Hailakanpunainen kupla

Teksti Juho Kähkönen
Kuvitus Aino Harmanen

Rion sambakarnevaalit on viikon mittainen hailakanpunainen kupla, jolloin kaikki on mahdollista. Paaston odotuksen, paljaan pinnan ja pitkien öiden ohella karnevaaleilla on tärkeä yhteiskunnallinen rooli.

D’samba. Rion sambakarnevaalit on maailman isoimmat bileet. Kadut täyttyvät isoäideistä höyhenpuvuissa, hameisiin pukeutuneista sedistä ja lapsista supersankariasuissa. Samban rytmi, monimuotoisuus ja pukuloisto menevät hetkittäin yli ymmärryskyvyn.

Kuuluisalla Ipaneman rannalla katukauppias kertoi, että karnevaalikausi on kupla, jolloin itseilmaisulla ei ole rajoja. En vielä tuolloin ymmärtänyt, mitä hän kuplalla tarkoitti. Hetken kaikki oli niin suurta ja kaunista. Ensimmäisen illan trooppinen myrskykin. Katosten alla juhlittiin, vaikka kadut virtasivat sadevettä.

Sambakarnevaali on arjen yläpuolella. Juhla-asuissa ei säästellä ja niitä suunnitellaan kuukausia. Suosituin asu on kuitenkin tutu, yksinkertainen värikäs balettihame. Tutun kanssa suositaan niukkaa pukeutumista ja moni pukee vain speedot ja päähineen. Tämän vuoden hitti oli glitteristä säkenöivät kissankorvat.

Minullekin suositeltiin tutua. Maaliskuussa suomalaiset eivät kuitenkaan ole rantakunnossa, joten pukeuduin hieman peittävämmin auringonkukaksi. Asu oli maltillinen kokonaisuus. Tosin hetken mielijohteesta lakkautin kynteni kirkkaan punaisiksi. Karnevaalitunnelmaa lisäsi glitter-koristelu. Lopputulos oli kohtuullinen.

Kantaaottavat rytmit

Sambakarnevaaleilla on poikkeuksellinen asema brasilialaisessa yhteiskunnassa. Tiesin kyllä odottaa hedonistista yltäkylläisyyttä, mutta en ollut aiemmin ymmärtänyt karnevaalien kantaaottavuutta. Onneksi olin vuokrannut huoneen sambatanssijalta. Hän selitti minulle juurta jaksain, mistä sambakarnevaaleissa oikein on kyse.

Sambakarnevaalit ovat sarja kilpailuja, mutta pohjimmiltaan kyse on hauskanpidosta ja yhteisöllisyydestä. Sambakoulut ovat paikallisyhteisöille yhdistävä tekijä ympäri vuoden ja useiden kaupunginosien identiteetti rakentuu sambakoulujen mukaan. Myös vuokranantajani tanssii edelleen perheensä kaupunginosan perinteikkäässä sambakoulussa, vaikka hän on itse muuttanut yläluokkaiseen kaupunginosaan.

Samban juuret kietoutuvat vahvasti historiallisesti afrikkalaistaustaiseen väestönosaan ja heidän perustamiin sambakouluihin. Erityisesti näiden perinteikkäiden koulujen esityksissä loistavat rytmien ja näyttävien asujen ohella marginalisoitujen kansanosien ahdinko ja luokkakysymykset. Edelleen useimmat arvostetuimmat sambakoulut sijaitsevat köyhissä kaupunginosissa ja samban rytmeistä kaikuu huoli marginalisoitujen yhteiskunnallisesta asemasta.

Tämän vuoden karnevaalien parhaaksi valittiin perinteikäs sambakoulu Mangueira. Heidän eloisa sambansa Iltasatuja aikuisille sanoitti uudelleen Brasilian historian tavallisten ihmisten näkökulmasta. Esityksessä ei säästelty kritiikkiä ”Etelän Trumpiksi” nimettyä presidentti Jair Bolsonaroa kohtaan, jonka toimesta monet marginalisoidut kansanryhmät ovat aiempaa heikommassa asemassa.

