Pääkirjoitus: Vaaliaddiktin juhlapäivä
Päätoimittaja Aleksi I. Pohjola
Se oli jälleen kihelmöivä hetki; jännityksen ja odotuksen täytteinen aika, jonka kliimaksi nähtiin 6.11 vähän jälkeen ilta yhdeksän, kun äänestystulokset julkistettiin. Uusi Lapin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto oli valittu.
Hei, nimeni on Aleksi ja olen vaaliaddikti.
Yhteiskuntatarkkailijalle vaalit ovat aina hedelmällinen ja mielenkiintoinen katsaus vaalikontekstiin sidottuihin lupauksiin, arvoihin, odotuksiin ja toiveisiin. Miten vaalien ennakkoasetelmaa rakennetaan ja millaista retoriikkaa käytetään? Mitkä asiat nousevat keskustelun keskiöön? Mille arvoille ja ajatuksille löytyy kannatusta? Mitä arvoja ja ajatuksia vastustetaan? Mitkä tahot ovat ehdolla ja millä volyymilla kampanjaa tehdään? Ketä tai mitä kampanjalla halutaan puhutella? Muun muassa näitä kysymyksiä pohtiessa saadaan heijastuspinta ajankohtaisista ja puhuttavista asioista ja teemoista.
Kun tulokset ovat julki, voidaan analyysia syventää. Mikä oli äänestysprosentti? Ketkä käyttivät ääntä, ketkä nukkuivat? Minkälaiseksi voimasuhteet muotoutuvat? Onko havaittavissa kompromissihalukkuutta vai ideologioiden törmäyskurssi? Ja ennen kaikkea, mitä vaalitulos merkitsee isojen linjojen ja arvovalintojen suhteen?
Ja sitten on tietenkin myös reaalipolitiikka.
Reaalipolitiikka on se toimintaraami, joka määrittää vappusatasen todellisen arvon, äänestää muutosesityksessä vastaan ja muistuttaa joka käänteessä, että tänne kun kumarrat, niin meille pyllistät. Reaalipolitiikka on rakenteellisia raameja, budjettiesityksiä, talouden supistumista ja petettyjä vaalilupauksia. Reaalipolitiikka laittaa kaikki kontekstiin – se ikiaikainen ilon pilaaja.
Reaalipolitiikalla on latistava, hiukan harmaa sävy. Mutta sen voi nähdä myös toisin. Se on demokraattisissa järjestelmissä muistutus erilaisista äänistä, näkemyksistä ja niiden olemassa olon merkityksestä ja voimasta. Se on muistutus asioiden kausaalisista suhteista ja tasapainoilusta näiden syy- ja seuraussuhteiden välissä. Se on immersion rikkoja, kuplan puhkaisija.
Reaalipolitiikka on sekä jarru että hätäjarru.
Uudella edustajistolla on alussa valtava into ja halu vaikuttaa asioihin ja muuttaa asioita. Jossain vaiheessa innostus voi laantua, kun asiat eivät etenekään yhtä joustavasti kuin mielikuvissa. Se on se reaalipolitiikan pirulainen joka siellä jarruttaa, mutta asia kannattaa nähdä toisin; reaalipolitiikan muuttaminen on mahdollista, mutta hätäjarruna se toimii siksi, ettei se käänny aina niin nopeasti. Se suojelee demokraattisia yhteiskuntia ja elimiä harkitsemattomilta ja hätäisiltä ratkaisuilta. Mutta sitäkin voi muuttaa: Demokratia on verrattain hidas ja kankea järjestelmä, mutta pitkäjänteisellä työllä ja aidolla halulla vaikuttaa asioihin on yleensä asioita edistävä vaikutus, vaikka tulokset eivät aina heti näkyisikään.
Arvoisat edaattorit toimikaudelle 2020–2022, teillä on jäsenistön antama mandaatti luoda taas omalta osaltanne Lapin yliopiston ylioppilaskunnan politiikkaa, arvoja ja tekoja. Reaalipolitiikka saattaa vaatia hiukan istumalihaksia ja kompromissihalukkuutta, mutta lopulta päätökset jotka teette, edustavat ylioppilaskunnan korkeinta päätäntävaltaa. Se on mandaatti, jota ei tule ottaa kevyesti, mutta jota ei saa myöskään pelätä; aktiivinen ja toimiva edustajisto on koko ylioppilaskunnan yhteinen etu.