Arjen ytimessä ja reunamilla

Teksti Alina Viranto

Kirjoittaja on sosiologian opiskelija, joka haaveilee vallankumouksesta sekä eri harmaan sävyjen sietämisestä.

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta arki? Onko se harmaa, banaali arkiiltapäivä, kun juo neljättä kahvikuppiaan ja puurtaa jotain pakollista, hyödyttömältä vaikuttavaa kurssia tietäen sen olevan välttämätön paha, ylitettävä este opinnoissa edetäkseen? Sitä arki tarkoittaa minulle aina aika ajoin.

Arjen tyytydyttävyyttä pohtiessa uppoan yhä eksistentiaalisimpiin kysymyksiin. Miksi aina vain odotamme jotain: iltaa, viikonloppua, juhlaa? Mikä on tylsän puurtamisen rooli elämässä, onko sitä pakko sietää, mitä minun oikeastaan pitäisi tehdä tällä vettä ja maata (ja muovia) täynnä olevalla pallolla, mitä elämältä voi odottaa ja mistä hyvä elämä sekä arki koostuvat?

Kaikkia näitä kysymyksiä mietin, kun laitan ruokaa isomman määrän kerrallaan. Toivoisin kämppisteni syövän lopun ruoan, jottei ruokaa tarvitsisi laittaa purkeissa jääkaappiin. Koska sittenhän tämä olisi käytännössä foodpreppausta, arkea siis. Tasapainoinen arki sanaparina ja käytännön tasolla hieman ällöttää minua. Se tarkoittaa minulle nimenomaan foodpreppausta, tiistai-iltapäivää, tuttuuden toistoa ja puolipilvistä säätä, joka ei tunnu kylmältä eikä kuumalta.

Kun minä haluaisin myrskyjä, helteitä, paukkupakkasia! Jotka ravistelisivat, tukahduttaisivat, rikkoisivat.

Arki taukoaa välillä, kun toiston rikkovat juhlat ja reissut. Arjen rutiinista irrottautuvat poikkeukset, toisteisuudesta herättävät dramaattiset tapahtumat. Ne kiinnostavat minua, sillä niiden perusluonne, poikkeavuus, tarjoaa suurempia tunteita. Usein juhlista puhutaan paikkoina tuulettaa päätä ja sen sisällä jumissa olevia ajatuksia, “nollata”, päihteillä tai muilla tavoin.

Kun kova musiikki kelluttaa ja ajoittain upottaa, saatan itse pysähtyä pohtimaan sitä, mikä on elämässä tärkeintä, mistä nauttii, mitä tässä maailmassa olisi vielä tehtävänä. Ja ihan vain olemaan läsnä ystävieni kanssa. 

Juhlat voivat olla samaan aikaan monia asioita. Pinnallisia keskusteluja puolituttujen kanssa kuin myös syvää luottamusta ja läsnäoloa ystävien kanssa, arkipäivän gradusemman unohtamista ja herättäviä oivalluksia maailmasta. Hauskoja sattumuksia, dramaattisia tilanteita, koreilua ihmisten ilmoilla ja kontrollin, järjestyksen vastaista kapinointia. 

Tanssimisesta ja kovasta musiikista muodostuu oma pieni kuplani. Se on eri maailma kuin arkeni, päiväelämäni, ja en aina tiedä mihin minun tulisi uskoa, sillä päiväelämän toisteisuus tuntuu suorastaan valheelliselta kuvitelmalta jostain kaukaa. Päiväelämä ja yöelämä tuntuvat eri maailmoilta, jommankumman on siis oltava mielikuvitusta.

Toisinaan yön värejä pirskahtelevassa pimeydessä päätän uskoa yöhön. Iltapäivän banaalit värit ja tunnit ovat vain sekavaa unta ja totta onkin musta, pinkki, liila, myrkynvihreä ja sähkönsininen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *