Kuka pelkää leikkauslistaa?

Teksti Jenna Nylund

Kirjoittaja pöyristelee hallituksen ylimielistä asennetta ihmisiä kohtaan, joiden arkea hallitusohjelma myllertää.

Valtionvarainministeri Riikka Purran mukaan empatia ei sovi politiikan ohjenuoraksi, mutta entäpä tutkimus?

Suomi on saanut jo vuosia Euroopan neuvostolta noottia liian vähäisestä sosiaaliturvasta. 

Sosiaali- ja terveysalan kattojärjestö Soste on laskenut, että Petteri Orpon hallitus tiputtaa toimillaan 40 000 ihmistä pienituloiseksi. Hallitusohjelman myötä on noussut myös huolia lapsiperheköyhyyden lisääntymisestä. Opiskelijat ympäri Suomen ovat vallanneet oppilaitoksia osoittaakseen tyytymättömyyttään. Poliittisten lakkojen voi odottaa jatkuvan. Hallituksessa lykättiin vammaispalvelulain voimaantuloa. Yhteiskunnan heikoimpia käytetään oman puolueen kilven kiillottamiseen ja keskustelun kääntämiseen, kun keskustellaan rasismista Ylen A-studiossa.

Hallitusohjelman julkaisun jälkeen eri alojen asiantuntijoilta on kuulunut soraääniä, eikä hallituksen jäsenet ulostuloillaan ole onnistunut vakuuttamaan siitä, että suunniteltujen uudistusten pitkäaikaisia vaikutuksia on selvitetty. Samaan aikaan Helsingin Uutiset kertoivat hallituksen lopettavan valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan. 

Helsingin Sanomat uutisoi, että kaikki Suomen tieteen akateemikot ovat huolissaan valtiovarainministeriön vajaasta budjettiehdotuksesta. Uutisessa tuotiin esiin, että hallitusohjelmaan kirjatut varat tulevat kohdistumaan yritysten innovaatiotoimintaan eikä tutkimukseen. Rahoitus kohdistuu lähinnä yrityksille ja tulee heikentämään perustutkimuksen tasoa. Tämä tulee etenkin näkymään nuorten tutkijoiden kohdalla.

Pääministeri ei tiennyt A-studiossa, miten solidaarisuusvero kohdistuu häneen. Hän ei tiennyt, miten hallituksen ohjelma koskee häntä tai vähintään piiloutui hämmentyneen habituksen taakse, nosti kädet ilmaan ja totesi “taikuri on itsekin ihmeissään tempustaan”. Orpon tiedot myös sosiaaliturvan muodostumisesta vaikuttavat puutteellisilta. Kesäkuussa Orpo kertoi kannattavansa A-studiossa toimeentulotuen asumislisään omavastuuosuutta. Häneltä jäi vaan huomiotta, että ihmiset, jotka ovat toimeentulotuen piirissä, eivät saa muita tuloja. Tyhjästä on paha nyhjästä. 

Ehkä Iltalehden haastattelu Noora Fägerstömin kanssa paljastaa, millaisten oletusten perusteella hallituksessa päätöksiä tehdään. Köyhät makaavat kotonaan tukien varassa, kun toimeliaat käärivät hihansa, ja nostavat itse yksinään ilman kenenkään apua yrityksensä huipulle.

Entistä selkeämmäksi piirtyy kuva uusliberalistisesta ihmiskäsityksestä. Näennäinen solidaarisuus hallituksen edustajien puheissa näyttäytyy irvokkaalta, kun samaan aikaan leikataan heikommassa asemassa olevilta, ja hyvätuloisten verotusta kevennetään. 

Vaikuttaa siltä, että hallitusohjelman tarkoituksena on rakentaa luokkayhteiskuntaa, jossa kansalaiset kilpailevat vähäisistä resursseista keskenään. Rikkaat voivat jatkaa kulutusjuhlaa, kun yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat luopuvat peruspalveluista, ja riittävän sosiaaliturvan tuomasta elintasosta. Samaan aikaan hyvesignaloidaan mediassa, miten jokaisesta on pidettävä Suomessa huolta, ja näin turvaamme hyvinvointivaltion. Hallituksen jäsenet useissa puheissaan ovat kertoneet, että näin käännetään Suomen velkalaiva. Väitetään, että olemme samassa veneessä, mutta näin ei ole. Toiset lipuvat auringonlaskuun jahdissa, toiset vuotavassa soutuveneessä, ja jahdissa olevat vievät vielä soutuveneen airot.