Marraskuun viimeisenä päivänä oli edustajiston viimeinen työpäivä. Niukalla enemmistöllä edustajisto päätti, että lehti rahoitetaan enää kerran. Lehden tulevaisuus on vaarassa.
Teksti Åsa Niemi
Kuvitus Santeri Kinnunen
Lapin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto kokoontui marraskuun viimeisenä päivänä samaan aikaan kuin aina, kello 16.15. Kokous oli kuitenkin normaalista poikkeava: siinä tehtäisiin päätös lehden tulevaisuudesta ja muista suurista leikkauksista.
Aluksi paikalla oli vain puolet edustajista ja muutamia ihmisiä. Viiden aikaan siirryttiin hallituksen tekemään talousarvioon, jota esitteli hallituksen puheenjohtaja Viljo Vuorimäki. LYYn hallituksen esityksessä lehden julkaisu vähennettäisiin kahteen kertaan vuodessa.
Vuorimäen esityksen aikana loputkin edustajat löysivät tiensä kokoukseen ja kuuden aikaan kokouksessa oli jokainen edustaja paikalla tulevia äänestyksiä varten. Vuorimäen jälkeen Artikla esitteli oman talousarvionsa. Siinä lehti julkaistaisiin vielä yhden kerran, jonka jälkeen se siirtyisi yhdistykseksi.
Esitysten jälkeen lehden puolustajat pitivät kauniita ja vetoavia puheenvuoroja lehden puolesta: muistuteltiin lehden pitkästä historiasta, luettiin ylioppilaslakia, kerrottiin lehden merkityksestä ja toivottiin, että journalismia arvostettaisiin tänään.
Artiklan esitys voitti äänin 11-9.
LYY rahoittaa lehden enää yhden kerran. Artiklan esityksen mukaan sitten se jatkaa toimintaansa yhdistyksenä, mutta kukaan ei tiedä, miten ja millä voimin.
Te tiesitte kyllä miten tässä tulee käymään.
Kansa on puhunut ja siihen pitää myös ylioppilaslehden tyytyä.
Nyt kannattaa kovan kohtalon valittelun sijaan alkaa suunnitella, miten lehti aikoo pärjätä muuttuneessa tilanteessa.
”Me emme voi valita tilanteita johon joudumme, mutta me voimme valita miten niissä tilanteissa toimimme”
Huutista Lapin ylioppilaslehden kuolonkorinalle
Lehti kaatui LYY:n talousvaikeuksien lisäksi siihen, ettei se kelpuuttanut lukijoiden tekstejä vetoamalla ”journalistisiin kriteereihin”. Pieni piiri pyörii. Tässä nähdään, että ylimielisuus kostautuu.
Yksipuolista vassarisisältöä, joka lähinnä pölyttyy lehtiständeissä. Enää eivät puut kuole turhaan! Kiitos edarille vuoden ekoteosta!
Lapin vassarilehden lopettamisen myötä ei kukaan menettänyt mitään. Saatiin ainakin taas yksi käsi pois opiskelijan taskusta
Tarjosin lehdelle juttua aikoinaan. Ei otettu. Ei täyttänyt kuulemma kriteereitä. Idean jutuille sain ylioppilaslehdistä muissa ylioppilaskunnissa, joissa vastaavia juttuja kyllä julkaistiin ilman mitään ongelmaa. Tämän lehden ongelma oli aina, ettei sinne haluttu erilaisia juttuja vaan ainoastaan niitä samoja, synkkiä tai vanhoja aiheita. Ne jutut kävivät tylsiksi kuten edustajiston päätös nyt toteen näytti.
Ikävä kyllä, Lapin yliopillaslehden toimittajakunta aiheutti tämän itse itselleen.
Mahdoittekohan koskaan miettiä siellä toimituksessa, että opiskelijoita ei välttämättä huvita maksaa (pakolla) toisten opiskelijoiden poliittisen journalismin harrastelua leikkilehdessä?
Oppiipahan lehti olemaan
Kiitos esityksen puolesta äänestäneille. Kun kerran pakkojäsenyys ja -maksu on ainakin vielä voimassa, mieluummin rahoitan niillä rahoilla huomattavasti tärkeämpiä asioita. Ei muuta kuin lehti maksulliseksi ja halukkaat voivat läpyskän ostaa. Halukkaita epäilemättä piisaa.
Onneksi en tule maksamaan LYY:lle enää mitään ensi vuonna, paskoja päätöksiä kerta toisensa jälkeen. Lehti on vaiheittaan työelämään siirtyneelle pian-alumnille ollut se lanka, joka on pitänyt kiinni kotiyliopiston meiningissä täällä etelässäkin. Toivottavasti Artiklan kakarat sitten osaavat pämpätä päät täyteen ja aivosolut pellolle senkin edestä.
Näkee kyllä, että et tiedä meiningistä mitään, jos luulet Artiklan tästä yksin päättäneen. Ainahan te innokkaat lehden lukijat voitte pistää lehden pystyyn omasta pussistanne ja sivistää toisianne. Turha tulla meikäläisen kukkarolle.
Journalismi, media ja tiedon kulkeminen kuuluvat vanhaan maailmaan. Haen Twitteristä tietoni.
