Teksti Aleksi I. Pohjola
Kuvitus Meri Heikkilä

Suomalaisen arkkitehtuurin yksi merkittävimmistä nimistä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti on kiistämättä Alvar Aalto (Kuortane 3.2.1898 – Helsinki 11.5.1976). Aalto kehitti voimakkaasti suomalaista modernia arkkitehtuuria ja muotoilua aina kaupunkisuunnittelusta tehdasrakentamiseen ja asuintaloista käyttöesineisiin. Vaikka Aallon tunnetuimmat työt sijaitsevatkin pääasiassa eteläisessä Suomessa, suunnitteli Aalto rakennuksia ympäri Suomea aina Kittilään ja Kemijärvelle asti, jonne Aalto suunnitteli 1920-luvun lopussa Kemijärven kirkon uudistuksen.  Rovaniemellä puolestaan Aalto aloitti työnsä lähes tyhjästä.

Rovaniemi oli tuhottu Lapin sodassa saksalaisten perääntyessä lähes perusteellisesti lokakuussa 1944. Kauppalan rakennuksista jopa 90 prosenttia oli poltettu tai räjäytetty. Myös muu Suomi oli kärsinyt mittavia tuhoja sekä talvi- että jatkosodassa ja niinpä Suomeen olikin perustettu Alvar Aallon aloitteesta vuonna 1942 Suomen Arkkitehtiliiton jälleenrakennustoimisto. Tammikuussa 1945 – kolme kuukautta Rovaniemen tuhoamisen jälkeen – Rovaniemen kauppalan hoitokunta teki sopimuksen jälleenrakennustoimiston kanssa Rovaniemen asemakaavan suunnittelutyöstä. Jälleenrakennustoimiston työn ylin johto oli Alvar Aallolla.

Rovaniemen asemakaava – poronsarvikaava

Rovaniemen kauppalan asemakaava ennen hävitystä oli ollut Oiva Kallion suunnittelema vuodelta 1936. Kallion kaava noudatteli kauppalan keskustan vanhaa katuverkkoa, jossa rakennusperiaatteena olivat suuret umpikorttelit keskusta-alueella, yhtenäiset pitkät talojonot radan länsipuolella sekä läntisimmän alueen noppamaiset omakotitalorakenteet. Kaava ei ottanut huomioon maantieliikenteen kasvua ja siihen oltiinkin oltu tyytymättömiä jo ennen kauppalan tuhoutumista.

Aallon kaavasuunnitelma lähti ajatuksesta, jossa asemakaava ja jälleenrakennustyö perustui nopeaan, suoraan raunioiden päälle tapahtuvaan uudelleenrakentamistyöhön, jossa alun hätärakentamisesta siirryttäisiin olojen parantuessa valmiiseen normaalikaupunkiin.

Vanhaa kauppalaa ei Aallon mukaan voitu siirtää historiallisista ja maantieteellisistä syistä ja kaavassa tuli ottaa huomioon liikenteen odotettavissa oleva voimakas kasvu – toisin kuin Kallion kaavassa. Kaavan pohjaksi muodostui kauppalan tuhoutumista edeltävä tonttijako sekä olemassa oleva katuverkosto. Uusina katuina syntyivät Pohjanhoviin eteen Aallonkatu sekä Koskenrantaan muodostuneen polun korvannut katu. Aallon kaava valmistui joulukuussa 1945 ja se vahvistettiin toukokuussa 1946.

Itse poronsarviin sijoittuvat alueen tärkeimmät maantielinjat sekä raiteille varatut alueet.

Rovaniemen asemakaavaa kutsutaan yleisesti poronsarvikaavaksi. Aluksi poronsarvi-nimitystä käytettiin keskuspuistoalueesta, mutta nopeasti se vakiintui koskemaan koko kaavan nimeä. Itse poronsarviin sijoittuvat alueen tärkeimmät maantielinjat sekä raiteille varatut alueet. Keskuskenttä muodostaa kaavassa poron silmän. Aalto yritti kaavassa rikkoa ”psykologisesti masentavia tyyppitalorivejä” ja saada aikaan ”inhimillisesti katsoen vaihtelevampi ja elävämpi rakenne, joka soveltuu paremmin metsien ja vesistöjen ympäröimään kumpuilevaan maastoon”. Nämä periaatteet korostuvat esimerkiksi kolmanteen kauppalan osaan suunnitelluissa venytetyissä, kuusikulmion muotoisissa tonteissa, joiden talot oli sijoitettu tonteille siten, että asuinrakennuksen pitkä sivu oli samansuuntainen kuusikulmion jonkun lyhyen päätysivun kanssa. Kuitenkin jo vuonna 1948 vahvistettiin suurimmalle osalle aluetta kaavamuutos, jossa tontit muutettiin nelinurkkaisiksi. Näistä kuusikulmion muotoisista tonteista on säilynyt kaksikymmentä, jotka sijaitsevat Aseveliaukean, Miehentien ja Teerikadun risteyksessä.

”Sitä harmillisempaa on, että kaava ei ole saanut arvoistaan toteutusta.”

Aallon kaava on piirretty orgaanisella otteella siten, että se oli vahvasti sidoksissa Rovaniemeä ympäröivään luontoon. Kuten Päivi Lukkarinen Aalto Lapissa kirjassa toteaa ”sitä harmillisempaa on, että kaava ei ole saanut arvoistaan toteutusta, jolla tämän päivän näkökulmasta olisi luontevaa matkailullistakin kiinnostavuutta”.

Korkalorinne

Kiivaimpien jälleenrakennustöiden jälkeen Rovaniemen kauppala kärsi kroonisesta asuntopulasta 1950-luvun puolivälissä. Vilkas rakennustyö ja taloudellinen kehitys olivat tuoneet kauppalaan runsaasti uusia asukkaita. Kauppalanjohtaja Lauri Kaijalainen oli tutustunut Espoon Tapiolan malliin, jonka rakennuttajana toimi vuonna 1951 perustettu Asuntosäätiö toimitusjohtaja Heikki von Hertzenin johdolla. Säätiön tehtävänä oli ”työskennellä asuntopulan voittamiseksi ja yleisen asumistason kohottamiseksi kehittämällä sosiaalista asuntorakennustoimintaa sekä pyrkimällä luomaan yhtenäisiä puutarhavaltaisia asuntoalueita, jotka on alun alkaen suunniteltu asunnontarvitsijain etuja ja erityisesti lasten ja nuorisohuollon asettamia vaatimuksia silmällä pitäen”. Syksyllä 1956 Rovaniemen kauppalanhallitus hyväksyi Kaijalaisen esityksen Korkalovaaran rakentamisesta ja antoi tehtävän Alvar Aallolle.

Rovaniemen kauppala solmi talvella 1957 Asuntosäätiön kanssa sopimuksen, jonka mukaan Asemieskadun ja Kiertotien liittymäkohtaan Korkalorinteen alueelle rakennettaisiin Alvar Aallon suunnittelema, vaihtelevasti kerrostaloja sekä rivi- ja ketjutaloja sisältävä puutarhakaupunkimainen asuntoalue.  Alueelle suunniteltiin kaksi toisiinsa nähden viistosti aseteltua kerrostaloa, viisi rivitaloa ja viisi kolmenperheen taloa, myymäläkeskus ja lastentarha sekä lämpökeskus. Alueen keskellä jäävä alue varattiin puistoksi.

Rakennustyöt aloitettiin Sompiontieltä heinäkuussa 1958, jolloin rakennettiin kerrostalo Rakovalkea, rivitalo Korkalo, Rakovalkean viereen noussut myymäläkeskus sekä lämpökeskus. Työt valmistuivat kesällä ja syksyllä 1959. Toisessa vaiheessa rakennettiin rivitalo Lapinjänkä sekä Rakovalkean kanssa kulmittain oleva kerrostalo Poroelo. Näiden rakennusten rakennustyöt valmistuivat keväällä ja kesällä 1960. Kolmannessa vaiheessa rakennettiin Keskitielle rivitalo Karpalo, joka valmistui kesällä 1961. Puutarhasuunnitelman alueelle laati puutarha-arkkitehti Jussi Jännes, joka oli toiminut Asuntosäätiön palveluksessa jo Tapiolan puutarhasuunnitelmissa.

Talojen suunnittelussa ja sijoittelussa Aalto halusi ottaa huomioon pohjoisen omat erityistarpeet. Kerrostalojen sijoittelulla Aalto halusi suojata puistomaista piha-aluetta pohjoisen kylmyydeltä sijoittamalla puistoalueen talojen eteläpuolelle, jolloin kerrostalojen massa esti kylmän pohjoistuulen pääsemisen puistoon. Myös asunnot on pyritty sijoittamaan mahdollisimman paljon etelään päin, jotta ne saisivat maksimimäärän pohjoisen vähäisestä auringonvalosta etenkin talvikuukausina. Lisäksi vinolla asetelmalla vältyttiin asunnoista toisiin avautuvilla näkymiltä.

Korkalorinteen rakentaminen Aallon suunnitelmien pohjalta toteutui vain osittain. Eteläosan viiden perheen rivitalolle Ahkiolle ei 60-luvun alussa ollut tarpeeksi kysyntää. Vuonna 1989 tontille rakennettiin uusien suunnitelmien pohjalta yksikerroksinen rivitalo. Myöskään eteläosan viittä kolmenperheen rivitaloa ei rakennettu aluksi pohjavesiongelmien ja sittemmin liikennejärjestelyjen vuoksi. Paljon huomattavampi menetys oli se, että Aalto suunnitteli Korkalorinteen vain aloituskortteliksi, josta puutarhakaupunkimainen kaupunginosa sitten kasvaisi Korkalorinteen tyyppisesti rakennetuista alueista. Näitä alueita ei koskaan rakennettu, vaan elementtirakentamisen yleistyessä muu Korkalovaara päätettiin toteuttaa tyypilliseksi elementtilähiöksi.

