”VAIHTOEHTOISILLE IHMISILLE EI OLE TILAA OLLA VAIHTOEHTOISIA”

Teksti Jenna Nylund
Kuvat Jenna Nylund ja Mirva Puustjärvi

Kulttuuri ja tapahtuma-alan moninaisuus on kiinni aktiivisista ihmisistä, jotka ovat halukkaita luomaan tapahtumia ja kokemuksia ihmisille. Rahoituksen saaminen ei ole mahdotonta, mutta hankalaa. Ala nojaa vapaaehtoisten panokseen, vaikka alalta voisi löytyä moninaisia työpaikkoja niin tapahtuman tuotannosta, kuin palveluille lähialueella. Kulttuuri ja tapahtuma-alaa tekohengittää joukko ihmisiä joille kulttuuripalvelut on oleellinen osa kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Kulttuuri ja tapahtuma-alan vaikeudet näkyvät monin tavoin eri kulttuurialan palveluissa. Vaikeuksista huolimatta on yhä aktiivisia ihmisiä, jotka pyrkivät luomaan tapahtumia ja yhteisöjä, joissa tullaan yhteen jaetun kokemuksen takia. Korona-pandemia ei halvaannuttanut kulttuurialan toimijoita, mutta alan hauraus selkeni pandemian pitkittyessä. Sittemmin ala on elpynyt, mutta ongelmat eivät jääneet taakse.

Johanna Mikkola on kotoisin Sipoosta ja muuttanut aikuisiällä Muonioon. Mikkola on yrittäjä ja hän on työskennellyt matkailualalla erinäisissä tehtävissä. Tällä hetkellä hän istuu Muonion kunnanvaltuustossa Vasemmistoliiton edustajana sekä Tornionlaakson neuvostossa. Hän on toiminut monissa yhdistyksissä ja järjestöissä vuosien aikana asuessaan Lapissa. Nyt Mikkola aloittaa opinnot Lapin yliopistossa eikä haaveile poismuutosta. Hän kertoo myös matkakuumeen laskeneen asuessaan pohjoisessa, täällä kun riittää jokia ja metsiä tutkittavaksi. Mikkola on myös pienen lapsen äiti.

“Tapahtuma mihin ite haluttais mennä”

Solekko Fest on monitaiteellinen kyläjuhlafestivaali Kittilän Könkäällä ja Mikkola on yksi sen tuottajista. Solekko Fest järjestetään tänä kesänä kolmannen kerran ja sitä juhlitaan Levillä elokuun lopussa.
Mikkola kertoo, että Solekko Fest pyrkii tarjoamaan Pohjois-Suomen tapahtumiin monipuolisempaa tarjontaa. Festivaalien esiintyjät painottuvat Pohjois-Suomen artisteihin, tapahtuma on monitaiteellinen ja ohjelmaan kuuluu erilaisia työpajoja ja kojuja.
“Matalalla kynnyksellä erilaista taidetta ja missä paikalliset pääsisivät esille”, Mikkola kuvailee musiikkifestivaaleja.
Solekko Fest monin muiden festivaalien tavoin ei olisi mahdollinen ilman intohimoisten järjestäjien panosta. Tapahtuman tuottajat ovat keränneet tapahtuma-alan eri tehtävistä osaamista, joka tuodaan yhteen festivaaleilla. Alan koulutuksen puutetta on korvannut halu luoda tapahtuma, johon itsekin haluaisi osallistua. Solekko Festin mahdollisti tänä vuonna Taiteen edistämiskeskuksen eli Taike:n rahoitus.

Lapin tapahtuma-ala nojaa pienten yhdistysten varaan.

