Teksti Åsa Niemi
Kuvitus Sara Brax

Pride-viikko viettää juhlavuottaan Rovaniemellä maaliskuun lopussa. Järjestäjät ovat kokeneet muutamia häirintätapauksia viime vuosina, ja varautuvat nyt tapahtumiin turvallisemman tilan periaatteiden avulla.

 

Pride-viikot ovat Suomen näkyvimpiä ja suosituimpia ihmisoikeus- ja kulttuuritapahtumia. Pride-tapahtumia on järjestetty ympäri Suomea jo vuodesta 2000, kun ensimmäinen Pride-viikko järjestettiin Helsingissä. Rovaniemellä Arctic Pride -nimellä kulkeva Pride-viikko on järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 2013.

”Meillä on siis juhlavuosi nyt”, kertoo Jasmin Koivisto, yksi tämän vuoden Pride-viikon järjestäjistä. Koivisto toimii Rovaniemen Setan puheenjohtajana ja on ollut mukana järjestämässä Pride-viikkoa jo kolmen vuoden ajan, vuodesta 2020 alkaen.

Korona-aikana Arctic Pride jouduttiin järjestämään etäyhteyksillä, ja viime vuonna perinteisemmän Arctic Priden sijasta järjestettiin eräänlainen Pridevappu.

”Vuonna 2021 kaikki tapahtumat piti perua tai siirtää etäyhteyksille. Vuonna 2022 emme pitäneet ollenkaan Pride-viikkoa, ettei kaikkea tarvitse perua taas. Silloin oli kuitenkin kaikenlaista tapahtumaa vappuna ja ihmisillä oli suuri innostus tulla tapahtumiin. Pidimme käsityöillan, jossa kävijöitä oli ihan pipona. Iltatapahtumaan myimme noin 500 lippua”, Koivisto muistelee innoissaan.

 

 

Rovaniemellä järjestettävä Arctic Pride eroaa monista muista Pride-tapahtumista ajankohtansa vuoksi. Muut Pride-tapahtumaviikot järjestetään yleensä kesäkuukausina, mutta Lapissa myös Pride-viikolla halutaan huomioida pohjoisuus.

”Ajankohta kevättalvella on erottautumisvahvuus. Haluamme tuoda esille pohjoista arktisuutta”, kuvailee myös kolmatta kertaa järjestämistoimissa mukana oleva Annika Lampivuo.

Lampivuon mukaan pohjoinen tulee näkymään myös Pride-viikolla järjestettävän paneelikeskustelun aiheissa.

”Pride-viikolla järjestettävässä keskustelupaneelissa yksi teema on pohjoisuus ja päällekkäiset vähemmistöasemat”.

 

Pride on saavuttanut suuren suosion Lapissa ja kävijöitä on riittänyt.

”Vaikka on talvi ja kylmä, niin ihmiset ovat pukeutuneet ja porukkaa on riittänyt.”

Järjestäjien mukaan myös yhteistyökumppaneita on ollut helppo saada mukaan.

”Yritykset haluavat tehdä yhteistyötä kanssamme ja ottavat yhteyttä jo syksyllä. Mukana on isompia ja pienempiä toimijoita; yrityksiä ja järjestöjä. Jotkut tarjoavat tiloja tai järjestävät tapahtumaviikolle omia tapahtumia, toiset tarjoavat taloudellista tukea”, Koivisto kertoo.

Rovaniemen kaupunki alkoi liputtamaan Pridea viime vuonna. Tänä vuonna kaupunginhallituksessa äänestettiin liputuksen tulevaisuudesta uudelleen ja äänestystulos oli liputuksen puolesta 6–5. Kaupunki siis jatkaa sateenkaariliputusta edelleen.

Yhteisö ja yhteistyö ovat Lampivuon ja Koiviston mielestä paras asia Pride-viikon järjestämisessä. Pride-viikko järjestetään kokonaan vapaaehtoisvoimin.

”On ilahduttavaa, miten paljon mukana on kaiken ikäisiä vapaaehtoisia ihmisiä, jotka tuovat omaa osaamistaan mukaan. Yhteisön avulla on ollut kiva tutustua ihmisiin”, Lampivuo kiittelee.

”Suuri osa vapaaehtoisistamme on nuoria aikuisia ja opiskelijoita, joiden elämäntilanteet muuttuvat, joten vaihtuvuus on aika suurta. Tämä on ollut kiva tapa tutustua uusiin ihmisiin. Olen muuttanut tänne muualta enkä ole tullut opiskelemaan, niin on ollut kiva löytää tämä yhteisö”, Koivisto täydentää.

 

Häirintä on ollut monissa kaupungeissa suuri ongelma. Sateenkaarilippuja on vedetty alas ja poltettu, ja häirintää on tapahtunut niin sosiaalisessa mediassa kuin paikankin päällä. Rovaniemellä häirinnästä ei kuitenkaan ole tullut ongelmaa.

”Välillä saamme sosiaalisessa mediassa vihaviestejä tai joitain ilkeitä vitsejä, mutta me poistamme sellaiset sosiaalisesta mediasta. Emme halua, että kukaan seuraaja joutuu pahoittamaan mielensä niiden takia”, Koivisto paljastaa.

”Kuulimme, että 2018 eräässä Pride-tapahtumassa joku oli tullut puhumaan häiritseviä asioita, mutta sen jälkeen olemme panostaneet enemmän turvallisemman tilan periaatteisiin”, Lampivuo jatkaa.

Koivisto tuo myös esille viime vuonna Euroviisujen kisakatsomossa olleen tapauksen.

“Samaan aikaan Euroviisujen kanssa oli jääkiekkopeli. Olimme sopineet Euroviisujen katsomisesta Pub Uiton kanssa, mutta kaikki paikalla olijat eivät olleet tyytyväisiä. Meille suoraan ei sanottu mitään, mutta ihmiset sanoivat ikäviä kommentteja sateenkaarikansasta. Sen takia on tärkeää, että turvallisemman tilan periaatteita tuodaan esille. Meidän pitää luoda turvalliset tapahtumapaikat kaikkia osallistujia varten.”

Turvallisemman tilan periaatteilla tarkoitetaan ohjeita, jotka Priden järjestäjät kertovat kaikille yhteistyökumppaneilleen.

”Yhteistyökumppaneiden pitää sitoutua turvallisemman tilan periaatteisiin. Toivomme, että yritykset käyvät työpaikoillaan läpi ohjeita ja noudattavat niitä”, kertoo Rovaniemen Setan tapahtumavastaava Mari Ikonen.

Turvallisemman tilan periaatteilla tarkoitetaan ohjeita, joiden avulla voidaan luoda turvallinen ympäristö kaikille paikalla oleville. Ikosen mukaan myös turvallisemman tilan periaatteet aiheuttavat joskus kriittisiä kommentteja.

”Joidenkin mielestä turvallisemman tilan periaatteet syrjivät joitain toisia”, Ikonen naurahtaa.

Lisäksi joissain tapahtumissa, kuten Pride-kulkueessa, on mukana järjestyksenvalvojia. Jokaiseen tapahtumaan on myös nimetty häirintäyhteyshenkilö.

Kolmikko on innoissaan tulevasta Pridestä. Ikonen huomauttaa, ettei Pride ole suunnattu vain nuorille, huolimatta sen maineesta sellaisena.  

”Meillä on paljon kaikenlaisia tapahtumia viikon aikana. Pyrimme varmistamaan, että kaikille olisi jotain ohjelmaa, eikä Pride olisi vain nuorten juttu”.

