Edustajiston päätös: ”LYY rahoittaa enää yhden lehden”

 

Marraskuun viimeisenä päivänä oli edustajiston viimeinen työpäivä. Niukalla enemmistöllä edustajisto päätti, että lehti rahoitetaan enää kerran. Lehden tulevaisuus on vaarassa.

Teksti Åsa Niemi
Kuvitus Santeri Kinnunen

Lapin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto kokoontui marraskuun viimeisenä päivänä samaan aikaan kuin aina, kello 16.15. Kokous oli kuitenkin normaalista poikkeava: siinä tehtäisiin päätös lehden tulevaisuudesta ja muista suurista leikkauksista.

Aluksi paikalla oli vain puolet edustajista ja muutamia ihmisiä. Viiden aikaan siirryttiin hallituksen tekemään talousarvioon, jota esitteli hallituksen puheenjohtaja Viljo Vuorimäki. LYYn hallituksen esityksessä lehden julkaisu vähennettäisiin kahteen kertaan vuodessa.

Vuorimäen esityksen aikana loputkin edustajat löysivät tiensä kokoukseen ja kuuden aikaan kokouksessa oli jokainen edustaja paikalla tulevia äänestyksiä varten. Vuorimäen jälkeen Artikla esitteli oman talousarvionsa. Siinä lehti julkaistaisiin vielä yhden kerran, jonka jälkeen se siirtyisi yhdistykseksi.

Esitysten jälkeen lehden puolustajat pitivät kauniita ja vetoavia puheenvuoroja lehden puolesta: muistuteltiin lehden pitkästä historiasta, luettiin ylioppilaslakia, kerrottiin lehden merkityksestä ja toivottiin, että journalismia arvostettaisiin tänään.

Artiklan esitys voitti äänin 11-9.

LYY rahoittaa lehden enää yhden kerran. Artiklan esityksen mukaan sitten se jatkaa toimintaansa yhdistyksenä, mutta kukaan ei tiedä, miten ja millä voimin.

Edustajisto neuvottelee kymppitonnien leikkauksista – Hallitus esittää lehden ilmestymiskertojen puolittamista, ja Artikla on ajamassa lehteä kokonaan alas

 

Nykyisen edustajiston viimeisessä kokouksessa neuvotellaan kymmenien tuhansien eurojen leikkauksista. Edustajistoryhmien puheenjohtajat kertovat, mitä ylioppilaskunnan taloudelle ja lehdelle tulisi tehdä.

Teksti Inka Komonen ja Lotta Lautala

Tänään 30. marraskuuta Lapin yliopiston ylioppilaskunnan nykyinen edustajisto tekee päätöksen vuoden 2024 talousarviosta. Hallitus on tehnyt edustajistolle pohjaesityksen, jossa on yli kymmenen eri leikkauskohdetta. Esityksen mukaan leikattavaa löytyy muun muassa henkilöstökuluista, hallitustoiminnasta, matkakorvauksista ja edustuskuluista. Yksi hallituksen suunnittelemista leikkauskohteista on myös Lapin ylioppilaslehti, jonka osalta on ehdotettu vuotuisen julkaisumäärän laskemista neljästä kahteen. Asiasta on uutisoinut myös Journalisti.

Hallituksen jäsen Roope Rantala teki Artiklan ryhmän puolesta tiistain 28.11. hallituksen kokouksessa vastaesityksen, jossa lehti ei enää toimisi ylioppilaskunnan alla, eikä ylioppilaskunta kustantaisi sitä. Sen sijaan lehdelle perustettaisiin yhdistys, joka saisi 5000 euroa projektiavustusta. Tarkemmin ryhmä ei ole julkisesti avannut, miten tämä käytännössä toteutettaisiin tai miten lehti olisi enää kutsuttavissa Lapin ylioppilaslehdeksi. 

“Artiklan ehdotus tarkoittaisi lehden loppumista. Ei ole olemassa mitään toimivaa suunnitelmaa, miten lehteä alettaisiin yhtäkkiä tekemään yhdistyksenä ja millä rahoituksella”, sanoo Lapin ylioppilaslehden päätoimittaja Åsa Niemi.

Aiemmin Lapin ylioppilaslehti uutisoi, että ylioppilaskunnan talous olisi tämän vuoden osalta arviolta noin 25 000 euroa miinuksella. Moni edustajistoryhmien puheenjohtajista kertoo tilanteen tulleen yllätyksenä. Hallituksen puheenjohtajan Viljo Vuorimäen mukaan edustajistoa on informoitu suuresta alijäämästä jo keväällä. 

Tämän vuoden tammikuussa edustajisto hyväksyi vuoden 2023 talousarvion noin 8 000 euron alijäämällä. Tämä arvio on ylittymässä noin 17 000 eurolla. Jos vuosi 2024 jatkuisi nykyisten menojen ja tulojen osalta ennallaan, voisi se päättyä 50 000 euroa alijäämäiseksi. Hallituksen tekemä talousarvioesitys on merkitty ylijäämäiseksi. Tämä tarkoittaa menojen karsimista.

“Tässä kohtaa on pyritty tasapainottamaan taloutta nimenomaan leikkaamalla. Kun jäsenmaksut eivät nousseet, niin se ei antanut paljoa ilmaa hallitukselle”, Vuorimäki sanoo.

Edustajistoryhmien puheenjohtajien näkemykset ylioppilaskunnan talouden hallinnasta eroavat toisistaan. Lapin ylioppilaslehti kysyi edustajistoryhmien puheenjohtajilta ylioppilaskunnan taloudesta ja lehden tulevaisuudesta, joka on ollut leikkauskeskusteluissa vahvasti esillä. Edaattoreiden haastattelut on tehty ennen tiistaita 28.11. 

Edustajistoryhmä Artiklan puheenjohtaja Jenna Tuominen ei suostunut haastatteluun, joten listalta on haastateltu Freya Barrowia. Muut haastattelut ovat ryhmien puheenjohtajilta: Pekka Nikumatti YTK:n Superlistalta, Riikka Isotalo TAO-listalta, Juho Alasaarela, Neliapilalta, Aurora Lehtosaari Kokoomukselta, Miika Moilanen Vihertäviltä. 

MILLOIN EDUSTAJISTO ON SAANUT TIETÄÄ NOIN 24 000 EURON SUURUISESTA ALIJÄÄMÄSTÄ? 

MM, VIHERTÄVÄT: Käsitykseni on, että näin suuresta alijäämästä ei ole ennen kesää tiedetty edustajistossa. Emme ole muutenkaan saaneet tarkempia tietoja talouteen liittyen kuin vasta tässä ihan loppusyksystä. Toki vieläkään emme ole täysin kartalla. 

 

AL, KOKOOMUS: Itse varmaan vasta syksyllä tajusin asian. En ole ainakaan perehtynyt siihen ennen kesää. Näistä asioista pitäisi infota heti, kun ne aiheutuvat ja selkeällä tavalla. Tuosta olisi hallitus voinut laittaa ehkä paremmin viestiä edustajiston suuntaan.

RI, TAO-LISTA: On mahdollista, että siitä ilmoitettiin ennen kesää. En muista tällaisia yksittäisiä asioita. Siinä on ollut kaikenlaista säätöä liittyen juuri kirjanpitäjän vaihdoksiin ja muihin. Oudolta se kieltämättä kuulostaa, että nyt vasta ihan kauden lopussa käsitellään tätä. En syytä yksittäisiä henkilöitä, mutta uskon, että asiat olisi voitu hoitaa paremmin.

 

PN, YTK:N SUPERLISTA: Tämä 24 000 euron lovi tuli kyllä yllätyksenä tänä syksynä. On tiedetty, että tämä vuosi tulee menemään miinukselle, ja se on hyväksytty. Tästä johtuen itselleni on ollut päivänselvää koko ajan se, että sopeuttamistoimien ja säästöjen ohella tulee myös nostaa jäsenmaksua.


FB, ARTIKLA: On ollut pitkään tiedossa, että budjetti on alijäämäinen. Meillä ei ole tarkkoja lukuja vieläkään siitä, mihin rahaa menee ja kuinka paljon. Olemme pitkään edustajistossa puhuneet ja valittaneet siitä, että meille tulee todella myöhään tietoa ja budjetteja. Kun tarkkoja lukuja ei ole tullut aiemmin, emme ole voineet reagoida mitenkään erityisen proaktiivisesti. 

 

JA, NELIAPILA: On mahdollista, että siitä on jonkinlainen maininta ollut puheissa ennen kesää. En kuitenkaan muista, että siitä olisi mitään virallista selontekoa meille annettu. Harmillista on se, ettemme vieläkään tiedä tarkkoja lukuja alijäämästä. Se voi heittää vielä tuhansilla euroilla. 

 

MITEN EDUSTAJISTO ON KÄSITELLYT YLIOPPILASKUNNAN TALOUTTA TÄMÄN VUODEN AIKANA?

 

AL, KOKOOMUS: Siellä on ollut niitä joitain lisätalousarvioita. En ole mitenkään erityisemmin perehtynyt asiaan, mutta ainakin itselleni tuli yllätyksenä tällainen virhe. En tiedä, olisiko ollut puolin ja toisin jotain, mistä olisi pitänyt yrittää olla vähän paremmin perillä. Jälkikäteen on aina vähän vaikea sanoa, mitä olisi voinut tehdä paremmin. Tietysti mitään tällaista virhettä ei olisi pitänyt alunperinkään aiheutua. 

 

RI, TAO-LISTA: Vähän vaihtelevasti. Olen itse ollut taloustyöryhmässä, jossa taloutta on käsitelty aina silloin tällöin. Teemana talous ei kuitenkaan ole ollut mikään pääaihe tänä vuonna. LYY:n taloudellinen tilanne ei sinänsä ole huono eli mihinkään konkurssiin ei olla menossa. Olisimme kuitenkin voineet olla edustajistona vaativampia sen suhteen, että kaikki asiat oikeasti tulevat meidän tietoon. 

 

PK, YTK:N SUPERLISTA: Mielestäni edustajiston ei kuulu mikromanageerata päivittäistoimintaa. Taloutta hoitaa pääsihteeri yhdessä hallituksen puheenjohtajan ja hallituksen talousvastaavan kanssa. Edustajisto on kuitenkin ylintä päätäntävaltaa käyttävä toimija ja olisimme voineet vaatia ajantasaisempaa tietoa. 

 

FB, ARTIKLA: Taloudesta on ollut vaikea keskustella, kun ei ole ollut tarkkoja lukuja. Olemme pohtineet lehden tulevaisuutta ja budjettia, työntekijöiden työaikaa sekä avustuksia. Sitten ovat nämä sauna ja vujut. Sanoisin, että yleisesti taloutta ei ole hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla. Toki edustajistolla on oma vastuunsa, mutta hallitus on viime kädessä se, joka siitä vastaa.

 

JA, NELIAPILA: Ilmeisesti väärän datan pohjalta, jos tässä vaiheessa saadaan eri lukuja. Tämä pakottaa meidät ihan erilaisiin toimenpiteisiin kuin viime keväänä. Mielestäni keskustelukulttuuri edustajiston kesken on ollut hyvää. On hienoa, että ryhmät pystyvät keskustelemaan keskenään – oli se virallisesti tai kokoustauoilla. Siellä ei tappele ihmiset, vaan asiat.

 

MM, VIHERTÄVÄT: En ole itse mikään ekspertti talousasioissa, mutta on näitä asioita väännetty. Viimeisimpien kokousten aikana olemme päässeet konkreettisesti pääsihteerin ja hallituksen puheenjohtajan toimesta keskustelemaan, miten saamme taloutta tasapainotettua nyt ja tulevaisuudessa. 

MITÄ MUITA SÄÄSTÖKOHTEITA RYHMÄNNE ON PITÄNYT ESILLÄ KUIN LEHDESTÄ LEIKKAAMISTA? 

 

RI, TAO-LISTA: Listamme yksi pääarvoista on kulttuuri, jota myös lehti edustaa. Lehdestä leikkaaminen ei ole meille vaihtoehto, ja olemme miettineet muita vaihtoehtoja, kuten muutosneuvotteluita. Samalla olemme yrittäneet lähestyä kysymystä sitä kautta, mistä ylioppilaskunta saisi enemmän rahaa. Esimerkiksi mainosmyyntiä lisäämällä lehti maksaisi paremmin itse itsensä.  

 

PK, YTK:N SUPERLISTA: Nyt pitäisi miettiä, miten ylioppilaskunnalle saataisiin enemmän tuloja, esimerkiksi yritysyhteistyöllä. En ymmärrä, mistä vielä voidaan tehostaa, säästää ja leikata vähentämättä henkilökuntaa. Jäsenmaksun noston ei myöskään pitäisi olla mikään pyhä lehmä. Jotkut selittävät, että jäsenmaksu on niin kallis. Ei ole. Se on edelleen samankokoisista ylioppilaskunnista pienin. 

 

FB, ARTIKLA: Meillä on tällä hetkellä kaksi palvelua, hyvinvointipassi ja lehti, jotka ovat meille todella kalliita. Nämä ovat vähän niin kuin suurennuslinssin alla, kun ne ovat niin näkyviä palveluita. Kuitenkaan mikään palvelu ei saa mennä under the raidar. Olemme myös miettineet, että olisiko leikkausten ohella mahdollista parantaa tätä tulopuolta. Esimerkiksi tehostettaisiin yritysyhteistyötä. 

 

JA, NELIAPILA: Lähtökohtaisesti pitää koittaa löytää ratkaisu, jossa lehti pystytään säilyttämään. On mahdollista – tämä on nyt toiveajattelua, kun mikään ei ole tässä vaiheessa varmaa… Kuvitellaan tällainen hypoteettinen tilanne, jossa lehdelle saataisiin koulun puolesta tai muuta kautta ulkopuolista rahoitusta, niin eihän se silloin tarkoita, että lehti lakkautetaan. Se ei vaan silloin olisi enää LYY:n budjetissa. Todennäköisesti tässä tullaan tarvitsemaan useampi vaihtoehto, että pääsemme oikeasti sellaiselle talouspohjalle, että tämä firma kannattaa. 

 

MM, VIHERTÄVÄT: Vihertäville on ollut jo vuosien ajan selvää, että lehteä puolustetaan. Edellisessä kokouksessa äänestimme niin sanotun kompromissiratkaisun puolesta, jossa lehti olisi ilmestynyt kahdesti vuodessa. Se ei ole tietenkään tavoiteltava julkaisutahti missään nimessä. Taloustilanteen kohentuessa pitäisi tietenkin mahdollisimman pian alkaa miettimään, miten lehteen saadaan jälleen laitettua enemmän resursseja. 

 

AL, KOKOOMUS: Emme ole pitäneet esillä muita vaihtoehtoja. Kokoomus lähtee siitä, että ylioppilaskuntien jäsenyyden ei pitäisi olla pakollinen. Jos se on pakollinen, niin silloin kaikki palvelut pitäisi olla minimissään eli emme alun alkujaan kannata ylioppilaslehteä.

 

EDUSTAJISTO PÄÄTTI VIIME VUONNA LEHDEN JATKAMISESTA NYKYISELLÄ MALLILLAAN YKSIMIELISESTI. NYT SAMA EDUSTAJISTO ON LEIKKAAMASSA LEHDESTÄ. MITEN JOHDONMUKAISENA NÄET TEIDÄN TOIMINNAN? 

 

PK, YTK:N SUPERLISTA: Täysin epäjohdonmukaisena etenkin jos lehdestä luovutaan kokonaan. Viime vuonna minua muistutettiin edustajiston puheenjohtajana hyvän hallinnon periaatteista ja oikeudenmukaisuudesta. Miksi ne nyt lentävät roskiin tässä tilanteessa? Ihan kuin lehti uhrattaisiin tällaisella talouden alttarilla. Se talous on vain yksi perustelu, että tästä voidaan nyt luopua. Ei. Olemme tehneet kahdesti periaatepäätöksen lehden jatkamisen puolesta. 

 

FB, ARTIKLA: Toivon, että lehteä ei jouduta lopettamaan, eikä sitä tässä esitetä. Taloudellinen tilanne on todella heikko maailmanlaajuisesti, mutta myös LYY:n tasolla. Emme haluaisi laittaa opiskelijoita tämän taloustilanteen maksajaksi. Ihan jo sen takia, että opiskelijat elävät jo köyhyysrajalla. Muutaman euron nosto – mutta jos se on muutaman euron nosto vuosittain, niin se onkin jo todella iso summa rahaa. 

 

JA, NELIAPILA: Näen sen johdonmukaisena, enkä suoraan sanottuna ymmärrä tätä argumenttia yhtään. Olen kuullut monesta paikkaa, että lehden jatkamisesta on tehty periaatepäätös. On tehty – se on totta. Silloin tieto taloudellisesta tilanteesta oli eri, joten näitä ei ole mielekästä verrata keskenään. 

 

MM, VIHERTÄVÄT: Epäjohdonmukaisena tietysti. Ei ole järkeä, että lehden yllä on jatkuva epätietoisuus ja se on aina tulilinjalla. Olemme sopineet yhdessä siitä, että lehti on arvokas osa ylioppilaskuntaa. Emme voi sitä yhtäkkiä muuttaa, jos aiemmin on annettu työrauha. 

 

AL, KOKOOMUS: Lähtötilanne ei ole millään lailla sama kuin mitä se oli viime vuonna. Jostakin säästö pitää saada. Totta kai se on harmi, että ylioppilaslehti lähtee. Ymmärrän, että siellä on varmasti innokasta porukkaa, ettei ole siitä kyse. Eihän se koskaan ole mukavaa tehdä tällaisia päätöksiä, mutta joskus joudutaan tekemään päätöksiä, mitkä eivät ole kaikille suotuisia. Jos jollakin on kiinnostusta lähteä tekemään vapaaehtoistoiminnan muodossa ylioppilaslehteä tai pistämään somea isommalle, niin tietysti sellainen on aina sallittua. Emme ehkä kuitenkaan voi lähteä kustantamaan tuollaista opiskelijoiden rahalla ja nostaa jäsenmaksuja kattoon.

 

RI, TAO-LISTA: Edustajiston toiminta ei ole johdonmukaista. Mielestäni on käsittämätöntä ja hieman huvittavaa, että ensin tehdään periaatteellinen päätös lehden toiminnan jatkamisesta, mutta ei sitouduta sen rahoitukseen. Päätöstä ei toki olla vielä tehty, mutta jäsenmaksua ei esimerkiksi voitu nostaa. 

 

MIKÄ ON MUUTTUNUT NIIN RADIKAALISTI, ETTÄ LEHTI PITÄISI JUURI NYT 40 VUODEN JÄLKEEN LOPETTAA TAI SIITÄ PITÄISI LEIKATA?

FB, ARTIKLA: Toivon, että lehteä ei jouduta lopettamaan, eikä sitä tässä esitetä. Taloudellinen tilanne on todella heikko maailmanlaajuisesti, mutta myös LYY:n tasolla. Emme haluaisi laittaa opiskelijoita tämän taloustilanteen maksajaksi. Ihan jo sen takia, että opiskelijat elävät jo köyhyysrajalla. Muutaman euron nosto – mutta jos se on muutaman euron nosto vuosittain, niin se onkin jo todella iso summa rahaa. 

JA, NELIAPILA: Taloudellinen tilanne on huono. Olemme tekemässä tappiota noin 25 000 euroa. Tämä ei ole mikään valtion talous, mitä pyöritämme. Täällä sellainen vasara ja sirppi -politiikka ei oikein toimi, että elämme loputtomasti velaksi. Vuosittaista vaihtelua voi olla, mutta lähtökohta pitää olla se, että tehdään plussaa tai vähintään nollatulos. Kukaan meistä edustajista ei vihaa lehteä eli se ei ole se pointti tässä taustalla, mutta lehti olisi hyvä saada muun rahoituksen piiriin. Karu fakta on se, että se on liian kallis LYY:lle. 

 

MM, VIHERTÄVÄT: Tietenkin taloustilanne, jonka seuranta ei ole ollut tarpeeksi hyvää. Se ei ole toiminut niin kuin sen pitäisi toimia eli niin että tulot ja menot olisivat mahdollisimman tasapainossa. Toki tämä maailmantilanne, inflaatio ja kaikki muutkin asiat ovat vaikuttaneet tilanteeseen.

AL, KOKOOMUS: Kannatan pakkojäsenyydestä luopumista. On mielestäni vain hyvä juttu, jos sinänsä “turhista” kuluista karsitaan. Kun on kuitenkin vähän lukijoita, niin en näe sitä lehteä välttämättömyytenä ylioppilaskunnalle. Se, että sillä on ollut pitkä perinne, niin se ei ole mielestäni peruste pitää sitä yllä. Jos ylioppilaskunnan jäsenyys olisi kokonaan vapaaehtoinen, niin silloin tietysti voi olla lehti, jos jäsenet haluavat siitä maksaa.

RI, TAO-LISTA: En ole varma, miksi ihmiset ajattelevat, että sen kustantaminen pitäisi lopettaa juuri nyt. Luulen, että se johtuu osittain siitä, että edustajistossa ovat eri ihmiset. Iso osa tähänkin edustajistoon alunperin valituista on valmistunut tai muista syistä jättänyt edustajiston toiminnan. Moni myös näkee taloudellisen tilanteen erilaisena kuin esimerkiksi viime vuonna. Silloin oletettiin, että asiat menevät eri tavalla ja olimme edustajistossa optimistia sen suhteen, että rahaa tulisi enemmän. 

PK, YTK:N SUPERLISTA: Tätähän kaikki perustelevat ainoastaan talouden diskurssin kautta, mikä on hyvin tyypillistä puhetta nykyaikana. Talousargumenttia pidetään niin vahvana, että sen perusteella voidaan tehdä mitä vain. Aika monelle lehdestä luopuminen on myös ideologinen valinta. Jos olet lehteä vastaan, olet demokratiaa vastaan. 

KUINKA PALJON OLETTE RYHMÄNNE KESKEN MIETTINEET, MITÄ TAPAHTUU, JOS LEHDEN RAHOITUS AJETAAN ALAS?

JA, NELIAPILA: Tahtotila on, että lehti säilyy. Kokouksessa haemme kollektiivista viisautta, että mikä siihen on para tapa. Ratkaisuna voi olla esimerkiksi se, että koulu tai joku sikarikas miljonääri haluaa rahoittaa tai lehti perustaa oman yhdistyksen. Näitä ratkaisujahan on monia. Sitä lopullista ei tiedä kukaa tässä vaiheessa.

Jossain käytettiin tätä vallan vahtikoira esimerkkiä, niin näkisin, että se toteutuisi paljon paremmin, jos lehti olisi aidosti itsenäinen toimija. Eli lehti ei olisi LYY:n alla. Näin voitaisiin olla puhtaasti kriittisiä ylioppilaskuntaa ja sen toimijoita kohtaan. Olisihan se huvittavaa, jos Petteri Orpo olisi esimerkiksi Helsingin Sanomien päätoimittajan esimies.

MM, VIHERTÄVÄT: Vihertävien yksi tärkeimpiä arvoja ja teemoja on ollut tämän lehden hyvinvointi monta vuotta. Tulemme tekemään kaikkemme, ettei mitään radikaalimpaa muutosta, leikkausta tai alasajoa jouduttaisi tekemään. Se on vähintäänkin meidän tavoite. 

AL, KOKOOMUS: En ole asiaa erityisen paljoa miettinyt. Loppupeleissä en usko, että se tulee olemaan näkyvä muutos opiskelijoille – tai ehkä puhun oikeustieteiden tiedekunnan puolesta. En hirveästi tiedä ihmisiä, jotka sitä lukisivat tai jotka olisivat kiinnostuneita siitä. Totta kai heille, jotka sitä lukevat ja haluavat tehdä, niin varmasti se on heille iso ja harmillinen muutos. Aina ei voi kaikkia miellyttää ja joskus pitää tehdä vähän vaikeitakin päätöksiä, niin se on vain huono säkä heille täytyy sanoa. Mitä tulee edustajiston toiminnan valvomiseen, niin kuka tahansa jäsen voi tulla edustajiston kokoukseen valvomaan meidän toimintaa.

