Teksti Jenni katermaa 

Kuvitus Alexander Pentinpuro

Ainejärjestön hallitus voi olla yhtä aikaa sekä jäsenistönsä hyväksi toimiva virallinen hallintoelin että kaveriporukka. Ainejärjestötoiminta tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia opiskelijoille, mutta muodostaa myös sosiaalisia keskittymiä, joiden ympärillä koetaan ulkopuolisuutta.

Lapin ylioppilaslehti haastatteli opiskelijoita ja entisiä hallitustoimijoita järjestötoiminnan kompastuskivistä.

Mila Rontu opiskelee neljättä vuotta politiikkatieteitä. Opintojensa aikana hän on vaikuttanut ainejärjestönsä Kosmos Buranin hallituksessa kahden vuoden ajan.

Rontu aloitti opintonsa, kun pandemia sulki opiskelijat koteihinsa.

“Kun korona tuli ja ei ollut mitään tapahtumia, meidän piti itse löytää omat porukat.”

Opintojen alkumetreillä Rontu koki paineita verkostoitumisesta ja kaveriporukoiden muodostumisesta.

“On se ajatus, että yliopistoelämän pitää olla elämän parasta aikaa, jolloin sekoillaan ja löydetään elämänmittaisia ystävyyksiä.”

Hallitustoiminnassa Rontua houkutteli erityisesti sosiaalisiin piireihin pääseminen.

“Hallitus näytti niin siistiltä ja hauskalta porukalta.”

Enimmäkseen Rontu on kokenut hallitustoiminnan antoisaksi ihmissuhteiden muodostumisen kannalta. Erityisen tärkeäksi yhteisöksi Rontu nimeää Lapin yliopiston ainejärjestöjen hallitusten puheenjohtajien yhteisen “ajpj”-ryhmän. Sisäisen viestinnän ryhmä tarjosi vertaistukea yhteisiä iloja ja suruja jakaville järjestötoimijoille.

Rontu ajattelee, että ilman hallitustoimintaa kavereiden löytäminen tapahtumien kautta, luentosaleista sekä oman vuosikurssin keskuudesta olisi muodostunut tärkeämmäksi.

 

“Haluaisin sanoa, että hallitusta voi lähestyä matalalla kynnyksellä, mutta ei se todellisuudessa ole niin.” -MILA RONTU

 

“En tiedä, vaatiiko verkostoituminen aina sitä, että menee hallitukseen. Varmasti omalla aktiivisuudella pärjää, mutta sekin riippuu ihmisestä.”

Rontu tunnistaa tietynlaista kuppikuntaisuutta hallitustoiminnassa. Kotimaisten kielten keskus kertoo, että sanalla kuppikunta on alkujaan viitattu saman pöydän ääressä aterioiviin, ruokakuntaan. Kuppikuntien muodostuminen erilaisten sosiaalisten ryhmien sisälle on luonnollista, sillä ihmiset hakeutuvat kaltaistensa seuraan.

“Sama kiinnostuksen kohde opinnoissa tuo ihmisiä yhteen. Varmaan selkein kuppikunta on hallitus. Luulen, että se koetaan omana ryhmänään ainejärjestön sisällä ja se voi olla hyvä tai huono asia, riippuu keneltä kysytään.”

Etäisyys hallitusvuosiin on saanut Ronnun tarkastelemaan hallitustoimintaa kriittisemmin. Hän ajattelee, että jäsenistö saattaa kokea kaveriporukoiksi muodostuneet hallitukset vaikeasti lähestyttävinä.

“Haluaisin sanoa, että hallitusta voi lähestyä matalalla kynnyksellä, mutta ei se todellisuudessa ole niin. Silloin kun itse olin siinä ytimessä, niin ymmärsin, että tietyllä tavalla kaverustuu hallituslaisten kanssa ja siitä tulee oma porukkansa.”

Hallituslaiset ovat usein tiivis ryhmä, jonka arki pyörii pitkälti ainejärjestön tapahtumien ja edunvalvonnan ympärillä. Rontu tunnistaa tilanteita, joissa hallituksen ulkopuoliset henkilöt ovat jääneet arkisissa keskusteluissa paitsioon, koska puheenaiheet lipsuvat järjestövastuisiin.

“Keskustelut lähtevät helposti siirtymään hallitusjuttuihin ja muut jäävät siinä tilanteessa ulkopuolelle. Mutta ei kukaan sitä tahallaan tee. Niin se vain menee, kun jaetaan yhteinen hallitusvastuu.”

Anonyyminä jutussa esiintyvä ensimmäisen vuoden kasvatustieteiden opiskelija tunnistaa hallituksen olevan omanlaisensa sisäpiiri, mutta näkee sen enimmäkseen positiivisena asiana.

“Mielestäni on hyvä asia, että hallituslaiset ovat aktiivisesti tekemisissä toistensa kanssa ja pitävät yllä hyvää ilmapiiriä. Kun hallituksessa on positiivinen meininki, se näkyy meidän asioiden ajamisella sekä erilaisilla tapahtumilla, joihin on selvästi panostettu.”