Ikonen paljastaa, että tänä vuonna on onnistuttu saamaan paikalle vieraita Arkadianmäeltä asti.

”Olen iloinen siitä, että tapahtuman suojelijaksi tulee opetusministeri Li Andersson. Meidät pohjoisenkin sateenkaariväki nähdään tärkeänä”.

Teksti Åsa Niemi

 

Eduskuntavaalien alla kaikkialla toitotetaan äänestämisen tärkeydestä melkein kyllästymiseen asti, mutta sitä ei voi koskaan painottaa liikaa. Äänestysprosentit ovat olleet matalia jo pidemmän aikaa, mikä on demokratian toteutumisen kannalta huolestuttavaa. Viime eduskuntavaaleissa vuonna 2019 vain noin 72 prosenttia äänioikeutetuista käytti äänioikeuttaan.

Viime vuoden aluevaaleissa vain hieman alle puolet äänioikeutetuista äänesti. Aluevaalien ja eduskuntavaalien äänestysprosentteja on kuitenkin turha verrata toisiinsa, sillä ihmisiä kiinnostavat jotkut vaalit enemmän kuin toiset. Silti matala äänestysprosentti huolestuttaa.

Lisäksi tutkimusten mukaan äänestäminen on jakautunutta erityisesti sosioekonomisen aseman ja iän mukaan. Viime eduskuntavaaleissa ei siis äänestänyt 72 prosenttia kaikista äänioikeutetuista, vaan jotkut väestöryhmät äänestivät enemmän kuin toiset. Korkeasti koulutetut ja iäkkäät äänestäjät ovat olleet aiemmissa vaaleissa selkeästi yliedustettuina. Politiikkaa ei kuitenkaan tehdä vain iäkkäitä ja korkeakoulutettuja varten.

 

Pelkkä äänestyskopille meneminen ei vielä riitä. Äänioikeutettujen täytyy myös tehdä omien arvojensa mukaisia, harkittuja äänestyspäätöksiä. 

Aloitin Lapin Ylioppilaslehden päätoimittajana helmikuun alkupuolella, ja minulla oli heti selkeä näkemys tulevasta lehdestä. Halusin, että lehdessä puhutaan eduskuntavaaleissa ja julkisessa vaalikeskustelussa esillä olevista teemoista.

Tavoitteenani on, että lehti antaisi erilaisia näkökulmia vaaliteemoihin ja rohkaisisi lukijoita luomaan omia perusteltuja ja harkittuja mielipiteitä julkisessa keskustelussa esillä olevista yhteiskunnallisista asioista. Lehden tarkoitus ei ole antaa valmiita ajatuksia, vaan kannustaa ihmisiä ajattelemaan kriittisesti.

 

Nostamme tässä lehdessä esille monia erilaisia vaaleissa esillä olevia aiheita, kuten luontokadon, tasa-arvon, ilmastonmuutoksen sekä talousuutisoinnin. Vaaliteemat ovat usein vaikeita, ja aiheet ovat monin vaikeaselkoisin tavoin linkittyneitä toisiinsa, joten oman mielipiteen luominen voi olla vaikeaa.

Sosiaalisen median aikakaudella on helppo löytää ehdokkaita, jotka puhuvat vakuuttavasti jostain asiasta tai tuottavat mielenkiintoista sisältöä. Kannustan kuitenkin perehtymään puolueisiin ja ehdokkaisiin perusteellisemmin. Vaikka ehdokas olisi kanssasi samaa mieltä jostain aiheesta, voi puolueen linja toisessa aiheessa sotia arvojasi vastaan. Vaalikoneita tehdessä kannattaa lukea ehdokkaiden perustelut heidän antamilleen vastauksille ja puolueiden sivuilta löytyy paljon tietoa niiden tavoitteista ja saavutuksista.

Tutustu vaaliteemoihin, muista ajatella kriittisesti ja etsi omat arvosi. Äänestä eduskuntavaaliehdokasta, joka on kanssasi samaa mieltä sinulle tärkeistä asioista.

Teksti Åsa Niemi
Kuvat Elli Alasaari

Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas Elina Kuula ja vihreiden eduskuntavaaliehdokas Ella Keski-Panula löysivät poliittisista eroistaan huolimatta paljon yhteistä. “Kaikki haluavat tehdä Suomesta parempaa paikkaa”, Keski-Panula toteaa.

 

Helmikuun viimeisenä tiistaina oli aurinkoinen päivä, jonka päätteeksi oltiin juuri ja juuri pakkasen puolella. Tuuli huolehti kuitenkin siitä, että toppatakille oli tarvetta. Elina Kuula oli odottelemassa hieman ennen seitsemää Ella Keski-Panulaa, Kuppila Mustan Kissan edessä. Keski-Panula kiiruhti paikalle muutamaa minuuttia ennen seitsemää sukset kainalossa. Molemmat naiset tilasivat tiskiltä limsat ja istuutuivat tunnelmalliseen nurkkapöytään, tarkoituksenaan jutella eduskuntavaaliehdokkuudesta ja vaaliteemoista.

Elina: ”Olen Elina Kuula ja olen kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaana Lapissa. Olen alkujani rovaniemeläinen ja opiskelen täällä oikeustiedettä nyt viidennettä vuotta. Olen kiinnostunut politiikasta ja koulutuspolitiikasta, ja olen ollut aktiivinen Lapin Ylioppilaskunnassa LYY:ssä, Suomen yliopistojen liitossa SYL:ssä ja kuntapolitiikassa. Olen myös kaupunginvaltuutettu ja Lapin hyvinvointialueen aluevaltuuston varajäsen. Meillä on Ellan kanssa aika samanlaiset taustat ja ollaan tuttuja molemmista piireistä. Olen nyt kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas ja teen tällaista nuorekasta kampanjaa täällä.

Ella: ”Hei vain, olen Keski-Panulan Ella ja olen vihreiden eduskuntavaaliehdokkaana. Olen opettajaopiskelija ja valtiotieteiden kandidaatti. Toimin myös kaupungin valtuutettuna ja hyvinvointilautakunnan puheenjohtajana. Huomasin, että sinäkin olet oman lautakuntasi varapuheenjohtaja.

Elina: “Totta! Joo niin olen!”

Ella: “Meillä on tällaisia kaikenlaisia yhteisiä harrastuksia. Toimin myös aluevaltuutettuna Lapin hyvinvointialueella. Isona haaveilen siitä, että voin pelastaa maailman. Minua kiinnostavat luonto- ja ympäristökysymykset, ja koulutusasiat ovat tietenkin lähellä sydäntä. Meillä on yhteinen tausta, sillä me olemme molemmat toimineet Suomen ylioppilaskuntien liitossa Olin sen jälkeen muutaman vuoden Eduskunnassa töissä.”

 

Esittäytymisten jälkeen minua kiinnostaa, mitä ehdokkaille kuuluu juuri nyt. Eduskuntavaalit lähestyvät ja ennakkoäänestyksen alkamiseen on enää alle kuukausi, joten tämän täytyy olla jännittävää aikaa.

"Kevättalvi on kivaa aikaa ja vaalit ovat ihmisen parasta aikaa."
–Ella Keski-Panula

Ella: “Hyvää kuuluu, sellainen vaali-into alkaa ilmestyä. Olen itse sellaista helposti innostuvaa sorttia. Kun on jotain mistä innostua, sellaista mukavaa, niin se eskaloituu ja olen aivan tohkeissani. Vaali-into on kova. Muutenkin elämässä kuuluu hyvää, kaikki on aika kivasti. Kevättalvi on kivaa aikaa ja vaalit ovat ihmisen parasta aikaa.”

Elina: “Joo, minulla on myös samoja fiiliksiä. Kirjoitin ehdokassopimuksen viime vuoden puolella ja sitten viimeistelin viime vuoden hommia SYL:ssä. Nyt vaaliehdokkuus alkaa konkretisoitua ja alkaa tulla vähän sellainen ”kyllä se tästä” -fiilis. Vaaleihin on enää kuukausi ja siihen mahtuu monta kampanjapäivää. Kyllä minua jännittää vähän.”

Ella: “Mielestäni vaalien tekeminen on hirveen ristiriitaista puuhaa. Samalla on kamalaa ja pelottavaa, sillä kun asettaa itsensä ehdolle, niin laittaa itsensä alttiiksi. Sen lisäksi, että arvostellaan poliittisia näkemyksiäsi, niin arvostellaan sitä, millainen olet ihmisenä ja persoonana. Se on todella henkilökohtaista. Samaan aikaan kaikki kannustus ja tuki, mitä saa ihmisiltä pakahduttaa. Se, että jotkut haluavat vapaa-ajallaan auttaa ja tukea, on täysin käsittämätöntä ja tulee sellainen kiitollinen fiilis. Välillä on ihan hirveää ja välillä sitten itkettää, kun ihmiset ovat niin ihania.”

Elina: “Sitten tietysti, kun on opiskelijaehdokkaana ja nuorena naisena, niin tulee omat juttunsa. Äänikynnys täällä on tosi valtava samoin kuin se, millaisilla vaalibudjeteilla edelliset kansanedustajat ovat päässeet sisään. He ovat käyttäneet useita kymmeniä tuhansia euroja. Minulla ainakaan henkilökohtaisesti ei ole sellaisia tulonlähteitä ollenkaan, niin se tuo sellaisen oman mausteensa tähän tekemiseen. Pitää aika hyvin olla niitä tukijoukkoja ja tehdä mitä pystyy. Oma kuva ei voi olla joka lehdessä ja joka paikassa.”

 

Ehdokkaat ovat siis hyvin kahden vaiheilla: itkettää ja jännittää, mutta myös ilon hetkiä löytyy. Aika on varmaankin todella stressaavaa. Seuraavaksi käännämme keskustelun kohti vaaliteemoja. Koska molemmat ehdokkaat ovat opiskelijoita, niin puhumme ensin opiskelijoiden tilanteesta.

Ella: “Minulle henkilökohtaisesti isoin turhautumisen aihe on opintotuen ja opintorahan alhainen taso. Vuoden 2015 eduskuntavaalien aikaan oli koulutuslupauskampanja. Silloin kaikki puolueet sitoutuivat siihen, että opintuesta ei leikata, eikä sitä heikennetä. Kuinka siinä sitten kävikään, kun hallitusohjelma julkaistiin. Koulutuksesta aiottiin leikata helvetisti rahaa, opintotuesta aiottiin leikata helvetisti rahaa ja lopputulos oli se, että opintorahasta leikattiin 25 prosenttia ja tukikuukausista leikattiin muistaakseni 9 pois. Ihan radikaalit leikkaukset siis. Opintorahan korottaminen ja tukikuukausien lisääminen pitäisi ehdottomasti saada tehtyä.”

Elina: “Joo ja se on kummallista, että näillä spekseillä, mitä meillä on, kannattaa tehdä mitä tahansa muuta kuin opiskella. Toki laina tasapainottaa tilannetta vähän, jos se lasketaan mukaan. Opintotuki on hyvin säädeltyä, eikä se jousta ollenkaan. On vaikea yhdistää opiskelua ja muuta elämää, kuten perhettä tai työntekoa, sillä on vaikea tehdä omaan tahtiin opintoja. Lisäksi opiskelijoiden asemassa hyvinvointiasiat ja tukipalvelut ovat tärkeitä. Nuoret ovat uupuneita, ja moni uupuu opintojen aikana ja on sitten työkyvyttömiä. Siihen pitäisi puuttua.”

Ella: “Mielenterveysasiat ovat kyllä nousseet esille viime vuosien aikana. Sen lisäksi, että palvelut pitäisi saada ehdottomasti kuntoon, niin pitäisi saada ratkottua sitä, että mistä se johtuu, että niin moni on niin rikki. Jos joka kolmas korkeakoulussa opiskeleva kärsii ahdistus ja masennusoireista niin sehän kertoo, että tässä maailmassa on jotain tosi pahasti vialla. Pitäisi pystyä myös tarkastelemaan sitä kriittisesti. Ei sekään ole kauhean järkevää, että kaadetaan rahaa niihin palveluihin ja kaikki saa laastarin, kun sitä tarvitsee. Olisiko parempi, että kaikki vois voida vähän paremmin? Tässä maailmassa on selkeästi jokin vialla ja pitää miettiä, miten se voitaisiin korjata.”

Elina: “Se on kyllä globaalimpikin ongelma.”

Ella: “Kaikki on kamalaa. Tai no ei kaikki ole kamalaa.”

Elina: “Me voidaan tehdä sitä vähän paremmaksi.”

 

 

Talousaiheet nousevat vahvasti esille keskustelussa opiskelijoiden tilanteesta.. Talous hallitsee osittain muutenkin julkista keskustelua. Valtion velka ja leikkauspolitiikka ovat nousseet suureksi vaaliteemaksi tänäkin vuonna.

Elina: “Haluamme pitää hyvinvointiyhteiskunnan toiminnassa samalla, kun väestö ikääntyy ja veronmaksajia on vähemmän. Minun näkemykseni mukaan me emme voi tehdä sitä velalla. Emme voi ikuisesti rakentaa sitä velalla, vaan jossain kohtaa se velka, mitä kaikki kerryttää, pitää taittaa. Me olemme nähneet, mitä tapahtuu, jos velkaa on liikaa ja sitä rahaa ei jossain kohtaa enää tule. Velka pitää taittaa pienemmäksi, että me emme joudu maksamaan sitä tulevina vuosina.”

Ella: “Minua harmittaa, kun me puhutaan velasta ja velan taittamisesta, niin se keskustelu menee heti siihen, että kuinka paljon sinä olet valmis leikkaamaan, minä olen valmis leikkaamaan näin paljon. Me emme koskaan puhu tulopuolesta, vaan aina niistä leikkauksista. Olisin itse valmis kiristämään verotuksen progressiota, pääomaverotusta, listaamattomien yhtiöiden osinkoverotusta ja perintöverotusta. Meillä on veropohjassa aukkoja ja ne täyttämällä sieltä saataisiin satoja miljoonia euroja. Lisäksi voitaisiin esimerkiksi vahvistaa työllisyyttä. Olemme samaa mieltä siitä, että tarvitsemme tänne työperäistä maahanmuuttoa.”

Elina: “Sitä me tarvitsemme. Mutta me emme tarvitse verotuksen lisäyksiä.”

Ella: “Me tarvitsemme verotuksiakin.”

Elina: “Niin me tarvitsemmekin verotuksia, mutta ei lisäyksiä siihen.”

 

Ilmastonmuutos on nykyään esillä kaikkialla, eikä ole kovin mielekästä käydä keskustelua eduskuntavaaliehdokkaiden kanssa puhumatta siitä.

