Teksti Åsa Niemi

Kuvitus Sari Koukku

 

Demokratia on vaarassa Euroopassa, sillä populistiset puolueet muuttavat demokratian pelisääntöjä. Suomessa tilanne on edelleen hyvä. Meidän pitää kuitenkin tutkijoina, journalisteina ja kansalaisina olla aktiivisia, jotta demokratiamme pysyy vahvana.

“Suomessa pitää kiinnittää huomiota politiikkaan, ettemme valu Unkarin tielle”, sanoo Lapin yliopiston lehtori Mika Luoma-aho.

Kerroimme jutun ensimmäisessä osassa siitä, miten populistinen Fidesz-puolue ja pääministeri Viktor Orbán hiljalleen myrkyttävät Unkarin demokratiaa. EU:n mukaan Unkari ei ole enää edes demokratia. Populismi muuttaa ympäri Eurooppaa demokratian pelisääntöjä, eikä totuudella ole enää kuin välinearvo. Suomen viimeisimmät poliittiset käänteet huolestuttavat niin Luoma-ahoa, kuin Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden emeritusprofessori Jukka Kekkosta.

Kekkonen muistutti jutun ensimmäisessä osassa, että kaikki arvot eivät ole yhtä arvokkaita, sillä me olemme sitoutuneet yhdenvertaisuuteen EU:n, YK:n ja Suomen perustuslaissa. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat perusarvojamme, eikä niitä tule kyseenalaistaa.

Luoma-aho näkee tämänhetkisten poliittisten valintojen vaikuttavan vielä kauas tulevaisuuteen.

“Suomen nykyinen hallitus on vaarallinen, sillä mikäli hallitus vielä jatkaa olemassaoloaan, niin äärioikeistoa aletaan pitämään hallituskelpoisena puolueena”

Mutta miten populismi on saanut jalkansa oven väliin, ja oikeastaan vaihtanut jo koko oven omaansa? Miksi totuudella ei ole enää väliä?

 

Kohti luokkayhteiskuntaa

Kekkosen mukaan populismin taustalla on suurempi yhteiskunnallinen muutos. Uudet suunnat eivät synny tyhjästä.

“Parhaat ja vahvimmat läntiset demokratiat ovat syntyneet niin, että sosiaalista kiertoa on ollut vahvasti ylöspäin. Sosiaaliset erot ovat tasoittuneet, keskiluokka on vahvistunut ja lapset ovat päässeet vanhempiaan parempiin asemiin”, Kekkonen toteaa.

Sosiaalisella kierrolla tarkoitetaan tilannetta, jossa lapset voivat nousta ja myös usein käytännössä nousevat parempaan sosioekonomiseen asemaan kuin vanhempansa. Esimerkiksi köyhän yksinhuoltajan lapsista voi tulla hyväpalkkaisia lääkäreitä. Nyt tilanne on päinvastainen ja kierre suuntautuu alaspäin.

Suomessa varallisuuserot ovat alkaneet kasvaa jo 90-luvun puolivälin jälkeen. Monien tutkijoiden mielestä tuoreen hallituksen uusi hallitusohjelma vain lisää eriarvoisuutta.

“Eriarvoisuus synnyttää osattomuutta ja syrjäytymistä, jolloin tuntuu, että mitään keinoa tilanteen parantamiseksi ei ole”, Kekkonen kuvailee ihmisten tuntemuksia.

Kansalaisten syrjäytymisen ja osattomuuden tunteet nostavat populistisia puolueita valtaan.

“Perussuomalaiset ovat nousseet Suomessa, sillä syrjäseuduilla ja maalla on väestöä, jolla ei ole nousun mahdollisuutta eikä oikein turvallisuuden tunnetta. Veikko Vennamo, Suomen maaseudun puolueen perustaja ja Timo Soinin esikuva, puhui aikanaan unohdetusta kansasta. Kansalaiset maaseuduilla ja kaupungeissa katsovat, että hallitusohjelmat käsittelevät vain abstrakteja globaaleja asioita, kuten esimerkiksi ilmastonmuutosta. Näiden kansalaisten pitää kuitenkin pärjätä arjessa päivästä toiseen ja rakentaa elämänsä jollain tavalla. Viimeisiä pisaroita heille voi olla se, että bensan hinta on korkea ja, että “eliitti” syytää resursseja sähköautoihin, vaikka maaseudulla tarvitaan vanhaakin ajoneuvokantaa. He kokevat tässä tilanteessa voimakasta toivottomuutta”, Kekkonen sanoo.

