Päätoimittajalta

Päätoimittaja Kaisa-Reetta Seppänen
Kuva Elli Alasaari

Lapin Ylioppilaslehti täytti viime vuonna pyöreitä. Oltaisiin juhlittu, jos olisi voinut. Kevään näyttely pystytettiin yhdessä entisen, vielä silloisen, päätoimittajan, graafikon ja muutaman lehden avustajan kanssa. Tässä yhteydessä pitää kiittää myös Ahkiomaantien skanneria loistavasta yhteistyöstä. Näyttelyn pystytyspäivän maaliskuinen ilta jäi mieleen tyhjistä kauppojen hyllyistä. Käsidesiä ei vielä ollut. Kaikki peruttiin.   

Lopulta lehden näyttelyä ja avajaisia siirrettiin syksyyn. Kuukauden mittaan palauteseinälle ilmestyi muutama sananen; lehdeltä haluttiin kärkkäämpiä juttuja, reilua kantaaottavuutta, mutta toisaalta poliittista sitoutumattomuutta. Kuvakatsaus retrospektiiviin.    

Tämänhetkinen lehti on formaattina melko kankeasti vuorovaikutteinen; on vaikeaa arvioida sitä, kuka lukee, missä lukee ja mitä ajattelee. Myös sen vuoksi, kiitos palautteesta. Se ei tule perille, eikä lehti kehity, jos kriittiset tai rakentavat kommentit jäävät tyhjän kampuksen seinille kaikumaan. Lapin ylioppilaslehdellä ei tällä hetkellä ole toimittajakuntaa (en tiedä, onko ikinä ollut), joka vuosittain miettisi lehden linjan, formaatin ja juttuideoita ja olisi sitoutunut lehden tekemiseen vaikkapa lukuvuodeksi kerrallaan. Silti lehti on aina saatu kasaan ja avustajia on ollut mukava määrä.

Riippumattomat opiskelijamediat ovat tärkeä osa opiskelijayhteisöjä. Viimeisimpänä Aalto-yliopiston lehti Aino sai leikkurista, vastoin kahden viestintätoimiston suosituksen. Suurimpana syynä lakkauttamiselle oli lehden suuri kuluerä. Tässä kohdassa media ei voi piiloutua lauseiden taa; on totta, että median tekemiseen kuluu rahaa ja ilmoilla tuntuu olevan aina taloudellinen vääntö, mutta tasapainon ja toimivan muodon hakeminen kuuluu asiaan. YTHS-palveluiden laajeneminen virittelee ikuista pakko- / automaatiojäsenyyskeskustelua, jonka voi taloudellisista syistä nähdä lopulta johtavan myös keskusteluun opiskelijamedioiden tarpeellisuudesta. Se keskustelu on käytävä avoimesti kaikkia osapuolia kunnioittaen ajoissa, ei pakko-saada-aikaan vimman sanelemana viikossa, kuten kävi Itä-Suomen yliopistossa Uljas-lehden osalta.

Opiskelijayhteisöissä käytetään valtaa ja siellä, missä käytetään valtaa, on sitä syytä myös tarkkailla. Dialektinen ajattelu on laiskuutta, dialogin rakentaminen helvetin haastavaa.

Lehden tekeminen on ollut antoisaa puuhaa ja hieman haikein mielin siirryn päätoimittajien listan jatkoksi; vuoden ensimmäinen lehti on viimeinen allekirjoittaneen toimittama Lapin ylioppilaslehti. Paljon tehtiin, mutta harvoin työt tekemällä loppuvat. Lämmin kiitos kaikille, jotka ovat olleet mukana tässä projektissa. Palataan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *