Teksti Mikko Koljonen 
Kuvitus Elli Alasaari

Yliopiston sähköposteissa kiertävät tietojenkalasteluviestit ovat ikuisuusongelma, jotka nousevat pintaan ympäri vuoden. Viimeisin epidemia tapahtui juuri alkusyksystä täsmälleen samoihin aikoihin uusien opiskelijoiden aloittaessa opintiensä.

Huijausviestiin lankeaminen ei ole kuitenkaan häpeäksi.

”Hyvin tehdyn huijausviestin tunnistaminen tietojenkalasteluksi voi olla vaikeaa, sillä viimeaikaiset viestit on kirjoitettu hyvällä suomen kielellä”, toteaa Lapin yliopiston tietoturvapäällikkö Esa Mätäsaho.

Tyypillistä huijausviesteille on se, että ne sisältävät linkin, jonka takana käyttäjää pyydetään antamaan käyttäjätunnukseensa liittyvää tietoa esimerkiksi salasanojen muodossa. Uskottavuutta lisää viestin naamioiminen viralliselta taholta saapuneeksi.

”IT Helpdesk (yliopiston it-tuki) ei koskaan lähetä tämänkaltaisia linkkejä salasanan vaihtamiseksi, ellei asiakas ole ensin ottanut yhteyttä esimerkiksi kirjautumisongelmien takia. Ennen viestissä olevien linkkien klikkailua kannattaa selvittää, mistä asiassa on oikein kyse, sillä vakavimmillaan linkin kautta voi asentua haittaohjelmia, joiden kautta verkkorikolliset saavat käsiinsä luottokortti- ja henkilötietoja” jatkaa Mätäsaho.

Pelkkä epäily tietojenkalasteluviestistä on hyvä syy ottaa yhteyttä opiskelijoiden Helpdeskiin, jossa asia selvitetään ja viedään tarvittaessa eteenpäin. Mätäsaho kannustaa myös selkeän huijausviestin ilmoittamiseen, sillä tieto voi olla hyödyllistä seurannan kannalta. Jos vahinko on jo tapahtunut ja käyttäjä epäilee antaneensa tietojaan huijausviestin välityksellä, täytyy hänen ottaa välittömästi yhteyttä Helpdeskiin tunnuksen sulkemiseksi ja haittojen minimoimiseksi.

”Mitään sanktioita käyttäjälle ei koidu, sillä huijausviestien kehittyessä tällaiset vahingot ovat mahdollisia kaikille”, täsmentää Mätäsaho.

Salasanalla on merkitystä

Koko yliopiston tietoturvan varmistamiseksi yliopiston käyttäjätunnusta tai sähköpostia ei tulisi käyttää rekisteröidyttäessä ulkopuolisiin palveluihin, esimerkiksi Facebookiin. Astetta tärkeämpää on kuitenkin käyttää eri salasanoja yliopiston palveluissa kuin ulkopuolisilla sivustoilla.

”Myös ulkoisten palveluiden salasanoja kannattaa vaihdella. Esimerkiksi pelisivuston salasanaa ei kannata käyttää pankin sivuilla. Kaikkien sivustojen pyyntöihin tallentaa salasana täytyy aina vastata kieltävästi”, lisää Mätäsaho.

Jos haluaa käyttää salasanojen tallennusohjelmia muistin tukena, kannattaa varmistua ohjelmiston tuottajan luotettavuudesta. Itse salasanojen pitäisi nykysuositusten mukaan olla pitkiä. Pitkässä salasanassa ei erikoismerkeilläkään ole niin suurta merkitystä. Mitään omaan persoonaan viittaavaa ei salasanassa saisi käyttää, vaan yleisluontoisuus ja helposti muistettavuus ovat eduksi.

Seuraamalla yliopiston sosiaalista mediaa pysyy tietoisena ajankohtaisista tietoturva-asioista. Lisätietoa tietoturvasta on lisäksi löydettävissä osoitteesta https://www.ulapland.fi/tietoturva.

