”En tiedä onko musta tullut kyynikko jo, toivottavasti ei” kuuluu Kari Väänäsen suusta. Se on toive, joka tyypillisesti esitetään liian myöhään, sitten kun peli on jo hävitty kuin Kummeli-sketsissä konsanaan. Rovaniemen teatterinjohtaja on aikamoisessa puristuksessa. Suomalaiselta teatterilta vaaditaan tuottavuutta, valtio-nosuuksia leikataan, Lappia-talon korjaustyöt eivät pysyneet budjetissa. Tämän kaiken keskellä pitäisi tehdä vielä ajankohtaista ja ajatuksia herättävää taidetta.

 

Teksti Henrik-Kristian Telkki
Kuvat Emma Kähkönen

Kari Väänänen on näyttelemisen suurmiehiä, Teatterikorkeakoulun entinen professori ja Rovaniemen teatterin uusi johtaja. Nyt hän on puhumassa teatterista ja sen asemasta yhteiskunnassa.

”En näe teatterilla mitään jumalallista lopputehtävää.” Se on Taivaan tulien aikana löydetty vastaus. ”Kun kysytään elämän tarkoitusta, me leikimme tällä elämän tarkoituksen etsimisellä, kun meillä ei ole muutakaan tekemistä”, Väänänen ilmoittaa.

Olemme kaukana siitä kuvasta jonka Robin Williams antaa Kuolleiden runoilijoiden seurassa. Ihminen ei olekaan suuremman siunaama kaiken yläpuolella oleva olento ja taide ei elämän itseisarvo. Sen sijaan löydämme itsemme evoluutioteorian parista, jonka mukaan ihminen olentona ei ole pyhä, ainoastaan ihmeellinen kasa sattumia ilman suurempaa tarkoitusta.

”Ihminen ei enää tajua paikkaansa tässä kaikessa, vaan haluaa nähdä maailman olevan häntä varten, siksi luotiin Jumala varmistamaan, että meillä on lupa uskoa siihen”, hän sanoo.

Tämä ei silti tee teatterista turhaa. ”Teatteri on kommunikaatiota, hyvä teatteriesitys on suoraa telepatiaa esityksen ja yleisön välillä. Sali hengittää samaa ilmaa ja ajatusta”, Väänänen tiivistää teatterin aseman.

Hämärä tila

Mihin me sitten tarvitsemme tätä viestintää, jos Jumala ei löydykään lymyilemästä verhojen takana?

”Kun ihminen kieltää paikkansa universumissa niin hänhän meinaa tulla hulluksi koko ajan, tarvitaan erilaista viihdettä johon voi paeta. Teatteri on tarinankerrontaa, tunnen itseni tarinankertojaksi ja jos tarina on hyvä, se voi tarjota ratkaisun arkipäivän kysymyksiin. Se antaa henkistä evästä kohdata arkipäivän asioita ja ymmärtää niitä”, Väänänen kertoo.

 

 

Ymmärrykselle on nyt tarvetta alati jakautuvassa yhteiskunnassa, se mitä emme ymmärrä, pelottaa meitä. Väänänen on luottanut koulutuksen tuovan tasa-arvoa ja täten muuttavan yhteiskunnan paremmaksi.

Nyt mies myöntää pelkäävänsä. Yhteiskunta on erittäin kriittisessä hajoamispisteessä, tästä esimerkkinä rasistiset mielenosoitukset ja vihapuhe. ”Kun käsittää, ettei ihmisellä ole mitään suurempaa tarkoitusta, on se myös hirveän vapauttavaa, mutta se ei vapauta sinua polkemaan toista elävää olentoa. Olen aina taistellut sitä epäoikeudenmukaisuutta vastaan.”

Pääoman valtikka

Rahan ja taiteen välinen liitto on monesti nähty vaikeana. Taide vaatii rahallisen sijoituksen voidakseen syntyä, usein tämä sijoitus tulee ulkopuolelta, mutta samalla taiteen itsensä pitäisi ottaa yhteiskunnallisesti kantaa ja kritisoida rahoittajaansa.

"Iso näyttämö on
pakko saada täyteen."

”Teatteri on aina ollut hallitsijoiden suosiossa, he haluavat valjastaa taiteen tukemaan ajatustaan vallasta ja yhteiskunnasta”. Väänäsen viesti on synkempi kuin kuva vain voittoa tavoittelevasta sijoitustoiminnasta. ”Teatterin ei koskaan pitäisi olla riippuvainen sponsoreista, koska silloin meidän täytyisi heijastaa heidän maailmankuvaansa”, hän kertoo.

Tässä valjastusajattelussa helposti tullaan unohtamaan teatterin palvelevan myös muita tarkoitusperiä, ei pelkkä sivistystoiminta. Rovaniemen teatteri on myös markkinointivaltti ja keino ylläpitää suomalaisen arkkitehtuurin kannalta merkittävää Lappia-taloa. Väänänen on hyvin perillä tästä. Rahoituksen pudotessa liikaa, tulee teatterille mahdottomaksi täyttää salejaan.  Rovaniemen teatteri putoaisi keskisuurten ja lopulta pienten teattereiden joukkoon.

Näin käydessä, olisi pakko muuttaa pois Lappia-talolta. Ilman teatteria ei Alvar Aallon viimeiseksi jääneellä rakennuksella ole pystyssäpitäjää. Väänäseltä tämä vaatii huolellista suunnittelua ohjelmiston suhteen. ”Iso näyttämö on pakko saada täyteen, sitten me teemme sitä haastavampaa teatteria kahdella pienellä näyttämöllä.” Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rovaniemeläinen teatteri olisi välinpitämätöntä, vain rahan takia tehtyä teatteria, mutta se rajoittaa teatterin mahdollisuuksia lähestyä kaikkia aiheita. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, näin myös Rovaniemellä.

”Pitää muistaa, että talouden pitää palvella ihmistä, ei ihmisen taloutta”, Väänänen päättää.

Text and photos Moira Douranou

Studying in the University of Lapland is not only about reading books. Especially in the Faculty of Art and Design, short trips and excursions are a “To Do” thing. Articles and reviews have been written for the success of the Finnish Educational system, but where exactly does the secret lay? On moving around!

As part of the advanced Service Design project – included in the new Arctic Art and Design master program – we had the chance to join two excursions, both significant enough to be remembered! We were asked to improve the customer experience for the Finnish company PENTIK; and so, we had the opportunity to visit the place where everything started: Posio.

Hopped on, into two mini buses, we travelled a couple of hours till we got to visit the world’s northernmost ceramics factory, the company’s offices and studio, the Pentik-mäki Cultural Centre, the Timisjärvi Artist Residency, the Anu Pentik Art gallery and the founder/artist herself. As a student, it is great to get to know your study project in depth, but as an international person, it is even greater to discover the reality in life, in the country you live in. Finnish people are pioneers in many fields, and “making things happen”, is one of those.

 

Pentik’s production technology is unique worldwide,
feldspar and silica come from Finland, and the products are shaped
with plaster moulds, moulding machines, presses or by hand.

 

One of the key points, especially in Lapland, is the Mökki lifestyle. A week later, we got to experience a two days working in a great place, by the lake Simojärvi. There, we had the chance to work with our teams, brainstorm by the beautiful Lappish view, make a fire and grill sausages, try out some unsuccessful ice-fishing and above all, enjoy the “silence”. In such a place one can calm him/herself, or enjoy the company by the fireplace and of course, spend some time in the traditional Finnish sauna.

“Finns have a lot they
should be proud of.”

Studying in University classrooms and having the trips, made the course more interesting but also demanding. Our study results have been more productive than expected. Our team co-operation boosted our friendship, and the exchange of information and ideas, has developed our personal thinking.

Trips and excursions are definitely a “To Do” thing every international student should have the possibility to experience. And if you haven’t made a fire before, or haven’t been in sauna, do not be afraid.

North is for those who do not hesitate to challenge themselves. If you are here, it means you already belong to that group.