Rovaniemen hallinto- ja kulttuurikeskus

Rovaniemen kauppalanvaltuusto istui viimeistä päiväänsä 31.12.1959 ennen kauppalan muuttumista kaupungiksi. Tässä juhlaistunnossa kauppalanvaltuusto teki päätöksen kaupunginkirjaston rakentamisesta. Suunnittelutyön saanut Alvar Aalto esitteli kirjastotalon luonnoksiaan kaupunginhallitukselle tammikuussa 1962. Samalla hän esitteli idean laajemmasta hallinto- ja kulttuurikeskuksesta, jossa samaan kortteliin sijoittuisivat lisäksi kaupungintalo sekä teatteritalo.

Hallinto- ja kulttuurikeskus rajautuu eteläsivua hallitsevaan kirjastorakennukseen, länsisivua hallitsevaan Lappia-taloon sekä itäsivulle jäävään kaupungintaloon. Rakennusten keskelle jää kivetty kansalaistori sekä nurmipintainen istutettu osa. Ensimmäisenä rakennettiin kaupunginkirjasto, jonka rakennustyöt alkoivat vuoden 1964 alussa ja valmistuivat kesällä 1965. Rakennus koostuu kahdesta toisiinsa liitetyistä osista; viuhkapohjaisesta kirjastosalista sekä pitkänomaisesta, suorakulmaisesta toimistosiivestä. Sisätiloissa kirjastosali noudattelee Aallon jo Viipurin kirjastossa kehittelemää ideaa, jossa lukutilat on sijoitettu muuta kirjastosalia alemmalle tasolle. Tämän ansiosta koko lainaussali levittäytyy avoimena viuhkana tarjoten näkymän koko tilaan. Luonnonvaloa kirjastosali saa prismamaisista yläikkunoista. Aalto käytti rakennuksen massaa hyödykseen ja teki ikkunaseinistä kaarevat, jolloin voimakkaamman luonnonvalon saavat kirjastohyllyt. Sisustukseen käytettiin Artekin standardikalusteita sekä Aallon toimiston suunnittelemia kalusteita. Valaisimina käytettiin erilaisia Artekin valaisintyyppejä.

Kaareutuvien massojen leikkiä on verrattu muun muassa Lapin tunturimaisemaan.

Seuraavaksi oli tarkoitus rakentaa kaupungintalo, mutta kongressitilojen tarve sekä alueteatteritoiminnan alkaminen siirsivät Lappia-talon tärkeysjärjestyksessä toiseksi. Rakentaminen toteutettiin kahdessa osassa, joista ensimmäinen osa valmistui huhtikuussa 1972 ja toinen kesällä 1975. Lappia-talon jalustamaisen massan yläpuolella kohoavat lämpiön, näyttämön ja katsomon sekä kongressisalin eri tasoilla olevat katot. Tätä kaareutuvien massojen leikkiä on verrattu muun muassa Lapin tunturimaisemaan.

Viimeisenä rakennettiin kaupungintalo. Aalto oli kuollut vuosi Lappia-talon valmistumisen jälkeen, joten kaupungintalo valmistui Aallon suunnitelmien pohjalta postuumisti. Rakennuksen jatkosuunnittelun hoiti Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co Elissa Aallon johtamana. Rakennus valmistui talvella 1988. Kaupungintalon vihkiäisten yhteydessä syyskuussa 1988 paljastettiin myös kansalaistorille kuvanveistäjä Kain Tapperin suunnittelema ympäristöteos Vuorten synty. Teos kuvaa Rovaniemen nousua sodan tuhoista ja yhdistää muotokielessään Aallon rakennusten vinoa kattoviivaa.

Aallon kädenjälki

Alvar Aallon perintö elää Rovaniemellä vahvasti sekä kaupunkisuunnittelussa että rakennushistoriassa. Poronsarvikaavan, Korkalorinteen asuntoalueen sekä hallinto- ja kulttuurikeskuksen lisäksi Aalto suunnitteli Ahon liikemiessuvulle 50- ja 60-lukujen taitteessa kolme liike- ja asuinrakennusta. Koskikatu 18 valmistui vuonna 1959, Koskikatu 20 vuonna 1962 ja Jaakonkatu 3 vuonna 1963. Koskikatu 20:ssä sijaitsevan kerrostalon seinään Aalto piirsi pronssisen Aurora borealis –veistoksen, jonka toteutti kuvanveistäjä Heikki Häiväoja. Tämän lisäksi Aalto toteutti Aarne Aholle yksityistalon – Maison Ahon.

Alvar Aallon suunnitelmat etenkin Korkalovaaran suhteen olivat paljon moninaisemmat kuin mitä lopulta toteutui. Näin jälkikäteen ajateltuna onkin sääli, että elementtirakentamisen edessä Rovaniemi ei ymmärtänyt alueen kauaskantoista erityislaatuisuutta, vaan Aallon suunnitelmat jäivät vajaaksi. Silti Korkalorinne on oiva esimerkki puutarhakaupunkimaisen suunnittelun onnistumisesta myös pohjoisilla leveyspiireillä. Rovaniemen hallinto- ja kulttuurikeskuksen rakentaminen samaan kortteliin Aallon toimesta on puolestaan toteutunut ainoastaan Rovaniemen lisäksi Seinäjoella ja osittain Jyväskylässä.

Lähteet
Päivi Lukkarinen – Aalto Lapissa, 1998
julkisetteokset.rovaniemi.fi

Juho Hiilivirta

Graduated from Aalto University School of Arts, Design and Architecture with a Bachelor’s degree of Arts in 2011. Moving to Helsinki for studies helped him see his hometown Rovaniemi from a distance and understand Lapland better. He is now studying at University of Lapland, in the Faculty of Art and Design.

Teksti Teemu Loikkanen
Kuvitus Vilja Tuohino

Jouduin ensimmäisen kerran tekemisiin selkäkipujen kanssa jo viiden vanhana kun olimme perheeni kanssa kesäisessä mansikanpoiminnassa. Maantasossa kyykisteleminen pisti pienen selkäni jumiin. Siitä lähtien olen aina tasaisin väliajoin kärsinyt eri puolille selkärankaa tai jalkoja säteilevistä kivuista. Muutama vuosi sitten uskalsin ennakkoluuloistani huolimatta lähteä joogakurssille. Laji oli mielikuvissani lähinnä intiahippien mystiikankaipuuta ja itsensä erikoisiin solmuihin vääntämistä.

Huomasin nopeasti ainakin astangajoogan olevan itselleni hyvä keino liikkua ja parantaa kehon vaivoja. Harjoituksen avaavan ja lopettavan Ommantran lisäksi en edes tarkkaan katsomalla nähnyt minkäänlaista hörhöilyä vaan tiukkaa ruumiinkuria ja kehoa avaavia venytyksiä. Alaspäin katsova koirani (eräs jooga -asana eli asento) oli tippua kuonolleen, mutta ryhmäliikunnan paine sai otsan hikipisarat kuivumaan ja jaksoin harjoituksen loppuun. Viimeisenä joogassa tehdään loppurentoutus, eli maataan lattialla tarkoituksena saada jokainen ruumiinosa niin löysäksi kuin mahdollista ja tyhjentää mieli kaikista ajatuksista. En ole koskaan pitänyt lattialla makaamisesta tai istumisesta, mutta loppurentoutuksessa joogamatto oli maailman paras ja pehmein sänky.

Harjoituksen jälkeen olo tuntui energiseltä, nälkäiseltä ja iloiselta ja päättelin joogan olevan parhaita asioita mitä voin itselleni tehdä. Silti olen laiska kävijä ja harjoituksen aloittaminen tuntuu vaikealta, sillä mieleni vastustaa sitä kerta toisensa jälkeen, vaikka rationaalinen aivojeni osa tietääkin kaikki saavutettavat hyödyt. Selkäni ei ole ikinä ollut niin hyvässä kunnossa kuin säännöllisen joogaamisen jälkeen.

Koin että muut ovat niin paljon notkeampia ja parempia, että asanoille nauravat harakatkin.

Rovaniemeläinen joogaopettaja Solja Temmes kertoo, että joogaa on perinteisesti opetettu yksilöllisesti, opettajalta oppilaalle. Nykypäivänä tähän on harvoin mahdollista ja itsekin vierastin alussa paljon ryhmässä tekemistä. Koin että muut ovat niin paljon notkeampia ja parempia, että asanoille nauravat harakatkin. Vasta useamman kerran jälkeen opin keskittymään pelkästään itseeni. ”Ryhmässä helposti vertailee itseään muihin, vaikka kyse on tutkimusmatkasta omaan kehoon. Koetankin opettaa, ettei ole mitään väliä millainen oma keho on, sillä jokainen tekee harjoituksen omista lähtökohdistaan. Jos siitä saa jotain positiivisia vaikutuksia, kuten rauhallisuutta, rentoutta ja voimaa niin kaikki on plussaa. Koen että pysähtyminen on välttämätöntä kaikille ihmisille ja joillekin se voi olla helpompaa liikkeen muodossa. Esimerkiksi television katselu kuluttaa energiaa, aivoille on paljon rentouttavampaa viedä huomio omaan hengitykseen”.