Anonyymi opiskelija on kokenut oman ainejärjestönsä ilmapiirin avoimeksi ja ystävälliseksi. Hän uskoo, että porukoihin pääseminen ei vaadi hallituksessa toimimista.

“Ei tarvitse olla itse hallitustoiminnassa mukana, mutta jos en olisi osallistunut ainejärjestöjen järjestämiin tapahtumiin, niin en olisi tutustunut näin moniin uusiin ihmisiin.”

 

“Tuli pelko siitä, että jos lopetan tämän kaiken, niin jään yksin.” Hanna palosuo

 

Hanna Palosuo, matkailututkimuksen kuudennen vuoden opiskelija, on kokenut myös hallitustoiminnan roolin ystävyyssuhteiden solmimisessa merkittävänä.

Palosuo on pitkän linjan järjestöaktiivi. Hän on ehtinyt opintojensa aikana toimimaan matkailututkimuksen ainejärjestön Jalojen Villien hallituksessa, ESN Laplandin hallituksessa sekä LYYn hallituksessa.

Palosuo lähti alunperin Jalojen Villien hallitukseen poikkitieteellisten kavereiden ja uusien kokemusten toivossa. Hän kokee, että hallituksen merkitystä ainoana reittinä sosiaaliseen elämään korostetaan liikaa.

“Totta kai hallituksesta saa tosi paljon hyvää. Ainakin minulle se kuitenkin näyttäytyi niin, että jos haluan sosiaalisiin piireihin, on pakko lähteä hallitukseen. Että kavereita ei löydä muualta.”

Palosuo kertoo vierastavansa ainejärjestöjen hallitusten rekrytointipuheita, joissa hallitustoiminta markkinoidaan uusille fukseille piireihin pääsemisenä.

“Hallitus nostetaan ainoaksi oikeaksi reitiksi saada kavereita ja tutustua ihmisiin. Hallitus on siinä mielessä tosi dominoiva.”

Introverttina Palosuo on kokenut verkostoitumisesta paineita ja hallitustoimista irtautumisen hankalana.

“Tuli pelko siitä, että jos lopetan tämän kaiken, niin jään yksin.”

Palosuo tunnistaa kuppikuntaisuutta niissäkin hallituksissa, joissa hän on itse vaikuttanut. Hän ajattelee, että ilman olemassa olevia verkostoja hallitustoimintaan mukaan lähteminen voi tuntua kynnykseltä.

“Kyllähän sitä kuulee, että on kaverihallituksia ja että vaaleissa ei uskalleta lähteä ehdolle, kun tiedetään, että siellä on entisten hallitustoimijoiden tai vaikutusvaltaisten ihmisten kaverit ehdolla. Olen todistanut semmoista, että ‘tuo hakee ja me ei haluta sitä hallitukseen.’”

Hallituksissa toimiessaan Palosuo huomasi järjestötoiminnan ulottuvan useille elämänalueille. Ajatukset pyörivät järjestövastuissa, puheet vilisivät järjestötermejä ja kaverit ympärillä olivat pitkälti hallituskollegoja.

“Kun tehdään paljon yhdessä, niin on semmoinen inside-meno. Vaatii tietynlaista taitoa hallitustoimijalta, että osaa olla vain kaveri ja riviopiskelija, ja että pystyy puhumaan opinnoista ja vapaa-ajasta ilman, että puhutaan pelkästään hallitusjuttuja.”

Pienessä yliopistossa samat naamat pyörivät niin hallituksissa, edarissa, hallopedeina kuin tuutoreinakin. Palosuo ajattelee, että tämä osaltaan vaikuttaa siihen, millaisena järjestötoiminta ja yliopistossa vaikuttaminen näyttäytyy ulkopuolisille.

Hän kertoo esimerkin koronavuosien takaa, kun LYY järjesti Riemupiirakan eli jokavuotisen koulutuspäivän uusille hallitustoimijoille.

“Siellä tuli koulutusalustalle anonyymi kommentti, jossa sanottiin ‘piiri pieni pyörii taas’”.

Palosuon mielestä hallitusten olisi suotuisaa tarkastella toimintaansa ajoittain kriittisesti.

“Hallituksissa ajatellaan usein, että miksi kukaan ei tule kaikille avoimiin kokouksiin ja tapahtumiin tai miksi jäsenistö ei kerro, mitä se haluaa. Siinä unohtuu tarkastella omaa toimintaa kriittisesti. Vaikka sanotaan, että tervetuloa tänne, niin se ei silti välttämättä ole helposti lähestyttävä tapahtuma.”

Palosuo on itse huomannut piirien pienuuden vasta lopetettuaan hallitushommat.

“LYYstä puhutaan usein norsunluutornina, jota ei uskalleta lähestyä. Ehkä sitä on niin vaikea huomata sieltä sisältä. Ehkä sen huomaa sitten, kun lopettaa.”

Vaikka hallitukset tekevätkin arvokasta työtä, Palosuo haluaa nostaa hallitustoimijoiden rinnalle myös riviopiskelijoiden roolin yhteisöllisyyden rakentamisessa.