Teksti Teemu Loikkanen
Kuvat Matias Partanen

Rovaniemeltä on vuosien varrelta ponnistanut monia kovia bändejä. Lordi ei kuulu omiin suosikkeihini, mutta on kiistatta lappilaislähtöisistä rokkibändeistä tunnetuin. Absoluuttinen nollapiste ja Tulenkantajat ovat sen sijaan kuuluneet musiikillisiin ja kirjallisiin innoittajiini jo nuoresta pojasta asti.

Treenikämppien ja kulttuuritilojen tärkeyttä ei tunnuta ymmärtävän vielä tänäkään päivänä tarpeeksi hyvin. Rovaniemen tyyppisessä pikkukaupungissa ei ole helppoa olla nuori, vaihtoehtoja itsensä ilmaisemiseen ei ole liikaa. Jos mopoilla päristely tai urheilu ei innosta, on helppo ajautua ostarille vanhempien nistien seuraan varastamaan polkupyöriä ja ihannoimaan subutex-kauppaa. Väittäisin musiikin, teatterin ja muiden luovien harrastusten olevan päihdeongelmia ja syrjäytymistä ennaltaehkäisevää toimintaa.

Valistustalon purku alkaa kesäkuussa, työväentalo on jo lähes purettu, ja nyt uhan alla ovat nukketeatteriyhdistyksen ja kuvataidekoulun tilat. Mitään korvaavia tiloja ei ole suunnitteilla, vaan edellä mainittujen kulttuurirakennusten tilalle rakennetaan lähinnä kovan rahan asuntoja. Lapin yliopiston professori Jarno Valkonen ehdottaakin Uudessa Rovaniemessä (30.3.2016), että paikalliset yritykset lähtisivät mukaan kaupungin organisoimaan yhteisörahoitteisena toteutettavaan projektiin, jossa suojelukohteet remontoitaisiin lasten ja nuorten taidekäyttöön.
Rovaniemen kaupungin nuorisopalveluiden esimies Nelli Sepänheimo kertoo kaupungin selvittäneen muutama vuosi sitten treenikämppätilannetta.

”Valtaosa Rovaniemen treenikämpistä löytyy yksityisiltä vuokranantajilta, muutama on seurakunnalla ja kaksi nuorisopalveluilla. Rakkatien treenitila on näistä yksityisistä varmasti se suurin ja tarjoaa monelle bändille loistavan mahdollisuuden treenaamiseen.”

 

Rakkatiellä treenava The Döybs- yhtye on akustoinut kämppänsä lähinnä roskista dyykatuilla patjoilla. Bändin laulajan Harri Airola kertoo musiikkityylin olevan menevää rockia.

”Paljon on nähty vaivaa tämän eteen, ikävää jos kaiken joutuu purkamaan."

Rakkatiellä treenaa eri arvioiden mukaan ainakin kymmeniä kokoonpanoja. Treenis on ollut pitkään purku-uhan alla. Kenties myös sen korjaamiseen ja ylläpitämiseen voisi löytyä yhteisörahoitusta.

”Mekin olemme huolestuneena seuranneet Rakkatien treeniksen tilannetta, koska vastaavanlaista paikkaa on vaikeaa löytää”, Sepänheimo kertoo.

Rakkatiellä vuodesta 2009 soittanut Asko Nousiainen kertoo ponnistaneensa paikasta aina Nummirokin lavoille asti. Kymmenvuotisen historiansa aikana pienistä kämpistä on lähtenyt tunnettuja, etupäässä raskaamman musiikin bändejä, kuten Ravage Machinery, Suotana, Serotonin Syndrome ja Beneath Under.

”Rakennus kätkee sisäänsä lukuisia tarinoita, hauskoja hetkiä, turhuuden tunnetta ja rakkautta musiikkia kohtaan”, Nousiainen kuvailee.

Paljon kaivattuja luovia ja innovatiivisia keksintöjä, bändejä tai taidetta ei synny tyhjästä, ne vaativat tiloja, joissa ihmiset kohtaavat ja inspiroituvat toistensa tekemisistä. Tällaista toimintaa on tuettava niin kaupungin kuin yritystenkin toimesta. Kulttuurialojen toimijoiden on myös aktivoiduttava itse argumentoimaan tekemisiensä tärkeyttä.