Esitys alkoi väriloistoa hohtavilla intiaaniteemaisilla karnevaalivaunuilla. Tätä seurasi mustavalkoinen orjalaiva. Puolivaiheilla esitystä historiankirjojen ylistämät tunnetut valkoiset miehet tanssivat ruumiiden päällä. Esitys loppui karnevaalivaunuun, johon oli uudelleen piirretty Brasilian lippu vaaleanpunaiseksi ja lipun teksti ”järjestys ja edistys” oli uudelleenkirjoitettu ”intiaanit, mustat ja köyhät”. Tässä vaiheessa viimeisetkin nousivat äänekkäästi juhlimaan. Vaunua ympäröi mahtipontiset liput ihan tavallisista ihmisistä.

Sosiaalisten normien uudistaja

Samban sanotaan olevan brasilialaisen identiteetin yhdistävä tekijä. Ulkomaalaisena en pysty arvioimaan miten tämä todellisuudessa tapahtuu kulttuurisesti rikkaassa, mutta äärimmäisen epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Näin kuitenkin, että karnevaalien aikaan köyhät ja rikkaat juhlivat yhdessä. Suomalaisena vastineena tälle voisi kuvitella vaikkapa saunan, jonka lauteilla jokainen on kutakuinkin yhdenvertainen.

Samba mahdollistaa myös sen, että karnevaalien aikaan jokainen voi viikon ilmaista itseään parhaaksi näkemällään tavalla. Miljoonien juhlijoiden seassa seksuaalivähemmistöt, julkisuuden henkilöt, kodinhoitajat ja uraohjukset saavat olla juuri kuten haluavat, ilman ulkopuolista painetta. Haluaisin myös uskoa, että moni sambakarnevaaleille matkustava kokeilee juhlien aikana arvomaailmansa keinotekoisia rajoja.

Näin tein huomaamatta itsekin. En ole koskaan esimerkiksi kokenut mielenkiintoa kynsilakan käyttöön, mutta karnevaalien aikaan se ei tuntunut sen kummemmalta, kuin pukea opiskelijahaalarit jalkaan. Vuokranantajani kuitenkin huomautti, että karnevaalin ulkopuolella saisin Rion kaduilla selkääni kynnet lakattuina.

Riossakin karnevaali on todellakin vain viikon mittainen kupla, poikkeama arjesta. Kuitenkin lyhytkestoisenakin sosiaalisten normien uudistajana karnevaali edistää marginalisoitujen asemaa. Samalla se tuo iloa kaikille. Uskon, että karnevaalien laaja sosiaalinen hyväksyvyys kantaa hedelmää tuon viikon jälkeenkin. Itsekin muutuin sen verran, etten enää kiinnittäisi kadulla huomiota miesten lakattuihin kynsiin. Viikkoa aiemmin olisin ne nähnyt jo kaukaa. Karnevaalit ravistelivat hyvällä tapaa vakiintuneita arvojani.

Sekään ei varmasti ole sattumaa, että suurimmista karnevaaleistaan tunnettu Rio de Janeiro on Brasilian liberaalein kaupunki. Samba ja karnevaalit kulkevat aina omaa rytmiään, riippumatta siitä mitä maassa muuten tapahtuu. Sotilasdiktatuurin vuosikymmeninäkin sambasta muodostui autoritaarisen hallinnon vastustamisen symboli. Parhaillaan oikeistopopulismi myllertää Brasilian politiikkaa, mutta sambakarnevaalien rytmiä tämä ei vaimenna. Ehkä päinvastoin; tämän vuoden sambakarnevaaleista on uutisoitu kansainvälisesti laajemmin kuin vuosiin.

Suomalaisena opin paljon karnevaaleista. Oli hienoa kokea epätodellinen juhla, jossa kaupunki juhli yhdessä. Tämän innoittamana toivonkin, että tuleva opiskelijavappu olisi kaikille sellainen viikko, jolloin saa olla juuri mitä haluaa. Kokemusta rikkaampana haastankin teidät kaikki kokeilemaan tänä vappuna kynsilakkaa ja tutua. Identiteettiin, etnisyyteen tai sosio-ekonomiseen asemaan katsomatta.