Toreilta someen — poliittinen aktivismi algoritmien armoilla
Teksti Jenni Katermaa
Kuvitus Eeva Hantula
Nykyajan poliittinen vaikuttaminen on siirtynyt toreilta sosiaalisen median alustoille. Somessa poliittista vaikuttamista tekevät poliitikkojen lisäksi myös tavan kansalaiset, jotka haluavat osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Someaktivismi on enimmäkseen osallistavaa, ruohonjuuritason vaikuttamista. Jokainen älypuhelimen ja internet-yhteyden omistava yksilö pääsee lukuisille sosiaalisen median alustoille julkaisemaan, tykkäämään, jakamaan ja seuraamaan.
Suosituin “virtuaalinen tori” lienee tällä hetkellä viestintäpalvelu Twitter (nykyiseltä nimeltään X), jossa poliittinen keskustelu kärjistyy esimerkiksi merkkimäärän rajoituksen ja nopean viestimistahdin vuoksi.
Monet valtaa ja poliittista luottamusta nauttivat henkilöt viestivät pääasiallisesti Twitterin välityksellä. Suomalaisista aikuisista sovellusta käyttää kuitenkin vain 17 prosenttia. Suomalaisessa mediassa on kritisoitu kuluneen kesän aikana sitä, kuinka hallituksen rasismikriisin kuohuessa ministerit käyttivät Twitteriä pääasiallisena viestintäkanavana.
Poliittinen aktivismi on rantautunut myös Instagramiin. Poliittiseen keskusteluun on helppo osallistua esimerkiksi jakamalla hallituksen rasismikohuille naureskeleva meemi tai valmiiksi kiteytetty ajatus lehdistön sananvapaudesta.
Politiikkatieteiden ja sosiologian opiskelija Kajo Pippuri osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun jakamalla kantaa ottavia julkaisuja Instagramissa. Pippuria yhteiskunnallisessa sometuksessa motivoi hänelle tärkeiden arvojen puolustaminen.
“Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvana opiskelijana koen joka päivä konkreettisesti, miten politiikka ja yhteiskunnalliset asenteet minuun vaikuttavat. Esimerkiksi nykyisen hallituksen leikkaukset opiskelijoihin liittyen näkyvät tilipussissani konkreettisesti, ja siksi otan aiheeseen kantaa.”
“Haluan herätellä yhteiskunnallista keskustelua tietyistä aiheista ja saada ihmiset miettimään asioita eri näkökulmista.”
-PERTTU JUSSILA
Poliittisten mielipiteiden sanoittaminen voi olla haastavaa. Vaatii taitoa muotoilla ja tiivistää ajatukset niin, että ihmiset erilaisista taustoista ymmärtävät viestin. Monimutkaiset kiistat ihmisoikeuksista tai ilmastopolitiikasta herättävät monissa myös niin suuria tunteita, että niitä voi olla vaikea sanoittaa ymmärrettävään muotoon.
“Olen huono argumentoimaan ja sanoittamaan omia ajatuksiani, joten jaan somessani enimmäkseen muiden tekemiä julkaisuja, joissa ajatukset on sanoitettu hyvin, ja joiden kanssa olen samaa mieltä”, Pippuri kertoo.
Sosiaalisen median lakkaamaton informaatiotulva voi tuntua väsyttävältä ja ahdistavalta. Myös Pippuri kuormittuu ajoittain uutisten jatkuvasta seuraamisesta. Hän toteaa kuitenkin, että politiikkatieteiden opiskelu on auttanut ymmärtämään yhteiskunnallisia ilmiöitä suuremmassa perspektiivissä.
“Osaan suhteuttaa uutiset kontekstiinsa ja pohtia niitä osana laajempaa kokonaisuutta.”
Lisäksi Pippuri kertoo kanavoivansa ahdistuksen toimintaan lamaantumisen sijaan. Poliittisen sisällön jakaminen somessa on hänelle yksi tapa toimia.
Perttu Jussila, vihreiden aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja Pirkanmaalta, kertoo sosiaalisessa mediassa vaikuttamisen olevan hänelle ensisijaisesti politiikan tekemisen väline.
“Haluan herätellä yhteiskunnallista keskustelua tietyistä aiheista ja saada ihmiset miettimään asioita eri näkökulmista.”
Polarisoituvassa keskusteluilmapiirissä omien mielipiteiden jakaminen vaatii rohkeutta. Somessa väärennelty tieto, dramatisoidut narratiivit ja hätäiset oletukset leviävät nopeasti. Tällaisessa ilmapiirissä kynnys vihapuheeseen ja häirintään madaltuu entisestään.
Jussila kertoo saavansa pääasiassa positiivista palautetta sosiaalisen median kanavissaan, mutta häirintää ja uhkailuakin mahtuu valitettavasti viestien joukkoon. Jussila on kokenut somehäirinnän olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö: esimerkiksi kun hän kohdensi vaalimainonnan Facebook-julkaisuissaan naisiin, törkyviestit loppuivat kuin seinään. Lisäksi Jussilan kokemuksen mukaan nuoret aikuiset käyttäytyvät somessa paljon paremmin kuin vanhempi ikäluokka.
Jussila jakaa poliittisia näkemyksiään enimmäkseen Instagramissa, TikTokissa ja Twitterissä. Hän kokee Facebookin sekä Twitterin keskustelukulttuurin olevan kaikista kärjistyneintä ja asiattominta.
“Sitten taas kaikista pehmein alusta on tietysti Instagram”, Jussila jatkaa.
