Mielenterveyden hoitaminen maksaa rahaa, mutta antaa maksaa

Teksti LYYn edunvalvonta-asiantuntija Aatu Puhakka
Kuva Aleksi I. Pohjola

Kuluneen puolen vuoden aikana kun olen ollut töissä y-liikkeessä, yksi teema on noussut ylitse muiden: Mielenterveys ja jaksaminen. Aiheesta on puhuttu jokaisessa SYL:n tapaamisessa, julkisuudessa ja kampuksella. Marraskuussa järjestetty Mielentärkeydenosoitus -tapahtuma opintopsykologin palkkaamiseksi keräsi paikalle kymmeniä opiskelijoita sekä YLE:n ja Lapin Kansan toimittajat. Tapahtuman jälkeen ei yliopistossa tai ylioppilaskunnassakaan voida väittää, että olisi epäselvää mitä opiskelijamme ovat asiasta mieltä. Mielenterveys pysyy varmasti ajankohtaisena myös tänä vuonna, ainakin kahdesta syystä.

Ensinnäkin keväällä toteutetaan kuudennen kerran valtakunnallinen Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus (KOTT). Muiden terveyskysymysten ohella tutkimuksessa kysytään myös opiskelijoiden mielenterveydestä. Edellinen tutkimus on vuodelta 2016. Olen melko varma, että tuon jälkeen mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet opiskelijoiden parissa huomattavasti. Esimerkiksi Kelan tilastojen mukaan mielenterveyden häiriöiden perusteella sairauspäivärahaa saaneiden määrä on noussut 43%:ia vuodesta 2016. KOTT 2020:ssa voidaankin luotettavasti arvioida kuinka paljon nämä ongelmat ovat viime aikoina lisääntyneet nimenomaan opiskelijoiden keskuudessa.

Toiseksi, YTHS laajenee ensi vuonna myös AMK-opiskelijoille. Tällä hetkellä virallista tietoa esimerkiksi tulevasta palveluverkosta ja tuotettavista palveluista on vielä niukahkosti saatavilla, mutta kehotan kaikkia asiasta kiinnostuneita seuraamaan YTHS 2021 -nettisivua. Vaikuttamistyötä on opiskelijaliikkeessä tehty sen eteen, että palvelut säilyvät monipuolisina.

Parempien mielenterveyspalveluiden vaatiminen törmää kuitenkin lähes aina yhteen asiaan – rahaan. Tällä hetkellä tuntuu, että niin yliopistolla kuin valtiollakin on jaettavissa lähinnä niukkuutta. Yliopiston suhteen ajatushautomolla toivotaan tietysti suotuisaa tulosta OKM-neuvotteluista. Lisärahalle olisi käyttöä.

Valtion talouspolitiikka on kuitenkin monimutkaisempi asia. Jos halutaan parempia terveyspalveluita ml. mielenterveyspalvelut, on julkisia menoja siltä osin kasvatettava. Kun asiaa tarkastelee pidemmällä aikavälillä, on tärkeää huomioida, että hyvät ennaltaehkäisevät mielenterveyspalvelut toki myös säästävät monia julkisia kuluja. Ongelmia on halvempaa hoitaa ajoissa kuin myöhässä.

Toisaalta on myös tunnustettava, että mielenterveyden hoitaminen saa maksaa. Arvostetuimmat yhteiskunnalliset palvelumme, koulutus, terveyskeskukset sekä sairaalat, maanpuolustus ja poliisi ovat kaikki kalliita eriä valtion budjetissa mutta juuri ne tekevät yhteiskunnastamme toimivan ja turvallisen. Myöskään mielenterveyden hoitaminen ei ole valtiontalouden näkökulmasta aina halpaa. Hyvinvoivat kansalaiset ovat kuitenkin toimivan yhteiskunnan perusta. Jos järjestelmämme ei tue kansalaisten henkistä hyvinvointia, voidaan kysyä, ketä se enää palvelee.