"Täällä arktisella alueella lämpeneminen näkyy moninkertaisesti"
– Elina Kuula

Ella: “Ekokriisien torjuminen on maailman tärkein tehtävä. Jos siinä epäonnistutaan, niin millään muulla ei ole mitään väliä. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi on tehtävä kaikki voitava ja se on ihan sama, että mistä ne päästövähennykset tulevat, kunhan ne tulevat. Ei sitä ilmakehää kiinnosta, mistä ne päästöt leikataan, kunhan ne leikataan. Ne kannattaa leikata sieltä, mistä se on sosiaalisesti oikeudenmukaisinta, koska se on ihmisten helpoin hyväksyä. Samaan aikaan täytyy torjua luontokatoa. Hiilinielujen säilyttäminen on valtavan tärkeää, sillä se helpottaa ilmastonmuutoksen torjumista, mutta se on myös luonnon monimuotoisuuden kannalta valtavan tärkeää. Metsät ovat meidän yksi luontotyyppimme, jossa on merkittävästi uhanalaisia lajeja.”

Elina: “Se oli tuollainen vihreä vastaus.”

Ella: “Se oli vihreä vastaus. Mikä on kokoomuslaisen vastaus?”

Elina: “Emmehän me voi tehdä mitään muuta, kun yrittää edes hidastaa ilmastonmuutosta kaikin mahdollisin keinoin, jos sitä ei voi pysäyttää enää. Ei meillä ole vaihtoehtoja. Me kohtaamme sellaisen inhimillisen kärsimyksen, jos me emme pääse meidän tavoitteisiimme. Pitää miettiä, että miten tätä voitaisiin ottaa koulutukseen mukaan, ja pitää ottaa yritykset mukaan, että voidaan innovoida niitä ratkaisuja. Olisi hyvä, että talous ja ympäristö ei olisi aina vastakkain. Yritykset ja muut toimijat ovat jo tajunneet, että kuluttajat haluavat nähdä niitä strategioita, joiden avulla voidaan pelastaa maailma.”

Ella: “Minun mielestäni on hyvä huomioida myös aikataulu ja kiireellisyys. Yhden nuoren ihmiselämän aikana voi nähdä sen muutoksen. Helsingissä syntyneet ihmiset sanovat, että lapsena talvella on ollut lunta ja nyt on aivan surkeaa. Inarissa syntyneet kertovat, että talvet ovat muuttuneet ennakoimattomiksi. Paliskunnat sanovat, että poronhoito on muuttunut todella paljon viimeisimpien vuosikymmenien aikana, kun talvet ovat muuttuneet. Muutos on tapahtunut niin nopeasti, että kaikkien hälytyskellojen pitäisi jo soida. Globaalissa etelässä on jo nälänhätiä, pakolaisuutta, kuivuutta, konflikteja, ja yksikään globaalissa etelässä asuva ihminen ei ole tähän millään lailla syypää. Se on tässä kaikkien eniten väärin. Vauraat länsimaat ovat pössytelleet halpaa fossiilienergiaa tässä viimeset vuosikymmenet ilmakehään. Sen seurauksena planeetta kuumenee ja siitä eniten kärsii ne ihmiset, jotka eivät ole millään lailla syypäitä.”

Elina: “Täällä arktisella alueella lämpeneminen näkyy moninkertaisesti. Ilmastopakolaisuus on aivan oma asiansa.”

Ella: “Ilmastotoimet tulevat näkymään suomalaistenkin arjessa. Keskivertosuomalaisen hiilidioksidipäästöt ovat vuositasolla 10 000 kiloa hiilidioksidiekvivalenttia ja kestävä taso olisi 2000–2500 kiloa hiilidioksidiekvivalenttia. Eli keskivertosuomalainen aiheuttaa yli neljä kertaa enemmän päästöjä, kuin mikä olisi kestävää. Pitäisi olla rohkeutta myöntää se, että kaikki ei voi jatkua niin kuin ennenkin. Pitää myöntää se itselle tai muuten se tapahtuu olosuhteitten pakosta, kun maailma ei vaan kestä tätä elämäntyyliä enää. Minun mielestäni ongelma on täysin ylikulutukseen perustuva fossiilikapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä. Fossiilinen energia on liian halpaa, ylikuluttaminen on liian halpaa ja ihmiset elää aivan holtittomasti. Tällä planeetalla on rajat ja joskus ne tulevat vastaan.”

Elina: “Haluan uskoa, että meillä on paljon, mitä voimme tehdä. Me olemme jo menneet pitkälle, kun olemme tajunneet esimerkiksi mitä lihansyönti merkitsee ja että me tarvitsemme ydinvoimaa. Fossiilisista polttoaineista pitää siirtyä ydinenergiaan. Energiakriisi on toki näyttänyt suuntaa, kun me olemme halunneet päästä eroon Venäjästä. Isoja harppauksia kuitenkin pystytään tekemään.”

Ella: “Kriisien kautta siis huomaamme.”

 

Olemme istuneet kuppilassa tunnin ja politiikan suurimmat aiheet on käyty läpi. Rento keskustelutuokio muuttuikin Suomen ja koko maailman suurimpien ongelmien läpikäymiseksi. Ehdokkaille politiikka luo kuitenkin toivoa tulevaan.

Elina: “Haluan nostaa esille tämän vaalien yhteydessä tapahtuvan yhteistyön. Me olemme kaikki tässä yhdessä ja kaikki haluavat tehdä parempaa Suomea, Eurooppaa ja maailmaa. Ympärilläni on monia muita nuoria ehdokkaita ja puolueryhmä ja ne kaikki ihmiset, joiden kanssa saa jutella toreilla ja sosiaalisessa mediassa. He luovat toivoa tähän hommaan ja uskon, että me pystymme täällä Suomessa huolehtimaan oikeusvaltiosta ja demokratiasta.”

Ella: “Hyvä pointti, että kaikki haluavat tehdä Suomesta parempaa paikkaa. Jokainen, joka tekee politiikkaa, haluaa tehdä Rovaniemestä, Lapista, Suomesta ja Euroopasta parempaa paikkaa. Meillä on erilaisia näkemyksiä siitä, miten se tapahtuu. Kuitenkin ainakin valtaosa, ellei kaikki poliitikot, tekevät varmasti politiikkaa siksi, että haluavat hyvää ja haluavat tehdä parempaa paikkaa. Meillä on sama päämäärä, vaikka me olemme kaikki erilaisia.”

Teksti Inga Grönroos

 

Kuka valitsisi opiskelupaikakseen Lapin yliopiston, jos siitä velvoitettaisiin maksamaan? Korkeakoulujen lukukausimaksut eivät pelkästään vaarantaisi suomalaisen koulutusjärjestelmän tasa-arvoisuutta, vaan heikentäisivät myös pohjoisen vetovoimaa opiskelijoiden silmissä. 

