Vaikuttava, vallattu, varovainen yliopisto

Teksti Hertta Huovila

Kuvitus Sari Koukku

Opiskelijoiden yhteiskunnallisen aktiivisuuden historia on yhtä pitkä kuin yliopistojenkin, ja viime vuosikymmenet ovat osoittaneet opiskelijavaikuttamisen kukoistavan kansainvälisesti tälläkin vuosituhannella. Viime syksynä Lapin yliopisto ja ylioppilaskunta ilmaisivat tukensa leikkauksia vastustavalle mielenilmaukselle, mutta sen  sijaan opiskelijoiden tekemät Palestiinan liput poistettiin yliopistolta vähin äänin. Millä tavoin Lapin yliopistossa osallistutaan ja suhtaudutaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Marraskuisena viikonloppuna ryhmä Lapin yliopiston opiskelijoita vei yliopistolle Palestiina-aiheisia julisteita ja lippuja kiinnittääkseen huomiota monessa huolta herättäneeseen humanitääriseen kriisiin. Palestiinaa tukevat kannanotot eivät pysyneet yliopistolla montaa päivää: taiteiden tiedekunnan parvekkeelle naruilla kiinnitetty lippu käännettiin pois näkyviltä heti samana viikonloppuna, ja seuraavan viikon aikana hävisivät myös sisätiloihin kiinnitetyt julisteet.

Päätöksen julisteiden poistosta kertoo tehneensä Lapin yliopiston hallintojohtaja Ari Konu. Päätös oli Konun mukaan yliopiston linjan mukainen.

“Lapin yliopisto on osa valtionhallinnollista kokonaisuutta eli valtion ratkaisut ohjaavat meidän toimintaamme ja julkista esiintymistämme. Ainakin tuolla hetkellä valtion johdossa oli kanta, joka tuomitsi Palestiinan valtion sisällä toimivan Hamasin julmat, terroristiset iskut ja näki Israelilla olevan oikeuden suojella itseään ja kansaansa”, Konu perustelee.

Yliopistolla on yliopistolaissa määritelty itsehallinto, joka turvaa tieteen, taiteen ja opetuksen vapautta. Se tarkoittaa myös, että yliopistolle kuuluu päätöksenteko-oikeus sisäiseen hallintoon kuuluvista asioista.

“Itsehallinto ei kuitenkaan oikeuta valtiollisten linjausten vastaiseen toimintaan tai aktiivisuuteen esimerkiksi merkittävien maailmanpolitiikan tapahtumien kohdalla”, Konu sanoo.

Yliopistossa kuitenkin on Konun mukaan tilaa poliittisillekin kannanotoille ja “yhteistyössä suunnitelluille, ajallisesti rajatuille, sivistyneille, yliopiston aseman ja mission huomioiville mielenilmaisuille”.

“Tämä tarkoittaa kääntäen, että emme pidä toivottavina ilman yliopiston tai sen tilojen omistajan lupaa, (pitkään) jatkuvia, perustoimintaamme häiritseviä ja valtion linjaa ja suhtautumista vastustavia mielenilmauksia tai valtauksia” hän toteaa.

Konun mielestä opiskelijat ovat toiminnallaan osoittaneet, että näiden rajojen sisälläkin voi olla aktiivinen ja saada mielipiteensä näkyviin. Esimerkiksi viime syksyn opiskelijavaltauksen aikaan Lapin yliopisto ilmaisi julkisesti jakavansa opiskelijoiden huolen toimeentulosta.

Myös Lapin yliopiston ylioppilaskunta osoitti syksyllä tukensa opiskelijoiden leikkauksia vastustavalle mielenilmaukselle. Minkälainen nykyisen ylioppilaskunnan suhde muutoin on yhteiskunnallisiin kannanottoihin?

Kautensa edustajiston puheenjohtajana tuoreeltaan aloittanut Miika Alajääskö pitää hienona asiana sitä, että opiskelijat käyttävät kansalaisoikeuttaan osoittaa rauhanomaisesti mieltä. Hän kuitenkin muistuttaa, että ylioppilaskunnan on omissa kannanotoissaan oltava varovainen, sillä se edustaa suurta joukkoa erilaisia opiskelijoita ja näin ollen myös mielipiteitä laidasta laitaan.

Samalla Alajääskö painottaa ylioppilaskunnan rajallisia resursseja ja niiden kohdentamista järkevästi.

“Vaikuttamistyö kannattaa keskittää opiskelijoita suoraan koskeviin opiskelijapoliittisiin kysymyksiin.”

Viime syksyn edustajistovaalien vaalikoneessa kartoitettiin muun muassa ehdokkaiden näkemyksiä siitä, minkälaisiin asioihin ylioppilaskunnan tulisi yhteiskunnallisessa keskustelussa ottaa kantaa. Vastauksissa oli tällöin jonkin verran hajontaa, mutta nykyisen edustajiston linjaa Alajääskö pitää pitkälti yhtenäisenä.

“Puoluepolitiikasta meidän on hyvä pysyä ulkona, koska olemme puoluepoliittisesti sitoutumattomia, mutta voimme toki ottaa kantaa myös poliittisiin kysymyksiin silloin, kun se on korkeakouluopiskelijoiden edunvalvontaa”, hän kiteyttää.

Esimerkiksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunta julkaisi loppuvuodesta kannanoton, jossa se vaatii rauhan edistämistä Palestiinaan. Tämänkaltaisia kannanottoja Alajääskö ei Lapin ylioppilaskunnan osalta pidä järkevänä, vaan kannustaa osallistumaan muuhun vaikuttamistyöhön esimerkiksi poliittisten nuorisojärjestöjen kautta.

Yliopisto-opiskelijat ovat ottaneet aktiivisesti kantaa sekä koulutuspoliittisiin että muihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten ihmisoikeuksiin, koko yliopistojen historian ajan. 

Opiskelija-aktivismin kultakautena pidetään usein 60–70-lukua, ja Suomessa erityisesti Vanhan ylioppilastalon valtausta vuonna 1968.

Opiskelijavaikuttamista kansainvälisesti tutkinut Mark Boren (2021) kuitenkin kirjoittaa opiskelijoiden yhteiskunnallisen aktiivisuuden olevan 2000-luvulla laajempaa ja vaikuttavan enemmän sekä yliopiston sisäisiin että yhteiskunnallisiin kysymyksiin kuin koskaan aikaisemmin. Suomessa viime syksynä valtakunnalliseksi levinneet kouluvaltaukset ovat esimerkki siitä, että 2020-luvun opiskelijoista löytyy tahtoa nostaa ääntään kuuluviin yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Syksyn valtauksen yhteydessä Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan opiskelijoilla oli mahdollisuus saada opintopisteitä Valtauksen ja kansalaisvaikuttamisen dramaturgiat -kurssilla, jonka suoritustapana oli valtauksen ja kansalaisvaikuttamisen teemojen reflektointi kirjallisen tai kirjalliskuvallisen esseen muodossa.

“Koin kiinnostavana ja tärkeänä tavan, jolla opiskelijat pyrkivät vaikuttamaan sosiaalisiin ja taloudellisiin oikeuksiinsa”, kurssin Lapin yliopistoon järjestänyt kuvallisen viestinnän apulaisprofessori Mari Mäkiranta kertoo.

“Itse ajattelen niin, että kansalaisvaikuttaminen on oleellinen kansalaistaito, ja demokraattisen ja moniäänisen yhteiskunnan perusta.”

Mäkirannan järjestämä kurssi keräsi valtakunnallista mediahuomiota ja nostatti paikoin värikästäkin keskustelua siitä, minkälainen asema poliittiseksi mielletyllä kantaaottavuudella ja aktiivisuudella on yliopistoissa.

Poliittisuuden Mäkiranta itse käsittää tässä yhteydessä puoluepolitiikkaa laajempana vaikuttamisen tapana, eikä näe poliittisiin keskusteluihin osallistumista ongelmallisena.

“Poliittisuus on läsnä myös silloin, kun ajattelemme olevamme ei-poliittisia, vaikkapa ilmaisemme, ettemme hyväksy opiskelijavaltauksia tai paheksumme heidän toimintaansa”, hän huomauttaa.

Samalla hän muistuttaa, että samat poliittiset oikeudet ja sananvapaus koskevat yhtä lailla yliopistoyhteisön jäsentä kuin ketä tahansa muutakin kansalaista.

Nykyinen Suomen yliopistolaki määrittelee yliopiston tehtäviin “toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta”. Tämän Mäkiranta itse lukee niin, että vuorovaikutus ja tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus ovat edellytyksiä koko yliopiston olemassaololle.

“On välttämätöntä, ettemme käy keskustelua vain muiden tutkijoiden kanssa, vaan että osallistumme keskusteluun myös yliopiston ulkopuolella” hän toteaa.

 

KYSYIMME LAPIN YLIOPISTON 

AINEJÄRJESTÖJEN PUHEENJOHTAJILTA:

“Tukeeko ainejärjestö opiskelijoiden osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun ja vaikuttamiseen?”

Samuel Ronkainen, Remburssi:

“Vaikka ainejärjestötoiminta on tietyllä tavalla vaikuttamista esimerkiksi edunvalvontaan liittyvissä asioissa, ainejärjestöt ovat poliittisesti sitoutumattomia. Jäsenistön toiminta hallituksessa on siis omalla tavallaan yhteiskunnallista vaikuttamista, ja jaamme tietoa muistakin korkeakouluyhteisön yhdistyksistä heidän pyynnöstään.

Kaikessa toiminnassamme pyrimme huomioimaan koko jäsenistömme moninaisena ja siitä löytyvät mahdolliset eriävät näkemykset. Tavoitteemme on ennen kaikkea ajaa jäsentemme etuja yliopistoyhteisössä ja tarjota tietoa alan mahdollisuuksista. Haluamme pitää yhteisömme avoimena jokaiselle jäsenellemme ja turvallisena keskustelualustana, jossa ketään ei syrjitä esimerkiksi poliittisen mielipiteen takia.”

Jasmin Kaarnivuo, Tao:

“TAO ry on poliittisesti sitoutumaton, mutta kannustamme opiskelijoita olemaan kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista. Muistutamme mm. äänestämään vaaleissa ja tarjoamme käytännön tiedot esimerkiksi viime vuoden yliopiston valloituksesta.”

Marianne Neuvonen, Jalot Villit:

"Jalot Villit on poliittisesti sitoutumaton yhdistys, jonka jäseneksi pääsee kuka tahansa poliittisesta kannasta riippumatta. Ainejärjestönä keskitymme valvomaan jäsenistön etua yliopiston sisäisissä asioissa sekä meidän koulutusalaan liittyvissä päätöksissä. Kannustamme kuitenkin jäseniämme osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, äänestämään ja vaikuttamaan omilla näkemyksillään. Ainejärjestönä pyrimme luomaan avoimen ilmapiirin, jossa erilaiset näkemykset voivat kohdata ja jäsenet voivat kehittää omia ajatuksiaan yhteiskunnallisista kysymyksistä."

Kosmos Buranin, Artiklan, Lapikkaan, Lastun ja Lyhdyn puheenjohtajat eivät vastanneet LY:lle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *