Kolumni: Voiko vegaani tupakoida?
Teksti Miro Sarola
Kuvitus Aino Soininen
Moni hyvä ajatus, ideologia ja elämäntapa on mennyt pilalle, kun se altistetaan liian ehdottomien ja jyrkkien joko-tai -ajatusten alle. Silloin hyvätkin teot jäävät usein kirjoitettujen ohjeiden alle ja johtavat helposti vastareaktioon.
Vegaanin määritelmä on melko selkeä esimerkiksi vegaaniliiton sivuilla: ”Vegaani ei syö mitään eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita eikä myöskään osta eläinperäisiä vaatteita tai tue palveluita, jotka perustuvat eläinten riistoon.”
Vegaaninen ruokavalio yhdistetään kuitenkin hyvin usein kulutuksen vähentämiseen ja laajempaan ympäristöystävällisyyteen ja yhtäläisyysmerkkejä vedetään moneen muuhunkin asiaan: ”Voiko vegaani tupakoida?”, ”Voiko vegaani äänestää oikeistoa?”. Nämä moninaiset keskustelut voidaan tiivistää kysymykseen: Onko veganismi tarkat elämänohjeet antava ideologia? Pitääkö vegaanin toimia ja ajatella tietyllä tavalla myös ruokavalionsa ulkopuolella?
Olen itse ollut laktovegetaristi 90-luvun puolivälistä ja kutsuin itseäni kasvissyöjäksi. Tuo termi on kuitenkin menettänyt merkityksensä viime vuosina. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että vegaani on tarkka valinnoissaan, kasvissyöjä ei välttämättä. Vegaanit ovat niitä tarkkoja tyyppejä, kasvissyöjä voi syödä munakasta ja no ehkä kanaakin, jos äiti on sen kokannut.
Vaikka arvostan suomen kielen vaalimista, esittelen tässä yhteydessä termin plant based – kasveihin perustuva. Vaikka olen 2017 syksystä lähtien pyrkinyt olemaan vegaani ruokavalioni suhteen, en välttämättä allekirjoita kaikkia ajatuksia joita veganismiin liitetään. Lähtien siitä, että eläimet ihmisen palveluksessa olisi aina ja absoluuttisesti väärin. Villantuotanto on varmastikin epäeettistä, mutta kaukomailta tuodut tehdasvalmisteiset keinokuidut eivät ole toisaalta paras mahdollinen ratkaisu nekään, ainakaan ympäristön näkökulmasta. Jos olisi lehmistä kuolemaan asti huolehtivia pientiloja, en pitäisi maidon juomista, härkien käyttämistä peltotöissä ja lantaa polttoaineena vääränä.
Riippumatta oletko vegaani, kasvissyöjä tai jotain muuta, jokainen määrittelee viime kädessä itse mikä on positiivista tinkimättömyyttä, mikä fanaattisuutta. Jonkun mielestä niitä äidin kokkaamia kanoja ei lasketa, toisen mielestä itseään ei voi kutsua vegaaniksi jos sen yhdenkin hunajalusikallisen laittaa teen sekaan.
Minäkään en tee valintoja puolestasi. Oma näkemykseni kuitenkin on, että liian mustavalkoinen jaottelu ei ole yleensä paras. Hyvät valinnat ovat hyviä valintoja, vaikket olisi täydellinen tai edes sinne päin.
Ota joku askel hyvään suuntaan ja pidä siitä kiinni, vaikket pystyisi tai haluaisi sopia kaikkiin muotteihin joita sinulta odotetaan. Onko meillä yleisestikään velvollisuutta kertoa mielipide ja oikea toimintamalli jokaiseen asiaan, vaikka olisimmekin vegaaneja? Ei välttämättä.