Varjo Gallerian isäntä ja Wanhojen Markkinoiden järjestäjänäkin tunnettu Vele Varjo järjestää julkilausuman kaupungin kulttuuritilojen puolesta torstaina 28.4. klo 18 Nukketeatteritalolla osoitteessa Poromiehentie 7.

Galleria Värinässä Valistustalolla osoitteessa Valtakatu 19 järjestetään avoin keskustelutilaisuus kaupungin kulttuuritiloista 10.5. klo 17.

Teksti Aleksi I. Pohjola
Kuvitus Meri Heikkilä

Suomalaisen arkkitehtuurin yksi merkittävimmistä nimistä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti on kiistämättä Alvar Aalto (Kuortane 3.2.1898 – Helsinki 11.5.1976). Aalto kehitti voimakkaasti suomalaista modernia arkkitehtuuria ja muotoilua aina kaupunkisuunnittelusta tehdasrakentamiseen ja asuintaloista käyttöesineisiin. Vaikka Aallon tunnetuimmat työt sijaitsevatkin pääasiassa eteläisessä Suomessa, suunnitteli Aalto rakennuksia ympäri Suomea aina Kittilään ja Kemijärvelle asti, jonne Aalto suunnitteli 1920-luvun lopussa Kemijärven kirkon uudistuksen.  Rovaniemellä puolestaan Aalto aloitti työnsä lähes tyhjästä.

Rovaniemi oli tuhottu Lapin sodassa saksalaisten perääntyessä lähes perusteellisesti lokakuussa 1944. Kauppalan rakennuksista jopa 90 prosenttia oli poltettu tai räjäytetty. Myös muu Suomi oli kärsinyt mittavia tuhoja sekä talvi- että jatkosodassa ja niinpä Suomeen olikin perustettu Alvar Aallon aloitteesta vuonna 1942 Suomen Arkkitehtiliiton jälleenrakennustoimisto. Tammikuussa 1945 – kolme kuukautta Rovaniemen tuhoamisen jälkeen – Rovaniemen kauppalan hoitokunta teki sopimuksen jälleenrakennustoimiston kanssa Rovaniemen asemakaavan suunnittelutyöstä. Jälleenrakennustoimiston työn ylin johto oli Alvar Aallolla.

Rovaniemen asemakaava – poronsarvikaava

Rovaniemen kauppalan asemakaava ennen hävitystä oli ollut Oiva Kallion suunnittelema vuodelta 1936. Kallion kaava noudatteli kauppalan keskustan vanhaa katuverkkoa, jossa rakennusperiaatteena olivat suuret umpikorttelit keskusta-alueella, yhtenäiset pitkät talojonot radan länsipuolella sekä läntisimmän alueen noppamaiset omakotitalorakenteet. Kaava ei ottanut huomioon maantieliikenteen kasvua ja siihen oltiinkin oltu tyytymättömiä jo ennen kauppalan tuhoutumista.

Aallon kaavasuunnitelma lähti ajatuksesta, jossa asemakaava ja jälleenrakennustyö perustui nopeaan, suoraan raunioiden päälle tapahtuvaan uudelleenrakentamistyöhön, jossa alun hätärakentamisesta siirryttäisiin olojen parantuessa valmiiseen normaalikaupunkiin.

Vanhaa kauppalaa ei Aallon mukaan voitu siirtää historiallisista ja maantieteellisistä syistä ja kaavassa tuli ottaa huomioon liikenteen odotettavissa oleva voimakas kasvu – toisin kuin Kallion kaavassa. Kaavan pohjaksi muodostui kauppalan tuhoutumista edeltävä tonttijako sekä olemassa oleva katuverkosto. Uusina katuina syntyivät Pohjanhoviin eteen Aallonkatu sekä Koskenrantaan muodostuneen polun korvannut katu. Aallon kaava valmistui joulukuussa 1945 ja se vahvistettiin toukokuussa 1946.

Itse poronsarviin sijoittuvat alueen tärkeimmät maantielinjat sekä raiteille varatut alueet.

Rovaniemen asemakaavaa kutsutaan yleisesti poronsarvikaavaksi. Aluksi poronsarvi-nimitystä käytettiin keskuspuistoalueesta, mutta nopeasti se vakiintui koskemaan koko kaavan nimeä. Itse poronsarviin sijoittuvat alueen tärkeimmät maantielinjat sekä raiteille varatut alueet. Keskuskenttä muodostaa kaavassa poron silmän. Aalto yritti kaavassa rikkoa ”psykologisesti masentavia tyyppitalorivejä” ja saada aikaan ”inhimillisesti katsoen vaihtelevampi ja elävämpi rakenne, joka soveltuu paremmin metsien ja vesistöjen ympäröimään kumpuilevaan maastoon”. Nämä periaatteet korostuvat esimerkiksi kolmanteen kauppalan osaan suunnitelluissa venytetyissä, kuusikulmion muotoisissa tonteissa, joiden talot oli sijoitettu tonteille siten, että asuinrakennuksen pitkä sivu oli samansuuntainen kuusikulmion jonkun lyhyen päätysivun kanssa. Kuitenkin jo vuonna 1948 vahvistettiin suurimmalle osalle aluetta kaavamuutos, jossa tontit muutettiin nelinurkkaisiksi. Näistä kuusikulmion muotoisista tonteista on säilynyt kaksikymmentä, jotka sijaitsevat Aseveliaukean, Miehentien ja Teerikadun risteyksessä.

”Sitä harmillisempaa on, että kaava ei ole saanut arvoistaan toteutusta.”

Aallon kaava on piirretty orgaanisella otteella siten, että se oli vahvasti sidoksissa Rovaniemeä ympäröivään luontoon. Kuten Päivi Lukkarinen Aalto Lapissa kirjassa toteaa ”sitä harmillisempaa on, että kaava ei ole saanut arvoistaan toteutusta, jolla tämän päivän näkökulmasta olisi luontevaa matkailullistakin kiinnostavuutta”.

Korkalorinne

Kiivaimpien jälleenrakennustöiden jälkeen Rovaniemen kauppala kärsi kroonisesta asuntopulasta 1950-luvun puolivälissä. Vilkas rakennustyö ja taloudellinen kehitys olivat tuoneet kauppalaan runsaasti uusia asukkaita. Kauppalanjohtaja Lauri Kaijalainen oli tutustunut Espoon Tapiolan malliin, jonka rakennuttajana toimi vuonna 1951 perustettu Asuntosäätiö toimitusjohtaja Heikki von Hertzenin johdolla. Säätiön tehtävänä oli ”työskennellä asuntopulan voittamiseksi ja yleisen asumistason kohottamiseksi kehittämällä sosiaalista asuntorakennustoimintaa sekä pyrkimällä luomaan yhtenäisiä puutarhavaltaisia asuntoalueita, jotka on alun alkaen suunniteltu asunnontarvitsijain etuja ja erityisesti lasten ja nuorisohuollon asettamia vaatimuksia silmällä pitäen”. Syksyllä 1956 Rovaniemen kauppalanhallitus hyväksyi Kaijalaisen esityksen Korkalovaaran rakentamisesta ja antoi tehtävän Alvar Aallolle.

Rovaniemen kauppala solmi talvella 1957 Asuntosäätiön kanssa sopimuksen, jonka mukaan Asemieskadun ja Kiertotien liittymäkohtaan Korkalorinteen alueelle rakennettaisiin Alvar Aallon suunnittelema, vaihtelevasti kerrostaloja sekä rivi- ja ketjutaloja sisältävä puutarhakaupunkimainen asuntoalue.  Alueelle suunniteltiin kaksi toisiinsa nähden viistosti aseteltua kerrostaloa, viisi rivitaloa ja viisi kolmenperheen taloa, myymäläkeskus ja lastentarha sekä lämpökeskus. Alueen keskellä jäävä alue varattiin puistoksi.