Nykypäivänä länsimaalainen jooga saattaa näyttäytyä esimerkiksi instagramia seuraaville pelkkää viherpirtelöä ja raakaruokaa syövien mallinvartaloisten nuorten naisten kilpailuna siitä, kuka kuvaa atleettisimman asentokuvan itsestään. Onko täällä harrastettava jooga vain intialaisesta perinteestä varastettua terveystrendikästä imagon rakentamista? Nykymuotoinen jooga on saapunut länsimaihin 1900-luvun alussa, jolloin on kehittynyt erilaisia fyysisen joogan tyylejä. Yhtä joogaperinnettä ei siis ole olemassa, vaan harjoitusta on käytetty monenlaisiin tarkoituksiin eri aikoina. Silti sen filosofinen ydin on säilynyt samana tuhansia vuosia. ”Jooga on valtava ilmiö, johon mahtuu paljon kulttuurisia tekijöitä, se mitä aikoinaan on opetettu, ei sovi tähän länsimaiseen elämäntapaan. Arvopohja säilyy vaikka kulttuurit ja tulkinnat muuttuvat. Joogan perustana on ajatus siitä, että keho ja mieli ovat yhtä ja vaikka harjoitusta tekisi millä asenteella se vaikuttaa myös mieleen, joten kyseessä on oikeastaan elämäntapa, joka käsittää paljon muutakin kuin pelkän fyysisen harjoituksen”, Temmes kuvailee.

Rastojen messiaana palvoma Etiopian entinen kuningas Haile Selassie I oli myös astangajoogan harrastaja.

Eräs omista suosikkiartisteistani Jah9, tekee dubja jazzvivahteisen roots reggaen lisäksi joogaopettajan työtä. Hänen filosofianaan on viedä jooga jamaikalaisiin gettoihin, joissa olisi tärkeää vahvistaa nuorten itsetuntoa ja ylpeyttä omista juuristaan, jotteivat köyhissä oloissa kasvavat ihmisentaimet tarttuisi aseeseen, vaan kehittäisivät yhteisöään. Rastojen messiaana palvoma Etiopian entinen kuningas Haile Selassie I oli myös astangajoogan harrastaja. Jah9 on järjestänyt yoga on dub -tapahtumia, joissa joogataan rauhallisen dub-musiikin tahtiin. Joogan voi siis nähdä muokkautuvana perinteenä, jonka voi valjastaa oman päämääränsä palvelukseen. Myös Solja Temmes on käyttänyt musiikkia osana harjoitusta. ”Ennen minulla oli sellainen periaate, etten käytä musiikkia harjoituksessa ja edelleen tykkään tehdä harjoituksen keskittymällä hengitykseen ikään kuin musiikkina. Nyt olen käyttänyt sitä jopa ohjauksessa, musiikki on niin ihmeellinen energiavärähtelyyn vaikuttava asia, ja osana joogaharjoitusta sillä on uskomaton vaikutus”.

Joogaa on jopa Rovaniemellä tarjolla moneen makuun ja tarpeeseen. Astangajooga Lapin viikkotuntien ja Soljan ohjaaman lauantaisen, syviä venytyksiä sisältävän yin -joogan lisäksi opetusta voi saada ainakin Rovaniemen joogayhdistykseltä, joka keskittyy hathajoogaan. Energioihin painottuvaa kundaliinijoogaa on tarjolla Marja Lehtisen ja Heli Hellstrandin opettamana. ”Keskustassa on loistava sertifioitu astanga-opettaja Bela Lipat, joka on opettanut ympäri maailmaa, hän on anatomisesti erittäin tarkka opettaja, jolta olen itsekin oppinut paljon. Hanna Kuosmanen taas opettaa vapauttavaa joogaa, jossa mennään todella syvälle asanoihin, maadoitetaan keho ja suoristetaan selkäranka, Temmes kertoo” Rovalan opistossa on erilaisia joogamuotoja ja muutenkin Rovaniemen tarjonta on erinomainen ja ennen kaikkea edullinen. Helsingissä saattaa joutua maksamaan 25 euroa tunti, puhumattakaan New Yorkin trendialueista.

Solja Temmes uskoo jokaisen löytävän sopivan joogamuodon kokeilemalla ja kehoaan kuuntelemalla. ”Tyylejä on monenlaisia, joten kannattaa miettiä omaa elämäntilannetta kaipaako esimerkiksi rauhoittumista kiireisen elämän vastapainoksi. Astanga on todella hyvä fyysinen harjoitus, jossa on kaikki puolet läsnä, toisaalta jos liikkuu paljon yin-jooga voi olla hyvä vastapaino, maadoittava harjoitus. Emme ole kuitenkaan koneita, täytyy olla herkkä sen suhteen mitä kaipaa. Nykypäivänä trendit vaihtuvat nopeasti ja joskus tuntuu että ihmiset siirtyvät liian nopeasti uuteen. Joogaan liittyy keskeisesti se, että teet määrätietoisen valinnan, kunnioitat harjoitusta ja testaat miten se toimii sinun kohdallasi, miten kehosi reagoi siihen Yksi joogan suurimmista opetuksista on, että vaikkei se tunnu joka päivä hyvältä se kuitenkin tekee hyvää”.

Intiassa sanotaan, että ihmisen todellisen iän voi tarkastaa hänen selkärankansa kunnosta ja että se joka hengittää vain puoliksi elää vain puoliksi. Normaalisti hengityksemme on hyvin pinnallista. ”Usein joogaharrastus alkaa jonkun vaivan, kuten unettomuuden tai selkäkivun vuoksi. Jos on kehon kanssa ongelmia, kannattaa valita sen parannukseen sopiva joogamuoto. Kaikissa länsimaisen joogan muodoissa hengitys on todella tärkeää, on olemassa paljon tieteellistä tutkimusta hengityksen vaikutuksesta esimerkiksi stressiin. Jännitämme kehoa paljon ja tämä jännitys kasaantuu, kun opettelemme hengityksen uudestaan ja se pääsee vatsaan asti, vaikutus aineenvaihduntaan ja kehon toimintoihin on uskomaton. Muutenkin elämässä asioita alkaa tapahtumaan vasta kun menee mukavuusrajansa ulkopuolelle, Solja Temmes kuvailee.

Teksti ja kuva Matias Partanen
Infografiikka Juho Hiilivirta

Suojelupoliisin ylitarkastaja Tuomas Portaankorvan mukaan terrorismi on herkullinen aihe tutkijalle: tutkimus voi käsitellä terrorismin kohteita, sille leimallista väkivaltaa sekä erilaisia ryhmiä ja niiden dynamiikkaa. Pääpaino tutkimuksessa on vuosien saatossa siirtynyt selittämisestä ymmärtämiseen, millä on hyöty myös torjunnan kannalta, sillä ymmärrys antaa keinot puuttua esimerkiksi radikalisoitumiseen.

Terrorismi, tai oikeastaan terrori, esitettiin terminä ensimmäisen kerran Ranskan suuren vallankumouksen yhteydessä. Vallankumouksen myötä valtaan nousseet radikaalit jakobiinit teloittivat tuhansia vastustajikseen katsomia giljotiinilla. Terrorismi ei siis ole yksiselitteisesti valtiovaltaa vastaan taistelevien metodi – se voi myös olla vallanpitäjien väline pitää kansa kurissa ja nuhteessa. Terrorismi voi olla myös sorretun viimeinen tai ainoa käytettävissä oleva keino sortajaa vastaan. Tästä pääsemme Portaankorvan mukaan kliseiseen toteamukseen yhden terroristista ja toisen vapaustaistelijasta, mikä ainakin vielä 90-luvulla otettiin myös terrorismin tutkimuksessa jossain määrin vakavasti. Erään tulkintatavan mukaan terrorismia ei välttämättä tulisi omana käsitteenään, vaan yhtenä väkivaltarikollisuuden ilmiönä. Terrorismin määritteleminen onkin yksittäistapauksissa vaikeaa. ”Voitaisiinko jopa ajatella, että terrorismista olisi ideologiaksi”, Portaankorva kysyy.

Rote Armee Fraktion

Terrorismin tavoitteena on usein vallankumous väkivaltaisin keinoin. Jäsenille toiminta voi olla lähestulkoon elämäntapa. Saksan liittotasavallassa vaikuttanut Punainen armeijakunta, joka toimi vuosina 1970–1998, on yksi esimerkeistä. Ryhmän vasemmistoradikaalit pyrkivät kommunistiseen kansannousuun Länsi-Saksassa. Ironisesti ryhmän jäsenet olivat itse mieltyneet ylelliseen elämään. Liikkeen juuret olivat 1960-luvun opiskelijaliikkeessä, joka vähitellen radikalisoitui väkivallan asteelle. Ryhmän jäsenet harjoittelivat Lähi-Idän koulutusleireillä, ryöstivät pankkeja, tekivät salamurhia ja tuhopolttoja sekä pommi-iskuja. Punaisen armeijakunnan kaupunkisota päättyi kahdeksansivuisen ilmoituksen myötä 20. huhtikuuta 1998, lähes 28-vuotisen toiminnan jälkeen.