Kulttuurialan vaikeudet jatkuvat vuodesta toiseen ja kriisistä kriisiin

Kulttuurialan ongelmat tuntuvat etenkin pienempien toimijoiden toiminnassa. Rahoituksen saaminen on hyvin hankalaa ja ilman sitä Solekko Festikin tapahtuma olisi mahdotonta toteuttaa. Lapin tapahtuma-ala nojaa pienten yhdistysten varaan.
Mikkola tuo esille, että verkostoituminen on hankalaa ilman yhteistä alustaa. Lapissa toimii monia pieniä kulttuurialan yhdistyksiä, mutta erillään toisistaan. Pirstaloituneiden yhteisöjen on vaikea muodostaa leveitä hartioita. Yhdistykset voisivat tehdä enemmän yhteistyötä, mutta alusta puuttuu.
“Puutteelliset mahdollisuudet typistävät kulttuurielämän valtavirran mieltymyksiin ja vaihtoehtoisilla ihmisillä ei ole tilaa olla vaihtoehtoisia”, Mikkola kertoo.
Keskustelu Lapin vetovoimasta ja ympärivuotisten asukkaiden kiinni pitämisestä puhututtaa tasaisin väliajoin. Tapahtuma ja kulttuuri-ala voi tarjota opiskelijalle yhteisön, jota ei yliopistosta välttämättä löydy. Opiskelijoiden kulttuuripalveluiden laiha tarjonta näyttää Rovaniemellä tietoiselta valinnalta. Vaihtoehtokulttuurin nautiskelijoille ei yliopiston sisällä tunnu olevan tarjontaa.

Toimiminen ja työskentely erilaisten ihmisten kanssa vahvistaa osaamista ja ihmissuhdetaitoja.

Kulttuuripalveluiden monimuotoisuuden avulla tukea sosiaalisen eriytymiseen

Kulttuuri- ja tapahtuma-alalta voi myös löytää omanlaisensa yhteisön, joka säilyy yksilön elämässä, vaikka opinnot loppuvat. Monimuotoinen yhteisö ja erilaiset ihmiset tarjoavat myös mahdollisuuden tutustua muihinkin kuin yliopistolla opiskeleviin ihmisiin. Toimiminen ja työskentely erilaisten ihmisten kanssa vahvistaa osaamista ja ihmissuhdetaitoja. Ihmiselle tekee hyvää tutustua ihmisiin erilaisista sosiaalista todellisuuksista, sillä sen avulla voimme ehkäistä sosiaalista eriytymistä.
Talkoolaisuus tapahtumassa voi mahdollistaa edullisen osallistumisen festareille, uusia tuttavuuksia, sekä kokemusta tapahtuman luomisesta. Pohjois-Suomen kulttuuri- ja tapahtumapalveluiden vähäisyyden vuoksi talkoolaisuus voi olla ensikosketus kulttuuri- ja tapahtuma-alan tehtäviin.
Yliopisto-opiskelijalla voisi olla hyvinkin paljon annettavaa kulttuuri- ja tapahtuma-alalle osaamisellaan. Toisaalta opiskelijalle voi olla myös hyvin hyödyllistä hakeutua suorittaviin tehtäviin ja hankkia niistä osaamista matalalla kynnyksellä.
Kulttuuri- ja tapahtuma-alalla on hyvin paljon annettavaa ihmisille ja samoin myös ihmisillä alalle. Tarvitsemme molempia. Valitettavasti hyvinvoinnin tuottaminen on vaikea muuttaa taloudelliseksi arvoksi, mutta kulttuuria ei voi nähdä vain menoeränä.
Kuusamossa ensimmäistä kertaa järjestetyt Epäjohdonmukaisten tanssiaiset, eli “Epikset”, keräsi osallistujia, mutta tuotannon ongelmat eivät jääneet keneltäkään huomaamatta. Ylen uutisen mukaan Epikset kärsi mm. vapaaehtoisten puutteesta ja ongelmista alueen ja lavojen rakentamisen kanssa. Tapahtuma veti kuitenkin 3000 osallistujaa festareille ja monet kehuivat tunnelmaa.
Keskustellessa Mikkolan kanssa piirtyy kuva Lapin kulttuuripalveluista. Monia innokkaita tekijöitä on, mutta valitettavasti tärkeiden palveluiden jäädessä vapaaehtoisten hartioille voimme vain toivoa, että he eivät pala loppuun ja jaksavat taistella kulttuuripalveluiden merkityksestä Lapissa.