Hän arvelee Instagramin keskusteluilmapiirin lempeyden johtuvan ainakin siitä, että alusta on naisten sekä vasemmiston suosiossa. Esimerkiksi Suomen puolueista Vihreillä sekä Vasemmistoliitolla on selkeästi eniten seuraajia Instagramissa. Jussila ajattelee myös Instagramin olevan positiivisesti osallistavin alusta: se tuo vaikuttajan tai poliitikon kaikista lähimmäs seuraajaansa, sillä julkaisuihin reagoiminen sekä keskustelun aloittaminen onnistuu matalalla kynnyksellä.
Koska Instagramissa vuorovaikutus käyttäjien välillä määräytyy pitkälti seuraamisen kautta, se synnyttää helposti kuplautumista: ihmiset näkevät enimmäkseen niiden tilien ja käyttäjien julkaisuja, joita he ovat päättäneet seurata. Myös somealustojen algoritmit ohjailevat pitkälti sitä, millaisissa virtuaalisissa ympäristöissä ihmiset viettävät aikaa. Jussila arvelee, että algoritmien takia poliittinen vaikuttaminen Instagramissa ei välttämättä tavoita tehokkaasti ihmisiä, joiden arvomaailma on erilainen.
“Tietyn tyyppisellä postauksella saa 1500 tykkäystä niin että heilahtaa, mutta kuinka monen ajattelu muuttuu sen pohjalta?” Jussila pohtii.
Instagramin sijaan Jussila kokee tavoittavansa TikTokissa monipuolisemman yleisön.
“Siellä yritän antaa uusia näkökulmia sellaisille ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita politiikasta, mutta eivät ole muodostaneet vielä vahvoja mielipiteitä.”
Jussila kertoo saavansa ajoittain TikTokissa viestejä, joissa ihmiset kertovat esimerkiksi käsityksensä vihreistä muuttuneen hänen videoidensa myötä.
Ilmiönä someaktivismi on todella tuore. Esimerkiksi Ylellä kevään eduskuntavaaleja on luonnehdittu “TikTok-vaaleiksi”: monet perussuomalaisten ehdokkaat keräsivät etenkin nuorten ääniä TikTokissa vaikuttamalla.
Poliittisen sisällön jalkautuessa nuorison suosimille alustoille, pääsevät he itse helpommin osaksi julkista poliittista keskustelua. Monelle nuorelle sosiaalinen media onkin nykypäivänä ponnahduslauta aktivismiin ja poliittisen vaikuttamisen pariin.
Internetin ja politiikan kohdatessa syntyy uusia vaikuttamisen muotoja. Meemit ovat yksi tapa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Meemejä voitaisiin luonnehtia metapolitiikaksi: poliittiseksi vaikuttamiseksi, joka kohdistuu ihmisten arvoihin ja asenteisiin esimerkiksi kielen ja kuvaston kautta. Metapolitiikka puree etenkin nuoriin, joilla ei välttämättä ole vielä kaikkia tarvittavia työkaluja medialukutaitoon ja kriittiseen ajatteluun.
Kesäkuussa Suomeen muodostuneen uuden hallituksen kriisit ovat toimineet inspiraation lähteenä monille meemien tehtailijoille. Esimerkiksi koomikko Matti Paalasen ylläpitämä meemitili @orpogooglaa on noussut suureen suosioon lyhyessä ajassa. Se ammentaa inspiraationsa pääministeri Petteri Orpon kuoppaisesta alkutaipaleesta hallituksen johdossa. Tili on kerännyt vajaassa kuukaudessa yli 20 tuhatta seuraajaa.
Hauskat meemit tekevät poliittisesta vaikuttamisesta kevyempää. Niiden avulla myös politiikkaa vähemmän seuraavan voi olla helpompi päästä kärryille esimerkiksi hallitusneuvotteluiden kulusta tai mahdollisten leikkausten vaikutuksista. Meemien kautta hankittu tieto on kuitenkin usein ideologisesti värittynyttä eikä tarjoa täysin objektiivista kuvaa käsiteltävästä aiheesta.
“Internet ei ole syypää siihen, että etsimme informaatiovirroista lähinnä vahvistusta omille uskomuksillemme. Internet ei myöskään luonut ihmistä, joka haluaa viettää aikaa samanmielisessä seurassa.”
-HANNU-PEKKA IKÄHEIMO
Kun yhteiskunnallinen keskustelu ja vaikuttaminen siirtyvät sosiaaliseen mediaan, syntyy monia haitallisia lieveilmiöitä, kuten algoritmien aiheuttamaa kuplautumista, keskustelukulttuurin polarisaatiota sekä maailmankuvien kaventumista. Teknologinen murros pirstouttaa yhteiskuntia ja muuttaa myös perinteisen median roolia tiedon portinvartijana.
“Internet ei ole syypää siihen, että etsimme informaatiovirroista lähinnä vahvistusta omille uskomuksillemme. Internet ei myöskään luonut ihmistä, joka haluaa viettää aikaa samanmielisessä seurassa. Internet saattaa kuitenkin vahvistaa näitä ihmiselle luontaisia piirteitä”, Hannu-Pekka Ikäheimo kirjoittaa Sitran julkaisussa Algoritmidemokratiaa (2017).
Jussilan mielestä sosiaalisella medialla on kuitenkin tarjottavaa.
“Somessa on varjopuolensa, mutta on kiistaton tosiasia, että se on tuonut äänen sellaisille ihmisille, keillä sitä ei ennen ole ollut.”
Lähteet:
https://reutersinstitute.politics.ox.ac.uk/digital-news-report/2023/finland (Reuters Institute – Digital News Report 2023)
https://www.sitra.fi/app/uploads/2017/02/Algoritmi_demokratiaa.pdf (Sitra, Algoritmidemokratiaa, Hannu-Pekka Ikäheimo 2017)