RI, TAO-LISTA: Emme ole kovin paljon miettineet asiaa, vaikka se tuntuu valitettavasti hyvinkin mahdolliselta skenaariolta. Henkilökohtaisesti näen, että LYY:n palvelut heikentyvät entisestään. Lehti on yksi ainoista palveluista, joka tavoittaa myös etänä olevat opiskelijat. Olisi traagista ja typerää, jos se nyt lakkautetaan, kun monta kertaa on päätetty lehden jatkosta. En haluaisi itse olla siinä joukossa, joka näin päättää. Lehden järjestäminen yhdistystoiminnan kautta kuulostaa ajatuksena ihan hauskalta, mutta siihen liittyy paljon ongelmia. Esimerkiksi LYY:llä on hyvin erilaiset resurssit kustantaa lehteä. Tällöin se on myös Lapin ylioppilaslehti, joka toimii LYY:n alla.

PK, YTK:N SUPERLISTA: Meidän ryhmä jakautuu tässä asiassa aika voimakkaasti eli emme ole päässeet asiassa yhteisymmärrykseen. Kolmen ryhmämme edaattorin mielipide muuttui taloudellisista syistä lehteä vastaan. Se tuli minulle täytenä yllätyksenä, koska olemme olleet aikaisemmin ryhmänä ylioppilaslehden tukena. 

Artiklasta Elina Kuula sanoi pokkana, että he pelastavat ylioppilaslehden muuttamalla sen yhdistykseksi. Näin lehti voitaisiin leikata yhtäkkiä vain talousarviosta pois. Ei käy. Ei meillä ole tällä hetkellä mitään tietoa siitä, miten yhdistystoiminta käytännössä toteutettaisiin. Rahoituksen pois ottaminen ilman perusteellisia selvityksiä ei ole järkevää päätöksentekoa.

FB, ARTIKLA: Ollaan pohdittu mahdollisia vaikutuksia. Ei ole kristallipalloa, niin en osaa sanoa, miltä lehden toiminta näyttäisi yhdistysmuodossa. Siinä voisi olla esimerkiksi LYY:n projektiavustus tai jos lehteen saataisiin mainoksia myytyä. Voisiko se olla samantyyppinen kuin Radio Säteily? Ymmärrän, että Radio Säteily toimii vain muutaman viikon vuodessa. 

Tämä ei ole yhden illan päätös, että sormia napsauttamalla yhdistys pystyyn ja sormia napsauttamalla saadaan yhdistykseen henkilöitä, jotka olisivat sitten motivoituneita lähtemään uudistamaan lehteä tällaiseen suuntaan. 

 

Edustajiston kokoukset ovat kaikille Lapin yliopiston ylioppilaskunnan jäsenille avoimia. Seuraava kokous on torstaina 30.11. klo 16.15. Paikkana toimii B127. Kokoukseen voi osallistua myös etänä.

 

Artiklan esityksen tekijää tarkennettu 12.12.2023.

Kirjeitä lehden puolesta

 

Teksti Åsa Niemi

 

LYY:n rahat olivat loppu myös viime vuonna ja silloin lehteä uhkailtiin vuoden tauolla. Joulun alla 2022 monet Lapin ammattilaiset journalisteista professoreihin kirjoittivat kannatuskirjeitä Lapin ylioppilaslehden puolesta. Kysyin kaikilta nyt marraskuussa 2023, että ovatko kirjeet edelleen ajankohtaisia ja voinko julkistaa ne kaikkien nähtäville. Kukaan ei kieltäytynyt.

Pohjois-Suomen Journalistit ry 11/2023 

 

Pohjois-Suomen Journalistit tukee Lapin ylioppilaslehteä 

 

 

Lapin yliopiston ylioppilaskunnassa (LYY) on noussut jälleen keskusteluun Lapin ylioppilaslehden asemasta. Pohjois-Suomen Journalistit ry pitää huolestuttavana esitystä, jonka mukaan ylioppilaskunta luopuisi lehden kustantamisesta. 

 

Pohjois-Suomen journalistit on Journalistiliiton alueellinen yhdistys. Yhdistys ilmaisi tukensa Lapin ylioppilaslehdelle jo viime vuonna, kun LYY suunnitteli lehden julkaisemisen määräaikaista keskeyttämistä. 

 

Ylioppilaskunnassa on arvioitu ja tunnustettu oman journalistisen median merkitys. Pohjois-Suomen Journalistit ry pyytää ylioppilaskuntaa vakavasti harkitsemaan sitä, että ylioppilaslehdelle taattaisiin toimintavakaus pidemmäksi aikaa. On mittaamattoman arvokasta, että ylioppilaskunnan sisällä toimii oma, riippumaton journalistinen media, joka käsittelee asioita sekä kriittisesti että moniäänisesti.  

 

Ylioppilaskunta on osa yliopistoinstituutiota. Nykyajan yliopistomaailmassa hallinnon ja talouden paine on vahva, ja siksi myös oman, riippumattoman ja tarvittaessa kriittisen julkaisukanavan säilyttäminen on entistä tärkeämpää. Ilman ylioppilaslehteä opiskelijoiden tiedonsaanti olisi yliopiston viestinnän varassa. Ylioppilaslehdellä on merkitys myös yhteiskunnallisesti. Lapissa mediakenttä on kapea ja keskittynyt. Ylioppilaslehti käsittelee aiheita, joihin muut mediat eivät tartu. 

 

Ehdotus ylioppilaslehden taloudellisten resurssien karsimisesta on ikävä. On hyvä huomioida, että usein medioiden taloutta voidaan kehittää, esimerkiksi tekemisen tapoja muuttamalla. Tärkeintä on arvioida, miten oma vapaa ja kriittinen ääni voitaisiin turvata parhaiten. Päätös luopua omasta lehdestä kokonaan olisi luultavasti peruuttamaton ja kaventaisi opiskelijoiden mahdollisuutta käyttää sananvapauttaan.  

 

Oma ylioppilaslehti täyttää ylioppilaskunnan tehtävää syvimmillään. Oman journalistisen ja itsenäisen median kautta opiskelijoilla on mahdollisuus valveutuneeseen ja kriittiseen keskusteluun ja tiedonsaantiin. Samalla ylioppilaslehti antaa opiskelijoille julkaisuväylän omien näkemysten esittämiseen tai omien taitojen kartuttamiseen ja esittelemiseen. Se palvelee opiskelijoiden tarpeita hyvin konkreettisesti opintojen, valmistumisen ja työelämään siirtymisen kannalta. Ei pidä unohtaa, että entisiä Lapin Ylioppilaslehden tekijöitä on monessa merkittävässäkin tehtävässä yhteiskunnassa. 

 

Pohjois-Suomen Journalistit ry on yksi Suomen Journalistiliiton jäsenyhdistyksistä. Edustamme Pohjois-Suomen alueella työskenteleviä media-alan ammattilaisia, kuten journalisteja, tiedottajia ja freelancer-toimittajia. Jäseniä meillä on vajaat viisisataa.  

 

 

Oulussa 22. marraskuuta 2023 

Pohjois-Suomen Journalistit ry.  

 

Lisätietoja: 

Minna Akimo 

Puheenjohtaja 

Pohjois-Suomen Journalistit 

044 79 49 800

JOURNALISTI TIMO METSÄJOKI 11/2023 

Voi aikoja, voi tapoja. 

Olemme tässä jälleen, joten vassakuu - ajatukseni eivät ole muuttuneet. Tästä syystä viimevuotinen kannanottoni päivitettynä.

Kun mietimme LY-lehden merkitystä LYY:n, Lapin yliopiston ja koko pohjoisen journalistisen osaamisen näkökulmasta, voimme yksinkertaisesti havaita sen olevan merkittävä. 

Lapin yliopisto ei tarjoa mahdollisuuksia journalismin opiskelemiseen suoraan. LY-lehden toiminta on omalta osaltaan paikannut tätä tyhjiötä ja tuottanut työelämän ja erityisesti lappilaisen journalismin kenttään lukuisia osaajia. Heitä voi löytää niin Yleltä, Lapin Kansasta kuin muista alueen pienemmistä medioista, puhumattakaan aktiivisesta freelancer-kentästä. Itse saan ja voin onnekseni taiteen maisterina lukea itseni kuuluvaksi tähän samaan journalistienketjuun. Olemmeko nyt jälleen tilanteessa, jossa tämä ketju halutaan katkaista?  

En usko, että tämän ketjun katkaiseminen johtaisi lehden kannalta mihinkään hyvään. Sen sijaan nykyiset osaajat, jotka lehden parissa toimivat tulevat katoamaan. Jos ja kun lehteä aletaan uudelleen herättämään henkiin, on vuorossa entistä suurempi työmaa. 

LY-lehden lopettaminen johtaa pahimmillaan siihen, että pohjoiseen syntyy uutiserämaa, kun uusia tekijöitä, jotka saisivat osaltaan myös oppinsa täällä Lapissa ei kasvakaan. Se, että pohjoisen mediakentässä toimii ihmisiä, jotka ovat LYY:n kasvatteja on LYY:lle itselleen jo voitto. Millaista olisi yrittää viestiä median kautta, mikä ei LYY:n toimintaa tuntisi tai olisi siitä edes kiinnostunut?  

Aivan. 

 

Taiteilija, journalisti, dokumentaristi 

Timo Metsäjoki 

Suomen journalistiliiton jäsen 

Radio- ja televisiotoimittajien liiton jäsen 

 

TOIMITTAJA PEKKA JUNTTI 12/2022 

Lapin ylioppilaslehti on tarpeen 

Lapin ylioppilaskunnan hallitukselle 11.12.2022 

Suomalainen journalismi on kriisissä. 

2010-luvun valtavat irtisanomiset ja lehtien alasajot ovat keskittäneet journalismin pääkaupunkiseudulle. Maakuntalehtien toimittajat ehtivät tehdä enää välttämättömän, eivätkä usein enää sitäkään. 

Esimerkiksi Lapissa vallan vahtikoira on täysin köysissä, monet asiat jäävät kokonaan uutisoimatta eikä tutkivaan journalismiin ole käytännössä enää minkäänlaisia mahdollisuuksia. Kehitys on uhka demokratialle eikä sitä pidä enää heikentää. 

Ylioppilaslehti kasvattaa journalisteja. Se antaa mahdollisuuden tehdä juttuja, jotka eivät ole olleet mahdollisia maakuntalehdissä, ylipäätään muussa mediassa sitten 2000-luvun. Ylioppilaslehdessä voi kokeilla, haastaa, leikitellä ja provosoida –luoda uutta journalismin kulttuuria. Ylioppilaslehtikulttuuri on siksi äärettömän tärkeä osa suomalaista mediakenttää. 

Lapin ylioppilaslehden asemaa ja olemassaoloa ei mediakentän nykytilassa pidä missään tapauksessa vaarantaa. Toivon, että lehti saa jatkaa myös tulevana vuonna. 

 

Ystävällisesti, 

Pekka Juntti 

Lapissa vuodesta 2007 lähtien työskennellyt toimittaja ja kirjailija 

Lapin yliopiston opiskelija 2002–2007 

Lapin yliopiston alumni 

 

TOIMITTAJA REETTA RÄTY 12/2022 

 

LYY:lle Lapin Ylioppilaslehden lakkauttaminen on typerä ajatus. 

Jokainen journalistista julkaisua rahoittava taho voi toki ajatella, että juuri meidän julkaisumme lopettaminen, tauolle laittaminen tai tehostaminen eli käytännössä kurjistaminen, ei ole merkittävä tai olennainen osa suomalaisen, riippumattoman journalismin kokonaisuutta. 

Mutta se on vastuuton ajatus. 

Moniääninen, riippumaton journalismi on keskeinen osa avointa yhteiskuntaa. Se katoaa, pala palalta, jos taho kerrallaan siirtyy siihen katsomoon, jossa journalismilla on arvoa vain teoriassa. 

Kaupalliset yhteistyöt, yritysviestintä, valeuutiset ja polarisoiva somehuutelu voivat hyvin ilman ylioppilaslehtiä ja niiden kunnianhimoisia, uransa alkupuolella olevia journalisteja - mutta kuka silloin kertoisi, mitä maailmassa, Suomessa, Lapissa, tai vaikka yliopistolla tai opiskelijoiden elämässä oikeasti tapahtuu? 

Kuulun siihen satojen suomalaisten toimittajien joukkoon, joka on saanut oppia tähän ammattiin juuri Ylioppilaslehdessä. Kiitän sivistysyliopistoa, joka näki, mikä merkitys itsenäisellä Ylioppilaslehdellä on myös toimittajien kasvattiseurana. Omasta opiskeluajastani on jo iäisyys, mutta ylioppilaslehtien merkitys on vain kasvanut, kun sisällöt samankaltaistuvat, media keskittyy ja pr-sisällöt täyttävät kaikki kanavat. 

Olettehan te kuulleet uutiserämaista? Tiedättehän, mitä siitä seuraa, jos pohjoisen Suomen asioita, mielenmaisemaa ja elämää seuraavat yhä harvemmat toimittajat? 

Vuoden tauko ylioppilaslehden tekemisessä kuulostaa vellihousujen hommalta. Journalismia joko tuetaan ja tehdään käytännössä – tai sitten ilmoitetaan avoimesti, että sananvapauden ja moniäänisen journalismin toteuttaminen saa osaltamme siirtyä juhlapuheisiin ja historiaan. 

 

Reetta Räty 

toimittaja (kasvanut Kuusamossa) 

nuorten toimittajien kisällikoulutuksen vetäjä 

Tampereen yliopiston työelämäprofessori 2020–21 

 

LAPIN KANSAN PÄÄTOIMITTAJA ANTTI KOKKONEN 12/2022 

 

Lapin ylioppilaskunnan edustajistolle 

Journalismi on määritelmän mukaan toimintaa, jonka tehtävänä on kerätä, varmentaa ja eritellä tietoa sekä esittää se joukkoviestimien avulla esimerkiksi uutisten muodossa. Sen kohteena ovat erityisesti yhteiskunnallisesti tärkeät, ajankohtaiset ja kiinnostavat asiat ja ihmiset. 

Journalismilla on merkittävä tehtävä yhteiskunnan totuuspohjaisen päätöksenteon turvaamisessa. Sitä tehtävää hoidetaan monilla tasoilla. 

Journalismilla on yhteiskunnassa itseisarvo. 

Sitä tarvitaan niin maailman tapahtumien ymmärtämiseen, valtakunnan ja alueellisen päätöksenteon seurantaan kuin paikallisyhteisöjen kuten yliopiston päätöksenteon ja tapahtumien totuuspohjaiseen seurantaan. Olisi kovin valitettavaa, jos Lapin yliopiston ylioppilaskunta ei näkisi hyvin journalistisin periaattein toimitettua ylioppilaslehteä jatkossakin tarpeellisena hoitamaan tätä tehtävää. 

Journalismissa moniäänisyys on keskeinen arvo ja Lapin ylioppilaslehti on omassa roolissaan tuomassa arvokkaan lisän lappilaiseen journalismin kirjoon. 

 

Antti Kokkonen 

Päätoimittaja 

Lapin Kansa 

 

PROFESSORI LEENA-MAIJA ROSSI, LAPIN YLIOPISTO 12/2022 

 

Hei, 

kuulin kauhukseni, että Lapin ylioppilaslehti oltaisiin lakkauttamassa. Toivon, että ylioppilaskunta ei toteuta tällaista lyhytnäköistä päätöstä. 

Yliopisto-opettajan silmin lehti näyttäytyy antaumuksella ja taidolla tehtynä julkaisuna, jossa onnistutaan käsittelemään verrattain verkkaisesta ilmestymistahdista huolimatta ajankohtaisia aiheita. Toisaalta teemat ovat myös suuria ja "ajattomia", ja niihin paneudutaan jutuissa syvällisesti. Lehtijuttujen edellyttämä kirjoittamisen taito on yksi yliopiston antamia työelämävalmiuksia, ja on hienoa, että sitä voidaan harjoittaa ylioppilaskunnan oman julkaisun puitteissa. 

Visuaalisen kulttuurin tutkijana voin sanoa, että lehti on myös ulkoasultaan luovasti ja pieteetillä toteutettu. Se tarjoaa yliopiston omille taiteen ja designin opiskelijoille oivan harjoittelukentän. 

Yliopisto on jo lakkauttanut oman LUP-yliopistokustantamisensa (kun muut yliopistot satsaavat julkaisemiseen), ja Kide-lehden kohtalo oli taannoin vaakalaudalla. Samoin kuin KITEEN suhteen myös ylioppilaslehdelle on tärkeää, että se ilmestyy painettuna tuotteena. Siten juuri visuaalisuus pääsee oikeuksiinsa. 

Toivon, että Lapin yliopiston ylioppilaskunta näkee lehden arvon koko yliopistoyhteisölle ja sen julkaisemista jatketaan! 

 

Leena-Maija Rossi 

Professori/Professor 

Sukupuolentutkimus/Gender Studies 

Kasvatustieteiden tiedekunta/Faculty of Education 

Lapin yliopisto/University of Lapland 

Opiskelijoilta suoraan roskikseen

Teksti Åsa Niemi

Kuvitus Santeri Kinnunen

Kirjoittaja on Lapin ylioppilaslehden päätoimittaja. 

Tiesin jo aiemmin, että LYYllä on yllättäviä ja vakavia talousongelmia. Olin miettinyt lokakuun edustajiston kokouksesta asti, että kirjoitan jutun siitä seuraavan kokouksen jälkeen, kun asiasta olisi enemmän tietoa. En kuitenkaan silloin tiennyt, että alan kirjoittamaan yli 40 vuotta vanhan lehden olemassaolon puolesta. Se tuntuu edelleen uskomattomalta, sillä lehden puolesta on taisteltu usein, viimeksi vuosi sitten. 

Valta ja rahankäyttö vaativat aina vahtimista. Hengittäkää hetki syvään ja miettikää, millainen maailma ilman journalismia olisi. Ilman journalismia ei voida puhua demokratiasta, sillä se on korvaamaton osa vapaita yhteiskuntia. Journalismi on nykyaikana murroksessa, mutta se on edelleen ainoa tapa saada oikeaa ja luotettavaa tietoa asioista. 

Ilman journalismia vallankäyttäjät voivat tehdä mitä vain. He voivat jakaa vain heidän tietoaan, joka ei aina ole totta. 

Ilman journalismia ihmiset elävät pimennossa. On mahdotonta luoda asioista kokonaiskuvia ja omia mielipiteitä, jos luotettavaa tietoa ei ole saatavilla. 

Lapin ylioppilaslehti vahtii valtaa niin yliopistolla kuin valtakunnallisestikin. Suomen mittakaavalla vallankäyttäjien valvominen ei ole yksin Lapin ylioppilaslehden harteilla, mutta Lapin yliopistolla on. 

Lapin ylioppilaskunnan edustajiston kokouksissa näkyy harvoin opiskelijoita ja edustajiakin käy yleensä juuri ja juuri tarpeeksi, että kokoukset ovat päätösvaltaisia. Päätoimittajuuteni aikana olen ollut yhtä lukuun ottamatta jokaisessa kokouksessa valmiina kirjoittamaan. 

Kuka valtaa vahtisi, jos lehteä ei olisi olemassa? Silloin edustajisto voisi tehdä ihan mitä vain kantamatta vastuuta siitä opiskelijoille. 

LYYn tai edustajiston viestintä ja tiedotus ovat aivan eri asioita kuin journalismi. LYY, edustajisto ja edustajistoryhmät kertovat viestinnällään asioita omista näkökulmistaan, kun taas journalismin avulla perehdytään asioihin kriittisesti ja monista eri näkökulmista. 

Kaikki juttuideamme tulevat opiskelijoilta tai opiskelijoiden kanssa toimivilta ihmisiltä. Vain muutamat ovat minun ideoitani, mutta opiskelijahan minäkin olen. Kerroimme esimerkiksi Lapin yliopiston valtauksesta paljon opiskelijalähtöisemmin kuin muut paikalla olleet mediat. Lisäksi kerromme opiskelijoiden edunvalvontaan liittyvistä asioista. Tänä vuonna olemme julkaisseet juttuja esimerkiksi Lapin AMK:n edunvalvonnallisista ongelmista YTHS:n kanssa, Lapin yliopiston ja yritysmaailman vaikeasta yhteistyöstä, Lapin yliopiston esteettömyydestä sekä opiskelijayhdistyksen perustamisesta. Nämä olivat vain muutamia esimerkkejä, sillä opiskelijaelämälle merkittäviä juttuja on paljon. Lisäksi monissa jutuissa opiskelijat kertovat itse omalla äänellään heitä mietityttävistä asioista. Tänä vuonna lehteä on ollut tekemässä 30 opiskelijaa.  

Rehellisesti en usko, että lehden muuttaminen yhdistykseksi tulisi onnistumaan. Olen keskustellut edellisten päätoimittajien ja muiden opiskelijoiden kanssa yhdistyksen perustamisesta. Saamieni kommenttien mukaan siihen tehtävään lähtevä ei saisi olla täysjärkinen eikä arvostaa itseään. Päätoimittajan työ vaatii satoja tunteja lehteä kohden ja välillä yli 50 viikkotyötuntia. Stressin ja paineen määrää ei voi edes mitata tunneissa. 

Jos lehden tekeminen yhdistyksenä saataisiin jollain supervoimilla joskus ensin edes pyörimään, niin sitten voitaisiin ehkä saada yksi lehti vuodessa kasaan. Ylioppilaslehti menettäisi lähes kaiken arvonsa. Kyseessä ei ole ainoastaan kaunis kulttuurilehti, vaan myös kriittinen opiskelijoiden äänenkannattaja. Kertoisimmeko opiskelijoiden huolista ja edustajiston päätöksistä sitten vuoden viiveellä? 

Lisäksi on törkeää, että se raskas ja ammattitaitoinen työ, jota opiskelijamme tekevät lehden eteen, muutettaisiin ilmaiseksi. Palkkiot eivät ole nytkään päätä huimaavia, mutta ne ovat osoitus siitä, että lehteen vaaditaan ammattitaitoista työtä. 

Lehti on meiltä Lapin yliopiston opiskelijoilta meille opiskelijoille. Lehti valvoo meidän etujamme ja asemaamme sekä antaa äänen opiskelijoille itselleen, mutta tarjoaa myös mahdollisuuksia työelämään ja itsensä toteuttamiseen. 

Siitäkö me oikeasti haluamme luopua? 

Leikkauksilla lehti alas

Teksti Åsa Niemi

Kuvitus Santeri Kinnunen

Lapin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto keskustelee jälleen ylioppilaslehteen kohdistuvista leikkauksista sekä sen lopettamisesta. Saman edustajiston oma työryhmä päätti jo aiemmin, että lehti on tärkeä eikä sitä lopeteta. Syynä uusille uhkauksille on yllätyksenä tullut budjettivaje. 

LYYn talous on yllättäen noin 25 000 euroa miinuksella ja lehti on suoraan leikkauslinjalla. 

Keskiviikkona 15.11. iltapäivällä alkoi edustajiston kokous, jossa oli ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin jokainen edustaja paikalla. Kokouksessa keskusteltiin taloudesta ja päätettiin ensi vuoden jäsenmaksuista.  

LYYn edustajisto hyväksyi jo viime keväänä noin 8 000 euroa miinukselle jäävän talousarvion. Myöhemmin keväällä kuitenkin LYYn henkilökunnalle ja edustajistolle selvisi, että LYYn talous on 16 480 euroa enemmän miinuksella kuin luultiin. Syynä tälle on pääasiassa se, että kirjanpitäjä oli jaksottanut LYYn jäsenmaksut väärin. Kirjanpitäjän vaihtumisen takia on myös ollut haasteita saada ajantasaisia tietoja taloudesta. Tilanne on vakava, ja edustajisto haluaa korjata tilanteen nopeasti.  

Keväällä asiaan ei ehditty puuttua ja edustajisto jäi kesälomalle. Asiaan palattiin uudelleen lokakuun lopussa. LYYn hallituksen puheenjohtaja Viljo Vuorimäki teki talousesityksen, jonka tavoitteena on saada LYYn talous plussalle ensi vuonna. Sen mukaan monista palveluista leikattaisiin vähän ja jäsenmaksuja korotettaisiin neljällä eurolla. Tässä esityksessä ylioppilaskunnan tarjoamista palveluista ei kuitenkaan luovuttaisi kokonaan. Lehden julkaisu vähennettäisiin kahteen kertaan vuodessa. 

Keskiviikkoisessa edustajiston kokouksessa oli paljon kiihkeitä puheenvuoroja niin lehden säilyttämisen puolesta kuin sitä vastaankin. 

Lehden säilyttämisen kannalla ollut edustaja Pekka Nikumatti on pettynyt siihen, että lehdestä väännetään taas. Hän muistuttaa, että lehden tulevaisuudesta on keskustelu jo monesti. 

”Edellinen edustajisto asetti ylioppilasmediatyöryhmän, joka teki kyselyn ylioppilaslehdestä. Sen mukaan suurin osa opiskelijoista pitää palvelua tärkeänä. Nykyinen edustajisto jatkoi saman työryhmän toimintaa ja teki täsmälleen saman johtopäätöksen viime vuonna. Mikäli lehti nyt leikataan tulevasta talousarviosta, asettaisi se edustajiston päätöksenteon todella epäjohdonmukaiseksi.” 

”Tuntuu siltä, että nyt halutaan vain yhdestä kuluerästä eroon miettimättä pidemmälle sen vaikutuksia”, Nikumatti pohtii. 

Mutta mitä Nikumatin mielestä LYYn taloudelle sitten pitäisi tehdä? 

”Hallituksen puheenjohtaja oli luonut tässä tilanteessa kestävän ratkaisun, joka perustui kompromissiin. Tuossa kaikki olisivat menettäneet jonkin verran suhteellisen tasapuolisesti. Ylioppilaslehdelle se olisi tarkoittanut julkaisujen vähentämistä kahteen vuodessa. Sekin olisi ollut kipeä ratkaisu, mutta ei olisi kuitenkaan lopettanut koko julkaisua.” 

Ylioppilaslehti on yksi palvelu muiden ylioppilaskunnan tarjoamien palvelujen joukossa. Muita tällaisia palveluita ovat esimerkiksi tapahtumat sekä lakisääteinen edunvalvonta. 

”Ylioppilaslehti on erittäin laadukas palvelu, joka on lisäksi osa edunvalvontaa. Lehden lopettaminen olisi myös sekä kulttuurisesti että sosiaalisesti köyhdyttävä ratkaisu”, Nikumatti kuvailee. 

Nikumatti olisi halunnut puhua lehdestä jostain muustakin näkökulmasta kuin pelkästään taloudellisesta. 

”Lehden vastustajat tarkastelevat asiaa ainoastaan talouden diskurssin kautta, mikä ei toimi. Olisin kuullut mielelläni muitakin perusteluita, mutta niitä ei esitetty. On järjetöntä, kuinka talous kerta toisensa jälkeen jyrää perusteluissa kaiken muun ylitse vieläpä niin, että sitä kutsutaan vastuulliseksi. Ylioppilaslehden lopettaminen olisi minusta kaukana vastuullisesta toiminnasta.” 

Edustajiston kokouksissa ei käy erityisen usein Lapin yliopiston opiskelijoita, joten ylioppilaslehti on ainoa väline, joka kertoo kriittisesti edustajistossa tapahtuvia asioita opiskelijoille. 

”Ylioppilaslehdellä on tärkeä rooli toimia vallan vahtikoirana, mikä on itsestään selvä asia. Tämän vuoksi päätös lopettamisesta olisi myös demokratian vastainen.” 

Hallituksen talousesitystä vastusti edustaja Elina Kuula. Hän kertoo, että Artiklassa on tehty arvovalinta, jonka mukaan opiskelijoita ei voida laittaa LYYn huonon taloustilanteen maksajiksi. 

Mielestäni talous pitää saada tasapainoon sopeuttamalla toimintaa. Olemme esittäneet ratkaisuiksi ylioppilaslehden toimintojen siirtämistä pois ylioppilaskunnalta, henkilöstörakenteen tarkastelua sekä yritysyhteistyön kehittämistä.” 

Kuula korostaa, että hän tai Artiklan edustajistoryhmä eivät ole esittänet lehden lopettamista, vaan haluavat turvata sen jatkuvuuden sillä, että sen toimittaminen siirrettäisiin opiskelijoiden perustamalle yhdistykselle, joka myös rahoittaisi sen. 

Meidän on pohdittava, millä tavalla lehteä jatkossa tehdään ja millä panostuksella. Lehden tekemiseen käytetään paljon rahaa ja siksi se nousee budjettikeskusteluissa yleensä esiin”, Kuula toteaa. 

Kuulan ehdottamassa yhdistyksessä lehti ei siis olisi enää jäsenpalvelu, vaan ylioppilaskunnasta ja yliopistosta irrallinen. Sitä pitäisi myös tehdä vapaaehtoisvoimin. Lehden toiminnasta yhdistyksenä ei ole mitään takeita. 

Hallituksen puheenjohtaja on saanut lehden tekijöiltä tiedon, että laadukkaan lehden tekeminen vaatii omistautumista ja pitkiä työviikkoja, eikä sitä ole mahdollista tehdä opiskelujen ja muiden töiden ohella. 

Kuula ei pidä lehden asemaa vallan vahtikoirana välttämättömänä, sillä ylioppilaskunnat ja edustajistoryhmät viestivät aktiivisesti tapahtumista. 

Viestintä ja journalismi eivät ole sama asia. 

 

 

”Ylioppilaslehden lopettamisesta ei ole tietenkään tehty vielä lopullista päätöstä, mutta tilanne näyttää lehden kannalta tällä hetkellä erittäin pahalta”

- Pekka Nikumatti

 

Yhteiskuntatieteiden tohtori ja vapaa toimittaja Pasi Kivioja on väitellyt Tampereella journalistiikan tohtoriksi aiheenaan mediakentän muutos. Hänen yrityksenänsä Viestintäluotsi on myös julkaissut Ylioppilaslehdet 2020 -selvityksen. 

”Journalismin perustehtävä on olla kriittinen”, Kivioja sanoo. 

Journalistit paneutuvat asioihin kriittisesti ja heidän toimintaansa ohjaavat ohjeet ja säännöt. Viestinnän tehtävä taas on viedä yrityksen tai organisaation viesti niiden haluamalla tavalla yleisölle. Se on kritiikitöntä sekä puolueellista. 

Kivioja kertoo, että heidän tekemänsä selvityksen perusteella ylioppilaslehden tärkein arvo onkin olla kriittinen vallan vahtikoira. 

”Ylioppilaslehti voi olla purevan kriittinen, ja siinä tehtävässä sen pitää purra myös omaa nilkkaansa. Sen pitää vahtia ylioppilaskuntaa, joka on myös sen rahoittaja.” 

Kiviojan mukaan ylioppilaslehdet pitävät opiskelijoiden asioita esillä, mitä aluemedia ei tee samalla tavalla. 

”Se muodostaa ja ylläpitää elinvoimaista yhteisöä kampuksella.” 

Lehden jutut ovat myös tehokkaampia viestinvälittäjiä kuin yliopistojen ja ylioppilaskuntien viestintä sekä tiedotus. 

”Ylioppilaslehdet kertovat asiat journalistisesti. Sanoma menee ymmärrettävämmin perille, kun se on kiinnostavammin kerrottu.” 

”Tällaisia arvoja on vaikea saada esille kyselyissä ja tutkimuksissa. Sen huomaa vasta sitten, jos lehti lopetetaan ja sitä ei ole olemassa enää.” 

Ylioppilaslehtiä on ollut olemassa vuosikymmeniä, mutta lähivuosina monet ylioppilaslehdet ovat olleet lopetusuhan alla Lapin ylioppilaslehden tavoin. Ylioppilaslehtien hätä johtuu laajemmasta median murroksesta. 

”Rahoituspohjan kaventuminen selittää niin ylioppilaslehtien kuin muidenkin lehtien ongelmia. Ylioppilaslehdet saavat tuottonsa ylioppilaskunnilta sekä mainonnasta, mutta mainonta on kaventunut ja sitä kautta resurssit pienentyneet”, Kivioja kertoo. 

Ylioppilaslehtien kohdalla kyse on myös ylioppilaskuntien tekemistä poliittisista päätöksistä. 

”Ylioppilaslehdet ovat jatkuvasti veitsenterällä. Ylioppilaslehteä tarkastellaan vuosittain ja se nähdään entistä enemmän kulueränä ja säästökohteena. Journalismin arvo ei ole ylioppilaskunnille samalla tavalla itsestäänselvyys kuin lehtien tekijöille ja journalisteille.” 

Hallituksen enemmistö kannatti jäsenmaksun korottamista, mutta edustajisto päätti kokouksessa äänin 12–8, että sitä ei koroteta. Jos jäsenmaksua olisi korotettu, talousarvioon olisi vuodelle 2024 saatu 8000–8400 euroa lisää. Nyt se summa pitää löytää jostain muualta. 

”Ylioppilaslehden lopettamisesta ei ole tietenkään tehty vielä lopullista päätöstä, mutta tilanne näyttää lehden kannalta tällä hetkellä erittäin pahalta”, edustaja Nikumatti toteaa. 

Ensi vuoden talousarviosta päätetään edustajiston kokouksessa torstaina 30.11. klo 16.15. 

Paremman yhteistyön perässä

Teksti Åsa Niemi

Kuvat Susan Niemi

YTHS on saanut kritiikkiä pitkistä lääkäri- ja hammaslääkärijonoista. Ylioppilaskuntien ja opiskelijakuntien tehtävänä on pitää huolta siitä, että opiskelijat saavat rahoilleen vastinetta YTHS:ltä. Kuka pitää huolta opiskelijoiden oikeuksista, jos edunvalvonta on tehty lähes mahdottomaksi?

”Puolet vastaajista ei kokenut saavansa terveydenhoitomaksulle vastinetta.”

Näin kertoo Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiötä YTHS:ää koskeva kysely, jonka tekivät Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL ja Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK. Kyselyyn vastasi noin 4500 opiskelijaa toukokuussa 2023.

Kyselyyn vastanneet opiskelijat olivat kuitenkin tyytyväisiä saamaansa palveluun ja kiittelivät kyselyssä erikseen YTHS:n henkilökuntaa. Opiskelijoilla ei siis ole ongelmia itse palvelun kanssa, vaan ongelmat kohdistuvat palveluiden saatavuuteen ja pitkiin jonoihin.

Ammattikorkeakoulut siirtyivät YTHS:n palveluihin vuonna 2021. Se on kaksinkertaistanut YTHS:n rahoituksen noin 40 miljoonasta eurosta noin 80 miljoonaan euroon. Samaan aikaan opiskelijoiden määrä tuplaantui.

Pian kolme vuotta jatkunut yhteistyö Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan ROTKO:n ja  YTHS:n välillä on ollut paikoittain hankala.

”Meille ongelma ei ole vain hoitoalan resurssit, vaan suurimmat ongelmat tuntuvat kytkeytyvän YTHS:n hallintoon”, kertoo Lapin AMK:n opiskelijakunta ROTKO:n jäsenpalvelu- ja edunvalvonta-asiantuntija Pieta Pyhtinen.

Tätä juttua varten on haastateltu Pyhtisen lisäksi ROTKO:n hallituksen sosiaalipoliittista vastaavaa Leevi Viljasta, vertaisohjauksen asiantuntijaa Niina Piispasta sekä toiminnanjohtajaa Elina Holmia.