“Toivon, että riviopiskelijoiden toimintaa ja yhteisöllisyyttä nostettaisiin enemmän esille. Hallituksen lisäksi yhteisöllisyyttä rakentavat myös tuutorit ja opiskelijat, jotka tulevat tapahtumiin vapaaehtoisesti.”

 

“Tuntuu, että vuosi vuodelta hallitus on vaikeammin lähestyttävä. Siihen voi vaikuttaa se, ettei vaan yksinkertaisesti enää tunne niitä ihmisiä.” Mikko hyyryläinen

Mikko Hyyryläinen opiskelee sosiologiaa seitsemättä vuotta. Hän toimi aikanaan Kosmos Buranin hallituksessa edunvalvojana. Opiskeluvuosien vierähtäessä Hyyryläinen on kokenut yhteisöllisyyden laskua ainejärjestössään.

“Tuntuu, että vuosi vuodelta hallitus on vaikeammin lähestyttävä. Siihen voi vaikuttaa se, ettei vaan yksinkertaisesti enää tunne niitä ihmisiä.”

Hyyryläinenkin tunnistaa kuppikuntaisuutta ainejärjestön sisällä. Hän on havainnut omassa ainejärjestössään esimerkiksi poliittisten agendojen yhdistävän ihmisiä porukoiksi.

Hyyryläinen ajattelee, että hallitustoiminnassa on etunsa etenkin verkostoitumisen suhteen. Hallituksen ulkopuolisena opiskelijana hän on kuitenkin kokenut ajoittain riittämättömyyden tunteita.

“Silloin kun en ollut hallituksessa, niin koin, ettei edes saanut katsekontaktia hallituksessa oleviin tyyppeihin. He olivat niin siinä hallituskeskiössä. Toki joissakin tilanteissa ymmärtää, että saattaa olla jokin palaveri Loviisassa meneillään”, Hyyryläinen pohtii.

“Oli mulla joskus sellainen ajatus, kun en ollut hallituksessa, että olinko tarpeeksi ‘worth it’ ihmisenä niille vaikutusvaltaisille ihmisille.”

Hyyryläinen uskoo, että hallitusten toimintakulttuureissa on tapahtunut muutoksia, jotka vaikuttavat niiden vaikeaan lähestyttävyyteen. Läsnäoleva vuorovaikutus on vähentynyt ja tiedottaminen on muuttunut siten, ettei se enää tavoita kaikkia.

“Alleviivaisin jalkautumista jäsenistön keskuuteen. Sitä, ettei oltaisi vain Loviisassa oman hallitusporukan kanssa. Tein itse edunvalvojana niin, että kiertelin Loviisassa jututtamassa ihmisiä pöydästä toiseen.”

Hyyryläinen painottaa erityisesti edunvalvonnan tuntuvan etäiseltä.

“Nykyään lomakkeilla yritetään olla ystävällisiä ja huomioivia. Siitä tulee vähän kylmä fiilis.”

Myös tapahtumat ovat Hyyryläisen mukaan muuttuneet hallituskeskeisiksi. Hän toivoo läpinäkyvää ja osallistavaa tapahtumasuunnittelua.

“Tapahtumat ovat siinä tietyssä kaveriporukassa tapahtuvia juttuja, ja ne monesti näyttävätkin siltä. Tapahtumista jää puuttumaan esimerkiksi maisteriopiskelijan ääni. Ehkä siihen voisi yrittää kiinnittää huomiota, niin toiminta olisi läpinäkyvämpää ja osallistavampaa.”

Hyyryläinen toivoo monipuolisempia tapahtumia, joihin osallistuminen olisi monenlaisille persoonille mielekästä. Hän luonnehtii matalan kynnyksen toiminnaksi esimerkiksi lukukerhot, mökkeilyn ja keikoilla käymisen. Maisteriopiskelijana Hyyryläinen on yrittänyt ideoida mielekkäitä kokoontumismuotoja pidemmällä opinnoissaan oleville.

“Olen peräänkuuluttanut graduahdistuksen lievitysjuhlia, mutta ei niitä ole kuulunut.”

Epäonnistuneista tapahtumista on jäänyt ristiriitaisia tunteita. Hyyryläinen kertoo esimerkin ainejärjestönsä pikkujouluista, joissa pitkä ohjelmanumero esitteli kuvia ja tarinoita hallituksen vuoden sisäisistä juhlinnoista.

“Ohjelmanumero olisi voinut sopia paremmin hallituksen sisäiseen virkistäytymisiltaan. Joillekin saattoi tulla sellainen olo, että meillä on ollut tämmöinen siisti kaveriporukka, jonka kanssa ollaan oltu vaikutusvaltaisia, ja te ette ole kuuluneet tähän.”

Hyyryläinen ehdottaa, että kaiken yhdessäolon ja toiminnan järjestämisen ei tarvitsisi tulla ylhäältä päin.

“Ehkä juuri niiden ruohonjuuritason illanistujaisten järjestäminen ilman hallitusta on tärkeää. Sellaiseen toimintaan suuntaaminen olisi varmaan ihan tervettä ja toisi sellaista rentoa yhdessäoloa ja hyvää yhteisöllisyyttä.”