Teksti Iida Nevasalmi & Matias Kassala
Kuvat Aleksi I. Pohjola

Yliopistohallinnossa toimivat hallinnon opiskelijaedustajat tunnetaan tuttavallisemmin hallopedeinä. Hallopedit ovat opiskelijoiden edustajia ja he osallistuvat yliopistoyhteisön päätöksentekoon.

Jokaisella opiskelijalla tiedekunnasta riippumatta on mahdollisuus saada opintopisteitä hallinnon opiskelijaedustajana toimimisesta, tuutoroinnista tai muusta aktiivisesta toiminnasta yliopistoyhteisön piirissä. Opiskelijat ovat edustettuina yliopiston hallinnossa monissa toimielimissä ja työryhmissä. Opiskelijat edustavat yliopiston hallituksessa, yliopiston kollegiossa ja tiedekuntien tiedekuntaneuvostoissa.

Lapin yliopiston hallituksessa ollaan suurten asioiden äärellä. Hallituksen tärkeimpinä tehtävinä on vastata yliopiston taloudesta ja strategisista linjauksista. Lapin yliopiston hallituksessa on kaksi opiskelijajäsentä. Tänä vuonna opiskelijajäseninä toimimme me, Iida Nevasalmi ja Matias Kassala.

Yliopiston hallitus kokoontuu noin kahdeksan kertaa vuodessa, mutta työtä riittää myös kokousten ulkopuolella.  On tärkeää, että kokouksiin valmistaudutaan hyvin ja asioista otetaan selvää jo ennakkoon. Myös yliopistoyhteisön ja korkeakoulupolitiikan kulloisetkin kiemurat on hyvä tuntea. Hallitustyöskentelyssä on erittäin tärkeää ymmärtää suuria kokonaisuuksia ja monimutkaisia syy-seuraus-suhteita. Välillä tuntuu, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tämän vuoksi on tärkeää tuntea yliopistoyhteisö ja eri sidosryhmät aina valtakunnan korkeakoulupolitiikkaa myöten.  

Yliopistoyhteisön oppii tuntemaan vain yhteisön kautta. Vuosi ylioppilaskunnan hallituksessa oli erittäin hyvä valmennus yliopiston hallituksessa toimimiseen. Lisäksi olemme aktiivisesti pyrkineet kuuntelemaan mitä toiveita ja huolia Lapin yliopiston opiskelijoilla on juuri nyt. Vaikka suurin osa opiskelijoiden huolenaiheista kuuluu oman ainejärjestön tai tiedekuntaneuvoston tontille, myös hallituksen jäsenelle on tärkeää tietää mihin suuntaan opiskelijat haluavat yliopistoa kehittää ja millaisena he näkevät korkeakoulun tulevaisuuden.

Olemme pyrkineet ottamaan selvää asioista myös muilta yliopistoyhteisön jäseniltä. Tässä on auttanut yliopiston henkilökunnan avoin ja välitön toimintakulttuuri. Kun uskaltaa mennä kysymään, saa yleensä myös vastauksen. Mikäli tuntuu, että hankerahoituksen kiemurat eivät aukea, voi käydä keskustelemassa asiasta talousjohtajan ja tutkimusvararehtorin kanssa. Sen jälkeen on paljon helpompi käsitellä asiaa hallituksessa ja tehdä siihen liittyviä päätöksiä.

Työskentely yliopiston hallituksessa on mielenkiintoista. Tällä hetkellä hallituksessa on käsitelty muun muassa prosessia yliopiston uuden strategian luomiseksi. Niin kuin suurin osa hallituksessa käsiteltävistä asioista, myös tämä on asia, jonka vaikutukset kantavat kauas tulevaisuuteen. Hallitustyöskentelyssä on pystyttävä irrottautumaan nykyhetkestä ja suunnattava katse ajattelemaan laajoja kokonaisuuksia, jotka saattavat vaikuttaa vielä vuosienkin päästä. Pelkäksi kuunteluoppilaaksi ei kuitenkaan kannata jäädä, vaan aivan kuten elämässä yleensäkin, myös opiskelijajäsenillä valta tuo mukanaan myös vastuuta. Paikka hallituksessa menee hukkaan, jos ei ole valmis kertomaan mielipiteitään ja perustelemaan niitä.