 

“Politiikka yleensä näyttää olevan sellaisen jokapäiväisen pintakuohun leimaavaa toimintaa, jossa haetaan nopeita ratkaisuja.”

-Jukka Kekkonen

 

Politiikan pitäisi ottaa huomioon asioita pidemmällä aikavälillä, jotta varallisuuseroja voitaisiin tasoittaa.

“Jos jossain on menty pieleen, niin pitää katsoa mistä se on johtunut ja pohtia asiaa syiden kautta. Mutta politiikka yleensä näyttää olevan sellaisen jokapäiväisen pintakuohun leimaavaa toimintaa, jossa haetaan nopeita ratkaisuja. Tällainen lyhyen tähtäimen perspektiivi on liian kapea. Pitkän aikavälin muutos on johtanut luokkasuhteiden vahvistumiseen. Vauraimmat väestöryhmät ovat rikastuneet ja köyhät ovat köyhtyneet”, Kekkonen kertoo.

Kekkonen on huomannut muutenkin politiikan keskittyvän pinnallisesti ongelmien ratkaisemiseen eikä oikeiden syiden poistamiseen.

“Yhden esimerkin tästä tarjoavat koulusurmat 2000-luvun alkupuolella. Silloin olisi pitänyt pohtia syvällisesti, että mistä tämä johtui ja mistä on kysymys, sekä lukea kansainvälistä tutkimustietoa. Ei tehty kuitenkaan niin, vaan perustettiin nopeasti virkamiestyöryhmä, joka pohti esimerkiksi aselakien kiristämistä ja koulujen kurinpitoa, kun sen sijaan syiden selvittäminen jätettiin kokonaan syrjään”, Kekkonen pohtii.

”Tällainen pinnallisuus on kyllä tyypillistä politiikalle niin Suomessa kuin muuallakin”.

Demokratian heikkoudet

Orbán on heikentänyt Unkarin demokratiaa hiljalleen ja ensimmäisessä osassa kerrottiin poliittisesta pelistä, minkä vuoksi muutoksia on ollut vaikea havaita ajoissa.

“Se ei muistuta perinteistä vallankumousta, mikä tekee siitä erityisen vaarallisen ja kavalan vihollisen. Orbán on pystynyt tekemään näennäisesti laillisen ja demokraattisen vallankumouksen manipuloimalla järjestelmää ja demokraattista peliä pienin askelin. Voitaisiin puhua demokraattisesta vallankumouksesta, kun se on tehty niiden sääntöjen mukaan, jotka Unkarissa on demokratiasta säädetty”, Mika Luoma-aho pohtii.

Suomessa tilanne on tällä hetkellä melko hyvä, eikä meidän tarvitse pelätä demokraattista vallankumousta. Samanlaisia populistisia piirteitä kuitenkin meidänkin politiikassamme on. Kekkosen kuvailemat demokratian perusarvot eivät enää määritä politiikkaa samalla tavalla kuin aiemmin. Luoma-aho huomauttaa, ettei holokaustiakaan kunnioiteta enää samalla tavalla.

Kesällä 2023 hallituksen kolme perussuomalaista ministeriä päätyivät lehtien etusivuille heidän vanhojen rasististen kirjoitustensa takia. Oppositio vaati eduskuntaa kutsuttavaksi koolle, mutta eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho kieltäytyi vedoten historiaan.

“Sääntöjen luova tulkinta, jossa edunsaajasta ei jää epäselvyyttä, on leimannut Orbánin hallintoa. Pitää olla varovainen siinä, etteivät perussuomalaiset tai kukaan muukaan pääse tulkitsemaan sääntöjä samalla tavalla”, Luoma-aho toteaa.

Suomessa ja Unkarissa on yhtäläisyyksiä myös siinä, miten demokraattisista säännöistä puhutaan.

“Demokratiasta ei voi puhua vain sääntöjen näkökulmasta. Suomessa ministereitä on kutsuttu rasisteiksi ja natseiksi, ja niitä kohuja on käsitelty kirjesalaisuuden rikkomisina. Niistä pitäisi pystyä puhumaan avoimesti. Ei ole hyvää kehitystä, jos annamme sellaisille voimille, ihmisille ja puolueille statuksen, jotka sallivat tällaisen toiminnan.”

Luoma-ahon mukaan vastustaminen on silloin paikallaan.

“On vanha viisaus, ettei demokratiaan saa päästää voimia, jotka haluavat sen lakkauttaa. Muuten demokratia häviää aina. Tähän uskon itsekin”, Luoma-aho pohtii.

 

“Erityisesti perussuomalaisten suusta on nyt tullut, että demokratia toimii näin: meillä oli vaalit ja nyt pitää olla hiljaa.”

-Mika Luoma-aho

 

Demokratiaa on muuallakin kuin Arkadianmäellä

Jukka Kekkonen huomauttaa, että demokratia on nyt ymmärretty väärin Suomessa. Vaalien voittajapuolueiden ei tarvitse aina perustaa hallitusta.

“Demokratia tarkoittaa sitä, että ne puolueet, jotka pystyvät muodostamaan parlamentaarisen enemmistön, muodostavat hallituksen. Vaikka perussuomalaisilla olisi 98 edustajaa ja muilla 102, niin perussuomalaiset voisivat jäädä oppositioon. Vaalien voittajien ei pidä aina olla hallituksessa”, Kekkonen toteaa.

Luoma-aho pohtii myös, että vaalitulokselle annetaan liikaa painoarvoa.

“Erityisesti perussuomalaisten suusta on nyt tullut, että demokratia toimii näin: meillä oli vaalit ja nyt pitää olla hiljaa. Tätä vastaan pitää puhua ulkoparlamentaarisesta demokraattisesta toiminnasta. Demokratia on tietenkin vaaleja, mutta se on muutakin. Tällaisina aikoina ulkoparlamentaarisen puolen merkitys korostuu.”

Luoma-aho on ollut mukana kirjoittamassa kirjaa Tottelematon kansa. Siinä kerrotaan juuri ulkoparlamentaarisesta demokratiasta, eli poliittisesta vastarinnasta. Ulkoparlamentaarisella demokratialla tarkoitetaan sitä toimintaa, kun ihmiset yrittävät vaikuttaa politiikkaan suoraan, eivätkä enää vain äänestämisellä.

“Tavallisen kadunmiehen on hyvin helppoa ajatella, että demokratia on siellä eduskunnassa, Arkadianmäellä ja valtioneuvoston kansliassa. Jos siellä olisikin vain esimerkiksi Orbán sekä yhden ihmisen tahto ja määräykset, niin sekään ei tarkoittaisi, että demokratia katoaisi. Se vain menisi muualle ja toimisi jollain muulla tavalla.”

Luoma-ahon mukaan demokratia on moninainen asia, ja ihmiset tarvitsevat sitä eri tavoin. Jos ihmiset eivät koe elävänsä demokratiassa, he alkavat käydä levottomiksi. Jos he kokevat, ettei äänestämisellä ole merkitystä, demokratia alkaa kadota instituutioista, joissa sitä perinteisesti ylläpidetään. Unkarissa Orbán on päässyt valtaan ja tehnyt asemansa vaikeasti kaadettavaksi.

“Kun taistelu diktatuuria vastaan demokratian ja parlamentarismin puitteissa on vaikeaa tai jopa mahdotonta, se korostaa ulkoparlamentaarisen demokraattisen vaikutuksen merkitystä.”

 

“Pitäisi kunnioittaa näitä olemassa olevia instituutioita, sillä ne toimivat pääsääntöisesti hyvin, ja ne ovat maailman parhaiden joukossa.”

-Jukka Kekkonen

Tiede ja poliittiset instituutiot

Suomessa myös tieteen asema on tällä hetkellä hyvä, mutta tieteentekijöitä ei käytetä enää samalla tavalla kuin aiemmin.

“Tieteilijä voi antaa epävarmuutta tai monia vaihtoehtoja. Ihmiset hakevat turvallisuutta; he haluavat tietää etukäteen, mitä saavat vastaukseksi”, Kekkonen pohtii.

Kekkonen on huomannut, että media haastattelee yliopiston henkilökuntaa välillä yksipuolisesti. Suomesta löytyy paljon tieteentekijöitä, joilla on sanottavaa.

“Meillä on paljon käyttämätöntä potentiaalia yliopistomaailmassa ja median maailmassa. Meillä on ihmisiä, jotka pystyisivät osallistuman keskusteluun ja jakamaan asiantuntemustaan.”

Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden emeritusprofessorina Kekkonen on kiinnittänyt myös huomiota oikeusjärjestelmään ja sen kunnioittamiseen.

