Herra Haarniska

Kuvitus Juho Hiilivirta

Aivan kuin Tivolin räjäyttäminen maan tasalle ei olisi ollut tarpeeksi traumatisoivaa: Jo vuosia olen joutunut kuuntelemaan katkerien anonyymien valitusta siitä, miten minä en ole toivottu kirjailija tässä talossa. Kateellisten panettelua sanon minä – arvon päätoimittaja ei nimittäin kestä suosiotani näissä piireissä. Jos palstatilalla on niin paljon puutetta, niin leikatkoon vaikka hiuksensa, mutta minun sivuuni hän ei koske! Haarniska pysyy, mikään muu ei. 

Kypärääni onkin kantautunut huoli Reilun Kaupan kahvista, joka on luikerrellut osaksi yliopiston ja ainejärjestöjen kaapistoja. Tämä katala hirviö on yksi pahimmista, mitä olemme vuosikausiin joutuneet kohtaamaan, sillä täytyyhän ihmisten jostain energiansa saada! Onneksi itse luotan tuttuun ja turvalliseen, pitkään ja huurteiseen.  

Kahvin ohella myös vuosi ja ilmasto muuttuvat. Toimistolla uutta vuotta juhlitaankin jälleen hallituksen vaihdoksella. Tämä on traditio, joka ohjaa vanhan hallituksen vapaalle ja samalla toimiston työntekijät lompsivat lomille. Kuka pitää huolta joulun aikana opiskelijoiden edunvalvonnasta, sinä kysyt – no minä tietenkin! Tänne olen juurtunut toimiston lattiaan. Onneksi ilmastonmuutos ei minun panssareitani hetkauta, olenhan sentään vankkaa tekoa suoraan 1400-luvulta. Työntekijät sen sijaan kirjoittelevat jo kolumneja mokomaan liittyen.  

Ainoa hyvä muutos tällä maapallolla oli viimeksi ehkä alkoholilain uudistus, vaikka prosentuaalisesti ajatellen tämäkään ei muuttanut paljon mitään. Katsotaan, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Minä en ainakaan ole lähdössä mihinkään!