Teksti Harriet Lindfors
Kuva Laura Miettinen

Oikeustieteen opinnot ovat melko teoriapainotteisia, joten kaikenlainen työkokemus on hyväksi, jotta opintojen aikana saa näkökulmia erilaisista uramahdollisuuksista. Työskentelin korkeakouluharjoittelijana liikenne- ja viestintäministeriössä (LVM) konserniohjausosastolla joulukuun (2017) puolesta välistä huhtikuun (2018) puoleen väliin saakka. Työskentelin pääasiassa ministeriön strategiajohtajan ja lainsäädäntöjohtajan apuna keskeisissä lainsäädäntö- ja strategiahankkeissa.

Heti harjoitteluni alussa pääsin osallistumaan LVM:n hankelistan valmisteluun ja koordinoin valtioneuvoston kanslialle ilmoitettavien hallituksen esitysten aikatauluja. Ministeriön hankelista kattaa hallituksen esitykset, valmistelussa olevat säädösesitykset, hallitusohjelman kärkihankkeet ja keskeiset EU- ja kansainväliset hankkeet ja neuvottelut sekä muut kehittämishankkeet. Ensimmäiseksi tehtäväksi tämä oli mielestäni oikein hyvä, koska sain samalla kattavan kuvan siitä, minkälaisia hankkeita LVM:ssä oli sillä hetkellä valmisteilla eri osastoilla.

Pääsin työskentelemään myös LVM:n tulevaisuuskatsauksen parissa, joka julkaistiin kesäkuussa. Tulevaisuuskatsaus on virkamiestyönä laadittu ja sen tarkoituksena on tuottaa tietoa yhteiskunnan nykytilasta ja tuoda esiin aiheita, jotka vaativat poliittista päätöksentekoa seuraavalla hallituskaudella. Mielestäni oli erittäin mielenkiintoista päästä tutustumaan laajasti tulevaisuuskatsauksen laatimisprosessiin ja sen sisältöön.

Keskeinen hanke jossa olin mukana, oli LVM:n hallinnonalan virastouudistusta koskevan hallituksen esityksen valmistelu (HE 61/2018 vp). Tarkistin muun muassa esityksen perustelutekstejä ja lakiehdotuksia sekä varmistin, että ne täsmäävät keskenään. Toimin myös tarvittaessa uudistuksen oikeudellisesta valmistelusta vastaavan lainvalmisteluryhmän sihteerinä ja koordinoin materiaaleja sekä kokousaikatauluja. Kyseinen HE annettiin eduskunnalle toukokuussa ja se onkin vielä käsittelyssä tätä kirjoittaessani. Vaikka minulle oli teorian tasolla tiedossa, miten lain valmistelu toimii, oli erittäin opettavaista päästä näkemään se käytännössä. Voikin sanoa, että osaan nykyisin myös paremmin lukea lainvalmisteluaineistoja ja löytää etsimäni tiedon niistä.

LVM:ssä on aina useita korkeakouluharjoittelijoita eri osastoilla, joten työtehtävät voivat riippua paljon siitä, millä osastolla työskentelee. Muille osastoille tulee esimerkiksi enemmän kansalaiskirjeitä, joihin kyseisten osastojen korkeakouluharjoittelijat ovat päässeet vastaamaan. Itse en kansalaiskirjeisiin päässyt vastaamaan, mutta erääseen selvityspyyntöön laadin alustavan vastauksen.

Osallistuin monien eri työryhmien työskentelyyn avustaen niissä. Osallistuin esimerkiksi maakuntauudistuksen valmisteluun liittyviin työryhmiin sekä toimin sihteerinä LVM:n hallinnonalan arktisten asioiden yhteistyöryhmässä. Muutenkin pääsin tekemään erilaisia mielenkiintoisia selvityksiä ja laatimaan muistioita ja yhteenvetoja työryhmien käyttöön.