 

Valtiovarainministeriö julkisti maanantaina 6.3. listan keinoista, joilla voitaisiin tasapainottaa julkisen talouden tilaa. Luettelossa oli huomioitu myös opiskelijat.  Tällä kertaa nimi listassa pikemminkin karmii, sillä opiskelijoiden toimeentuloa uhkaavat tukien leikkaukset sekä lukukausimaksut. Huolestuttavaa kyllä, keskustelu lukukausimaksuista on kerännyt myötäileviä kommentteja myös akateemisen kentän johtohahmoilta, jopa vetovoimapulasta kärsivässä pohjoisessa. Yle uutisoi 13.12.: “Lapin korkeakoulurehtorit eivät tyrmää lukukausimaksuja – Antti Syväjärven mielestä asiaa pitäisi selvittää” (Leisti, 2022). Jutun mukaan myös Lapin ammattikorkeakoulun rehtorin Riitta Rissasen mielestä mahdollisuutta pitäisi tutkia, joskin maksuttoman koulutuksen periaatteen puitteissa. Pohdinnat ovat herättäneet kriittistä keskustelua opiskelijayhteisössä, eivätkä turhaan. Yhä useampi meistä opiskelijoista joutuu turvautumaan opintolainaan tukien riittämättömyyden vuoksi. Lukukausimaksut olisivatkin siis vain kirsikka opiskelijoiden velkataakan katkuisen kakun koristeena.

Rovaniemellä koulutetaan tulevaisuuden asiantuntijoita ympäri Suomea ja maapalloa. Kaupunki ei voi kuitenkaan kilpailla koollaan tai palvelutarjonnallaan etelän keskusten kanssa. Oikea talvi ja Kemijoki jäävät yleensä kakkoseksi raitiovaunuille ja kulttuuritarjonnalle, jos onnekkaalla hakijalla on mahdollisuus vaikuttaa opiskelupaikkakuntaansa. Lukukausimaksut vahvistaisivat kontrastia entisestään, sillä haluttuun korkeakouluun pääsyä saatettaisiin odottaa kauemmin. Monet Lapin yliopiston opiskelijat ovat päätyneet pohjoiseen “puolivahingossa,” lopulta kuitenkin ihastuen Rovaniemeen. Varman päälle pelatessa, epätodennäköinen ei aina ole voitolla. 

 

Lukukausimaksuilla pyrittäisiin parantamaan korkeakouluopetuksen tasoa ja siten mahdollistamaan esimerkiksi yliopistojen erikoistuminen. Lapin yliopiston apulaisrehtorin mukaan se voisi kuitenkin johtaa myös koulukohtaisiin laatueroihin, jolloin opiskelija joutuisi maksamaan korkeampia lukukausimaksuja vastineena hyvästä ja yksilöllisestä opetuksesta (Akimo, “Kova esitys – yliopistoja rahoitettava lukukausimaksuihin”, Lapin Kansa 13.12.2022). Mahdollisuuksien tasa-arvon heikkeneminen tapahtuisi vääjäämättömästi samaan aikaan, kun Suomen tavoitteena on korkeakouluttaa puolet sen väestöstä vuoteen 2035 mennessä.

Maksuton korkeakoulutus on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan peruskallio, jonka murentamisen seuraukset olisivat tuhoisat. Valtionvarainministeriön listan ehdotusluonteisuudesta huolimatta uhkakuviin tulee reagoida vakavuudella. Tällä hetkellä velkataakkainen valtio on kuin uppoava laiva, eikä opiskelijoidenkaan pelastusveneestä ole takuita. 

 

 

Kirjoittaja on ylpeä Lapin yliopiston opiskelija kriittisistä pohdinnoistaan huolimatta.

Teksti Åsa Niemi

Lapin Ylioppilaskunnan taloudellinen tilanne on noussut viime aikoina ihmisten puheenaiheeksi. Lapin Ylioppilaskunnan pääsihteeri korjasi Ylioppilaslehdelle LYY:n taloutta koskevia olettamuksia.

 

Ihmisiä on puhututtanut kovasti LYY:n talous, erityisesti lukukausimaksujen nostamisen ja Ylioppilaslehden lopettamisuhan jälkeen. Keräsimme muutamia väittämiä Lapin Ylioppilaskunnan taloudellisesta tilanteesta ja rahankäytöstä. Väitteisiin vastasi Lapin Ylioppilaskunnan pääsihteeri Miikka Keränen, joka on hyvin perillä LYY:n taloudellisesta tilanteesta.

 

LYY:llä ei ole rahaa

“Ei pidä paikkaansa. LYY:n taloudellinen tilanne on hyvä. Meidän pitää kuitenkin tehdä aina kuluvalle vuodelle budjetti ja niissä budjetin antamissa raameissa on pysyttävä. Tulopuolella isoimpana ovat jäsenmaksutuotot. Lisäksi on myynti-, tapahtuma- sekä yhteistyötuottoja, mutta niiden lisääminen ja niiden varaan rakentaminen on haastavaa. Kuluissa suurimpana ovat henkilöstömenot. Inflaation ja muun myötä ne ja juoksevat kulut ovat kasvaneet. Vuosibudjetissa pitää joka vuosi löytää tasapaino tulojen ja menojen välille niin, ettei tarvitsisi käyttää sijoitusvarallisuutta juokseviin menoihin. Meillä on kuitenkin myös omaisuutta, kuten sauna ja rahastoja. Meillä ei ole hätää.”

 

LYY on alijäämäinen

“Ei luultavasti pidä paikkaansa. Tilinpäätös ei ole vielä valmistunut, niin en uskalla varmuudella kommentoida tätä. Jos tilinpäätös jostain syystä kääntyy alijäämäiseksi, niin sen ei pitäisi olla paljoa alijäämäinen. Kun tilinpäätös valmistuu, niin sitten tiedämme tarkemmin. Edustajisto käsittelee vuosikertomuksen ja tilinpäätöksen todennäköisesti toukokuussa.”

 

LYY tuhlaa kaikki rahat turhuuksiin

“Ei pidä paikkaansa. LYY:n rahoja käytetään meidän lakisääteisten tehtävien tekemiseen ja edistämiseen. Yliopistolain pohjalta LYY:n tehtäviin kuuluu opiskelijan elämään liittyvä edunvalvontatyö ja yhteisön luominen. Meillä on täällä työntekijöitä tekemässä niitä lakisääteisiä tehtäviä.

Meidän täytyy myös pitää huolta toimijoiden hyvinvoinnista, sillä me olemme myös työnantaja. Mielestäni on tärkeää, että meidän työntekijät voivat hyvin, viihtyvät ja haluavat tehdä parhaansa. Se ei ole lakisääteinen pakko, että meillä on kahvia toimistolla, mutta se on aika pieni hinta siitä, että meidän työntekijät ovat tyytyväisempiä. Joku voi pitää sitä turhana, mutta minä en. Joka tapauksessa se väite, että kaikki rahat menisivät turhuuksiin, on kyllä väärin.”

 

LYY:n jäsenmaksut nousivat, koska hallitus haluaa tuhlailla

“Ei pidä paikkaansa. Meillä on jäsenmaksu, joka pohjaa lakiin. Se pysyi pitkään samana, vaikka menot ovat kasvaneet ja taloustilanne ja toimintaympäristö ovat muuttuneet. Jäsenmaksun nostopainetta on siis ollut jo pidempään ja nyt sitä nostettiin, että saadaan katettua paremmin arvioituja syntyviä kuluja. Talousarvioista näkee, että ei ole tullut kauheasti vielä nostoja hallituksen toimintaan. Henkilöstöerät ovat nousseet, mutta ei niinkään muut kulut. Lisäraha ei ole menossa mihinkään muuhun kuin perustoiminnan mahdollistamiseen.”

 

Ylioppilaslehti ja hyvinvointipassi vievät paljon rahaa ja jompikumpi täytyy lopettaa

“Pitää ja ei pidä paikkaansa. Molemmat ovat erillistä toimintaa LYY:n ydintoiminnan ohella. Laki ei velvoita ylläpitämään lehteä, eikä laki velvoita ylläpitämään passitoimintaa. Yliopistojen tehtävä on huolehtia korkeakoululiikunnasta, ei ylioppilaskuntien. Me olemme kuitenkin ajatelleet, että hyvinvointipassi on hanke, johon kannattaa ryhtyä.

Siinä mielessä väite on totta, että ne molemmat ovat merkittäviä menoeriä. Molemmat edellyttävät, että on työntekijä niitä tekemässä, josta syntyy kuluja. Lisäksi molemmissa on muitakin kuluja. Molemmissa on myös tulopuoli. Ylioppilaslehden tulona ovat pelkästään mainokset, mutta hyvinvointipassi kattaa kulujaan enemmän. Korkeakoulujen kanssa on sovittu rahoituksesta, sillä me emme yksin kustanna sitä kokonaan. Myös passin ostajat maksavat osan siitä ja sitten voidaan tehdä yhteistyösopimuksia. Jos näitä pitää verrata, niin passi tuo enemmän rahaa kuin Ylioppilaslehti, mutta minun mielestäni ei ole välttämättömyys asettaa näitä vastakkain.”

 

LYY:n talouden ylläpito on huonoa

“Toimintaa kehitetään jatkuvasti ja on yritetty saada demokraattisesti valitut elimet tekemään oma osuutensa. Edustajisto ja hallitus seuraa taloutta ja kantaa oman kortensa kekoon. Meillä ei ole palkkalistoilla talouspäällikköä tai talouden asiantuntijaa, vaan pääsihteeri hoitaa myös sitä tehtävää. Pääsihteerin, eli minun, pitää tehdä monenlaisia asioita, joten en voi tehdä pelkästään talousjuttuja. Joissain ylioppilaskunnissa talous on hoidettu eri tavalla, mutta niissä on myös henkilöstöä sitä varten. Olemme yrittäneet kehittää tätä meidän resurssien puitteissa, ja nyt meillä on osa-aikaisena palvelu- ja hallintoassistentti. Hänen tehtävänsä on auttaa hieman näissä taloushallinnon osissa, että saataisiin pääsihteerille apukättä joihinkin asioihin. Palvelu- ja hallintoassistentti Joel on ollut verraton apu.”

Teksti Sampsa Hannonen
Kuvat Sara Aaltio

Lapin Kansan lukijakirjoituksessa alennettiin metsäaktivisteja, ja se ei tuntunut Ida Korhosesta hyvältä. Hän toteaa, että viha luonnonsuojelijoita kohtaan on merkki siitä, että työtä on vielä jäljellä.

 

Aalistunturin alueella koreilee soita sekä järviä. Maisema ja sen kätkemä ekologia vaikuttavat Maanmittauslaitoksen kartassa pääpiirteittäin rikkaalta. 

Sieltä voi löytää monimuotoisia ja vanhoja metsiä, joiden puista osa on palanut, kertoo Metsäliikkeen aktivisti Ida Korhonen.

Länsi-Lapin metsistä, joita kruunaa postikorttimainen Aalistunturi, kehkeytyi Suomen yksi tuoreimmista metsäkiistoista, kun Metsähallitus ilmoitti vuoden vaihteessa aloittavansa siellä 400 hehtaarin hakkuut. 

Valtionyhtiö kuvailee hakkuita metsänhoidollisiksi, harvennuspainotteisiksi hakkuiksi. Alkuperäistä hakkuusuunnitelmaa ei toteutettu sellaisenaan vaan Metsähallitus luopui esimerkiksi avohakkuista. Yhtiöllä ei ollut hakkuita itse Aalistunturilla.

Metsäliikkeen jäsenet eivät hyväksyneet hakkuita. Korhonen muistuttaa, että hakkuualueilla on metsätaloushistoriaa, mutta myös uhanalaista luontoa, ja ettäsitä on, koska osaa metsistä ei olla hakattu.

 

Aalistunturista metsäkiistan tekee viimeistään Metsäliikkeen harjoittama kansalaistottelemattomuus, joka on vetänyt puoleensa poliiseja useita kertoja tammi- ja helmikuun aikana. Aalistunturin mielenosoitukset, joissa Korhonen on ollut aktiivisesti läsnä, ovat jatkuneet viikkoja, mutta puhe aktion lopettamisesta on noussut esiin helmikuun lopussa.

“Olen kiitollinen ja onnellinen näistä kuudesta viikosta. Hienoa nähdä, miten monet ihmiset ovat valmiita puolustamaan pohjoisen metsiä, ja miten monelle tämä on tärkeä ja rakas alue. Se on tuonut tosi paljon laajemmin voimaa.”

Aalistunturin alueen metsät ovat poikkeuksellisen yhtenäisiä ja muodostavat Korhosen mielestä monimuotoisen kokonaisuuden.

Metsäliike on Luonto liiton, Greenpeacen ja Elokapinan aktiiveista koostuva metsiensuojeluliike. Suoran toiminnan lisäksi liike kertoo vahtivansa metsähakkuita ja metsäyhtiöiden toimintaa.

Aalistunturille on puuhattu kansallispuistoa viimevuosina. Joukko kansalaisia Kolarin ja Muonion luonto ry:n tukemana haki Aalistunturille kansallispuiston asemaa huhtikuussa 2021. 

Kansallispuistoaloitteessa haluttiin kasvattaa suojelualuetta noin kymmenkertaisesti. Nykyisellään Aalistunturilla on suojeltua metsää noin tuhat hehtaaria.

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri haki Metsähallituksen hakkuille kieltoa hallinto-oikeudesta. Tammikuun lopussa hallinto-oikeus ilmoitti hylänneensä hakemuksen välipäätöksessään.

Korhonen ihmettelee, miksi monimuotoisia ja kansallispuistoiksi ehdotettuja alueita hakataan niin innokkaasti. Hän ei ole valmis luopumaan toivosta Aalistunturin suhteen.

“Aalistunturilla on ihan yhtä hyvät edellytykset kansallispuistoksi kuin muillakin uusilla kansallispuistoilla.”

 

 

Ensimmäisen ympäristöheräämisen Korhonen kertoo kokeneensa jo varhain. Isovanhempien metsien hakkuut koskettivat Korhosta syvästi lapsena. 

Häntä hämmensi, miten läheinen ja rakas ukki hakkasi metsiä, jotka ovat hänelle kovin tärkeitä. Kokemus tuntui ristiriitaiselta.

“Se oli se ensimmäinen ympäristöherätys.”

Korhonen kertoo nyt omistavansa osan tästä aikoinaan hakatusta metsästä, ja on mielenkiintoista nähdä, miten luonto ennallistuu vanhoille hakkuuaukeille. Siinä on hänestä jotain hienoa.

Metsäaktivismin hän aloitti jo teini-iässä. Metsien suojelussa työn jäljen näkee konkreettisemmin kuin vaikkapa ilmastoaktivismissa. 

"Jos metsistä on rakennettu talouden selkäranka, niin silloin me ollaan niille jotain velkaa.”

Keväällä 2016 hän kuuli Keravan kaupunkimetsien hakkuista. Hän ei ymmärtänyt, miksi kaupunkimetsiä pitäisi hoitaa tai miksi yhteisiä ulkoilu- ja retkeilymaastoja haluttiin kurjistaa. 

16-vuotiaana Korhonen kertoo Keski-Uusimaan uutisartikkelissa, miten alueen metsät ovat tärkeitä. Entisen ala-asteen vieressä sijainnut Ollilanlampi oli valtava rikkaus.