Terrorismi voidaan nähdä myös sodankäynnin taktiikkana, jolla kylvetään kauhua linjojen takana. Käsitteellinen ero terrorismin ja sissisodan välillä on hankala. Terroristi edustaa tietyllä tavalla sissisodan äärimmäistä muotoa, jossa yhteydenotot ovat kokonaan korvautuneet kätkeytymisellä ja terroriteoilla. Kansainvälisen lain kannalta ero sissiliikkeiden ja terroristijärjestöjen välillä voidaan tehdä luokittelemalla terroristeiksi ne, jotka itsekin katsovat asettuvansa sodan lakien ulkopuolelle. Terroristi määritellään rikolliseksi, mikä ainakin teoreettisesti erottaa hänet sissistä.

Ongelmallisia ovat esimerkiksi terrorismin käsitteelliset rajat suhteissa muihin poliittisen väkivallan muotoihin, kuten radikaaleihin ideologioihin, aseelliseen oppositiotoimintaan, sissisodankäyntiin, perinteiseen sodankäyntiin, poliittisiin murhiin, kouluammuskelujen tapaisiin yksilöiden tekemiin joukkomurhiin, materiaaliseen sabotaasiin ja ylipäätään jonkin hallituksen vastustamiseen.

Terrorismille on usein tyypillistä välillinen väkivalta. Sen vaikuttamisen kohteena eivät ole ensisijaisesti sen välittömät uhrit, jotka ovat vain sijaiskärsijöitä terroristien todellisten suunnitelmien toteuttamiseksi. Terrorismi ei myöskään ole kaoottista tai spontaania, vaan suunnitelmallista, poliittisesti motivoitunutta ja järjestäytynyttä toimintaa. Toki yksittäisiäkin tekijöitä on ollut, mutta heitä yhdistää kuitenkin laajempaan poliittiseen kontekstiin esimerkiksi ideologinen sidos.

Terrorismi ja julkisuus

Terrorismin teho perustuu suurelta osin sen julkisuusvaikutukseen. Näyttävillä teoilla saadaan luotua pelon ilmapiiriä. Terrorismi ja media kulkevatkin käsi kädessä – mitä enemmän terrorismille annetaan palstatilaa, sitä parempi terroristien kannalta. Viime vuosina terroristien ja median suhde on kehittynyt entisestään. Nykyään esimerkiksi ISIS kykenee tuottamaan omaa ammattimaista propagandaansa muun muassa Dabiq-verkkolehden ja videoiden muodossa.

ISIS kykenee tuottamaan omaa ammattimaista propagandaansa muun muassa Dabiq-verkkolehden ja videoiden muodossa.

Terrori-iskujen yhteydessä puhutaan usein vastuun ottamisesta. Tapa on peräisin Irlannin tasavaltalaisarmeijan tavasta soittaa viranomaisten varta vasten ilmoittautumista varten perustettuun puhelinnumeroon tehdyn iskun jälkeen. Tällä tavalla pysyttiin kärryillä siitä, kuka oli iskun taustalla. Nykyään vastuun ottaminen iskusta ei vielä automaattisesti tarkoita sitä, että jokin taho olisi vastuussa teosta. Terroristiryhmille vastuun ottaminen esimerkiksi epäselvistä onnettomuuksista on taitavaa mediapeliä.

Terrorismin juridinen määrittely

Kun akateeminen tarkastelu lähestyy ilmiötä sen ymmärtämisellä ja selittämisellä, on viranomaisen taas määriteltävä se juridiselta kannalta. Suomessa viranomaisen toiminnan on perustuttava lakiin, ja niin sanotuista terrorismirikoksista säädetään rikoslain 34a-luvussa. Laki nimenomaisesti kriminalisoi tietyt terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset, kuten terroristiryhmän johtamisen, murhat ja pahoinpitelyt, terroristiryhmän toiminnan edistämisen ja värväyksen.

Terroristiseksi tarkoitukseksi katsotaan vakavan pelon aiheuttaminen väestön keskuudessa, valtion hallituksen tai viranomaisen tai kansainvälisen järjestön pakottaminen johonkin, jonkin valtion valtiosäännön oikeudeton kumoaminen tai valtion oikeusjärjestyksen horjuttaminen, erityisen suuren vahingon aiheuttamisen yhteiskunnalle tai kansainväliselle järjestölle. Kansainvälisellä järjestöllä tarkoitetaan hallitustenvälisiä tai niihin rinnastuvia järjestöjä, kuten EU:ta, YK:ta tai Punaista Ristiä.

Ylitarkastaja Portaankorva tunnustautuu juridisen näkökulman kannattajaksi. Kovat, lakiin perustuvat keinot terrorismin puuttumiseen eivät kuitenkaan ole kaikki kaikessa. Portaankorvan mukaan terrorismin syihin pyritään vaikuttamaan pehmeämmin keinoin ennen kuin mitään rikosta on edes välttämättä tapahtunut. Syihin, kuten nuorten miesten toimettomuuteen, syrjäytymiseen sekä radikalisoitumiseen pyritään puuttumaan erilaisten viranomaisten kuten poliisin ja sosiaalitoimen sekä kansalaisjärjestöjen yhteistyöllä. Valtioneuvosto asetti vuonna 2012 hankkeen valmistelemaan sisäisen turvallisuuden ohjelmaa. Toimenpideohjelman tavoitteena on ehkäistä kaikkea väkivaltaa, jota perustellaan aatteilla tai ideologioilla. Vaikka terrorismintorjunnan päävastuu on poliisilla, pyritään ekstremismiin puuttumaan jo sen varhaisissa vaiheissa. Uhkana voivat myös muodostaa konfliktialueilla taistelemassa käyneet ja sieltä palanneet ihmiset.

”Osa voi muodostaa uhkan sieltä saatujen oppien ja ideologian vuoksi. Toiset taas ovat palanneet. sieltä rikkinäisinä ja he voivat olla monimuotoisen avun tarpeessa”, Portaankorva sanoo.

Terrorismi nykyajassa

Terrorismi ammentaa oikeutuksensa niin maallisista kuin uskonnollisistakin kysymyksistä. Poliittinen ja nationalistisseparatistinen terrorismi on jäänyt tällä vuosituhannella islamistisen terrorismin varjoon, ja esimerkiksi Euroopasta etnisseparatistinen terrorismi on Portaankorvan mukaan kadonnut käytännössä kokonaan.

Sen sijaan Koraanin ääritulkinnasta oikeutta ammentava islamistinen terrorismi on ollut yksi 2000-luvun näkyvimmistä. Tuhoisten iskujen myötä tämän tyyppisen terrorismin näkyvyys läntisessä mediassa on ollut lähes päivittäistä ja se on tuonut Lähi-Idän tapahtumat myös osaksi suomalaisten kahvipöytäkeskusteluja.

Myös vielä 90-luvulla julkisuudessa näyttäytynyt termi valtioterrorismi on kadonnut. Termillä viitataan yleensä ilmiöön, jossa jokin valtion organisaatio syyllistyy terrorismin piirteitä täyttäviin tekoihin. Näitä ovat mitkä tahansa salaiset tai laittomat toimet, joiden kohteena voivat olla jopa täysin syyttömät tai ulkopuoliset ihmiset.

Yhdysvallat on luokitellut erinäisiä valtioita terroristeja tukeviksi. Näitä on tai on ollut ainakin Iran, Irak, Pohjois-Korea, Libya ja Sudan. Libyan katsottiin ainakin tukeneen Skotlannin Lockerbien kylän yläpuolella räjähtäneeseen koneeseen pommin asettaneita. Libyalainen tiedustelu-upseeri Abdelbaset Ali Mohmed al-Megrahi tuomittiin teosta elinkautiseen vankeuteen.

Uskonto on jihadisteille hyödynnetty peruste, mutta ei kuitenkaan tekojen syy.

Islamistisesta terrorismista puhuttaessa yritetään olla leimaamatta uskontoa. Uskonto on jihadisteille hyödynnetty peruste, mutta ei kuitenkaan tekojen syy. Motiivit voivat löytyä esimerkiksi kalifaatin perustamisesta tai Koraanin ääritulkinnasta. Terroristisiin tekoihin syyllistyvien tavoitteina voivat olla puhtaan terrorin lisäksi värväys sekä iskujen yleisön puhuttelu. Tämä yleisö koostuu muista ääriradikaalisti tulkitsevista. Perustettuun kalifaattiin saapuu muualta puhdasoppiseen elämään haluavia.

Lapin yliopiston politiikkatieteiden yliopistonlehtori, dosentti Aini Linjakumpu on tutkinut poliittista islamia. Hän on kirjoittanut aiheesta teoksen Islamin globaalit verkostot. Linjakummun mukaan islamistinen terrorismi on viime vuosikymmeninä muuttanut muotoaan.

”Muutos ei välttämättä ole suuri, mutta sellainen on tapahtunut. Al-Qaida ja ISIS ovat liikkeinä erilaisia. Al-Qaida oli luonteeltaan ylikansallinen ja sen pyrkimykset olivat poliittisia, mutta epämääräisiä. ISIS on omalta osaltaan muuttanut jihadismin kenttää. ISIS:in toiminta on hyvin vahvasti paikkaan ja tilaan liittyvää toimintaa. Se pyrkii saamaan ja säilyttämään kalifaatille konkreettisen alueen.”

Kalifaatilla tarkoitetaan ISIS:in Irakin ja Syyrian alueelle perustamaa ”Islamilaista valtiota”, jossa sovelletaan šaria-lakia. ISIS:in hallinnassa oleva kalifaatti käsittää noin Belgian kokoisen maa-alueen. ISIS ja kalifaatti nousivat Irakin sodan ja Syyrian sisällissodan tuhkista. Siemenen toiminnalle oli istuttanut alueella toiminut Al-Qaida. ISIS taas on lyhenne Irakin ja Syyrian islamistista valtiosta.