Kokonaisuudessaan pidin harjoitteluani erittäin hyvänä ja onnistuneena, koska sain riittävästi haastetta työtehtävissä ja jokainen päivä oli jollakin tapaa erilainen. Pääsin mukaan niin moneen, että sain monipuolista näkökulmaa siihen, millaista työtä ministeriössä voi olla. Koen, että sain paljon tietoa ja taitoa ammatillista kehittymistä varten!

Antti Eteläaho

Ylioppilaskuntatoiminta edunvalvontakentällä on opiskelijoiden edun edistämistä. Se vaatii vaikuttamista niin yliopiston sisällä oleviin päättäviin toimijoihin, kuin myös valtakunnan tasolla valtakunnanpäättäjiin. Koen, että olen edunvalvonta-asiantuntijana eräänlainen opiskelija-asian lobbari. Olen viime aikoina saanut miettiä paljon sitä, mikä sitten tekee vaikuttajasta hyvän.

Aluksi on tunnustettava, että olen luullut tietäväni hyvin, mikä on hyvä vaikuttaja. Olen tähän asti arvioinut, että hyvä vaikuttaja on sellainen, joka vaikuttamistilanteessa tekee vaikutustyönsä ikään kuin huomaamatta – vastapuolta kuunnellen, kompromissiratkaisuun oman asiansa vilauttaen – mutta piru, eihän tämä määritelmä riitä mihinkään.

Tärkeintä vaikuttajana ja vaikuttamisessa on tuntea ensin itsensä. Tärkeintä on se ydin ja sisin, kuka sinä olet. Mikä tekee sinusta juuri sinut, ja mikä tekee sinusta juuri sellaisen vaikuttajan kuin olet.

Ensin pöydälle laitetaan arvot. Määrittelisin arvotkin ainakin kolmeen erilaisiin arvoihin. Mielestäni erilaisia vaikutustilanteen arvokategorioita ovat pohja-arvot, toiminta-arvot ja tavoitearvot. Esimerkiksi pohja-arvo voi olla vaikka oikeudenmukaisuus, toiminta-arvo luottamus ja tavoitearvo onnellisuus. Tavoitearvossa on huomioitavaa se, ettei sitä voi koskaan maksimaalisesti saavuttaa. Aina on tehtävää esimerkiksi onnellisuuden tai tasa-arvon eteen.

Toinen tärkeä viime aikoina saamani oppi: hyvänä vaikuttajana tiedostat pelkosi ja heikkoutesi. Yleensä pelot ja heikkoudet ovat ensimmäisenä kolkuttamassa arvopohjan oveen. Esimerkiksi arkipäiväinen opiskelijamaailman ilmiö stressi voi paineistaa jotain sinun toiminta-arvoasi. Omalla kohdallani monesti on esimerkiksi huolellisuus toiminta-arvona ollut kovankin paineen alla, kun stressi on päässyt kylään minun ”arvojen talooni”. Pelot ja heikkoudet tiedostamalla on käytössäsi enemmän työkaluja niiden voittamisen suhteen.

Kolmantena avainkohtana hyvän vaikuttajan kohdalla pidän sitä, että hän uskoo itseensä, mutta osaa myös kuunnella. Tähän viittaa ehkä myös aiemmin kuvailemani hyvän vaikuttajan määritelmä, minkä olisin vielä ensimmäisenä vastannut, jos vaikka kaksi kuukautta sitten minulta olisi kysytty kysymys: ”Millainen on hyvä vaikuttaja?”.

Hyvä vaikuttaja on paljon muutakin. Hän on itsensä tunteva, tavoitteensa tiedostava ja arvoihinsa nojaava. Erityisen paljon vastauksia hyvään vaikuttamiseen olen saanut ylioppilasliikkeessä toimimisesta. Kannustankin hakemaan rohkeasti mukaan LYYn vaikuttajatoimintaan esimeriksi hallinnon opiskelijaedustajana!

Aleksi I. Pohjola

Tervehdys, arvon uudet ja vanhat Lapin yliopiston opiskelijat! Uusi lukuvuosi on pikku hiljaa käynnistynyt tuoden toivottavasti meille kaikille oppimisen ja kehittymisen, yhdessäolon ja ilon tunteita.

Itsensä kehittäminen, uuden omaksuminen ja sivistyksen kerääminen ei rajoitu pelkästään opiskeluaikaan; se on läpi elämän kestävä matka, jossa uteliaisuus ja avarakatseisuus uusia asioita, ihmisiä ja tietoa kohtaan takaa ihmisen kasvun täyteen mittaansa.

Mutta opiskeluaika on juurikin sitä aikaa, jossa luodaan perustukset tälle oppimismatkalle. Olemme yliopistoon hakiessamme olleet jo jollain tavalla tietoisia siitä, mikä meitä kiinnostaa. Olemme valinneet alan, jota haluamme opiskella ja jossa haluamme kehittyä.

Yliopisto on kuitenkin paljon muutakin, kuin laput silmillä kuljettava putki – koulutusalasta riippumatta. Tai ainakin sen pitäisi olla.  Sen pitäisi pystyä tarjoamaan välineet kriittiseen ajatteluun sekä laadukkaaseen ja monipuoliseen opetukseen – tieteelliseen ja taiteellisen sivistykseen. Yleissivistykseen.

Valitettavasti yliopisto on myös tulostavoitteita ja byrokratiaa, jatkuvaa kilpailua ajasta ja resursseista, ulkoapäin tulevista arvopainotuksista sekä valtakunnan politiikassa tehtävistä päätöksistä.

Sivistysyliopiston ihanne on ajautunut konfliktiin kapitalistisen tehokkuus- ja suoritusyhteiskunnan kanssa.

Mitä opiskelijat voivat tehdä? Sopeutua tilanteeseen? Hyväksyä sen, että yleissivistystä ja monipuolista osaamista entistä enemmän korostava yhteiskunta ei ole valmis koulutuspolitiikassa toteuttamaan vaatimiaan arvoja? Kyllä ja ei.  Realiteetit on toki tunnustettava ja niiden kanssa pyrittävä toimimaan, mutta opiskelijoilla on myös oikeus vaatia ja vaalia omia etujaan.

Teillä, arvon opiskelijat, on oikeus ja velvollisuus vaatia yliopistolta laadukasta ja monipuolista opetusta. Teillä, arvon opiskelijat, on oikeus sivistää itseänne monipuolisesti ja vaatia rakenteita, toimia ja toimintakulttuuria tätä sivistystä tukemaan. Teillä on oikeus ajatella kriittisesti ja tuoda myös epäkohdat esiin. Se on opiskelijan, yliopiston ja koko yhteiskunnan etu.

Käyttäkää yliopistossa opiskelemanne aika viisaasti itseänne sivistäen ja kehittäen, sekä nauttikaa oppimisesta, opiskelujen tarjoamista uusista ihmissuhteista sekä kokemuksista. Se on ainutlaatuista aikaa, jota ei kannata kulkea laput silmillä pimeää putkea pitkin.

Antti Eteläaho

No nyt on sellainen yhdistelmäotsikko, että osa lukijoista voinee jo miettiä, että nyt se on lopullisesti seonnut, mutta aloitetaanpa kolumni lähes mainoksella, tosin hyvällä sellaisella: Helsingin Sanomat julkaisi 16.5. kaksi todella ansiokasta kirjoitusta koskien korkeakoulukiusaamista. Lukaisepa ne täältä ja täältä.

Halusin nostaa nämä uutiset esiin, koska ne uutisoivat tärkeästä asiasta. Teemasta, josta puhutaan ja kirjoitetaan aivan liian vähän: Korkeakoulukiusaamisesta. Samaa aihetta käsiteltiin myös viimeisimmässä Lapin ylioppilaslehdessä: Elisa Luukisen artikkeli kiusaamisesta Lapin yliopistossa sekä pääkirjoituksessa. 

Meillä LYYssä tehtiin viime syksynä #kivakaveri-kampanja, jossa pyrittiin herättämään yliopistoyhteisöä ajattelemaan omaa käytöstään – sitä, miten voisi olla vielä kivampi kaveri. Kampanja oli menestys LYYn mittapuulla, ja se onnistui puhuttelemaan.

