Edustajistovaalit: poliittiset listat nostivat kannatustaan

Teksti Aatu Puhakka
Grafiikka Elli Alasaari

Edustajistovaalien jälkeistä aikaa on jo eletty hyvä tovi ja vaalihöyryt ovat haihtuneet ilmaan Ahkiomaantielläkin. Aika näyttää millaiseksi tuleva edustajistokausi muodostuu, mutta joitain viitteitä tulevasta voimme jo saada tarkastelemalla faktoja ja tilastoja kylmänviileästi.

Suurimpana listana pysyi Artikla, joka säilytti kuusi paikkaansa. Suurin kannatuksen nostaja oli TAO-lista, joka tuplasi paikkamääränsä kahdesta neljään. Paikkamääränsä tuplasi myös vihertävät, jotka saivat nyt kaksi paikkaa. Lisäksi Vasen ja Rovaniemen demariopiskelijat saivat kumpikin yhden edaattorin läpi, siinä missä Punapippurilla oli kokonaisuudessaan edellisellä edustajistokaudella vain yksi paikka. YTK:n Superlista ja Lastukas taas ottivat takkiin menettäen kumpikin kaksi paikkaa. Kokoomus (1 paikka) ja Neliapila (2 paikkaa) säilyttivät paikkamääränsä.

Äänestysaktiivisuus pysyi lähes samana kahden vuoden takaiseen ollen tänä vuonna 30,63%. Valtakunnallinen äänestysaktiivisuus oli 32,4%.

Avoimesti poliittisten edaattoreiden määrä kasvoi kahdella paikalla. Poliittisten listojen yhteenlaskettu kannatus oli vaaleissa 36,4%, jolla he saivat 7 paikkaa 20:stä. Myös valtakunnallisesti poliittisten listojen kannatus nousi muutamalla prosenttiyksiköllä 35 prosentista 37 prosenttiin, joten noudatimme yleistä trendiä. Paikallisena erikoisuutena mainittakoon keskustan korkea kannatus. Neliapila keräsi vaaleissa 9,9% kannatuksen, kun keskustaopiskelijoiden osuus äänistä valtakunnallisesti oli vain 3,3%.

Edustajistovaalit on myös oiva hetki tehdä katsaus opiskelijapolitiikan tendensseihin vaalikonedatan avulla. Vaalikonevastaukset eivät tietenkään ole mikään tilastollisesti edustava satunnaisotos jäsenistömme poliittisista kannoista, mutta ainakin se tarjoaa mielenkiintoista tietoa siitä mitä vaikuttamaan pyrkivät jäsenemme ajattelevat. Juuri näiden ihmisten vaikutusvaltahan opiskelijapolitiikassa on suurempi kuin satunnaisesti valitun joukon.

Esimerkiksi Lapin yliopiston ja Lapin AMK:n yhdistymisen syventäminen sai selvästi ehdokkaiden tuen. Myönteisesti asiaan suhtautui 76% ehdokkaista. Myös unisex-vessojen lisääminen sai ehdokkaiden selvän enemmistön tuen. Lukukausimaksut kaikilta opiskelijoilta taas saivat täystyrmäyksen. Noin puolet ehdokkaista kuitenkin kannatti EU- ja ETA-maiden ulkopuolisilta opiskelijoilta perittävää lukukausimaksua.

Ylioppilaskunnan taloutta koskevat kysymykset eivät tuntuneet herättävän suuria intohimoja. Vaikka esimerkiksi LYYn vaalipaneelissa OLL:n jäsenyydestä haluttiin eroon useammankin panelistin toimesta, niin 68% ehdokkaista kuitenkin kannatti jäsenyyttä. Vastaajien selvä enemmistö myös pitäisi ylioppilaslehden resurssit ennallaan.

Opiskelijankaan talouteen ei oltu merkittävästi puuttumassa. Yksikään ehdokas ei allekirjoittanut väitettä siitä, että Suomessa ei tarvitsisi maksaa opintotukea ilmaisen koulutuksen vuoksi. Sen sijaan hieman yli puolet haluaisi poistaa tulorajat, reilu kolmannes lisätä opintotuen määrää ja hieman alle kolmannes siirtyä perustuloon.

Leikattavaa ei löytynyt kannanotoistakaan. 71% oli sitä mieltä, että LYY voi ottaa kantaa myös asioihin, jotka eivät suoraan liity koulutukseen. Ollaan siis aktiivisia jatkossakin.

Oikaisu: Painetun lehden sivulla 7 edustajistovaalien tulosanalyysin infografiikassa on virhe. TAO-listalta läpi menneen Matilda Kalvingin tilalle grafiikkaan on eksynyt Artiklan Anniina Simonen. Paikkamäärät ovat sen sijaan oikein, Artikla sai 6 paikkaa, TAO 4.

Text Sergio Pires
Illustration Paula Rio

Being November the transgender history month, we decided to understand a bit more about the LGBTQ+ policies and how the community is living with them.

First, we should consider that Finnish people are usually not very affective and there is this idea of the need for private space. In more recent days, we can observe, however, that younger generations don’t fulfill this idea and are showing more signs of affection, usually with close friends.

In 2013, the experience of growing up as a LGBTQ+ person was considered diverse and variable (in terms of people perceiving and defining or not defining their gender and sexual orientation, and their experiences of social settings, relationships and health).

Surveys made show that young people, who belong to gender and sexual minorities in Finland, are subjected to various forms of discrimination, impacting their wellbeing. Normative concepts of gender and sexual orientation contributes for difficulties and challenges, which means the younger teenagers have more difficulties to come out and openly live their identity rather than younger adults.

In our society, sexual minorities are substantially more numerous, visible and familiar to the population at large than gender minorities.

Compared to others of the same age, young LGBTQ+ people have more symptoms of depression and anxiety, more suicidal thoughts and self-destructive behaviour.

Not only because of cultural differences and normative concepts, knowledge is crucial, and it’s important in the way that people fully understand this issue before they take a side without knowing proper information regarding it.

Finland was considered as the 4th best country to have LGBTQ+ policies and conditions in terms of equal rights and the community protection in 2019, according to ILGA-Europe advocacy group. Even with this high-level ranking, Sakris Kupila, chair of leading LGBTQ+ group in Finland, says that the data is focused on promulgated legislation instead of the social climate within a country; and there is a lot of hate-driven rhetoric regarding this topic.

Even with measures taken to provide the best lifestyle for the people, some still lack regarding trans people. For example, young people dealing with transitions are not provided with medication until they reach the age of 18, which means that these transitions are longer, and the visible exposure time is bigger. They also need to be sterilised in order to complete a transition, not being allowed to have kids in the future if they wish.

In 2016, Seta and Trasek, two Finnish non-governmental organisations that work to provide LGBTQ+ conditions, wrote a report to the United Nations, documenting details about the human rights violations that transgender people face on a daily basis.

In 2018, the Human Rights Centre (Ihmisoikeuskeskus) released a report about the status of the transgender rights in Finland, regarding this issue of sterilisation required in order to complete a transition.

A new Council of Europe report, on 2019, regarding the state of human rights in Finland, concludes the Nordic nation falls on a range of issues, including trans laws, and the government has now two years to fix the issue. This deadline highlights positive times in the near future.

By setting the record on the rainbow community rights, Finland might be able to present itself as a modern Nordic state, leaving its reputation of the past regarding Russia behind and fully work or establishing the idea of equality.

The positive note about Finland regarding taking this position in legislations can also be supported by the fact that there exist a couple of historical LGBTQ+ people like the artists Tom of Finland and Tove Jansson, who are canonized in the history of the country. Also, the media tries to portray a broader spectrum of people in terms of gender, sexuality and affective relationships. A recent conservative wave circling Europe is also making more people becoming vocal about issues such as equality, progressive legislations, and how they should really be performed.

References

https://www.humanityinaction.org/knowledge_detail/human-rights-diplomacy-amidst-world-war-lgbt-re-examining-western-promotion-of-lgbt-rights-in-light-of-the-traditional-values-discourse/

https://yle.fi/uutiset/osasto/news/lgbt_rights_finland_ranks_4th_on_european_rainbow_map/10788408

https://www.youthresearch.fi/publications/abstracts/how-are-young-lgbtiq-people-doing-in-finland

https://www.humanityinaction.org/knwledge_detail/human-rights-diplomacy-amidst-world-war-lgbt-re-examining-western-promotion-of-lgbt-rights-in-light-of-the-traditional-values-discourse/

https://www.artefactmagazine.com/2016/12/01/trans-rights-finland/

https://newsnowfinland.fi/politics/life-in-limbo-how-finland-is-failing-on-gendr-itendity-rights/

Päätoimittaja Aleksi I. Pohjola

Se oli jälleen kihelmöivä hetki; jännityksen ja odotuksen täytteinen aika, jonka kliimaksi nähtiin 6.11 vähän jälkeen ilta yhdeksän, kun äänestystulokset julkistettiin. Uusi Lapin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto oli valittu.

Hei, nimeni on Aleksi ja olen vaaliaddikti.

Yhteiskuntatarkkailijalle vaalit ovat aina hedelmällinen ja mielenkiintoinen katsaus vaalikontekstiin sidottuihin lupauksiin, arvoihin, odotuksiin ja toiveisiin. Miten vaalien ennakkoasetelmaa rakennetaan ja millaista retoriikkaa käytetään? Mitkä asiat nousevat keskustelun keskiöön? Mille arvoille ja ajatuksille löytyy kannatusta? Mitä arvoja ja ajatuksia vastustetaan? Mitkä tahot ovat ehdolla ja millä volyymilla kampanjaa tehdään? Ketä tai mitä kampanjalla halutaan puhutella? Muun muassa näitä kysymyksiä pohtiessa saadaan heijastuspinta ajankohtaisista ja puhuttavista asioista ja teemoista.

Kun tulokset ovat julki, voidaan analyysia syventää. Mikä oli äänestysprosentti? Ketkä käyttivät ääntä, ketkä nukkuivat? Minkälaiseksi voimasuhteet muotoutuvat? Onko havaittavissa kompromissihalukkuutta vai ideologioiden törmäyskurssi? Ja ennen kaikkea, mitä vaalitulos merkitsee isojen linjojen ja arvovalintojen suhteen?

Ja sitten on tietenkin myös reaalipolitiikka.

Reaalipolitiikka on se toimintaraami, joka määrittää vappusatasen todellisen arvon, äänestää muutosesityksessä vastaan ja muistuttaa joka käänteessä, että tänne kun kumarrat, niin meille pyllistät. Reaalipolitiikka on rakenteellisia raameja, budjettiesityksiä, talouden supistumista ja petettyjä vaalilupauksia. Reaalipolitiikka laittaa kaikki kontekstiin – se ikiaikainen ilon pilaaja.

Reaalipolitiikalla on latistava, hiukan harmaa sävy. Mutta sen voi nähdä myös toisin. Se on demokraattisissa järjestelmissä muistutus erilaisista äänistä, näkemyksistä ja niiden olemassa olon merkityksestä ja voimasta. Se on muistutus asioiden kausaalisista suhteista ja tasapainoilusta näiden syy- ja seuraussuhteiden välissä. Se on immersion rikkoja, kuplan puhkaisija.

Reaalipolitiikka on sekä jarru että hätäjarru.

Uudella edustajistolla on alussa valtava into ja halu vaikuttaa asioihin ja muuttaa asioita. Jossain vaiheessa innostus voi laantua, kun asiat eivät etenekään yhtä joustavasti kuin mielikuvissa. Se on se reaalipolitiikan pirulainen joka siellä jarruttaa, mutta asia kannattaa nähdä toisin; reaalipolitiikan muuttaminen on mahdollista, mutta hätäjarruna se toimii siksi, ettei se käänny aina niin nopeasti. Se suojelee demokraattisia yhteiskuntia ja elimiä harkitsemattomilta ja hätäisiltä ratkaisuilta. Mutta sitäkin voi muuttaa: Demokratia on verrattain hidas ja kankea järjestelmä, mutta pitkäjänteisellä työllä ja aidolla halulla vaikuttaa asioihin on yleensä asioita edistävä vaikutus, vaikka tulokset eivät aina heti näkyisikään.

