Teksti Inka Komonen ja Lotta Lautala
Kuva Joulupukin Kammari

 

Jouluista päivää! Onko Pukilla hetki aikaa Lapin ylioppilaslehdelle?

Otan elämäni, tehtäväni ja urani niin erinomaisen vakavasti, mutta kun kysymykset ovat oletettavasti… Tai kääntäen, kun kysymykset eivät ole asiattomia, niin ilman muuta. Eli antaa tulla vaan! 

Upeaa. Urasi ei ole mikään tähdenlento, vaan oikea menestystarina. Miten olet onnistunut säilyttämään suosiosi vuodesta toiseen? Ottamalla sen erinomaisen vakavasti? 

Öö. Pitäisi varmaan kysyä lapsilta ja lapsenmielisiltä vastausta moiseen hienoon kysymykseen. Se voi johtua siitä, että on paljon kaikkia konkreettisia reaaliseen maailman liittyviä asioita, mutta on myös edelleen olemassa se toinen satujen, tarinoiden ja unelmien maailma, johon kaiken ikäiset ovat tervetulleita ympäri vuoden ja sillä viisiin. Yksi omaan elämäntehtävääni liittyvä juttu on juuri muistutella ihmisiä tästä eteerisemmästä maailmasta, niin ehkä se pitää minunkin nimen ihmisten mielissä.

Eräänlaista tarinateollisuuden aikaa tässä kyllä elellään.

Sen verran jatkan vielä, että olen äärimmäisen ylpeä, kun omalta pieneltä osaltani saan olla tässä hienossa tarinassa mukana.

Pieneltä osaltasi? Nyt on pukki turhan vaatimaton. Voisiko olla, että osa suosiosi salaisuutta selittyy erinomaisella brändäyksellä?

Hmm. Aika hienoa, kun puhutaan tommosesta brändäyksestä ja vastaavista. Tulee heti sellainen nöyrä olo, että nyt ollaan varmaan mukana jossain isossa, kauniissa ja hienossa jutussa, josta en ymmärrä yhtikäs mitään.

Olisiko silti jakaa vinkkejä henkilöbrändäykseen? Me täällä toimituksessa voitaisiin hyötyä.

En ole ehkä oikea ja paras ihminen syvempään keskusteluun, mutta… Ensimmäisenä tulisi mieleen semmoinen yleispätevä ohje: mieti, mitä haluat oikeasti olla ja toimi sen mukaan. Omassa elämäntehtävässäni keskeisintähän on kiltteys.

Aivan. Eli miettii, mihin erityisesti haluaa keskittyä ja mikä sopii omaan brändiin. 

Ja kanssaihmisten brändiin tai jätä se brändi-sana pois. Mieti, mikä on oikein ja mikä tuntuu hyvältä. En ole itse opettaja, en ole poliisi, en ole tuomari tai semmoinen, niin tarkkoja neuvoja en voi antaa.

Se on ihan hyvä, ettet ole poliisi tai tuomari, mutta tehän teette enemmän töitä kuin nämä kaikki ammattikunnat yhteensä – 365 päivää vuodessa ja 24/7. Miten pidätte paletin kasassa?

Keistä meistä puhut? Käytit sanaa te? Et kai sinä vaan mennyt teitittelemään minua! 

No, täytyy olla kohtelias ja kiltti joulun alla. 

Ihanaa, kiitoksia, mutta älä suotta. Joulupukki vaan, sopii mainioisti sinutella. Kysymys oli hyvä, vaikka varmaan unohdin siitä puolet.

Kysymys oli, että...

Itse asiassa en tee töitä ollenkaan. Se, mitä minä puuhailen ja sillä viisiin, niin se on enemmänkin tämmöinen elämäntapa tai harrastusluonteista. Ja sitten toisena hengenvetona, [toim. huom. Pukki ei vedä henkeä välissä] niin täähän on tiimityötä. Kiitos hyvien tonttujen ja aivan upeiden loisteliaiden jouluporojen, niin homma sujuu kuin siivillä.

Kuulostaa, että siellä on hyvä meininki. Pitäisi varmaan siirtää lehden toimisto sinne.

(Nauraa kovaa) Voi että, olisitte erinomaisen tervetulleita! Aika usein pienemmät ja vähän isommatkin natiaiset, nassukat ja ipanat kysyvät, että voiko tontuksi alkaa. Olen aina kovasti vakuuttanut, että meidän tontut ovat riemumielin ottamassa uutta sakkia vastaan.

Pidetään mielessä tämä mahdollisuus, jos yhteiskuntatieteiden maisterin koulutuksella ei löydy muita töitä.

Jos on yhteiskuntatieteitä lukenut vähän matkaa ja tonttukoulua käynyt muutaman vuosikymmenen tai jotain sinnepäin, niin se on erinomaisen hyvä pohja.