Kampanja huomioitiin valtakunnan toimijoiden toimesta, nettisivuillamme vieraili viikon aikana n. 1000 lukijaa lukemassa #kivakaveri-kolumneja ja somessa teemaa koskeneet postaukset keräsivät meidän kanavillamme n. 20 000 katselukertaa. Meille nämä ovat kovia lukuja. Ja se kertoo minulle sen, että aiheesta on pystyttävä puhumaan, joten kiitos kaikille asiaa esillä pitäneille. Eihän lopeteta puhetta nyt.

Meidän yliopistoyhteisö on todella yhteisöllinen. Yhteisöllisyyden kautta on mahdollisuus taklata kiusaamista. Ja lopulta yhteisöllisyyden rakentaminen ei ole mahdoton tehtävä; pienimmillään se on hyviä käytöstapoja ja toisen kunnioittamista sellaisena kuin hän on.

Maakuntavaikuttamisesta

Johan on mielenkiintoiseksi mennyt maakuntavaalien kohtalo ja sitä kautta koko sote. Mutta niihin vaaleihin on edunvalvontavaikuttamisessa valmistauduttava ainakin niin kauan, kun odotus ja oletus on, että vaalit järjestetään. Tämän vuoksi olenkin alkanut pohtia, että mitkä voisivat olla ylioppilaskunnan kärkiteemoja maakunta- ja sote-vaikuttamiseen.

Nyt alkaa selvästi nousta mielestäni esiin seuraava top-3:

1. Vaihto-opiskelijoille tarjottavien terveyden- ja sairaanhoitopalveluiden laadukkuuden turvaaminen sekä vaihtareiden palvelunpiiriin pääsyn matalan kynnyksen varmistaminen.
2. Mielenterveyspalveluiden kattavuus ja riittävyys; esim. mikä on kuntoutuspsykoterapian kohtalo sote- ja maku-myllerryksessä? Kuntoutuspsykoterapia on tärkeä palvelu, jota myös usea opiskelija on käyttänyt.
3. Maakuntavaltuuston ja -hallituksen iso E. Eli miten maakunnallinen elinkeinoelämäyhteistyö tuotetaan maku-uudistuksessa. Tässä voinee olla paikka tehdä ilmi maakunnan laajuisesti opiskelijoiden tarve harjoittelu- ja työpaikoista sekä opinnäytetyö-toimeksiannoista.
   

Näillä mennään, ainakin tällä hetkellä. Mikäli maakunnat perustetaan, ja sote saadaan sitä kautta maaliin, olisi hienoa nähdä monia nuoria vaikuttamassa näihin asioihin. Nuoret kuitenkin loppukädessä käyttävät ja toivottavasti hyötyvät ajallisesti maakunnan järjestämistä sote-palveluista kaikkein pisimpään.

Sellaista tällä kertaa, ollaanpa jälleen kuulolla!

Teksti Erkka Lehtoranta
Kuvitus Meri Heikkilä

Huumori on halpuutuksessa.

Alahyllyn viinit on kaadettu Prisman lattialle ja datapaketin hinnalla pääsee ryystämään ja nuolemaan kuin ruotsinlaivalla. Huumori on käynyt läpi hirveämmän buffetoinnin kuin sijoitusmarkkinat ja katkaravut yhteensä.

Alennus on konsepti ihmisille, jotka haluavat tuntea olevansa varakkaampia. Siksikin Hulluilla Päivillä käyvät aina kaikki muut kuin hullut.

Huumori heijastaa todellisuutta. Miksi hullut kaikkialla ovat niitä, jotka peilaavat eniten?

Olen kyllä käynyt Stockmannilla, mutta huumorin syvän kriisin koin puhdistavan konkreettisesti vasta, kun anniskeluravintolassa ventovieraalta kuultu paljas ja raaka ”haista vittu” oli kuulemma sarkasmia. Missä Sami Hedbergin ja sarcasm_only -instatilin tantrasessioissa tämä ideaäpärä kiljaisi ensimmäisen kerran?