Näin siinä käy, kun mammapappa-betalarit kävelevät isoon kouluun maksettujen valmennuskurssien kautta ja sitten leikitään päällikköä. Toivon todella, että muissa tiedekunnissa osataan antaa lopettamisen puolesta äänestäneille sivistyksentappajille selkään.
Tein tästä viestistä rikosilmoituksen. En siis nettivinkkiä, vaan rikosilmoituksen.
Tylsiä juttuja, kuluneita mielipiteitä ja valmiiksi pureskeltuja ajatuksia. Ei ihme jos tällaisella lehdellä ei ole enää ystäviä.
Jokainen numero täynnä samaa vanhaa itkua ilmastonmuutoksesta ja opiskelijoiden pahoinvoinnista. Mitään kevyempää juttua ei haluttu edes harkita otettavaksi mukaan kapeakatseisen nokkapystytouhun takia. Lehteen mahtuivat vain yhdenlaiset mielipiteet.
Jos jotain poliittista tahoa tuossa lehdessä kritisoitiin niin Kokoomusta ja Perussuomalaisia. Viimeisimmät jutut, joissa Orpo rinnastetaan Orbaniin olivat rimanalitus. Esimerkkejä kyllä riittää loputtomiin. Ei korppi korpin silmää noki ja edellinen hallitus sai olla rauhassa.
Lehti olisi voinut olla hauska jokaisen opiskelijan hyvän mielen lehti, jossa olisi ollut opiskelijoita laajasti kiinnostavia juttuja. Lehti yritti larpata paskantärkeänä Suomen kuvalehteä ja sopertaa kuinka se on muka vallan vahtikoira.
Siinä teille vallan vahtikoiraa ja laadukasta journalismia. Nyt pääsette nauttimaan työnne hedelmistä, kun edustajisto sai vihdoin tarpeekseen. Ei tällainen touhu enää vetele
Kuvailemaasi itkupotkua ja jokseenkin mauttomia artikkeleita on ollut nähtävissä lähinnä vain tämän syksyn aikana. Lehti on ollut lopettamisuhan alla jo pitkään ennen tätä syksyä, kiitos LYY:n omien rahasekoiluiden. Mielestäni journalistinen hyökkäävyys on ymmärrettävää kyseisiin olosuhteisiin nähden – olen itse jopa nähnyt sosiaalisessa mediassa, miten tiettyjen puolueiden ja ainejärjestöjen kannattajat ovat jopa agitoineet edarivaalien aikaan sillä, miten heidän valintansa edustajistoon ei tule nostamaan LYY:n maksuja, mikä sitten näkyy näissä lakkautuksissa. Metsällä on tapana vastata aina siten, miten sinne huudetaan.
Lisäksi, olisit varmasti voinut itse tuottaa niitä hyvänmielen juttuja ja tarjota niitä lehdelle. Yrititkö sitä kertaakaan?
Yritetty om, eikä tuntunut kelpaavan. Enkä muuten ole ainoa joka on yrittänyt samalla tuloksella. Siinä se ongelma olikin.
Edarivaaleissa tehdään lupauksia ja nyt ne lupaukset on lunastettu, kun jäsenmaksu ei nouse. Äänestäjä kiittää ja taas on yksi käsi poissa opiskelijan taskusta.
Lehti saa itse päättää mitä julkaisee, mutta tällä julkaisupolitiikalla tuli tällainen lopputulos. Itse ovat oman kuoppansa kaivaneet
Se on Artiklalla tarve ja muut saa sopeutua, kun ”iso tiedekunta näyttää”. Nähtiin jo LYY:n vujuilla, miten rahvas saa toivoa, että yliopistomonarkkien aikataulusta riittää aikaa.
Mietin, että eikö lehden toimintaa voisi saada pyörimään aivan minimillä jossain järkevällä blog-alustalla sen aikaa, että talousvaikeudet ratkotaan? Sinällään ei ole itselläni mitään sen kummempaa halua auttaa tässä asiassa, koska aikamoista potaskaa ja vasemmiston valitusvirttä vaikuttaa olevan enimmiltä osin koko pumaska – ainakin vähänkään poliittisemmat sisällöt.
Jos lehti olisi aidosti moniääninen, niin suosiotakin voisi edelleen olla. Mutta pelkäänpä samaa kuin ”Lapin Pravda roskakoriin” tuossa yllä kommentoi, että pääkirjoittajan ja koko lehden linja on liian yksioikoinen suuremman yleisön pureskeltavaksi.
Sinänsä paska idea. Yksikään näistä lehdistä ei ole koskaan selvinnyt näistä verkkokokeiluista hengistä, eikä selviä Lapin Ylioppilaslehtikään. Eikä mokomalle kokeilulle edes olisi loppua, koska LYY nyt ei koskaan saa ratkottua talousvaikeuksiaan. Lafka joka onnistuu kusemaan taloutensa korona-aikana, jolloin ei saanut järjestää mitään rahaa vievää, ei ole kykeneväinen hallinoimaan edes säästöpossua. Tehokaampaa vain tappaa koko roska, kuin leikkiä näillä ”digiloikilla”.