Pyhtinen aloitti työt ROTKO:lla vuoden 2022 alkupuolella, jolloin YTHS ei ollut kenenkään työntekijän pääasiallisena vastuuna. YTHS:stä tuli Pieta Pyhtisen vastuualue ja kaverikseen hän sai vuoden 2023 alussa ROTKO:n hallituksen sosiaalipoliittisen vastaavan Leevi Viljasen.

Pyhtinen ja Viljanen kohtasivat suuria haasteita heti alusta asti yrittäessään huolehtia opiskelijoiden edusta.

”Jokainen opiskelija maksaa saman maksun, joten kaikilla pitää olla yhtäläiset mahdollisuudet hoitoon”, Pyhtinen kertoo.

 

Palveluiden heikko saatavuus

Lapin AMK:ssa on vähän alle 6000 opiskelijaa kolmessa eri toimipisteessä: Kemissä, Torniossa ja Rovaniemellä. Opiskelijoista 40 prosenttia eli noin 2500 opiskelijaa opiskelee Kemin ja Tornion toimipisteissä.

Rovaniemen toimipisteen YTHS-palvelut sijaitsevat AMK:n lähellä yliopistolla. Kemissä ja Torniossa tilanne on kuitenkin jo monimutkaisempi ja hankalampi. Kemissä AMK sijaitsee muutaman kilometrin päässä Kemin keskustasta. Terveydenhoitajan palvelut ovat AMK:n viereisen ammattikoulun tiloissa, mutta lääkäri ja hammaslääkäri ovat Kemin keskustassa. YTHS on ostanut keskustan palvelut Terveystalolta ja Coronarialta. Torniossa, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Kemistä, on laboratoriopalvelut.

”Hypoteettisessa tilanteessa Tornion toimipisteen opiskelija joutuisi siis kulkemaan ensin Torniosta Kemiin terveydenhoitajan vastaanotolle, sitten takaisin Tornioon laboratorioon, takaisin Kemiin lääkärin vastaanotolle ja lopuksi vielä kotiin Tornioon. Helpompaa olisi vain käyttää paikallista terveyskeskusta”, Pyhtinen pohtii.

Välimatka Kemin ja Tornion välillä on pitkä. Kaupunkien välinen julkinen liikenne on lähinnä linja-autojen varassa, eikä niitäkään kulje paljon.

”Linja-autoja ei kulje kovin usein, eivätkä ne kaikki pysähdy koululla.”

 

”Myöhemmin selvisi, että YTHS oli pyytänyt Kelaa muuttamaan saavutettavuuskriteereitä ja Kela teki niin”

Kela on säätänyt opiskelijoiden turvaksi YTHS:lle saavutettavuuskriteerit, jotka määrittelevät, kuinka nopeasti, kuinka usein ja millä hinnalla koululta pääsee YTHS:n palveluihin.

Pyhtinen huomasi pian aloitettuaan työt, että nämä saavutettavuuskriteerit eivät täyty Kemin ja Tornion alueella. Opiskelijat eivät päässeet kulkemaan YTHS:n palvelupisteille tarpeeksi usein. Hän lähti viemään asiaa heti eteenpäin.

”Selvitin asiaa ensin YTHS:ltä, mistä minut lopulta ohjattiin Kelalle. Kysyin sitten asiaa Kelalta ja yhteydenottoni jälkeen Kelan työntekijä kysyi asiaa YTHS:ltä. Vastaus oli, että he olivat katsoneet julkisen liikenteen aikatauluja netistä, ja ne täyttävät saavutettavuuskriteerit. Näin ei kuitenkaan ollut. Vuoroja kulki päivittäin noin 15, niin kuin YTHS kertoikin, mutta niistä vain murto-osa kulkee YTHS:n palvelupisteiden ohi.”

Pyhtisellä oli vielä asian selvittely kesken, kunnes tuli joulukuu 2022. Eräs Lapin AMK:n opiskelija soitteli silloin YTHS:lle omista asioistaan, ja sattumalta puhelun aikana tuli ilmi, että saavutettavuuskriteerit ovat muuttuneet. Opiskelijan kautta tieto saavutti myös ROTKO:n.

”Myöhemmin selvisi, että YTHS oli pyytänyt Kelaa muuttamaan saavutettavuuskriteereitä ja Kela teki niin”, Viljanen selventää.

Kelan terveydenhuoltoetuuksien osaamiskeskuksen erikoissuunnittelija Mari Stenberg kertoo, että saavutettavuuskriteereitä piti muuttaa, koska tarvittiin mahdollisuus palveluiden joustoon.

 ”Tietyillä paikkakunnilla opiskelijat opiskelevat pääasiassa tai kokonaan etänä ja YTHS:n palveluiden käyttö kyseisillä paikkakunnilla oli ollut vähäistä tai olematonta. YTHS:n palveluiden järjestämiselle aiemmassa muodossa ei ole ollut enää riittäviä perusteita. Aiemmat palvelutuotannon kriteerit osoittautuivat siis käytännössä epätarkoituksenmukaisiksi.”

Stenberg kuitenkin toteaa, että saavutettavuuskriteereistä pidetään huolta opiskelijoiden etua ajatellen.

”Opiskelijamääriä ja mahdollisia palveluverkon muutostarpeita seurataan aktiivisesti”.

Kysyimme YTHS:ltä, miksi palvelut ovat jakautuneet näin epätasaisesti kahden kaupungin välille. YTHS:n pohjoisen alueen aluejohtaja Juha Tiainen vastasi kysymykseen kertomalla Kemin ja Tornion palvelupisteistä.

”Rakennamme palvelupisteverkostomme niin, että palvelumme ovat saatavilla saavutettavuusvelvoitteiden mukaisesti, mutta myös opiskelijamäärät ja palvelun kysyntä huomioiden. Tarjoamme Tornion opiskelijoille YTHS:n palvelut Kemistä ja Kemissä meillä on oma yleis- ja mielenterveyden palvelupiste, ja ostopalvelu tukee tämän palvelupisteen palveluja. Toisaalta YTHS:n laboratoriopalveluita tuottava kumppanimme SynLab sijaitsee Torniossa ja palvelee myös Kemin opiskelijoita. On hyvä muistaa, että 70 % YTHS:n asiakkaiden asioinnista tapahtuu etänä, eli digitaaliset palvelut saavuttavat asiakkaat paikasta riippumatta. Saavutettavuuskriteerien mukainen palveluverkosto ja siihen liittyvät muutokset hyväksytetään aina Kelalla.”

Aiemmin YTHS:n palvelupisteelle piti päästä kulkemaan koululta kerran tunnissa ja matka-aika sai olla 45 minuuttia. Nyt kuitenkin perille pitää päästä enää 3 kertaa päivässä ja matka-aika saa olla 90 minuuttia. Saavutettavuuskriteereiden muutos ei ole vaikuttanut palveluihin Kemi-Tornion alueella.

”Uudet kriteerit täyttyvät meillä, mutta ei tämä ole meidän alueen opiskelijoiden edun mukaista”, Pyhtinen toteaa.

 

 

Ongelmia tiedotuksessa

Kukaan ei ole tiedottanut tähänkään päivään mennessä ROTKO:a YTHS:n saavutettavuuskriteereiden muutoksista. Pyhtinen selvitteli asiaa ja sai tietää, että YTHS:n olisi pitänyt tiedottaa muutoksista. Pohjoisella alueella tieto ei kulkenut.

YTHS:n pohjoisen alueen aluejohtaja Tiaisen mukaan muutos on käsitelty pohjoisen alueellisessa johtokunnassa.

”Siinä on jäsenenä ylioppilaskuntien ja opiskelijakuntien edustajia sekä korkeakoulujen edustajia. Sama malli toimii kaikilla YTHS:n alueilla.”

Johtokunnan kokoukset ovat aiheuttaneet ongelmia ROTKO:lle jo kauan. Pyhtinen aloitti työt YTHS:n parissa vuonna 2022, jolloin hänelle selvisi, että pohjoisen alueen opiskelijakunnilla ei ole puhe- ja läsnäolo-oikeutta YTHS:n johtokunnan kokouksissa.

Pohjoisella alueella on neljä opiskelijakuntaa, joista aina kahdella vuorollaan on vuoden ajan oikeus käydä kokouksissa. Tätä kutsutaan rotaatiovuoroksi. Joka vuosi siis kaksi opiskelijakuntaa on kokouksessa ja kaksi muuta jäävät ulkopuolelle, sillä heillä ei ole puhe- ja läsnäolo-oikeutta.

YTHS:n Tiaisen mukaan puhe- ja läsnäolo-oikeuksista on keskusteltu, mutta päätöstä ei ole tehty.

”Puhe- ja läsnäolo-oikeudella voi siis olla jäseniä johtokunnissa, sitä ei ole kielletty. Johtokunta itse päättää ottaako jäseniä niillä oikeuksilla. Pohjoisen alueen johtokunnassa ei ole yhtään puhe- ja läsnäolo oikeudella olevaa, vaan kaikki ovat varsinaisia jäseniä. Ammattikorkeakoulujen osalta on ollut rotaatio varsinaisen kokousedustajan osalta. Toki tällä kokousedustajalla on velvollisuus informoida myös muut oppilaskunnat, jotka eivät ole kokouksessa.”

Pyhtisen ja Viljasen mukaan olisi kuitenkin tärkeää, että kaikki pääsisivät mukaan kokouksiin.

”Puhe- ja läsnäolo-oikeus on tärkeä, sillä sen avulla YTHS:n tieto saavuttaa varmasti kaikki, eikä kukaan jää pimentoon. Oikeuden avulla myös me voimme viedä opiskelijoita koskevaa tietoa ja opiskelijoiden antamaa palautetta sinnepäin. Ilman oikeutta tiedot kulkevat monien ihmisten kautta. Rikkinäinen puhelin on aina huono viestintätapa”, Pyhtinen kertoo.

Pyhtinen selvitti puhe- ja läsnäolo-oikeuden puuttumista monesta eri paikasta ja lopulta selvisi, että oikeudesta ollaan luopumassa kokonaan kaikilla alueilla.

Suomen Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK:n sosiaalipolitiikan asiantuntija Ninni Kuparinen kertoo, että alueellisten johtokuntien puhe- ja läsnäolo-oikeudet ovat juuri nyt suurennuslasin alla. Niitä on pitänyt lopettaa sen takia, että YTHS:llä huomattiin, että vaitiolovelvollisuuteen liittyy ongelmia.

”Alueellisten johtokuntien puhe- ja läsnäolo-oikeuksia on useammalla alueella rajoitettu. Opiskelijajärjestöjen osallistaminen näiden johtokuntien toimintaan turvataan myös jatkossa. Meillä on SAMOK:n ja YTHS:n välillä tästä erittäin hyvällä yhteistyöllä ja yhteisellä tavoitteella työ käynnissä”, Kuparinen kertoo.

Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole olemassa selkeää järjestelyä, miten tieto kulkee YTHS:n alueellisista johtokunnista kaikille alueen opiskelijakunnille. Tiedotukseen liittyviä ongelmia on kaikilla alueilla. Asiasta käydään kuitenkin tällä hetkellä keskustelua.

“Teemme tällä hetkellä uusia valtakunnallisia sääntöjä, jotka mahdollistavat kaikille alueille niille parhaan mahdollisen toimintatavan.”

 

Opiskeluympäristön tarkastus

Yksi YTHS:n tehtävistä on edistää opiskeluympäristön ja -yhteisön hyvinvointia. Opiskeluympäristöt tarkastetaan kolmen vuoden välein ja niitä seurataan vuosittain. Nyt 2023 tarkastus tehtiin ensimmäisen kerran Lapin AMK:n toimipisteisiin. Tarkastukseen liittyen tehdään ensin ennakkokysely opiskelijoille, josta saatujen tietojen kanssa terveystarkastaja käy kiertämässä koulut läpi.

Opiskelijoille lähetettiin ennakkokysely viime keväänä, mutta kyselyssä oli suuria epäkohtia.

”Kysely oli tehty yliopistopohjaisesti. Kyselyssä puhuttiin esimerkiksi ylioppilaskunnista”, Pyhtinen kertoo.

”Kyselyyn vastaava opiskelija ei voinut eritellä kyselyssä, puhuuko hän Rovaniemen, Kemin vai Tornion toimipisteestä. Kysyimme asiaa YTHS:ltä ja meille sanottiin, että kaupunkeja ei ole mahdollista eritellä. Paikkakunnat ovat kuulemma niin pieniä, että yksilön identiteettisuoja häviää, jos kyselyssä kysytään paikkakuntia”, Viljanen muistelee.

Lopulta tilanne saatiin ratkaistua niin, että jokaiselle toimipisteelle tehtiin omat kyselyt. Kysely oli edelleen yliopistopohjainen, ja sellaiseksi se jäi. Seuraava ongelma olikin sitten jo terveystarkastukseen osallistuville toimijoille lähetetty ennakkokysely. ROTKO:kaan ei voinut eritellä kyselyssä paikkakuntaa.

”Saimme vastauksen, että vastatkaa parhaimman mukaan. Eihän parhaan koulumme tilat kerro mitään oikeasta tilanteesta”, Viljanen toteaa.

”Toimipisteet ovat erilaisia, eikä niitä voi käsitellä nippuna. Esimerkiksi Tornion toimipiste ei ole esteetön, siellä on korkeita kynnyksiä ja painavia väliovia eikä siellä ole automaattiovia. Jos kyselyihin vastattaisiin vain parhaimman mukaan, niin Tornio jäisi aivan huomiotta”, Pyhtinen kuvailee.

Pyhtinen ja Viljanen kuulivat, että monissa paikoissa on pitänyt vastata päinvastoin huonoimman mukaan. Näin kyselyn vastaukset eivät ole valtakunnallisesti vertailukelpoisia, vaikka niitä vertailuun käytetäänkin.

Syyskuussa 2023 oli jo kauan odotettu viikko, kun terveystarkastajat saapuivat kiertämään toimipisteitä. Kemissä ja Torniossa odotus vaihtui epäuskoon, kun selvisi, että terveystarkastajilla ei ole aiemmin tehdyn ennakkokyselyn tuloksia. Ennakkokyselyjen tietoja tarvittaisiin, jotta terveystarkastajat voisivat todeta opiskelijoita huolettavat asiat.

”Kiersimme terveystarkastajien kanssa Kemissä, mutta olihan kierros erilainen”, Viljanen kertoo verraten kierrosta Rovaniemen kierrokseen, jolla terveystarkastajilla oli ennakkokyselyn tiedot.

Kierrosten jälkeen Pyhtinen ja Viljanen saivat koulun kiinteistöpäälliköltä tiedon, miksi ennakkokyselyiden tiedot eivät olleet kierrokset tekevillä terveystarkastajilla käytössä.

”YTHS:n tarkoitus oli ollut referoida kyselyn tiedoista lyhyempi tiedosto, eikä sitä ollut ehditty tehdä ajoissa, vaikka kysely oli tehty jo keväällä. Referointi tehtiin muutama päivä terveystarkastajien kierrosten jälkeen.”

YTHS:n Tiainen kuitenkin kertoo, että kyselyn tulokset käsitellään vasta tarkastuskierroksen jälkeen tapahtuvassa tarkastustilaisuudessa, jossa terveystarkastaja on mukana.

”On totta, että kyselyn tulokset eivät ole esimerkiksi terveystarkastajan käytössä hänen tehdessään omaa tarkistustaan. Tarkastustilaisuudessa voi sitten nousta kyselynkin pohjalta esiin asioita, jotka liittyvät terveystarkastajan vastuulla oleviin asioihin”.

Tiaisen mukaan mahdolliset toimenpiteet riippuvat aina tarkastuksessa tehdyistä havainnoista. Toimenpiteitä käsitellään yhteistyössä korkeakoulun kanssa.

 

Toivo paremmasta yhteistyöstä

Pian kolmen vuoden taival YTHS:n kanssa ei ole ollut helppo ROTKO:lle. Opiskelijakunnalla on aito huoli siitä, saavatko opiskelijat rahoilleen vastinetta. Heidän kätensä opiskelijoiden edun valvontaan ovat sidotut, tai ainakin köysi on ranteiden ympärillä.

Opiskelijoiden etujen puolustaminen on lähes mahdotonta, kun ROTKO:n on vaikea saada tietoa ja vastauksia YTHS:ltä. ROTKO:n pitäisi pystyä viemään opiskelijoiden huolia YTHS:n tietoon ja YTHS:n muutoksia opiskelijoiden tietoon.

SAMOK:n Ninni Kuparisen mukaan alku on tuottanut ongelmia monilla muillakin alueilla, mutta ratkaisuja kehitetään jatkuvasti.

“Yhteistyö on alkanut ihan hyvin, mutta eroja on alueittain. Osalla niistä paikkakunnista, joissa YTHS on palvellut jo aiemmin yliopisto-opiskelijoita, on havaittavissa eroja siinä, miten yhteistyötä tehdään ammattikorkeakoulun ja opiskelijakunnan kanssa verrattuna yhteistyöhön yliopiston ja ylioppilaskunnan kanssa. Vanhoja toimintatapoja oli ymmärrettävästi aluksi vaikea muuttaa.”

Kuparinen kertoo myös, että tiedotuksellisista ongelmista huolimatta YTHS on parantanut opiskelijoiden terveydenhuoltoa.

“Nyt palvelut ovat lähes yhdenvertaisia kaikkialla Suomessa, mikä on iso muutos aiempaan ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden kohdalla. Aiemmin sekä palveluiden laadussa että niiden saatavuudessa on ollut isoja eroja.”

ROTKO on myös tyytyväinen YTHS:n palveluiden laatuun, mutta toivoisi, että tiedotukseen ja hallintoonkin liittyvät ongelmat saataisiin ratkaistua mahdollisimman pian.

”Haluamme vain tehdä yhteistyötä YTHS:n kanssa opiskelijoiden parhaaksi”, ROTKO:n asiantuntija Piispanen sanoo.

Sitä niittää, mitä kylvää

Teksti Esko Romsi

Kirjoittaja vaatii sukupuolirooleihin ja -odotuksiin muutosta.

Jo muinaisessa Mesopotamiassa on valitettu siitä, että nuoriso on pilalla. Avasin eräänä päivänä viattomasti Helsingin Sanomat ja huomasin, että oli kirjoitettu taas yksi uutinen, joka käsitteli nykyistä Suomen pyhää lehmää, eli Pisa -tuloksia. Artikkelissa oli hyvin voimakkaasti “poikia” jopa infantilisoiva näkökulma, jossa yhteiskunnan tulisi tukea voimakkaammin “poikien” tapaa oppia ja antaa sitä kautta heille paremmat mahdollisuudet korkeakouluttautua. Minulle tuli useamman kerran tekstiä lukiessani fyysisesti huono olo. Millä periaatteella suomalaisen yhteiskunnan tulee hyväksyä se, että “pojat” on niin voimakkaasti opetettu ajattelemaan, ettei heidän tarvitse opiskella samalla tavoin, kuin “tyttöjen”, ja tietynlainen häiritsevä käytös tai opiskelun vähättely on “pojille” oikeanlaista käytöstä.

Meidän yhteiskuntamme on vuosikymmenten ajan opettanut “pojille”, että sivistyksellä ja opiskelulla sekä muut huomioivalla käytöksellä ei ole merkitystä, koska heillä nyt vaan sattuu olemaan penis. Tähän todennäköisesti vaikuttaa myös tietynlainen maskuliinisuuteen liitetty oman onnensa seppä -kulttuuri, jossa akateemisella menestyksellä ja sivistyksellä ei ole väliä, jos on idea ja lähtee päättäväisesti sitä kohti. Sillä ei niinkään ole väliä, miten oman tiensä raivaa, kunhan pääsee sellaiseen lopputulokseen, joka nähdään maskuliinisessa kulttuurissa hyväksyttävänä. Kun tällaista kulttuuria on toistettu vuosikymmeniä ei tulisi yllättyä siitä, että “poikien” arvostus koulusivistystä kohtaan on laskenut.

Helsingin Sanomien artikkelissa Miksi pojat jäivät jälkeen? mainittiin mielenkiintoinen fakta siitä, että tutkimusten mukaan tämä muutos tapahtuu jossain neljännen ja kahdeksannen vuosiluokan välillä. Näkisin tässä yhteyden siihen, että tuolla välillä yksilöt alkavat tutkiskella omaa sukupuoli-identiteettiään, ja yleensä ihminen haluaa toimia sen mukaan, minkä näkee ympäristössään hyväksyttäväksi, miten tulee olla “mies”. Tällöin alkaa voimakkaasti vaikuttaa se perintö, jonka koulutuksen arvostus on jättänyt suomalaiseen kulttuuriin vuosikymmenten mittaan.

ympäristöstä tulee viestiä, että kouluarvosanoilla ei ole merkitystä, vaan tärkeämpää on tehdä rahaa nopeasti ilman ulkopuolista apua sekä kerätä ulkoisia materiaalisia merkkejä taloudellisesta menestyksestä ja saada arvostusta niiden kautta erityisesti muilta “miehiltä”. Artikkelissa on yksi erittäin voimakkaasti tähän viittaava kohta, kun kirjoitettiin siitä, miten koulun tulisi muuttaa opetustapojaan pelillisemmäksi, jotta “pojat” voisivat oppia paremmin. Koulun koepainotteisuudesta on valitettu jo vuosia, mutta vasta sen yhdistyessä “poikien” oppimistuloksiin koulun pitäisi muuttua eikä niinkään oppilaiden suhtautumisen. Tämän ajatuksen absurdiudesta puhui jo yli vuosikymmen sitten Suomen entinen presidentti Tarja Halonen. Tällainen pelillistäminen itsessään on hyvä keino yhtenä erilaisten oppijoiden huomioinnissa. Kuitenkin ajatus siitä, että pelillistämisellä vähennettäisiin “poikien” tarvetta muuttaa kulttuurillista opittua käsitystä omista toimintatavoistaan on absurdi. Suomessa tulisi ennemminkin miettiä sitä, miten tähän on päädytty, ja murtaa maskuliiniset käsitykset, jolloin negatiivinen suhtautuminen koulua kohtaan ei enää olisi yksi “miehen” identiteetin rakennuspalikoista.

Viime artikkelissani kirjoitin representaatiosta ja sen tärkeydestä. Tässäkin aiheessa representaatiolla on erittäin tärkeä osa, sillä ihmisen toimintaan vaikuttaa se, millaista kuvastoa hän ympäristöstään saa. Niin kauan, kun käsitys “mieheydestä” pysyy koulukielteisenä, ei voida olettaa, että suuretkaan muutokset koulun toimintatavoissa välttämättä saisivat aikaan laajaa muutosta Pisa -tulosten kaltaisissa mittauksissa. Kiinnostava kysymys tässä kohtaa on se, miksi suomalaisten on niin vaikea katsoa peiliin ja myöntää jälleen kerran se, että ihmisten tunkeminen samaan muottiin ei johda mihinkään hyvään.

Yhteiskunnan täytyy pystyä myöntämään se, että aiemmin on tehty virheitä tietynlaisessa ylisukupuolittuneessa kasvatuskulttuurissa. Siitä ei tarvitse syyttää tässä vaiheessa enää ketään, vaan tärkeämpää on se, miten toimimme tämän seikan suhteen tulevaisuudessa. Tätä ei voi sysätä pelkästään koulujen vastuulle, vaan kaikki lähtee yksilön kasvuympäristöstä. Meidän täytyy lakata ylläpitämästä vahingollisia sukupuolistereotypioita, koska ne vaikuttavat negatiivisesti paitsi koko yhteiskuntaan, niin erityisesti niihin yksilöihin, joita kasvatetaan. Mitä vähemmän pakotamme kasvavia nuoria erilaisiin karsinoihin, sitä enemmän annamme heille tilaa itse löytää ominaiset tapansa ilmaista itseään, ja etsiä sitä paikkaa, jossa yksilö voi kokea kaikista parhaiten voivansa olla oma itsensä. Tällä hetkellä on turha valittaa siitä, että Pisa -tulokset laskevat, kun yhteiskunta itse on ollut mitä voimakkaimmin vaikuttamassa siihen sukupuolistereotypioiden vahvistamiseen, jonka takia tämä lasku tapahtuu.