“Järjestin tuolloin tapahtuman kotimetsien puolesta. Luulin aluksi, ettei sinne tulisi ketään, mutta paikalle löysi yllättävän paljon ihmisiä.”

Luontosuhde syventyi Luontoliiton järjestämissä tapahtumissa, kun Korhonen pääsi tutustumaan luontoon retkeilyn kautta. 

Metsät ovat antaneet hänelle lohtua ja turvapaikan. Vahvojen luontokokemusten jälkeen aktivismi ja luonnonsuojelutyö tuntuivat merkityksellisiltä ratkaisuilta

“Olen saanut metsiltä todella paljon. Tuntuu, että olen niille jotain velkaa.”

Korhosen mielestä velka-ajattelu voisi laajentua myös metsätalouden puolelle.

“Metsätalouspuoli jaksaa muistuttaa meitä, miten metsistä on rakennettu Suomen hyvinvointi, ja miten tärkeitä ne ovat taloudellisesti. Jos metsistä on rakennettu talouden selkäranka, niin silloin me ollaan niille jotain velkaa.”

 

Korhonen puhuu Suomen metsien ekologisesta tilasta. Yhtiöiden jälkeensä jättämät ympäristöhaitat päätyvät paikallisten murheeksi, mikä ei tunnu hänestä oikeudenmukaiselta. 

Näitä haittoja voitaisiin vähentää, jos metsiä käsiteltäisiin pehmeämmin. 

“Uusiin metsien käsittelytapoihin siirtyminen on tietynlainen elinehto, että metsätalous voi edes jatkua Suomessa”, toteaa Korhonen.

Metsätiedolla ja uhanalaisarvioinneilla hän haluaa purkaa myyttejä. Korhosen mielestä on kummallista, miten kotimaisen metsätalouden uskotaan olevan jotenkin erityisen kestävää.

“Ensinnäkin metsänhoito on ihan väärä sana. Se on paremminkin hyväksikäyttöä.”

Hän sanoo, että metsätalous on yksi keskeisimmästä syypäistä metsien uhanalaistumiselle. Nyt metsäluontotyyppien uhanalaisuus huitelee lähes 80 prosentissa. 

“Kaupan päälle saatiin vielä tämä hiilinielujen romahtaminen.”

Metsän hoitaminen tuntuu absurdilta. Korhosen mielestä metsänhoito on tarkemmin sanottuna toimintaa, jossa ihminen muokkaa maata ja metsää omiin tarkoitusperiinsä. 

“Ensinnäkin metsänhoito on ihan väärä sana. Se on paremminkin hyväksikäyttöä.” 

Metsä on hänestä muutakin, kuin sieltä saatavat raaka-aineet.

“Suomessa eletään eräänlaisessa valheessa. Että me oltaisiin jokin metsien maa, koska puuta on enemmän kuin koskaan”, toteaa Korhonen. 

 

Vajaan kahden kuukauden aikana metsäaktivistit loivat metsäpoliittista liikehdintää Aalistunturilla, mutta myös muualla pohjoisessa. 

Liikehdintä aktivoi vastavoiman, joka lihallistui mielipidekirjoitteluna. Metsätalouspuhe ja luonnonsuojeluvastaisuus alkoi vyöryä Lapin Kansan julkaisemiin kirjoituksiin.

[Aalistunturin] tilanne muistuttaa Kuusamon tapahtumia sillä erotuksella, että ainakaan vielä ei ole paikalle saapunut valtioneuvoston edustajaa yllyttämään "termiittejä", kirjoittaa lukija mielipidekirjoituksessaan.

Kirjoittaja kertoo, otsikkoaan mukaillen, että luonnonsuojelun naamion alla tapahtuu yhteiskuntaa vahingoittavaa toimintaa, joka on ulkomailta ohjattua ja siellä suunniteltua iljettävää ekoterrorismia.

Lapin Kansassa (11.2.) julkaistua mielipidekirjoitusta on höystetty kuvituskuvalla. Siinä seisoo tunnistettavasti neljä Aalistunturilla vaikuttanutta metsäaktivistia.

Miltä tällainen palaute tuntuu? 

Korhonen sanoo, että ensilukemalta asia hämmensi, sitten nauratti. Mutta asiattomuus ei tietenkään tunnu mukavalta. 

“Tällainen herättää myös surua ja tuntuu tosi pahalta.”

Hän pohtii, miten toinen ihminen voi vihata luonnonsuojelua, mutta myös ihmistä, ja vieläpä niinkin kovin sanankääntein.

Ala-arvoisia väittämiä lukiessaan hän kokee, että suojelutyö on entistä tärkeämpää. 

 

 

Korhonen mainitsee Suomen metsien olevan suomalaisten yhteinen ympäristöongelma. 

Hänen mielestään asia yritetään sulkea pois paheksumalla ulkomailla tapahtuvia ympäristökriisejä. Esimerkiksi Amazonin sademetsien hakkuut eivät ole syy sulkea silmiä kotimaassa. 

Korhonen puhuu vuolaasti luonnonsuojelusta ja eloisan sekä monimuotoisen ympäristön merkityksestä. 

Millainen olisi Korhosen unelmien metsä? Se olisi suojeltu, iso ja yhtenäinen metsäalue.

Alueella velloisi soita, joiden reunasta löytyisi kituliaasti kasvavia käkkyräpuita. Metsässä komeilisi kilpikaarnaiset vanhat männyt. Niitä katsoessa Korhosessa herää kunnioitus. Maassa taas makaisi valtavia lahopuurunkoja, joista osa olisi vähän palaneita.

"Tietysti kallioita pitää myös olla. Unelmien metsässä olisi hitaasti kasvaneita puita, jotka ovat metsäteollisuuden näkökulmasta hukkapuita, mutta siellä ne olisikin niitä tärkeimpiä”, haaveilee Korhonen.

Eli vähän niin kuin Aalistunturi?

“Joo, vähän niin kuin Aalistunturi."

Teksti Jenna Nylund

 

Ympäristöä ja taloutta ei tarkastella tarpeeksi kokonaisuutena ja verkostona, vaikka ne ovat erottamattomat toisistaan. Meihin ihmisiin ja luontoon poliittiset päätökset vaikuttavat eri tavoin. Sosiaaliturvan muutokset eivät näy samalla lailla jokaisen suomalaisen arjessa. Inarin metsähakkuiden vaikutukset eivät koske vain metsiä, vaan myös esimerkiksi porotaloutta. Kyse on kuitenkin kokonaisuuksista ja siitä, että maailmamme ei jakaudu sektoreihin, vaan kaikki ovat yhteydessä kaikkeen.

Luonnon ekosysteemipalvelut ovat taloutemme kulmakiviä, eivätkä luonnonvarat ole loputtomia. Ei ole merkityksetöntä, että elinolosuhteemme tukevat terveyttä ja hyvinvointia. Olisi myös syytä tarkastella lähemmin muiden lajien elinolosuhteita ja vaikutustamme niihin.

On myös tärkeää, että ihmisillä olisi mahdollisuus vaikuttaa heitä ja ympäristöä koskeviin päätöksiin. Luontokadon ja ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät jakaudu globaalisti tasan, eikä maapallon ekosysteemi tunne valtioiden rajoja. Toiset lajit menestyvät toisia paremmin ja jotkut lajit kärsivät enemmän kuin toiset. Kuulostaa hieman tutulta.

 

Talouskeskustelua hallitsee valtion velka ympäristön ja talouden yhtenäisen käsittelyn sijaan. Talouden laajemman kokonaisuuden tarkastelu jää taka-alalle. Kaipaisin enemmän rehellistä itsereflektiota puolueilta, mitkä ratkaisut menneisyydessä on rakentanut nykyisyyttä.

Talouskeskustelussa käytetään mähmäisiä käsitteitä, jotka eivät liioin kerro, mitä esimerkiksi sopeuttaminen tai tehostaminen tarkoittaa erilaisille ihmisille. Poliittiset päätökset esimerkiksi sosiaaliturvan määrästä tai metsien hakkuista vaikuttaa eletyssä arjessa eri tavoin ihmisryhmiin, eläimiin, luontoon, sekä yhteisöihin.  

 Ihmisten tarpeet tukitoimille kriiseissä vaihtelee, ja erilaiset ihmiset reagoivat muuttuviin olosuhteisiin eri tavoin. Viime vuoden lopussa Helsingin Sanomat uutisoi suomalaisten tuloeroista, jotka ovat kasvaneet poikkeuksellisen suuriksi. Sosiaalinen eriytyminen on todellisuus, johon meidän on varauduttava entistä enemmän. Ilman riittävää sosiaaliturvaa ja toimivaa terveydenhuoltoa, on syrjäytyminen helpompaa kuin yhteiskuntaan osallistuminen. On oleellista, että he, jotka tarvitsevat tukea, saavat sitä ja ajoissa. Ongelmien kasaantuessa niiden ratkaisu käy myös haastavammaksi. 

 

Talouskeskustelun alle jää ihmisten arkinen elämä, joiden arjen tahdin politiikka määrää. Velkaantumiseen keskittynyt keskustelu ei huomioi suurempia kokonaisuuksia. Ilmastokriisi ja luontokato ovat paloja, jotka tuleva sukupolvi sitten ratkaisee. Teknologiasta toivotaan ratkaisua, mutta ilman hoivaa, läheisyyttä ja arvostusta ihmisen on hankala voimaantua. Erillään on vaikea ratkaista yhteisiä ongelmia. Etäyhteys helpottaa tilannetta, mutta kaikkeen se ei pysty.

Ihmisoikeuksien edistäminen on jäänyt puoluepolitiikan pelinappuloiksi. Epäselväksi jää kokonaiskuva siitä, mitä tällaisella politiikalla tavoitellaan. Millaista yhteiskuntaa halutaan rakentaa, ja millaiset utopiat toimivat johdattelevina ajatuksina?

Ympäristö- ja sosiaalipolitiikka leimataan mielellään ideologisiksi ja pehmeiksi arvoiksi, talouspolitiikka edustaa keskustelussa järkeä. Toivon vaalien lähestyessä, että poliitikot uskaltavat käydä vaikeita keskusteluja, koska edessä on vaikeita ratkaisuja. Jokaisen poliittisen päätöksen takana on arvovalinta, ja valitsemamme arvot määrittelevät seuraavien sukupolvien elinolosuhteita

Meidän tulisi siis valita viisaasti, ketkä ratkaisevat näitä haasteita.  

 

 

Kirjoittaja on opiskelija, joka on huolissaan talouspolitiikan suunnasta.

Teksti Hertta Huovila

 

Varsova on uusi Berliini. Sateenkaariliput vilahtelevat ikkunoissa, julisteissa ja kangaskasseissa. Arvoliberaali, sekularisoitunut kaupunkiväestö järjestää syrjinnästä vapaita tapahtumia ja viettää aikaa trendikkäissä baareissa. Keskiluokkaiset turistit, vaihto-oppilaat ja kansainväliset työntekijät solahtavat sisään kaupungin humuun ravintoloihin ja teknoklubeille.

 

Monella puolalaisella nuorella ei kuitenkaan riitä uskoa Puolan tulevaisuuteen tai omaan tulevaisuuteen maassa. Etenkään naisille sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille viime vuosien kehityssuunta ei ole ollut rohkaiseva.

Vuodesta 2015 vallassa ollut Laki ja oikeus -puolue on hieman jopa ironisesti ajanut maan perustuslailliseen kriisiin, jossa ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden toteutuminen liukuvat kaltevaa pintaa alaspäin. Puolue on valtaan noustuaan vienyt läpi lukuisia huolestuttavia uudistuksia, jotka ovat vaarantaneet oikeuslaitoksen ja tiedotusvälineiden riippumattomuuden. Hallituksen toteuttamat uudet lait ovat osaltaan mahdollistaneet ja edistäneet ihmisoikeuksia rikkovaa politiikkaa.

Maan pääministeri ja presidentti eivät ole arastelleet avoimesti vastustaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemaa. Pääministeripuolueen retoriikassa “LGBT-ideologia” nähdään läntisenä, puolalaista yhteiskuntaa uhkaavana tuontituotteena. Puolueen arvopohja nojaa katoliseen kirkkoon, jolla on yhä vahva ote puolalaiseen yhteiskuntaan etenkin suurten kaupunkien ulkopuolella.

 

Vahva sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen vastustus Puolassa nousi kansainvälisenkin huomion kohteeksi muutama vuosi sitten, kun lähes sata puolalaista kuntaa ja aluetta julistautui hallituksen kannustamina “LGBT-vapaiksi”. Käytännössä tämä tarkoittaa, että alueilla ei saa esimerkiksi opettaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä kouluissa tai järjestää Pride-kulkueita. Osa alueista on sittemmin vetänyt julistuksensa takaisin muun muassa Euroopan Unionin painostuksesta.

Samoihin aikoihin hallitus vei läpi uuden aborttilain, jonka myötä abortti on maassa lähes täysin kielletty. Aikaisemmin se myös muutti jälkiehkäisyn reseptilääkkeeksi, mikä hankaloittaa lääkkeen saatavuutta huomattavasti.

 

Puolalaiset ovat nousseet kaduille ihmisoikeuksien puolesta, ja etenkin aborttilainsäädännön yhteydessä virisi laajamittaisia protesteja sekä kansalaisaktivistisia liikkeitä. Suurilla mielenosoituksilla ei kuitenkaan ollut vaikutusta, mikä yhdistettynä viime vuosien kehityskulkuun oikeuslaitoksen ja median osalta, on nakertanut kansalaisten uskoa mahdollisuuksiinsa vaikuttaa.

Seuraavat Puolan parlamenttivaalit järjestetään tulevana syksynä. Vaaleihin ei ainakaan tällä hetkellä vaikuta liittyvän paljoa odotuksia, eikä ilmassa yleisesti tunnu olevan vahvoja toiveita tai uskoa poliittista järjestelmää kohtaan. Aktiivista ruohonjuuritason toimintaa on paljon, mutta suunta on enemmän paikallinen ja tiiviissä yhteisöissä tapahtuvaa, kuin poliittisen järjestelmän sisään tähtäävä.

Eri kansalaisjärjestöt ja yhteisöt auttavat resurssiensa puitteissa esimerkiksi tukemalla raskaudenkeskeytystä tarvitsevia tarjoamalla seksuaalikasvatusta ja luomalla turvallisia tiloja. Kokonaista yhteiskuntaa ne eivät voi kuitenkaan harteillaan kannatella.

 

 

Kirjoittaja on Lapin yliopiston opiskelija, joka on asunut Puolassa viime syksystä lähtien.