Hyvä huumori ei ole mielipidekysymys, vaikka hauskaksi kokeminen on henkilökohtaista. Laadukas läpyskä märehditään saman todellisuuden aineksista kuin kaikki muukin faktiivinen ja fiktiivinen kerronta.

Käyttääkseen todellisuutta huumorin rakentamisessa tulee tietty ymmärtää, mitä todellisuus on. Paras huumorin rakentumista selittävä todellisuuskäsitys on Albert Camusin jalostama absurdismin filosofia. Kun ihmisyksilö ymmärtää ristiriidan siinä, miten hän on taipuvainen etsimään järjestystä ja tarkoitusta elämästä, josta hän ei kuitenkaan koskaan pysty rajallisuudessaan mitään sen kaltaista löytämään, hän ymmärtää ihmiselämän absurdin luonteen, heittää pölynimurin parvekkeelta ja tajuaa, miten vieraantua todellisuudesta tarpeeksi saadakseen ihmisen nauramaan.

Absurdi on hauskaa. Typeryys naurattaa, kun se ei itketä. Big D. Trump ja muut idioottiset ristiriidat raivostuttavat ja antavat stand-up -koomikoille suojatyöpaikan.

 

Huumori on myös vaarallista. Kun sitä yli- ja väärinkäytetään, huumorista pannaan halvalla vääryyttä oikeuttava funktio. Trumpin valtakausi on jo todellisuutena tarpeeksi absurdia, ettei siitä tarvi vieraantua lainkaan tehdäkseen siitä huvittavaa. Todellisen ja rakennetun huumorin raja hälvenee, kun kuulijat turtuvat todellisiin absurdeihin tarinoihin. Ylihuumoriutuminen rampauttaa kritiikin.

Bo Burnhamin ja Bill Burrin kaltaisissa visionäärihassuttajissa on totta kai arvonsa. He nousevat lavalle ja piirtävät huumorille rajat, jotka eivät näy ulospäin, ja tekevät huumorista purevaa, selittävää ja merkityksellistä. Ne rajat samalla antavat aidolle kauneudelle arvoisensa tilan tasapaksun huumorin modernissa imperiumissa.

Vitsin merkitys antaa sille tarkoituksen, ja huumorilla on äärimmäisen tärkeä tarkoitus tietoisuutta nostavana ja inhimillistävänä rakenteena, sekä yhteiskunnan että yksilön tasolla. Ihmiset käsittelevät kaikkialla niitä asioita huumorin keinoin, joita ei uskalleta tai kehdata kohdata sydän edellä. Parhaat jerryt lentävät pyövelille.

Kokemassani HV-casessa hajuja enemmän häiritsi kuitenkin se, että yritin olla tälle herralle kaunis ja kehua vilpittömästi. Rehellisesti, mutta rakkaudella. On surullista nähdä, miten helposti mies ajautuu kauneudesta paniikkiin ja puolustautuu sanoilla, jotka vain näennäisinä pukeutuvat huumoriin.

Kaikki on luonnostaan humoristista. Kaikki vilpitön huumori olisi myös hauskaa, jos kaikki ymmärtäisivät kaiken. Krhm.

Tälle paras vaihtoehtoinen todellisuus on dualistinen. Huumori kumpuaa ymmärryksestä, kun taas kauneus edustaa kaikkea sitä, mitä ei voi tai saa ymmärtää.

Haista vittu -mies, olet kaunis.

Teksti ja kuvitus Vilja Tuohino

Ennen Yangonista lähtöä odotin jännityksellä käänteistä kulttuurishokkia. Suomessa minua odottaisi painostava hiljaisuus, talven huippupakkaset ja kalliit hinnat. Mikä pahinta, minun pitäisi alkaa taas kokkaamaan! Yangonissa kun olin luopunut ruokaostosten tekemisestä kokonaan ja syönyt viimeiset kolme kuukautta vain ravintoloissa tai teehuoneissa.

Odotusteni tavoin aloin havaita Suomessa asioita, joihin en ollut aikaisemmin kiinnittänyt huomiota. Paluuni jälkeen voin vannoa nähneeni suomalaisten ystävieni kaksoisolentoja kaikkialla. Miten suomalaisilla onkaan niin syvät silmäkuopat ja hassut nenät! Ensimmäinen junamatkani oli hermojani koetteleva kokemus, sillä en voinut olla kuuntelematta kanssamatkustajieni jok´ikistä keskustelua. On hassu tunne yhtäkkiä huomata ymmärtävänsä kaiken ympärillä olevien ihmisten puheesta.

Oman käytökseni palautuminen takaisin suomalaisiin normeihin kesti sekin aikansa. Kotimaisessa baarissa viittasin tarjoilijalle ollessani valmis tilaamaan laskun kunnes tajusin maksaneeni juomani jo tiskillä. Vähällä piti, etten jo huudahtanut She-meh! Yangonissa otin tavakseni laulaa ääneen kulkiessani, sillä monet paikalliset tekivät samoin. Matkalla ensi kertaa yliopistolle sain osakseni muutamia vinoja katseita hoilottaessani erään klassikkoiskelmän kertosäettä. Ymmärsin, että matkalaulut oli jätettävä haikeudella menneisyyteen. Tosin Rovaniemen nyt niin pitkiltä tuntuvat etäisyydet olisivat huomattavasti rattoisampia jos voisi samalla hieman lauleskella.

Kuusi kuukautta oli loppujen lopuksi kovin lyhyt aika tottua elämään täysin uudessa maassa ja kulttuurissa. Vietettyäni hetken aikaa kotona Nakkilassa ja palattuani takaisin Rovaniemelle, sain hämmästyksekseni huomata, ettei varsinainen negatiivinen shokki ilmaantunutkaan. En ollut masentunut tai ahdistunut ympäristön vaihdoksesta. Ennemminkin kaikki tuntui hyvin tavanomaiselta ja antikliimaksiselta. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tuntea? Mikä on arkeen paluun etiketti?

Ennen kaikkea koen olevani erittäin onnekas. Olen saanut opiskelujeni aikana matkata ääripäästä toiseen, Harjulammen jäätieltä Baganin muinaiskaupungin temppeleille.

Myanmar oli erilaisin maa, missä olen ikinä ollut ja varsinainen vastakohta Rovaniemelle monessa suhteessa. Ennen kaikkea koen olevani erittäin onnekas. Olen saanut opiskelujeni aikana matkata ääripäästä toiseen, Harjulammen jäätieltä Baganin muinaiskaupungin temppeleille.

Olen ottanut elämän filosofiakseni kiintyä paikkojen sijaan ihmisiin. Yangonista eniten kaipaankin ystäviäni, kollegoitani sekä kotikatuni kookospähkinämyyjää. Minusta oli ihmeellistä, kuinka hän kädenkäänteessä kaiversi ostamastani kookospähkinästä täydellisen valkoisen kuulan, jolloin hedelmälihan pystyi helposti nauttimaan kookosveden juomisen jälkeen. En kielitaidottomuudessani pystynyt käymään myyjän kanssa ainoatakaan kunnon keskustelua, mutta viimeistä yangonilaista kookospähkinää ostaessani hän lahjoitti minulle pähkinän kuorista veistelemänsä mukin.

En pysty sanomaan palaanko enää koskaan Yangoniin, mutta tiedän että hetki elämästäni siellä on antanut minulle itsevarmuuden lähteä minne tahansa muualle. Minne ikinä päädynkin tulen kaipaamaan paikkoja, joissa ennen olen asunut. Olipa se paikka sitten Rovaniemi tai Yangon. Kaikkialle voi tottua asumaan ja koti on siellä minne sen on sattunut rakentamaan.

Kirjoittaja suoritti graafisen suunnittelun työharjoittelun YK:n Myanmarin projektipalveluiden toimistossa (UNOPS).

Lapin ylioppilaslehti on seurannut työharjoittelua koko vuoden.