemmistöjen representaation, esimerkiksi miesten välisen suutelun lisääntyminen, nähdään tuputuksena, mutta kulmakarvoja ei kohoa, kun heteropariskunta suutelee elokuvassa. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että jälkimmäinen tilanne on totuttu näkemään normina. Normien muuttaminen taas saattaa aiheuttaa voimakastakin vastarintaa, jolloin se olisi viihdeteollisuudelle mahdollinen taloudellinen riski. Valitettava totuus on kuitenkin se, että representaatiota monipuolistamalla voimme mahdollistaa sen, että ihmiset kokevat viihdetuotannot tai niissä esiintyvät hahmot samaistuttaviksi. Tämä nähtiin siinä, kuinka suuren reaktion uuden Pieni merenneito -elokuvan ei-valkoinen päänäyttelijä aiheutti. Monille ei-valkoisille lapsille se oli ainakin sosiaalisen median perusteella ensimmäisiä kertoja, jolloin he kokivat iloa siitä, että joku heille samaistuttava hahmo esiintyi elokuvassa.
Toinen representaatioiden vaikuttava seikka on se, kuinka paljon ulkopuolisuuden tunnetta kokee siitä, jos ei koskaan voi tunnistaa itseään missään mediakulttuurissa. Se vaikuttaa myös siihen, mihin kuluttaja itse kokee olevansa kykenevä tai sopiva. Näiden syiden takia tarvitsemme yhä monipuolisempaa mediakuvastoa, jotta kaikki voisivat tuntea olevansa hyväksyttyjä juuri sellaisena kuin ovat. Joukkoon kuuluminen on tärkeää ihmisen kaltaiselle sosiaaliselle eläimelle. Jokainen ihminen voi omalta osaltaan pohtia sitä, millaisia ajatuksia tietynlainen representaatio herättää ja mistä ajatus on peräisin. Tietyt toimintatavat ja oletukset ovat pitkän aikavälin representaatiojärjestelmän muovaamia ja siitä syystä vaistomaisia.
Niihin voi kuitenkin vaikuttaa huomauttamalla itseään representaatioista, ja siten vähitellen opettaa itseään pois ajatuksesta, että vain yhdenlainen representaatio esimerkiksi pariskunnasta on “oikea”.
Lähteet:
Menkes, Nina (2022) Brainwashed: Sex-camera-power. Pariisi: Under The Milky Way.
Juvonen, Tuula; Rossi, Leena-Maija & Saresma, Tuija. (2010) (toim.) Käsikirja sukupuoleen. Tampere: Vastapaino.
Ryberg, Ingrid (2012) Imaging Safe Space: The Politics of Queer, Feminist and Lesbian Pornography. Tukholma: Tukholman yliopisto.
Ryberg, Ingrid; Kyrölä, Katariina & Koivunen, Anu (2020) Queer worldmaking in Nordic cinema. Lambada Nordica 2020:3-4.