Arvoisat edaattorit toimikaudelle 2020–2022, teillä on jäsenistön antama mandaatti luoda taas omalta osaltanne Lapin yliopiston ylioppilaskunnan politiikkaa, arvoja ja tekoja. Reaalipolitiikka saattaa vaatia hiukan istumalihaksia ja kompromissihalukkuutta, mutta lopulta päätökset jotka teette, edustavat ylioppilaskunnan korkeinta päätäntävaltaa. Se on mandaatti, jota ei tule ottaa kevyesti, mutta jota ei saa myöskään pelätä; aktiivinen ja toimiva edustajisto on koko ylioppilaskunnan yhteinen etu.

Text Sergio Pires
Illustration Paula Rio

It’s easy to say that being from this far away, there are some assumptions about how the life is made here in Finland. Being so up north the cold here is truly another reality compared to the south of the Europe. I remember a lot of people telling me that “oh Finland is really cold!” but also we create this idea that in here, since it can be called the Santa Claus land. Dear Santa walks everywhere in town and you can easily spot it, we can just simply walk down the street and find him and take a selfie; I remember a lot of relatives saying “oh you’re going to find Santa take a picture with him and show us!”.

Apart from this two main topics, I consider, about how we picture life in Finland. I would guess that we also think social life is very low in here, since it’s such a cold country, it’s said that it snows all the time that people just stay inside their homes and don’t really hangout. Another interesting assumption is that Finnish people get no sun at all and they are super pale and blonde; in south Europe the majority of people has a natural tan and we are mostly brunets.

So, what exactly happens when someone who comes from south Europe lands in the arctic circle for a few months? I had the luck of getting here right at the end of the summer season, so I could get a little bit of what’s summer here and prepare myself for winter season.

The first aspect that isn’t necessary an assumption of any kind but it really surprised me is how green this whole country is; how many green areas exist and also how separated the houses can be, how short they can also be and how much space for walking you really have. Considering we would think Finnish people would just be inside some sort of igloo all day, the architecture is actually very interesting and almost all of it is made by a very known name in the industry. Also, sadly you don’t casually meet Santa on the streets very casually like you would think off, you need to go to his village, a specific place in the arctic circle, but you do meet a lot of friendly people because the Finnish are quite polite, even that people can think they’re rude just because they might be more introvert people.

Getting in that point of people here being friendly, they also don’t isolate themselves like we assume they do; there is a huge concern here around mental health, because of the hard winter I would assume, and because of that students and adults are always creating gathering events, social meetings and all possible ways to make sure nobody spends too much time alone in here.

In conclusion I think it’s super interesting that an assumption created on people being every time closed in their homes, not being very social, in a country in which Santa goes every street daily and also a country with super equal people (all pale, all blonde) actually reveals that we are so far off from what really goes down in the arctic circle, because it’s a country blessed by winter and snow, yes it is, but it is also a country with so many different people, with so many changes of creating meetings and that it doesn’t have Santa just waiting for you in the corner of the street; he’s waiting for you in his village, but a lot of people are here in the city with the huge green spaces and very few pollution ready to greet you and make you spend the most of your time here.

Teksti Henna Hirvonen
Kuvat Janne-Matti Lamminen

Puurakentaminen herättää entistä enemmän kiinnostusta pitkän betonielementtiaikakauden jälkeen. Domus Arctica –säätiö rakennutti uusimman kerrostalonsa puusta. Yliopistoa vastapäätä oleva 8-kerroksinen DAS Kelo valmistui kesällä.

Hieno. Avara. Kodikas. Ihana puun tuoksu. Muun muassa näillä sanoilla kesällä valmistuneen puukerrostalo DAS Kelon asukkaat kuvailevat ensireaktioitaan uudesta kodistaan.

Tämä ei varsinaisesti yllätä, sillä positiiviset reaktiot ovat puurakennuksille tyypillisiä: puu mielletään useimmiten kestäväksi, pysyväksi ja ulkomuodoltaan kauniiksi rakennusmateriaaliksi. Rakennusfysikaalisista ominaisuuksista mainittakoon hyvä saatavuus ja lämmöneristävyys sekä puhtaus ja uusiutuvuus. Myös puurakentamisen ekologisuus miellyttää.

Toisin kuin valtaosa rakentamisessa käytetyistä raaka-aineista, puu on uusiutuva rakennusmateriaali. Sanotaan jopa, että Suomessa kasvaa vain kymmenessä tunnissa yhtä paljon puuta kuin maan koko asuntotuotanto tarvitsisi vuoden aikana asuntojen rakentamiseksi kokonaan puusta.

Puutaloista tiedetään myös aiheutuvan merkittävästi vähemmän ympäristöhaittoja kuin vaikkapa betoni- tai tiilitaloista. Tavallinen suomalainen puusta tehty omakotitalo sitoo puurakenteisiinsa yli kolmekymmentä tonnia hiilidioksidia ilmasta, mikä vastaa yhden keskivertoautoilijan yli kymmenen vuoden hiilidioksidipäästöjä.

Puu on lempeä paitsi ympäristölle, myös ihmiselle.

Puulla on tutkitusti myönteisiä vaikutuksia hyvinvointiin ja viihtyvyyteen. Tutkimustietoa puumateriaalien vaikutuksesta ihmisen fysiologiaan on kerätty muun muassa mittaamalla verenpainetta sekä sormen sähkönjohtokykyä koehenkilön koskettaessa puista pintaa. Puisen pinnan koskettaminen tuntuu miellyttävämmältä ja verenpaine ja sähkönjohtavuus ovat matalammalla alumiinisten tai muovisten pintojen koskettamiseen verrattuna.

Sisätiloissa käytettynä puu voi parhaimmillaan auttaa parempaan uneen ja laskea elimistön stressitasoa. Puukerrostaloasumisesta ja terveellisestä sisäilmasta kuulee monesti puhuttavan samassa lauseessa. Havupuiden, varsinkin männyn uuteaineiden, on todettu ehkäisevän monien tauteja aiheuttavien bakteerien kasvua. Puupinnan antibakteerisuus säilyy silloinkin, kun uuteaineet on poistettu, joskin tällöin vaikutus heikkenee.

Puusta rakennettaessa huomiota on kiinnitettävä tietenkin paloturvallisuuteen, mutta myös puun kosteuselämiseen ja lahoamisalttiuteen.

Palonkestävyyttä voidaan parantaa esimerkiksi suojaverhouksin, palonestomaalein ja puukuitueristein. Kosteuselämistä puolestaan on mahdollista hidastaa puun pintakäsittelyllä, maaleilla ja lakoilla. Myös pysyvään kosteuselämisen rajoittamiseen löytyy keinoja, joskin ne ovat melko kalliita ja toteutettavissa nykyisellään ainoastaan laboratorio-olosuhteissa.

Säältä suojaaminen on siksi erittäin tärkeää, sillä puutteellinen suojaus rakennusvaiheessa nostaa merkittävästi mikrobivaurioiden riskiä. Tilaelementtitekniikan ansiosta suurin osa rakennusvaiheesta voidaan suorittaa sisätiloissa, joka vähentää olennaisesti kosteusvaurioiden riskiä.

Puu rakennusmateriaalina kivikautisesta kodasta moderniin kerrostaloon

Puurakentaminen ei ole keksintönä uusi.

Ensimmäiset puusta tehdyt, kotaa muistuttavat asumukset rakennettiin jo varhaiskivikauden loppupuolella. Jäänteet osoittavat, että myöhemmällä kivikaudella on pystytetty jopa hirsirakenteisia asumuksia.