Töistä tuli mieleen, että lehdellä menee vähän huonommin kuin siellä Pajakylässä. Aina on joku, joka haluaa tehdä säästötoimia ja leikata ylioppilaslehdestä. Olisitko alkanut lehden sponsoriksi?

Öö. Sehän olisi kunnia minulle, mutta siinä on pieni käytännön ongelma. En omista mitään. En yhtikäs mitään. Siinä maailmassa, missä olen ja vaikutan, niin asiat kuten raha, omaisuus ja omistaminen ovat aika vieraita sekä omituisia. Eli tämmöiseen liiketoimintaan liittyvissä jutuissa olen täysin aapeli. 

Arvioimme selvästi varallisuutesi väärin. 

Ehkä sen verran voisin paljastaa, että omistamani pääoma on hyvä mieli.

Ihmisillä on monenlaista pääomaa. Sinulla on hyvää mieltä ja vaikutusvaltaa. Onko sua koskaan houkuteltu eduskuntavaaleihin?

Hohhohhoh. Suo anteeksi! En naura ilkipahaisuutta, vaan hieno ja hauska kysymys. Minullahan on politiikkojen kanssa tämmöinen keskinäinen harmonia, että minun ei tulisi puhua politiikka. Ja vastaavasti poliitikkojen ei pitäisi puhua satuja.

Tuollaisella hyvän mielen pääomalla ja kasvoilla olisi kyllä voinut kevään vaaleissa pelastaa puolueen jos toisenkin imagon.

Herttinen sentään. Luulen, että tulen jatkossakin keskittymään hyvän mielen tekemiseen. Ei tarvitse kantaa huolta, että olisin seuraavissa vaaleissa minkään puolueen punaisena hevosena.

Toisin sanoen olet siis puolueeton hyväntahdon, rakkauden ja rauhan lähettiläs tai näin sinua Visit Rovaniemen nettisivuilla tituleerataan. Onko tässä Pukista kaikki?

No, jos vähän aukaisen lisää, niin tasa-arvo ja suvaitsevaisuus ovat myös niitä asioita, joihin elämäntehtäväni perustuu. 

Toteutuuko tasa-arvo, kun päivässä yrittää jakaa lahjat kaikille?

Koko ajan on enemmän ihmisiä, jotka odottavat lahjoja. Eli miten tämä käytännössä järjestyy… No, mulla oli hyvä ystävä, Allu nimeltään, ja hänelle kerroin tästä. Hän lupasi sitä pohtia ja eräänä kauniina päivänä Allu tuli juttusille ja sanoi, että “olen ratkaissut ongelman”. Sitten hän jatkoi: “time is relative”. 

Aivan. Lahjojen jakamisesta maailman ympäri, niin mitä mieltä olet näistä matkakilometreistä ilmastokriisin ajassa?

Suosin luonnollisia tapoja liikkua. Lähiliikkuminen – sehän on kaunista ja mukavaa. Itse tykkään liikkua hiihtämällä.

Aika monta kilometriä saa hiihtää, että pääsee pallon ympäri.

Lentävät porot ovat hyvä apu. Ovat puhdaspäästöisiä ja käyvät porkkanoilla ja hyvällä mielellä. 

Harmi, etteivät lentokoneet käy hyvällä mielellä, eikä turistit hiihdä sinne.

(Nauraa) Eipä olisi hienompaa kuin kestävän kehityksen ajatus näkyisi ja kuuluisi myös vieraiden toimintatavoissa.

Tasa-arvosta ja brändäyksestä vielä. Joulumuorihan on jäänyt vähän sinun varjoosi. Miten tämä asia saataisiin korjattua? 

Se on asia, jota pitäisi kysyä Joulumuorilta itseltään. Joulumuori ei ole kenenkään – minun eikä kenenkään omaisuutta tai minun tai kenenkään käskettävissä tai ohjeistettavissa. Hän tulee ja menee omia teitään ja latujaan. Tiedän ja tunnen häntä sen verran, että hänen luontosuhteensa on vieläkin voimakkaampi kuin itselläni. Hän rakastaa olla osa luontoa ja näin. Hmm. Se, miten hänen haluttaisiin julkisuudessa näkyvän, niin kun sanoin niin… En halua puuttua siihen, vaan kunnioitan hänen, kuten jokaisen ihmisen omaa tahtoa toimia tavallaan.

Aivan. Eihän sinulla ole mitään kuumalinjaa sinne muorin suuntaan, niin päästään kysymään häneltä itseltään asiasta?

Tuota noin, käytättekö siis kyyhkyspostia? 

Ikävä kyllä ei käytetä. Kiitos ajasta!

Ainakin mulla oli hauskaa. Kaikkea hyvää teille ja viimeistään jouluaattoon. Kiva, kiitos!