 

Lähteet:

Paananen, Veera (2023) Miksi pojat jäävät jälkeen? Helsingin Sanomat, 14.8.2023.

“Olemme kaikki yhtä perhettä. Yksi Ukraina.”

Teksti Jenni Katermaa

Kuvitus Josefina Yrjölä

Venäjän hyökkäyssodan aikana Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on noussut satoja kertoja erilaisten yleisöjen eteen pitämään puheita. Millaista kuvaa Zelenskyi rakentaa ukrainalaisesta kansallisidentiteetistä puheissaan?

Venäjän hyökkäyssodan aikana Ukrainan presidentistä Volodymyr Zelenskyistä on tullut maailmanpolitiikan keskeinen hahmo. Zelenskyi on viestinyt maailmalle ja kansalleen lähes päivittäin sodan tapahtumista satojen puheiden välityksellä. Puheet löytyvät Ukrainan presidentin virallisilta nettisivuilta video- ja tekstimuodossa. Puheiden kokoelmaa selatessa vaihtelee kotikutoisen näköiset itsekuvatut videot ja lukuisissa edustustilaisuuksissa läsnä olevalle yleisölle pidetyt virallisemmat puheet. Zelenskyi on puhunut yleisöjen edessä eri maiden parlamenteissa, kansainvälisen politiikan foorumeissa ja EU:n sekä YK:n jäsenmaiden kokouksissa.

Tarkastelin kandidaatintutkielmassani neljää Zelenskyin pitämää sota-ajan puhetta analysoidakseni retorisia keinoja, joita hän käyttää. Analysoimani puheet olivat puhe Yhdysvaltain kongressille, puhe Eurooppa-neuvostolle, presidentin uudenvuodenpuhe sekä yhtenäisyyden päivän puhe. Tutkielmassani pyrin vastaamaan siihen, millaista kuvaa Zelenskyi maalaa ukrainalaisesta kansallisidentiteetistä puheissaan.

Venäjän hyökkäyssodan aikaisissa puheissa rakennetaan tarinaa kahdesta kansasta: ukrainalaisista ja venäläisistä. Puheissa kerrotaan sodan osapuolten motiiveista, ja siten pyritään saamaan kannatusta Ukrainan tai Zelenskyin intresseille. Sanojen taakse kätkeytyy aina vahvoja merkityksiä ja Zelenskyin puheissa jokainen sana välittää jonkinlaista viestiä. Piilotettuja merkityksiä ymmärtääkseen on tärkeää hahmottaa argumentaation tavoitteita.

Filosofi Chaïm Perelmanin argumentaatioteorian mukaan yleisön merkitys korostuu osana argumentaatiota. Perelmanin teorian yleisöpainotus ohjasi merkittävästi aineiston analyysiä osana tutkielmani tekoa.

 

Länsimaat Ukrainan tukena

Venäjän hyökkäyssodan aikana Zelenskyin julkisilla esiintymisillä on ollut valtava merkitys niin Ukrainan kansalaisille kuin myös muille valtioille. Zelenskyin julkiset esiintymiset ja lausunnot käynnissä olevan sodan aikana ovat maailmanpoliittisesti merkittäviä ja suuntaa antavia viestejä. Zelenskyin kaltaiselle kansainvälisesti vaikuttavalle johtajalle puhe on välttämätön politiikan väline. Tapa, jolla presidentti puhuu kansalaisistaan vaikuttaa siihen, miten kansainvälisessä politiikassa suhtaudutaan sodan osapuoliin.

 

Länsimaiden tuki Ukrainalle sodassa on ollut elintärkeää. Venäjän pakotteilla sekä Ukrainan saamalla aseellisella avulla on merkittävä vaikutus Ukrainan sotamenestykseen.

Puheissaan Zelenskyi pyrkii vakuuttamaan yleisönsä vapauden, rauhan, yhtenäisyyden ja demokratian puolustamisesta. Kun Zelenskyi vetoaa kyseisiin arvoihin puhutellessaan esimerkiksi Yhdysvaltain kongressia tai Eurooppa-neuvostoa, osoittaa hän siten tuntevansa länsimaisen yleisönsä. Lisäksi Zelenskyi monissa yhteyksissä rinnastaa etenkin vapauden ja yhtenäisyyden arvot ukrainalaisiin luoden näin kytköksen yhteiseen arvomaailmaan länsimaiden kanssa. Empatiaa tunnetaan parhaiten samankaltaisia kohtaan; siksi Zelenskyi haluaa sitoa ukrainalaiset länsimaalaisuuteen.

Länsimaiden tuki Ukrainalle sodassa on ollut elintärkeää. Venäjän pakotteilla sekä Ukrainan saamalla aseellisella avulla on merkittävä vaikutus Ukrainan sotamenestykseen. Tärkeää on myös solidaarisen ja aineettoman tuen osoittaminen. Zelenskyi pyrkii vakuuttamaan muulle maailmalle, että avun suuntaaminen ukrainalaisille on välttämätöntä. Zelenskyin retoriikassa ukrainalaiset sidotaan osaksi länsimaista arvomaailmaa, ja siten pyritään saavuttamaan länsimaiden aineellinen sekä aineeton tuki.

 

Ukrainalainen kulttuuri ja kansallisidentiteetti

Ukrainan kansalle suunnatuissa puheissa Zelenskyi kuvailee kaikkea ukrainalaiselle kulttuurille ominaista ja arvokasta: idyllistä luontoa, värikästä korkea- ja kansankulttuuria sekä monikulttuurista historiaa. Kulttuurin kuvauksessa ilmenee presidentin ja ukrainalaisten jakama ylpeys kollektiivisesta kulttuuripääomasta ja Ukrainan kansallisuudesta. Sotivalle kansalle kuvaukset tutun ja turvallisen kotimaan kulttuurisista idylleistä on kansallista taisteluhenkeä nostattavaa.
Zelenskyin puheissa ilmenee sota-ajalle tyypillistä kansallisidentiteetin kuvailua. Zelenskyi puhuu ukrainalaisista pelottomana ja vahvana kansana. Ukrainalaisten periksiantamattomuutta ja rohkeutta korostetaan asettamalla heidät vastakkain Venäjän kanssa. Venäjästä ja venäläisistä puhuessaan Zelenskyi ei säästele sanojaan, vaan nimittää heitä esimerkiksi terroristeiksi, murhaajiksi ja roistoiksi. Kansainvälisen politiikan professori Vilho Harle kirjoittaa, että sodassa vihollisen täytyy olla paha, jotta kansa pystyy oikeuttamaan sodankäynnin ja näkemään oman puolen teot sankarillisina.
Zelenskyin puheissa ukrainalainen kansallisidentiteetti näyttäytyy itsenäisenä ja Venäjästä irti pyristelevänä. Slaavilaisten kielten suomentaja Eero Balk ja kielentutkija Jussi Nuorluoto ovat sitä mieltä, että ukrainalaista kulttuuri-identiteettiä on pitkään määrittänyt rajanveto venäläisyyteen. Toisaalta Ukrainan ja Venäjän yhteinen historia on vaikuttanut vahvasti ukrainalaiseen kulttuuriin sekä kansan kollektiiviseen identiteettikokemukseen. Länsi- ja Itä-Ukraina eroavat toisistaan vahvasti niin kielen, uskonnon kuin poliittisten suuntaustenkin suhteen. Puheissaan Zelenskyi ei suoraan mainitse Ukrainan kaksikielisyyttä tai Venäjän kanssa jaettua historiaa. Vaikeneminen Venäjän läsnäolosta ukrainalaisessa kulttuurissa ja identiteetissä on luultavasti Zelenskyiltä tietoinen päätös luoda etäisyyttä Venäjään ja venäläisyyteen.

 

Epävakaassa ilmapiirissä ja sodan murroksessa kansallisidentiteetissä ilmenee muutoksia, joiden tutkiminen on tärkeää kansakuntien tulevaisuuden hahmottamisen kannalta.

 

Nationalismi ja kansallisidentiteetti muutoksessa

Zelenskyin puheissa kaikuu vahva nationalistinen sanoma. Ukrainan sodan nationalistiseksi symboliksi on muodostunut huudahdus Kunnia Ukrainalle! (Slava Ukrajini!). Kyseinen isänmaallisuuden osoitus toistuu lähes kaikkien Zelenksyin puheiden lopussa. Huudahduksella on pitkä nationalistinen historia; sitä on käytetty Ukrainan itsenäisyystaisteluissa jo 1800-luvun lopulta lähtien.

Epävakaassa ilmapiirissä ja sodan murroksessa kansallisidentiteetissä ilmenee muutoksia, joiden tutkiminen on tärkeää kansakuntien tulevaisuuden hahmottamisen kannalta. Poliittiset epävarmuudet ja sotilaalliset konfliktit Ukrainassa ovat vahvistaneet ukrainalaisten kansallisidentiteettiä sekä nationalistista yhtenäisyyttä, mikä näkyy erityisesti venäläisyydestä etääntymisenä. Zelenskyin puheissa nationalismin vahvistuminen ilmenee symbolisten huudahdusten lisäksi esimerkiksi ukrainalaisten kuvailussa yhtenäisenä perheenomaisena kansana, joka isänmaallisesti puolustaa omaa maataan. Myös venäläisyydestä vaikeneminen kansankulttuuria ja historiaa kuvailtaessa on nationalistinen päätös.

 

Ukraina osana yhtenäistä länttä

“Seisomme, taistelemme ja voitamme. Koska olemme yhtenäisiä. Ukraina, Amerikka ja koko vapaa maailma”, Zelenskyi julisti Yhdysvaltain kongressille viime vuoden joulukuussa. Sanoissa kiteytyy sodan maailmanlaajuinen vaikutus. Globaalissa maailmanpolitiikassa ei ole valtiota johon sota ei vaikuttaisi; siispä jokaisen valtion odotetaan asettuvan puolustamaan jompaa kumpaa sodan osapuolta. Sota on valtiolle ja kansakunnalle äärimmäinen tilanne, jossa me ja muut -asetelma tuottaa erilaisia käsityksiä ja mielikuvia sodan osapuolista. Zelenskyin sota-ajan puheista valtiot ovat saaneet käsityksen siitä, millainen kansa Venäjää vastaan taistelee. Zelenskyin puheet ovat toimineet vahvoina kannanottoina länsimaisten arvojen puolelle asettumisesta. Ukrainalainen kansallisidentiteetti asemoituu puheissa pääosaan ja kansallisromanttiset kuvaukset kehottavat puolustamaan Ukrainaa.

 

Lähteet:

 

Zelenskyi, Volodymyr (2023) Ukraine is united because it is strong. Ukraine is strong because it is united - President’s greetings on the Day of Unity. 22.1.2023. 

Zelenskyi, Volodymyr (2022) We stand, we fight and we will win. Because we are united. Ukraine, America and the entire free world - address by Volodymyr Zelenskyy in a joint meeting of the US Congress. 22.12.2022. 

Zelenskyi, Volodymyr (2022) New Year greetings of President of Ukraine Volodymyr Zelenskyy. 31.12.2022. 

Zelenskyi, Volodymyr (2023) We must guarantee security of Europe - address by the President of Ukraine to the participants of the special session of the European Council. 9.2.2023. 

Ahola, Suvi (2022) Sinikeltainen kulttuurimaa. Helsingin Sanomat. 30.5.2022. 

Harle, Vilho (1991) Hyvä, paha, ystävä, vihollinen. Helsinki; Tampere: Rauhankirjallisuuden edistämisseura: Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitos. 

Kulyk, Volodymyr (2016) National Identity in Ukraine: Impact of Euromaidan and the War. Europe-Asia Studies, 68(4), 588–608. 

Yuzych, Yuriy (2018) “Glory to Ukraine!”: Who and when was the slogan created? Istorychna Pravda. 4.10.2018.