8 kysymystä – Ite Eerola

Teksti Lotta Lautala
Kuva Elli Alasaari

 

Kuolemaa pohtinut rovaniemeläislähtöinen laulaja Reetta Eerola julkaisi albumin, jota kuvaa armo. Olisi kiva, jos ihmiset tekisivät asioita mieluummin vähemmän kuin enemmän, sanoo artisti.

 

Tänään on ihan hyvä päivä, sellainen aamu kun mua ei pelota. 

Tänään on ihan hyvä päivä. Silloin oli vähän huonompi, kun tein tuota kappaletta neljältä yöllä. Kevät oli ahdistuksen ja pelon väritteinen, mikä jotenkin kuuluu myös albumilta. 

Kuitenkin nyt kuuluu tosi hyvää. Olen saanut tehtyä sellaisia asioita, mitä ajattelin, että en saisi tehtyä, ja ne on mennyt hyvin. 

 

Miten luonnehtisit musiikkiasi? 

Monipuolista ja rajatonta, välitöntä ja suoraa, genrestä toiseen. Uusin levyni on tosi folkkia, vaikka en oikeastaan edes tykkää folkista. 

Olen yrittänyt olla kontrolloimatta sitä, millaista musiikkia teen – sellainen musiikki saa tulla kuin tulee. Musiikin tekemisen lisäksi en myöskään juuri kontrolloi sanoja tai aiheita, joista laulan.

 

Albumi kantaa nimeä On tullut mietittyä kuolemaa ja semmosta, niin mitä semmosta muuta on tullut mietittyä? 

Viimiset pari vuotta olen kyllä miettinyt paljon kuolemaa sekä aikaa ja sen armottomuutta. Kliseinen aihe, mutta tosi tärkeätä sitäkin on käsitellä jossain kohtaa elämäänsä.

Biiseissä myös kuuluu varmaan selkeästi sellainen itsensä etsiminen. En oikein koskaan ole sopinut sellaiseen “näin elät kunnollisen elämän ja olet kunnon ihminen” -muottiin, ja sitä on tullut mietittyä. Esimerkiksi Tilaa mulle taksi on laulu siitä.

Ystävyyttä olen myös ajatellut paljon. On itselleni uusi asia, että on niin hyviä ystäviä ympärillä. 

 

Mikä tunnetila kuvaa uusinta albumiasi? 

Armo. On siinä mukana myös sellainen lempeys sekä hyväksyntä. 

 

Yhteiskunnan vaatimukset kuuluu vahvasti kappaleissasi. Oletko itse pystynyt päästämään irti ajatuksesta, että pitäisi olla jotain enemmän tai vähemmän?

Joo, mutta se on ollut todella pitkällisen työn tulosta. Viime vuoden tein Köyhien Radio nimistä radio-ohjelmaa, ja siitä virkosi paljon hyviä ajatuksia. Olen yrittänyt purkaa ja tunnistaa, mikä on sellaista sisäistettyä kapitalismia.

Meidät on kasvatettu ajattelemaan, että pitää olla tehokas ja paras versio itsestään. Olisi kiva, jos ihmiset olisivat ihan jees, ja tekisivät asioita mieluummin vähemmän kuin enemmän. Semmoinen kohtuullisuus kaikessa.

 

Mitä on menestys? 

Itselleni se on sitä, että olen hengissä vielä, vaikka tulen sieltä mistä olen tullut. Taustallani on kokemuksia, joiden jäljiltä olisi todennäköistä, että on vähintään joku tosi rankka päihdeongelma tai että olisin inhottava ihminen, joka ei luota kehenkään – kuitenkin uskallan vielä luottaa. En myöskään ole luopunut sellaisesta kauniista naiviudesta.

Uskallus tehdä musiikkia on myös mielestäni tosi menestyksekästä. Olen ollut sairaalloisen arka, ja vaikka en odota mitään suurta menestystä, niin se, että uskallan tehdä musiikkia on tosi siistiä. 

 

Mikä on itsellesi tärkein kappale uudelta albumilta? 

Edesmenneelle varaisälleni omistettu Kunpa olisit vielä täällä tai sitten omalle isälleni tehty kappale Taaksepäin juna. 

Yleensä albumilla on aina sellainen kappale, jota häpeän tai vihaan. Tällä levyllä ei kuitenkaan ole yhtään sellaista, vaan kaikki biisit ovat todella tärkeitä. 

 

Mitä toivot tulevaisuudelta? 

Tarpeeksi aikaa köllötellä. Toivon, että myös tulevaisuudessa saisin itse valita, minkä verran teen mitäkin asioita ja olisi aikaa sekä tilaa luoda.

Toivon myös, ettei tarvitse ikinä enää muuttaa kaupunkiin, ja näkisin vähän enemmän ystäviäni. 

 

Ite Eerolan albumi On tullut mietittyä kuolemaa ja semmosta julkaistiin syyskuussa.