Portaankorva ei pidä ISIS:tä sinänsä mitenkään uutena ilmiönä. Poikkeuksellisena hän pitää kuitenkin liikkeen ennennäkemätöntä raakuutta ja julmuutta, josta jopa Al-Qaida on sanoutunut irti. Järkyttävillä toimillaan järjestö on saavuttanut ennennäkemättömän mediahuomion.

Näkyvä toimiminen internetissä pitää myös yllä radikaalin viestin läpimenoa ja värväystä. ISIS ja muut sen kaltaiset ääriliikkeet hyödyntävät sosiaalista mediaa taitavasti, ja pystyvät vaikuttamaan juuri siihen kohderyhmään, joka on ääri-ideologioille otollisin. Myös Al-Qaida pyrki vaikuttamaan monin eri tavoin esimerkiksi Inspire-lehteä julkaisemalla, mutta vasta ISIS on onnistunut ottamaan modernin viestintäteknologian kokonaisuudessaan haltuun.

”Ääriliikkeiden värväyksen kohderyhmänä ovat pääsääntöisesti nuoret miehet. Eivät viisikymppiset tee vallankumouksia. He voivat johtaa niitä, mutta toimeenpaneva voima ovat nuoret”, Linjakumpu summaa.

Tämän puolesta puhuu myös Suojelupoliisin tiedoissa olevien Syyriaan ja Irakiin lähteneiden taustat: ikäjakauma on 19-50 vuotta, mutta lähes puolet on joko 25-vuotiaita tai alle sen. Portaankorvan mukaan Suojelupoliisilla on tieto noin 70 konfliktialueelle lähteneestä. Euroopan alueelta lähteneitä on noin 5000.

”Lähtijöiden suurta määrää selittää nykyaikaisen jihadin helppous. Syyriaan ja Irakiin on verrattain helppo päästä. Verkossa jaetaan ohjeita siitä, mitä kannattaa pakata mukaan ja mihin mennä”, Portaankorva selittää.

Mikä jihadissa vetoaa?

Linjakummun mukaan syy ISIS:in vetovoimaan voi olla merkitysten kriisissä. Merkitysten kriisillä tarkoitetaan ilmiötä, jossa modernisaation nopean etenemisen myötä merkitykset katosivat ihmisten elämästä. ”Ihminen haluaa olla jotain. Tehdä jotain tärkeää. Kun miettii esimerkiksi toisen sukupolven muslimia tai käännynnäistä Lontoon lähiössä tai jossain muualla, voidaan huomata, ettei tällaisen ihmisen asema ole välttämättä mitenkään helppo”, Linjakumpu toteaa.

Tällaisilla henkilöillä voi olla hankalat eväät olla ja saavuttaa asemaa missään länsimaassa. Työllistyminen voi olla valtaväestöä hankalampaa, osallisuus yhteiskuntaan voi olla heikko ja asema omassa yhteisössäkin voi olla huono. Tällaisessa tilanteessa ISIS:in tarjoama maailmankuva voi olla houkutteleva. ”ISIS voi näyttäytyä sellaiselta taholta, joka konkreettisesti tekee jotain. Sen tarjoama visio maailmasta on selkeä. Tällainen liike tarjoaa väylän olla jotain.”

Konfliktialueille lähtevillä ihmisillä ei ole mitään selkeää profiilia Suomessa. Matkustaneista noin viidesosa on naisia ja mukana on myös lapsia. Viime aikoina lähtijöiden pyrkimys on lähes poikkeuksetta osallistua väkivaltaisen ryhmän toimintaan. ”Uusia lähtijöitä on yhä vaikeampi tunnistaa ennalta. He salaavat lähtönsä todella hyvin, ja lähtö perheillekin tulee yllätyksenä”, Portaankorva toteaa.

Yhtenä päivänä nuoren somepäivitykset saattavatkin tulla Syyriasta tai Irakista.

Kohdistuuko Suomeen uhkaa?

Linjakummun mukaan tavallisen kansalaisen kohdalla tilannetta voidaan verrata auto-onnettomuuden uhkaan: se on olemassa, mutta kannattaako sen antaa vaikuttaa omaan elämäänsä? Tilastojen valossa auto-onnettomuuden uhriksi joutuminen on globaalistikin ajateltuna huomattavasti todennäköisempää kuin terroristi-iskussa menehtyminen. Myös Portaankorva pitää uhkaa edelleen matalana.

”Suomi on edelleen niin sanotusti matalan riskin maa. Terrorismista murehtiminen kannattaa siis edelleen jättää viranomaisten harteille. Lintukoto emme kuitenkaan enää valitettavasti ole, hän toteaa.”

Terrorismin uhka-arvion, joka annettiin 3. marraskuuta viime vuonna, mukaan Suomeen kohdistuva terroriuhka on kohonnut ja monimuotoistunut vuoden 2014 tasosta. Terroristijärjestöjen suunnitelmallisten iskujen uhka on matala, mutta yksittäisten terroristien väkivallantekojen uhka on edelleen kohonnut Suojelupoliisin kesäkuussa 2014 antaman arvion jälkeen.

Syyriaan lähteneissä Suojelupoliisia huolestuttaa muun muassa konfliktialueella opitut taidot ja madaltunut kynnys väkivaltaan, mutta myös Suomi-kuvan leviäminen äärijärjestöjen keskuudessa. Suotavaa ei myöskään ole se, että Suomesta muodostuu tukialue ja levähdyspaikka terroristeille.

Ulkopoliittiset seuraukset olisivat voimakkaat, jos joskus kävisi ilmi, että Suomen alueella on suunniteltu muualla tehtävää terroritekoa.

Uhkan kasvuun ovat vaikuttaneet kaksi toisiaan vahvistavaa negatiivista kehityssuuntaa: suojaavien tekijöiden murentuminen ja terroristikytkösten laadullinen muutos. Internet, sosiaalinen media, maahanmuutto ja matkustaminen ovat pienentäneet maailmaa. Erilaisten terrorististen ryhmittymien määrä on kasvussa, ja nämä kilpailevat myös keskenään mediahuomiosta. Myös todellisten kytkösten määrä on kasvussa: nykypäivänä on yhä useampia henkilöitä, jotka ovat toimineet ase kädessä tuolla jossain.

Suojelupoliisin terrorismintorjunnan kohdehenkilöitä on yli 300.

Suojelupoliisin terrorismintorjunnan kohdehenkilöitä on yli 300. Heillä on eriasteisia yhteyksiä, jotka pitävät sisällään myös yhteyksiä Al-Qaidaan ja ISIS:in. Usein nämä ovat kytköksissä kansainvälisiin konflikteihin ja konfliktialueisiin. Tietoihin ei ole kuitenkaan tullut konkreettisia iskusuunnitelmia. Myös turvapaikanhakijoiden vaikutus uhkakuvaan on otettava vakavasti, vaikkei tällä hetkellä olekaan viitteitä siitä, että turvapaikanhakijoiden keskuuteen olisi todellisuudessa soluttautunut terroristeja.

Kristallipalloon katsominen vaikeaa

Linjakumpu ei usko, että ISIS:in kaltainen ideologia tekisi maailmanvallankumousta. Hän haluaa uskoa, etteivät ihmiset pääsääntöisesti haluaa elää sellaisessa maailmassa, jota ISIS edustaa.

”Usein tällaisilla liikkeillä on elinkaari. Esimerkiksi Al-Qaidalla nousu kesti kauan, ja järjestö saavutti kulminaatiopisteensä 2000-luvun alussa. Se alkoi menettää vaikutusvaltaansa 2010-luvun alussa. Myös ISIS:illä on oma elinkaarensa. Se ei välttämättä vielä ole saavuttanut omaa kulminaatiotaan, mutta se ei välttämättä ole kaukana”, Linjakumpu ennustaa.

Tällä hetkellä ISIS:in tavoitteena on laajentaa kalifaattia ja sen vaikutusvaltaa. Tähän kuuluvat iskut länsimaissa, mutta myös muissa muslimivaltioissa, joiden hallintoa se pyrkii horjuttamaan. ISIS yrittää myös lisätä vaikutusvaltaansa niin sanotun kolmannen rintaman alueella, johon kuuluvat muun muassa maltilliset, mutta suuret muslimimaat kuten Indonesia ja Bangladesh.

Suomalaisen kannalta tämä muodostaa uhan joutua iskun tai kidnappauksen uhriksi muualla kuin Suomessa. Suomen kohdalla pahimman uhkan muodostavat niin sanotut yksinäiset sudet, joiden suunnitelmiin viranomaisten on todella vaikea puuttua. Portaankorva ennustaa, että kansainvälinen tiedusteluyhteistyö tulee jatkossa korostumaan terrorismin kukistamiseksi. Tällä hetkellä Suomi on riippuvainen muiden valtioiden tarjoamasta tiedustelutiedosta ulkomaiden osalta. Suojelupoliisilla ei ole toimivaltaa ulkomailla. Tulevaisuudessa tämä voi muuttua, jos Suomeen säädetään tiedustelulainsäädäntö, joka antaisi suomalaisille viranomaisille laajemmat toimivaltuudet.

Teksti Matias Partanen
Kuvitus Juho Hiilivirta

The first time I came across with the concept Dark Web was a year ago when I read a newspaper article about a Finnish online black market called Silkkitie. It is a domestic platform for selling illicit drugs and other illegal products and services online. Payments are made using bitcoins and the products are sent to customers via Finnish postal services.

Mail-order drug shop Douppikauppa, which operates through Silkkitie, had a very unusual advertisement campaign to market its services. In June 2015 Douppikauppa sent free LSD to hundreds of people in exchange for reviews of their service. This of course caught the attention of Finnish media and naturally the law enforcement officers as well. Now, a year later, the service is still up and running. How come is this possible?

Silkkitie operates in a part of the Internet called the Dark Web. To better understand what is going on here it is best to explain terminology of the darker side of the Internet. Internet consists of layers. There is the surface Internet, the Deep Web and the Dark Web. Surface Internet by definition can be accessed through normal search engines like Google, Bing and others.

According to Internet Live Stats there are approximately 940 000 000 websites online at the present moment. In the United States about 100 000 web domains are registered every day. Simultaneously, it is estimated that 40 000–70 000 web domains go offline each day. It makes 30 000 new web domains every day. Still, only about 0,03 percent of the Internet can be accessed via normal search engines. Where is the 99,97 percent of the Internet then?

Layers of the Internet

Luckily, doctorand Alexander Wiatrowski, who is working towards his Ph.D. at the Faculty of Law in the University of Lapland, can give us an explanation. Mr. Wiatrowski held a presentation about the less known parts of the Internet at the International Summer School of Legal Informatics this year.

Wiatrowski divides Deep Web into two layers. Deep Web Layer 1 consists of websites and content accessible via normal browser, but with no index. Deep Web Layer 2 on the other hand contains content available through specialized software. That includes Dark Web where the aforementioned Silkkitie also operates. According to Wiatrowski, Deep Web is currently 400 to 550 times larger than the commonly defined World Wide Web.

The Deep Web is accessible through specialized search engines designed specifically for indexing the content of the Deep Web. It is estimated that approximately one third of the Deep Web consists of commercial databases and one fifth military databases. Approximately 50 percent of the Deep Web can be searched for free with the right tools and determination.

"Most of the data in the Deep Web is really boring."

“Most of the data in the Deep Web is really boring. What is no longer important goes to the Deep Web. The amount of the interesting content is much smaller. You also have to know what you are looking for. Otherwise you end up wandering in the Deep Web aimlessly”, Wiatrowski explains.

The content of the Deep Web is hard to access because the content is often behind some kind of bot unfriendly interface, security block, has corrupted code, uses Flash or some other reason the bot can not access the content. Common search engines rely on automated software agents called spiders, crawlers, robots and bots. These bots seek content from the Internet, and from within individual web pages. If a search engine is not able to index content from a particular website, this website will not show on search results. Databases that require login are also part of the Deep Web.

On the level 2 of the Deep Web there is a technological space called the Dark Web, where the servers of websites are hidden behind a veil of cryptography, and users also enjoy strong anonymity protections.

Dark Web

Dark Web is what the predecessor to the of the current World Wide Web was – a space to beyond the control of individual states, where ideas can be exchanged freely without fear of being censored or oppressed. Dark Web is known to be a place for illegal activities. This image is mainly created by the media.

“There are bad things happening in the Dark Web as well. For example illicit drug trade, child pornography, illegal services for contracting hitmen, trade of fake ID’s and so on. Basically anything you can imagine of.”

It is difficult to determine how big the Dark Web really is. A clearnet search engine called Ahmia.fi has indexed over 5 000 websites on the TOR-network. Ahmia.fi filters out sites containing child pornography so presumably the number of websites is higher.

Dark Web is getting more and more popular. The reason for its growing popularity is that it is getting more easily accessible. The Dark Web can be reached through decentralized, anonymized nodes on a number of networks including TOR and I2P. TOR is short for The Onion Router and I2P for Invisible Internet Project.

Onion routing was developed during the mid 90’s by the United States Naval Research Laboratory employees with the purpose of protecting U.S. intelligence online communications. Onion routing was further developed by the Defence Advanced Research Projects Agency – DARPA – which supported the evolution from ARPANET to Internet between 1960s and 1990s.

In 2004, the Naval Research Laboratory released the code for TOR under a free license. The Electronic Frontier Foundation began funding the development of onion routing and in December 2006 The Tor Project was founded.

Invisible Internet Project is a combination of of an overlay network and darknet that allows applications to send messages to each other pseudonymously and securely. It was initially released in 2003. I2P can be used for anonymous web surfing, chatting, blogging and sharing files. File sharing includes the possibility of using BitTorrent protocol anonymously, but this method decreases download speed.

All darknets require specific software or network configurations to access them, such as TOR, which can be accessed via a customized browser. Wiatrowski reminds that there are risks accessing Dark Web.

”If you decide to go there, you should do it with a ”naked” computer."

”If you decide to go there, you should do it with a ”naked” computer. The computer should not have a working web camera and it is not recommended to keep private files or any information pointing to you on that computer. People operating in the Deep Web are more experienced with computers than regular users and they are not always friendly. It is not regular Internet, there are no regular protocols.”

A malevolent hacker might take the control of your computer or steal your information if you end up in the wrong place. There are really no rules in the Dark Web. By accessing the Dark Web you let go of the little protection you have in the surface web.

There are directories like the Hidden Wiki that list functioning Dark Web sites. Hidden Wiki is censorship-resistant, so it does not filter out illegal content like child pornography. Its main page provides a community-maintained link directory to other hidden services, including links claiming to offer money laundering, contract killing, cyber-attacks for hire, contraband chemicals, and bomb making.

Other side of the coin

Not everything associated with the Dark Web is illegal. There are legitimate uses for it, because it gives its users anonymity. A growing number of people need to cover their identities in countries where the governments are oppressing their own citizens.

In defence of free web and anonymous web the authors of the Tor Project claim that ”criminals can already do bad things. Since they are willing to break laws, they already have lots of options available that provide better privacy than Tor provides. ...

Tor aims to provide protection for ordinary people who want to follow the law. Only criminals have privacy right now, and we need to fix that. ...

So yes, criminals could in theory use Tor, but they already have better options, and it seems unlikely that taking Tor away from the world will stop them from doing their bad things. At the same time, Tor and other privacy measures can fight identity theft, physical crimes like stalking, and so on.”

By using the possibilities given by the Dark Web, it is possible for example to bypass the Great Firewall of China - a censorship and surveillance project that blocks potentially unfavourable incoming data from foreign countries. Journalists use Tor to communicate more safely with whistleblowers and dissidents. Edward Snowden used Tor to send information about PRISM surveillance program to The Washington Post and The Guardian. So the Dark Web can be used to distract even the infamous NSA itself.

Another legit reason is knowledge. Deep Web encases very specialized and specific content that can be valuable in the right hands.

”Internet never forgets. If someone has uploaded information at some time to the Internet, you can find it there. Deep Web and Dark Web are the Internet in its pure, original form”, Wiatrowski says.

Dark Web and the law enforcement

The answer for the aforementioned question – why websites like Silkkitie can continue to operate - is that the Dark Web gives its users an effective tool for remaining anonymous. They are also harder to shut down than regular websites. Wiatrowski states that officially there is no such thing as Dark Web. Legislation does not recognize it.

”These black markets do not operate in the regular Internet."

”These black markets do not operate in the regular Internet. Normally law enforcement officials would contact web hosting service providers to shut down servers that are hosting sites offering illegal content or ask Internet service providers to block these harmful sites. In Dark Web this is not possible.”

United States Federal Bureau of Investigation however considers people accessing Dark Web websites as criminals and flags these people as potential terrorists.

Law enforcement officials encounter several problems with respect to the Dark Web. Everything in the Dark Web is encrypted. Encryption means that messages or information is encoded in such a way that only authorized parties can read it. Encryption is one of the very first countermeasures to evade detection.

Other thing is attribution. It is extremely difficult to determine attribution of these domains. Everything happens on .onion domains. Wiatrowski also states in his presentation that the Deep Web is also a very dynamic place.

“An online forum can be at a specific URL one day and gone the next. The naming and address schemes in the Deep Web change often. This means that information harvested two weeks ago is no longer relevant today. This has implications in proving crime.”

Law enforcement officers have to rely on regular police work and wait criminals to make mistakes. The original Silk Road – a black market service that Silkkitie is now mimicking – was shut down in 2013 and its creator Ross William Ulbricht was arrested. Ulbricht – who went by a pseudonym Dread Pirate Roberts – made security mistakes that led the FBI to him.

Ulbricht used the same nickname, ”altoid”, on several forum sites to make users aware that Silk Road was active in early 2011. He then used the same nickname again to hire developers for a “venture-backed bitcoin startup company”. But this time he asked people to send their resumes to his gmail address – that included his name. Ulbricht was later sentenced to life imprisonment without the possibility of parole.

According to Wiatrowski it is impossible to shut down the Dark Web. It would be the same thing as shutting down the whole Internet. For now, the dark corners of the Internet are here to stay as well as criminals lurking in the shadows. As long as there are ways to respond to demand of these illegal services and products provided in the Dark Web and as long as there is the demand itself, these sites continue to exist. If one is shut down another one will come to take its place.