Kirvesmiestaidon hioutuessa puusta on sittemmin voitu rakentaa monenlaisia rakennuksia kirkoista huviloihin. Keskiaikaisessa Euroopassa osattiin tehdä jopa viisi-kuusikerroksisia puisia asuintaloja, jollaisia olivat esimerkiksi Saksan ja Itävallan fachwerk-tyyppiset, ristikkorakenteiset rakennukset.

Asuintalot ja muut rakennukset tehtiin suurimmaksi osaksi puusta aina 1950-luvun loppupuolelle saakka, jonka jälkeen betonin ja tiilen kaltaiset uudet rakennusmateriaalit korvasivat sen lähes kokonaan. Uusia asuntoja tarvittiin kiihtyvään tahtiin ihmisten muuttaessa sankoin joukoin maalta kaupunkiin, ja niinpä puurakentamisen oli väistyttävä tehokkaan elementtitekniikan tieltä.

Vuonna 1967 valmistuneista rakennuksista enää vain 26 % oli puurakenteisia. Puurakentamisen arvostus oli pitkään matalalla, ja varsinkin Itä- ja Keski-Suomessa puukaupungit purettiin lähestulkoon kokonaan.

”Maailman vanhimman rakennusmateriaalin” suosio on alkanut elpyä varovaisesti 1990-luvulta lähtien, jolloin erityisesti puukerrostalorakentamista alettiin kehittää tavoitteellisesti yhdessä muiden EU-maiden kanssa. Suomen ensimmäiset nykyaikaiset kolme-neljäkerroksiset puukerrostalot nousivat Ylöjärvelle vuonna 1996 sekä Ouluun ja Helsingin Viikkiin vuotta myöhemmin.

Vuodesta 2011 alkaen on ollut palomääräysten puolesta mahdollista rakentaa jopa kahdeksankerroksisia puisia asuinrakennuksia. Tähän mahdollisuuteen on tartuttu esimerkiksi Jyväskylässä vuonna 2014 valmistuneen Puukuokka-talon rakentamiseksi ja kenties uusimpana Rovaniemellä, jossa Domus Arctica -säätiön tilaama kahdeksankerroksinen opiskelijakerrostalo DAS Kelo valmistui kesällä 2019.

DAS Kelo – Ekologista puurakentamista ja asukkaita hyödyttävää kiertotaloutta

Domus Arctica -säätiön, Rovaniemen ja itse asiassa koko Lapin alueen ensimmäinen puukerrostalo avasi ovensa asukkaille elokuussa 2019. Viistosti yliopistoa vastapäätä sijaitseva kahdeksankerroksinen DAS Kelo tähtää yhteisöllisyyteen sekä pieneen ekologiseen jalanjälkeen.

Viistosti yliopistoa vastapäätä sijaitseva kahdeksankerroksinen DAS Kelo tähtää yhteisöllisyyteen sekä pieneen ekologiseen jalanjälkeen.

Uudenlaista opiskelijakerrostaloa suunniteltaessa ja rakennettaessa otettiin huomioon Rovaniemen kaupungin kiertotalousstrategia, kestävän kehityksen periaatteet, vaihtoehtoiset energiantuottamislähteet sekä digitalisaation tuomat innovaatiot.

Kun asuntotarjous DAS Kelosta kilahti sähköpostiin, vuokralaisen ensimmäisiin tuntemuksiin lukeutuivat todennäköisesti innostus ja mielenkiinto: millaista olisi asua puurakenteisessa kerrostalossa, jossa kaikki olisi uutta ja modernia?

Jo valmistumisvaiheessa Kelo herätti runsaasti kiinnostusta. Sen sijaan ennakkoluuloja esimerkiksi paloturvallisuuteen liittyen Kelo ei Domus Arctica -säätiön toiminnanjohtaja Kirsti Saviaron mukaan kohdannut, kenties siksi, että suunnittelu- ja rakennusprosessissa oli alusta alkaen mukana osaava, puurakentamiseen perehtynyt tiimi.

Monet Kelon pinnoista on suojattu tulipalon varalta kipsilevyrakenteella, jonka lisäksi rakennus asuntoineen on varustettu sprinklerijärjestelmällä. Turvallisuus onkin innovatiivisuuden ja terveellisyyden ohella yksi Saviaron mainitsemista keskeisistä teemoista, joiden pohjalta Domus Arctica päätyi rakennuttamaan juuri puisen kerrostalon opiskelijoiden asuttavaksi. Saviaro kertoo myös, että Kelon elinkaari on suunniteltu vähintään neljänkymmenen vuoden mittaiseksi.

CLT-runkorakenteisessa Kelossa pieneen hiilijalanjälkeen pyritään muun muassa tehokkaalla energiankäytöllä sekä aurinkosähkökennoilla. Ristiinlaminoitu massiivipuulevy CLT (cross laminated timber) on ekologinen ratkaisu jo itsessään, sillä sen hiilijalanjälki on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi betonilla.

Vähähiilisyys on sukua kiertotaloudelle, jonka keskeisenä ajatuksena on materiaalien ja niiden arvon säilyminen pitkäaikaisessa käytössä sekä ympäristöhaittavaikutusten vähentäminen. Kiertotalous on uusi talousmalli, jonka mukaan arvoa tuotetaan enenevissä määrin aineettomasti ja tuotteita pyritään korvaamaan erilaisilla palveluilla. Omistamisen sijaan esineitä ja resursseja jaetaan yhteiseen käyttöön.

DAS Kelo mahdollistaa kierto- ja jakamistalouden muun muassa yhteiskäyttöön tarkoitetuilla tiloilla ja polkupyörillä. Taloon on tulossa myös sähköauto, joka saa osan energiastaan rakennuksen omista aurinkopaneeleista. Jos sähköauton kysyntä on runsasta, on Saviaron mukaan mahdollista hankkia toinenkin sellainen asukkaiden käyttöön. Lisäksi työn alla on ensimmäisen kerroksen kerhotila, jonka tarkoituksena on toimia olohuoneen tavoin kohtaamis- ja oleskelupaikkana.

Suuressa suosiossa asukkaiden keskuudessa ovat erityisesti talon ylimmän kerroksen tyylikkäät saunatilat vilvoitteluparvekkeineen: saunavuoroja on saatavilla oikeastaan joka päivä iltapäiväkolmen ja iltakymmenen välillä, ja vuorojen runsaudesta huolimatta lähestulkoon jokaiseen niistä löytyy vaivatta saunoja.

Kaiken kaikkiaan Kelon asukkaat vaikuttaisivat kotiutuneet hyvin, eikä suurempia hankaluuksia ole kantautunut ainakaan Saviaron korviin. Toki niin kuin aina talon ollessa uusi, on pieniä yksittäisiä haasteita ollut esimerkiksi saunatilojen lukituksen kanssa, mutta ei mitään sen suurempaa. Saviaro mukaan asukkaat ovat myös antaneet aktiivisesti kehitysideoita.

Millaisena näyttäytyy puukerrostalorakentamisen tulevaisuus?

Syyskuussa 2019 Suomessa oli tilastojen mukaan kaiken kaikkiaan 82 asuinpuukerrostaloa. Nykypäivänä puurakentamisen suurinta kasvupotentiaalia nähdään muun muassa juuri puukerrostalorakentamisessa.

Potentiaalin hyödyntämisessä on kuitenkin vielä toivomisen varaa: Suomessa omakotitaloista peräti 80 % on puurakenteisia, mutta kerrostaloista vain noin 5 %. Vastaavasti Ruotsissa kerrostaloista puisia on jo joka viidennes.

Suomessa omakotitaloista peräti 80% on puurakenteisia, mutta kerrostaloista vain noin 5%.

Puurakentamisen arvostus on kuitenkin lisääntynyt parin viime vuosikymmenen kuluessa ja kasvanee tulevaisuudessa entisestään. Ympäristöministeriön tavoitteena on puurakentamisen edistäminen Kasvua ja kehitystä puusta -tukiohjelman avulla.

Vuonna 2019 rahoitusta on ollut mahdollista hakea puurakentamisen kiertotalouden ja käyttäjälähtöisten ratkaisujen kehittämiseen. Tukiohjelma on osa vuosina 2016-2021 toteutettavaa valtioneuvoston yhteistä ja ympäristöministeriön hallinnoimaa Puurakentamisen ohjelmaa, joka tavoittelee puun käytön lisäämistä rakentamisessa sekä puun käytön ja sen jalostusarvon kasvattamista ja monipuolistamista. Ohjelman päämääränä on tehdä suomalaisesta puurakentamisesta luontevaa vuoteen 2020 mennessä.

Koska DAS Kelo on valmistunut vasta hiljattain, on Saviaron mukaan luonnollisesti vielä liian aikaista sanoa, aikooko Domus Arctica -säätiö jatkossakin rakennuttaa opiskelijakerrostalonsa puumateriaaleista. Asia on kuitenkin ehdottomasti tutkinnassa.

Kelosta saatuja tuloksia voidaan toivottavasti hyödyntää tulevia taloja mietittäessä esimerkiksi rakennuskustannusten alentamiseksi. DAS Kelo toiminee pilottina muillekin uusille kehitysideoille.

Ekologisten kysymysten ohella yksilöiden hyvinvointi on muuttumassa olennaisemmaksi rakentamista koskevassa päätöksenteossa, ja näin ollen kodin asumismukavuuden ja asuinympäristön viihtyisyyden merkitys kasvaa. Asunnonostaja on yhä useammin kiinnostunut hankkimaan omia arvojaan vastaavaa elämänlaatua.

Yksilön roolin korostumisen lisäksi asumisen tulevaisuuden trendejä ovat muun muassa yhteisöllisyys sekä asumisen muuttuminen palveluksi (living as a service), mikä tarkoittaa kierto- ja jakamistalouden huomattavaa lisääntymistä talonyhtiöissä: enää ei tarvitse itse omistaa kaikkea, vaan talon asukkaiden lisäksi myös jopa ulkopuolisilla on mahdollisuus varata yhteiskäyttöauto tai kattosauna käyttöönsä. Tulevaisuudessa myös digitalisaation odotetaan näyttelevän yhä keskeisempää roolia asumisessa.

Näihin trendeihin peilaten modernin puukerrostalon DAS Kelon voidaankin todeta olevan erinomainen esimerkki siitä, mihin suuntaan asuminen näillä näkymin menee seuraavan vuosikymmenen kuluessa.

LÄHTEET:

Haastattelu Kirsti Saviaro, Domus Arctica –säätiön toiminnanjohtaja

Böök, Netta & Seppovaara Juhani 2008. Kirkosta savusaunaan – puusta rakennettu Suomi.

Rakentaja 9/2019.

Siikanen, Unto 2016. Puurakentaminen.

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/123601/B%203%202017%20Sirkka%20Pirttinen.pdf?sequence=1&isAllowed=y

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/171301/Oiva_Antti.pdf?sequence=5&isAllowed=y

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/122587/B%202%202017%20Ahoranta%20Pirttinen%20Sirkka%20Vatanen.pdf?sequence=1&isAllowed=y

https://www.das.fi/fi/Asunnot/Alueet/Rantavitikka-Kelo/DAS-Kelo/77369c44-5fc5-4fd0-9571-b873ade35759#

https://www.rakennuslehti.fi/2017/11/jatkasaaren-homehtuneet-wood-city-puukerrostalot-ovat-stora-enson-osin-rahoittama-tutkimuskohde-tyomaalla-testattiin-miten-puurakentaminen-onnistuu-ilman-saasuojaa/

https://www.novia.fi/assets/Sidor/3/2547/Kiertotalouden-mahdollisuudet.pdf

https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/mihin_katosi_kivikauden_rakennustaito_