Kolumni: Tulevaisuus – unelmien tyyssija?
Teksti Tuuli Pulkkinen
Kuvitus Suvi Suitiala
Siellä minä istuin. Kotipihan keinussa peltojen ympäröimänä, lauleskellen lastenlauluja. Unelmoin siitä, kuinka näyttelisin seuraavassa suomalaisessa menestyselokuvassa tai kuinka pelaisin pesäpalloa ammatikseni. Tässä minä kuitenkin nyt olen: Lapin yliopistossa opiskelemassa ensimmäistä vuottani politiikkatieteitä ja sosiologiaa. En osaa näytellä, enkä ole harrastanut pesäpalloa enää moneen vuoteen. Silti pidän tilannettani loistavana. Odotan tulevaisuudeltani hyvin erilaisia asioita kuin istuessani keinussa kahdeksanvuotiaana, ja opiskelen juuri sellaista alaa, joka minua tämänhetkisessä elämässäni eniten inspiroi. Tulevaisuuteni on täynnä mahdollisuuksia.
Omat tulevaisuudensuunnitelmani ohjaavat minua opinnoissani eteenpäin, ja kannustavat minua tekemään valintoja, jotka auttavat minua tulevaisuuden polkujeni valitsemisessa ja työelämän unelmieni saavuttamisessa. Kuinka yhdistäisin mielenkiintoni politiikkaan ja maanpuolustukseen? Miten saisin tarpeeksi tietämystä turvallisuus- ja puolustuspoliittista asioista, ja mistä löydän työkokemusta? Nämä ovat esimerkkejä kysymyksistä, joihin pyrin etsimään vastauksia, ja joilla koetan viedä itseäni lähemmäs tulevaisuuden unelmiani kyseisten aiheiden parissa. Ilman konkreettisia tekoja tuskin saisin mitään konkreettista unelmieni suhteen aikaiseksikaan. Uskoisin, että vastaavanlaisten tulevaisuutta koskevien kysymyksien kanssa painii varmasti myös moni kanssaopiskelijani.
Yliopisto-opintojani ei ole vielä takana edes yhtä kokonaista vuotta, joten on hyvin vaikeaa nähdä tulevaisuutta täysin kirkkaan suodattimen lävitse. Pikemminkin ajattelen tulevaisuuttani matkana, jota voin toki etukäteen suunnitella, mutta joka osaa yllättää minut perutuilla lennoilla, hukkuneilla matkatavaroilla tai upeilla vesiputouksilla, jotka eksyessäni löysin.
Vaikka tulevaisuuden suunnitteleminen onkin esimerkiksi työelämään siirtymisen kannalta oleellisen tärkeää, ei pidä unohtaa sitä hetkeä, jossa elää juuri nyt. Nykyisenlaisessa jatkuvaa suorittamista korostavassa maailmassamme tämä voi olla yllättävänkin haasteellista. Yhteiskuntamme kannustaa, miltei pakottaa, etenemään elämänvaiheesta toiseen ja siirtymään valmistumisen jälkeen suoraan työelämään. Tällainen elämän nopea tempo saattaa myös ahdistaa: entä jos en olekaan varma siitä, mitä tulevaisuudeltani haluan? Olen sitä mieltä, että on tärkeää tehdä sellaisia asioita, jotka itseä kiinnostavat ja uskoa tekemiseensä tarpeeksi paljon – näiden tekijöiden yhteenlasketusta summasta saattaa poikia jopa tulevaisuuden unelma-ammatti!
Edesmennyt yhdysvaltalainen kokki, kirjailija ja TV-persoona Julia Child on mielestäni osuvasti kiteyttänyt sen periaatteen, johon nojaan omia tulevaisuudensuunnitelmiani. Vapaasti suomennettuna hänen lausahduksensa kuuluu näin: ”Etsi jotain, mihin suhtaudut intohimoisesti, ja säilytä valtava kiinnostuksesi siihen”. Aion myös vastaisuudessa noudattaa tätä kehotusta ja tavoitella unelmieni tulevaisuutta. Tee sinäkin niin!