Teksti ja kuva Matias Partanen

Lapin yliopiston Fellman-salin alla sijaitseva yliopiston kappeli on vastaanottanut hiljaista hetkeä tai kuuntelijaa etsiviä jo 20 vuotta. Oppilaitospastori Heini Kesti on tavattavissa hiljaisessa huoneessa maanantaisin. Kesti itse on nähnyt yliopistoelämää pitkään, sillä hän on opiskellut yliopistossa 12 vuotta. Lapin yliopistossa soveltavaa psykologiaa opiskellut Kesti valittiin tehtävään viisi vuotta sitten, mutta hän aloitti toiminnassa varsinaisesti vuonna 2012 vietettyään kaksi vuotta äitiyslomalla. Perheeseen kuuluu aviomies, sekä neljä puuhakasta poikaa. Teologian ja psykologian tutkintojen lisäksi Kesti on saanut myös kriisityön koulutuksen.

Pienessä tilassa on pöytä, jonka ääressä on muutama tuoli. Lattialla on kaksi raidallista mattoa tuomassa tilaan kodikkuutta. Vasemmalla reunustalla on allekkain pinottavia penkkejä, jotka voidaan järjestellä niin, että tilasta tulee kappelimaisempi. Nyt penkkien päällä on rivistö tyynyjä. Huoneen päädyssä on pieni alttari, jonka yläpuolella oleva puinen risti näyttää leijuvan seinänpinnan yläpuolella. Kesti itse on pukeutunut mustaan pantakaulukselliseen papinpaitaan sekä farkkutakkiin.
”Alun perin tämä hiljainen huone oli enemmänkin kappeli. Se oli kuitenkin melko kolkko alkuperäisessä kuosissaan, joten pari opiskelijaa sisusti sitä viihtyisämmäksi”, Kesti kertoo.

Oppilaitospastori toimii osana opiskelijoiden hyvinvointipalveluita. Seurakunnalla on yliopiston kanssa yhteystyösopimus, jossa määritellään, mitä työhön kuuluu. Maanantaisten tapaamisten lisäksi työhön kuuluu erilaisissa tapahtumissa vierailuja sekä tapahtumien järjestelyä, kuten joka toinen lauantai järjestettävät Olet minulle arvokas -illat. Myös yliopistolla näyttäytymisen Kesti kokee tärkeäksi. Hän viettääkin silloin tällöin aikaa käytävillä tai opiskelijaravintoloissa, ja saattaa esimerkiksi syödessä mennä pöytään juttelemaan.
”Paljon aikaa onkin mennyt siihen, että olen selvittänyt, mitä työ pitää sisällään. Tässä työssä näkee myös sen toisen todellisuuden”, Kesti kertoo.

Monenlaiset syyt johtavat yhteydenottoon

Syitä, miksi opiskelijat hakeutuvat opiskelijapastorin puheille, on lukuisia. Usein syyt liittyvät Kestin mukaan ihmissuhdeasioihin tai vaikeuksiin elämässä.

”Yleisiä syitä ovat yksinäisyys, masennus, ahdistus, parisuhdeasiat, seksuaalisuus sekä tietysti myös hengelliset asiat”, Kesti listaa.

Monesti taustalla on suuri hätä, eikä apua hakevilla välttämättä ole ketään muuta, jolle puhua. Yhteydenottoja tulee Kestin mukaan viikoittain muutama. Yhteydenotot eivät kuitenkaan aina liity ongelmiin, vaan joskus ihmiset haluavat tulla keskustelemaan muuten vain, mielenkiinnosta. Tähän Kesti rohkaiseekin mielellään.

Apua hakevaa ei yritetä värvätä kirkkoon, eikä myöskään kenenkään kuulumista kirkkoon kysellä. Kestin mukaan väkeä käy muistakin seurakunnista ja uskontokunnista, eikä hän aina edes tiedä, mihin kaikki kuuluvat. Eikä sillä Kestin mielestä ole väliäkään.
”Minulle käsitys Jumalan valtakunnasta on laajempi. Siinä ei ole tärkeää, mihin kukanenkin kuuluu.”

Kesti itse omaa voimakkaan hengellisen identiteetin, mikä papille on varmasti hyvin luonnollista. Hän kuitenkin vakuuttaa, ettei hengellisiä asioita tyrkytetä.
”Joskus voin kysyä, haluaisiko henkilö, että hänen puolestaan rukoiltaisiin. Jos vastaus on ei, se on aivan ok.”
Hän myöntää, ettei voi ottaa hengellisyyttä itsestään pois. Keskustelu, ja sitä kautta ihmisen olon helpottaminen, onnistuu kuitenkin myös ilman tätä hengellistä lataustakin.

Kesti näkee, että hengellisyydellä on oma sijansa yliopistoelämässä. Hän soimaa länsimaiden halua pärjätä yksin nykyihmisen suurimmaksi ongelmaksi.
”Yliopistossa ihmiset haluavat näyttäytyä osana hyvännäköisten ja menestyvien yhteisöä. Elämä ei kuitenkaan ole aina sitä”, Kesti pohtii.
”Ongelmana nykyajassa on se, ettei uskalleta tukeutua yhteisöllisyyteen – ja Jumalaan”, hän lisää.
Samanlaista ongelmaa ei välttämättä ole muissa kulttuureissa, joissa perheelle ja yhteisyydelle annetaan suuri arvo. Länsimaissa sen sijaan menestytään yksin, mutta myös langetaan yksin.

Hengellisyydellä suuri rooli

Avattaessa ovia hengelliselle keskustelulle Kesti silminnähden aktivoituu. Vaikka elämmekin akateemisessa maailmassa, eivät tiede ja tutkimus Kestin mukaan kuitenkaan poissulje uskoa.
”Minulle usko on suhde. Siihen pitää antautua, jotta se avautuu. Sellaista ei saa neutraalisti tutkimalla”, hän kuvailee.

Uskon löytäminen merkitsee Kestille siis heittäytymistä, haavoittuvaksi antautumista. Ihminen kaipaa jotain muutakin, kuin tiedettä, joka rationaalisesti selittää asiat. Tällainen heittäytyminen ei ole rationaalista, se on pelottavaa ja jopa hallitsematonta.

”Se pelottaa kontrollinhaluisia länsimaalaisia. Elämässä kaikki ei kuitenkaan ole hallittavissa.”

Minkä merkityksen Kesti sitten antaa uskolle? Lyhykäisyydessään se hänen mukaansa tuo turvaa elämään.
”Uskova on suojassa, tapahtuupa mitä tahansa. Tämä ajatus tuo syvän rauhan sekä tulevaisuuden toivoa.”
Kesti kertoo nähneensä omassa elämässään voimakkaan johdatuksen. Hän ei aina tiedä tai näe, minne menee, mutta ymmärtää asiat jälkikäteen. Oppilaitospastoriksi päätyminen on Kestin mukaan tapahtunut johdatuksesta. Hän nimittäin tietää, että Jumala on kutsunut hänet tähän työhön.

”Opettajana toimiessani minulla heräsi ajatus, oppilaitospastorin virka aukeaa, minun täytyy hakea sitä.”

Kestiä ei vielä tuolloin oltu edes vihitty papiksi. Häneltä puuttui kokemusta ja näytti siltä, ettei hänellä muutenkaan olisi edellytyksiä erityisvirkaan. Kun oppilaitospastorin paikka laitettiin avoimeksi, haki siihen yhdeksän henkilöä. Kesti sai paikan siitä huolimatta, ettei voisi edes välittömästi aloittaa tehtävässä äitiysloman vuoksi.

”Tuntui, että kaikki palaset vain loksahtelivat ja jokin johdatti kohti tätä päämäärää. Tuntui kuin olisi katsellut elokuvaa.”

Sekulaarille ja rationaaliseen ajatteluun pyrkivälle tässä ajattelussa on jotain käsittämätöntä. Koen kuitenkin jotain vaikuttavuutta siinä, että jotkut voivat löytää hengellisyydestä syvän rauhan, joka tässä elintasokilpailuun ja kuluttamiseen keskittyvässä yhteiskunnassa tuntuu niin kaukaiselta olotilalta.

Uskontojen on selitetty olevan peräisin milloin ihmisluonnosta peräisin olevasta halusta antaa asioille merkitys, milloin taas kulttuureista ja yhteiskuntien asettamista hierarkiamalleista. Uskuntotieteilijä Pascal Boyer nimitti uskontoa jopa kognitiiviseksi loiseksi, joka pesii aivoissa. Boyerin mukaan evoluutio on luonut ihmisille mielellisen rakenteen, joka kannustaa käyttäytymään tietyllä tavalla.

Siihen, mikä uskontojen tai hengellisyyden taustalla vaikuttaa, pystyy kukaan tuskin poissulkevasti vastaamaan. Sen sijaan Kestin kuvailema rauha ja johdatus on joillekin ihmisille totisinta totta. He saavat siitä voimaa ja suuntaa elämälleen sekä lohtua vastoinkäymisissä.

Kriisitilanteissa merkitys korostuu

Uskonnon merkitys korostuu kriiseissä. Vaikeat elämäntilanteet voivat ajaa ulospäin maallistuneelta vaikuttaneen hakemaan lohtua jostain korkeammasta. Myös tämän Kesti on nähnyt omassa työssään.

Kesti on saanut kriisityön koulutuksen, joka antaa valmiudet traumaattisten tapahtumien jälkipuintiin. Kestin lisäksi kriisiapua on yliopistolla saatavilla Lapin ensi- ja turvakodin Kriisikeskukselta.

"Ihmiset näkevät, etteivät ole tunteidensa kanssa yksin."

”Kriisitilanteissa ihmiset kokevat surun yhteiseksi asiaksi, se yhdistää. Usein kuolemantapausten vuoksi pidetään hiljaisia hetkiä. Ihmiset näkevät, etteivät ole tunteidensa kanssa yksin.”

Kestin saama kriisityön koulutus perustuu niin sanottuun debriefing-menetelmään, jolla pyritään purkamaan pahin kriisivaihe. Menetelmässä tapahtuman kokeneille järjestetään kahden tai kolmen päivän sisällä yksilöllinen tapaaminen tai ryhmäistunto, jossa tapahtunutta puidaan. Tarkoituksena on ehkäistä tai vähentää traumaattisten kokemusten jälkireaktioita.

Tuttu ja tylsä

Kirkon merkityksen Kesti kokee yhä suureksi, vaikka vaikutelma maallistuneesta Suomesta on vahva.
”Kyllähän meilläkin arvostetaan kirkkoa. Nuoret eivät välttämättä niinkään, mutta ehkä sitten, kun tulee elämänkokemusta.”

Yhdeksi syyksi kirkon alamäkeen nuorten ihmisten keskuudessa Kesti näkee yksilökeskeisyyden lisäksi globalisaation. Ihmisillä on vara valikoida, mihin uskoo ja mistä ottaa vaikutteita. Esimerkiksi itämaisten uskontojen ja filosofioiden suosio on Suomessa viime vuosina kasvanut.
”Tuttu ja tylsä kristinusko. Ihmiset hakevat jotain eksoottisempaa ja jännittävämpää” Kesti naurahtaa.
Kesti kuitenkin haluaa muistuttaa, että kirkon työntekijät tekevät paljon arvokasta työtä esimerkiksi lapsi- ja diakoniatyön muodossa. Sen merkitys on edelleen suuri.

Myös naljailua Kesti kertoo kuulleensa. Tietyillä tahoilla voi olla voimakkaita negatiivisia latauksia kirkkoa kohtaan, ja asioihin reagoidaan voimakkaasti.
”Joskus psykologiaa opiskellessani minulle saatettiin naljailla, kun kuultiin, että olen opiskellut myös teologiaa. Tätä tapahtui myös henkilökunnan puolesta.”

Ei ole muodikasta kuulua nykypäivänä kirkkoon tai näyttää uskonnollisuuttaan. Siitä huolimatta tapahtumissa käy aktiivinen porukka. Seurakunta järjestää säännöllistä toimintaa, kuten sählyä, gospelkuoroa, raamattupiiriä sekä suomeksi että englanniksi ja rukoushetkiä.

Yhdeksi vuoden kohokohdista Kesti nimeää perinteisen Livingroom-tapahtuman, joka järjestetään lokakuun viimeisenä päivänä. Tapahtuma on osa LYYn KEHY-viikkoa. Tämän vuoden teemaksi on valittu Sámi-Livingroom, joten tapahtumassa pääsee tutustumaan Euroopan ainoan alkuperäiskansan kulttuuriin.

”Livingroom-tapahtumat eivät perinteisesti ole olleet niin hengellisiä. Ne ovat niin sanottuja matalan kynnyksen tapahtumia.”

Teksti Teemu Loikkanen
Kuvitus Juho Hiilivirta

Kun olin kuudennella luokalla, kävimme koulun kanssa katsomassa elokuvan Sairaan kaunis maailma. Muistan vieläkin elävästi tunteen, joka valtasi minut pyöräillessäni kotiin ystäväni kanssa keskustellen. Jokin oli muuttunut sisälläni, vaikken sitä osannutkaan täysin ymmärtää tai artikuloida. En ollut enää lapsi vaan valmistauduin teini-ikään. Tulen loppuikäni yhdistämään tuon karun nuorisokuvauksen omaan tärkeään kehitysvaiheeseeni.

Jokainen meistä muistanee jonkin sellaisen hetken tai tapahtuman, kun kulttuurituote on aikaansaanut voimakkaita tunteita. Kun musiikki iskee, emme tunne kipua ja taiteen äärellä voimme liikuttua ymmärtämättä sillä hetkellä mistä on kysymys. Erilaiset taide-elämykset voivat olla voimaannuttavia ja yhteisöä vahvistavia kokemuksia.

Yliopisto näyttäytyy minulle paikkana, jossa luodaan uusia tapoja tuottaa taidetta ja kulttuuria. Myös Lapin yliopiston olisi aika kunnostautua tällä saralla vielä nykyistä paremmin, varsinkin nyt kun olemme viimein päässeet kaikki saman katon alle; taiteilijoista oikeustieteilijöihin sulassa sovussa ja samassa sakissa. Yli neljäntuhannen tutkinto-opiskelijan joukosta löytyy melkoinen määrä puoliammattilaisia. On musiikillisia moniosaajia ja bändijyriä, voimakkaita teatterintekijöitä ja kaikenlaisia poikkitaiteellisia panostajia. Tätä loputonta ja vuosittain uudistuvaa resurssia kannattaisi hyödyntää enemmän.

Henkilökohtaisesti koen yliopiston kulttuuritehtävän olevan uuden luomista ja vaihtoehtoisten illanviettotapojen tutkimista. Tämän syksyn tapahtumissa, esimerkiksi fuksiaisten jatkobileissä ja yliopiston perinteisissä varjoavajaisissa ei ole nähty ohjelmaa. Kaupungissa on toki vähän tiloja, missä järjestää tapahtumia tuhannelle opiskelijalle.

Samat tutut tanssihitit
soivat ja viina virtaa.

Omasta näkökulmastani on kuitenkin rimanalitus ”järjestää” tapahtumia, joissa maksetaan normaalia enemmän yökerhon jokaviikkoisesta menosta. Samat tutut tanssihitit soivat ja viina virtaa. Erona on ainoastaan se, että kaikki tämä suoritetaan haalarit päällä tai pikkutuhmassa teema-asussa. Yökerhon omistajat ovat varmasti tyytyväisiä, että LYY tuo opiskelijansa kuluttamaan opintotukensa heidän yritykseensä, mutta ovatko kaikki opiskelijat tyytyväisiä ohjelmaan? Tuhannen opiskelijan tuominen on melkoinen neuvotteluvaltti, joten LYY voisi esimerkiksi antaa tilaisuuden jäseniensä omille bändiprojekteille tai muille vastaaville, jotka taas saisivat esiintymiskokemusta ja palkkaa työstään. Paikalle voisi toki myös tuoda muita nimekkäämpiä artisteja, joita Lapin leveysasteilla haluttaisiin nähdä. Yökerho tekee sellaista tiliä opiskelijatapahtumilla, että se voisi maksaa esiintyjien korvaukset.

Kaikille on suotu mahdollisuus vaikuttaa ylioppilaskunnassa, mutta kaikki eivät ehdi tai halua järjestää tapahtumia. Olisi hyvä, että vaihtelua ja erilaista ohjelmaa tarjottaisiin moneen makuun. Kenties jonkinlainen kysely pelkästään kulttuuritapahtumiin liittyen olisi paikallaan. Peräänkuulutan tekstilläni ennen kaikkea keskustelua siitä, millaisia tapahtumia ylioppilaskunnan tulisi järjestää ja mikä on niiden tehtävä? Jos tarkoitus on ainoastaan lihottaa kassaa ja tarjota opiskelijoille mahdollisuus yhteiseen illanviettoon, on perusteltua jatkaa nykyisellä linjalla. Tiedän kuitenkin, etten ole yksin ajatuksieni kanssa ja että mahdollisuus tuoda esiin opiskelijoiden omia taitoja ja järjestää iltoja, jotka tarjoavat jotain valtakulttuurin ja tavallisen viikonlopun yökerhokännäyksen lisäksi on olemassa.

Asetankin täten haasteen kaikille meille, jotka täällä Rovaniemen opiskelijapiireissä puuhailevat. On aika tuoda omaa osaamistaan esille ja nostaa piilevät kykymme näyttämölle. Täytyy tarjota ja ehdottaa ylioppilaskunnalle erilaisia tapoja juhlia porukalla. Samaan aikaan hallituksessa ja edustajistossa olisi hyvä lähteä filosofiseen tyyliin pohtimaan kulttuuritapahtumien järjestämisen alfaa ja omegaa. Miksi näitä järjestetään ja kenelle? Millaisia tapahtumia yliopiston tulisi edistää ja tukea? Onko tarkoitus ainoastaan kerätä rahaa ja järjestää massatapahtumia vai onko yliopistolla sivistävää tai kasvattavaa roolia?

Jokainen varmasti vastaa näihin kysymyksiin omalla tavallaan. Minun utopiassani yliopistolla olisi käytössään oma iso tila, missä olisi mahdollista järjestää kaikenlaisia tapahtumia ja luovuus kukkisi värikkäänä kuin horsmat kesäisin tienpientareilla. F-siiven uusi lauantaisin pidettävä Open Stage on hyvä esimerkki siitä minkälaisia mahdollisuuksia meillä on käytettävissämme. Valitettavasti yliopiston aula ei kuitenkaan palvele isojen tapahtumien järjestämistä. Ehkä myös Half Moonissa voisi järjestää avoimen lavan jonain iltana? Parhaaksi valittu esiintyjä voittaisi palkallisen keikan seuraavasta illanvietosta ja osallistujat saisivat juomalippuja?

Odottamattoman sivuvaikutuksena jotkut saattaisivat jopa kokea elämäänsä ja tietoisuuttansa mullistavia kulttuurielämyksiä.