“Oikeusvaltiossa on myös ylimmät lainvalvojat, kuten oikeuskansleri, joIlta tulee arvovaltaisia kannanottoja. Niitä pitäisi kuunnella tarkemmin. Olen itse joutunut seuraamaan yliopistolla näitä asioita. Täällä esimerkiksi eräs kollegion professorijäsen sanoi, että jos oikeuskansleri sanoo jotain, niin se on vain yhden juristin mielipide. Tämmöisestä pitäisi päästä eroon valtakunnan politiikassa. Instituutioita pitäisi kunnioittaa. Juristina olen ollut monesti raivoissani siitä, mitä korkein oikeus päättää, mutta en alkaisi halveksia ratkaisuja siten kuin monet populistit ovat tehneet.”

Demokraattisen oikeusvaltiomme säilymiselle on elintärkeää, että ihmiset luottavat yhteiskunnallisiin instituutioihin.

”Pitäisi kunnioittaa näitä olemassa olevia instituutioita, sillä ne toimivat pääsääntöisesti hyvin, ja ovat maailman parhaiden joukossa”, Kekkonen toteaa.

 

“Jos valtaa pitävät eivät toimi demokraattisesti, niin kansalla ei ole muita mahdollisuuksia kuin vallankumous.”

-Jukka Kekkonen

Journalistit demokratian äänenä

“Suomessa media toimii hyvin. Tämän suojeleminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeää. On huomattava, että nyt olemme nauttineet vapaasta tiedonvälityksestä ja asiantuntijoiden äänestä, mutta joskus saattaa vaikuttaa siltä, että vallanpitäjät eivät aina halua meitä puhumaan ajankohtaisista asioista. Poliitikot saattavat pitää siitä, että tietyistä asioista ei puhuta lainkaan, mutta on hurjan tärkeää puhua niistä. Jos valtaa pitävät eivät toimi demokraattisesti, niin kansalla ei ole muita mahdollisuuksia kuin vallankumous”, Mika Luoma-aho pohtii.

Mediaa kuvataan usein vallan vahtikoiraksi tai neljänneksi valtiomahdiksi. Medialla on tieteen kanssa tärkeä rooli demokratiassa.

“Journalisteilla ja tutkijoilla on parhaimmillaan vallankumouksellinen asema. Toimittajien ja tutkijoiden yhteispeli on välttämätöntä, jos on kriisi ja siitä halutaan selviytyä. Poliitikkojen toimia pitää valvoa”, Luoma-aho kertoo.

Luoma-ahon mukaan Suomessa poliitikot eivät puhu enää niin mielellään kansalle. Silloin toimittajat pystyvät edustamaan demokratian ääntä.

“Tutkijat ja journalistit kärttävät puheenvuoroja, ottavat kantaa ja toimivat poliittisesti. He haastavat poliitikkoja, kuten esimerkiksi Wille Rydmania puhumaan viesteistään. Jos poliitikkoja ei painostettaisi puhumaan, niin mitä meillä olisi demokratiasta jäljellä.”

Kekkonen kritisoi mediaa, mutta on tyytyväinen sen viimeisimpiin toimiin.

”Sanna Marinin kohut olivat aika lillukanvarsista, mutta nyt on keskitytty isompiin asioihin. Mediat, kuten Iltasanomat ja Iltalehti, olivat aika vahvasti Marinin hallituksen vastaisia, mutta nyt ne ovat kääntäneet kelkkansa tavalla, joka lisää niiden uskottavuutta. Nyt pengotaan aiheellisesti näitä vanhojakin lausumia. Kysymykseksi jää, miksei aiemmin ole pengottu.”

Kekkosen mielestä populisteja ei kuitenkaan pitäisi päästää niin helpolla mediassa, kun nyt on päästetty.

“He esittävät puolitotuuden tai valheen, ja sen annetaan vain olla. Tutkijat ja journalistit voivat pelätä Halla-ahoa ja näitä teräväkynäisimpiä populisteja, kun sieltä tulee maalittamista ja muuta ikävää. He eivät halua kommentoida populisteja, mutta se retoriikka pitäisi silti repiä auki. Meillä on kuitenkin Suomessa journalisteissa ja tieteentekijöissä väkeä, jotka siihen pystyvät. Se pitäisi tehdä”, Kekkonen sanoo.

Suomen demokraattisen oikeusvaltion ja perustuslaillisten arvojen turvaamiseksi on siis tärkeää olla kriittinen ja toimia aktiivisesti niin tieteentekijänä, journalistina ja kansalaisenakin.

”Oikeusvaltiota voi puolustaa vain sellaisilla keinoilla, jotka ovat hyväksyttäviä sen arvopohjan perusteella. Vaikka vastaan tulisi mitä, niin pitää käyttäytyä kohteliaasti ja luottaa sanan voimaan sekä rationaaliseen argumentaatioon”, Kekkonen toteaa.