Rakennustyöt aloitettiin Sompiontieltä heinäkuussa 1958, jolloin rakennettiin kerrostalo Rakovalkea, rivitalo Korkalo, Rakovalkean viereen noussut myymäläkeskus sekä lämpökeskus. Työt valmistuivat kesällä ja syksyllä 1959. Toisessa vaiheessa rakennettiin rivitalo Lapinjänkä sekä Rakovalkean kanssa kulmittain oleva kerrostalo Poroelo. Näiden rakennusten rakennustyöt valmistuivat keväällä ja kesällä 1960. Kolmannessa vaiheessa rakennettiin Keskitielle rivitalo Karpalo, joka valmistui kesällä 1961. Puutarhasuunnitelman alueelle laati puutarha-arkkitehti Jussi Jännes, joka oli toiminut Asuntosäätiön palveluksessa jo Tapiolan puutarhasuunnitelmissa.

Talojen suunnittelussa ja sijoittelussa Aalto halusi ottaa huomioon pohjoisen omat erityistarpeet. Kerrostalojen sijoittelulla Aalto halusi suojata puistomaista piha-aluetta pohjoisen kylmyydeltä sijoittamalla puistoalueen talojen eteläpuolelle, jolloin kerrostalojen massa esti kylmän pohjoistuulen pääsemisen puistoon. Myös asunnot on pyritty sijoittamaan mahdollisimman paljon etelään päin, jotta ne saisivat maksimimäärän pohjoisen vähäisestä auringonvalosta etenkin talvikuukausina. Lisäksi vinolla asetelmalla vältyttiin asunnoista toisiin avautuvilla näkymiltä.

Korkalorinteen rakentaminen Aallon suunnitelmien pohjalta toteutui vain osittain. Eteläosan viiden perheen rivitalolle Ahkiolle ei 60-luvun alussa ollut tarpeeksi kysyntää. Vuonna 1989 tontille rakennettiin uusien suunnitelmien pohjalta yksikerroksinen rivitalo. Myöskään eteläosan viittä kolmenperheen rivitaloa ei rakennettu aluksi pohjavesiongelmien ja sittemmin liikennejärjestelyjen vuoksi. Paljon huomattavampi menetys oli se, että Aalto suunnitteli Korkalorinteen vain aloituskortteliksi, josta puutarhakaupunkimainen kaupunginosa sitten kasvaisi Korkalorinteen tyyppisesti rakennetuista alueista. Näitä alueita ei koskaan rakennettu, vaan elementtirakentamisen yleistyessä muu Korkalovaara päätettiin toteuttaa tyypilliseksi elementtilähiöksi.

Rovaniemen hallinto- ja kulttuurikeskus

Rovaniemen kauppalanvaltuusto istui viimeistä päiväänsä 31.12.1959 ennen kauppalan muuttumista kaupungiksi. Tässä juhlaistunnossa kauppalanvaltuusto teki päätöksen kaupunginkirjaston rakentamisesta. Suunnittelutyön saanut Alvar Aalto esitteli kirjastotalon luonnoksiaan kaupunginhallitukselle tammikuussa 1962. Samalla hän esitteli idean laajemmasta hallinto- ja kulttuurikeskuksesta, jossa samaan kortteliin sijoittuisivat lisäksi kaupungintalo sekä teatteritalo.

Hallinto- ja kulttuurikeskus rajautuu eteläsivua hallitsevaan kirjastorakennukseen, länsisivua hallitsevaan Lappia-taloon sekä itäsivulle jäävään kaupungintaloon. Rakennusten keskelle jää kivetty kansalaistori sekä nurmipintainen istutettu osa. Ensimmäisenä rakennettiin kaupunginkirjasto, jonka rakennustyöt alkoivat vuoden 1964 alussa ja valmistuivat kesällä 1965. Rakennus koostuu kahdesta toisiinsa liitetyistä osista; viuhkapohjaisesta kirjastosalista sekä pitkänomaisesta, suorakulmaisesta toimistosiivestä. Sisätiloissa kirjastosali noudattelee Aallon jo Viipurin kirjastossa kehittelemää ideaa, jossa lukutilat on sijoitettu muuta kirjastosalia alemmalle tasolle. Tämän ansiosta koko lainaussali levittäytyy avoimena viuhkana tarjoten näkymän koko tilaan. Luonnonvaloa kirjastosali saa prismamaisista yläikkunoista. Aalto käytti rakennuksen massaa hyödykseen ja teki ikkunaseinistä kaarevat, jolloin voimakkaamman luonnonvalon saavat kirjastohyllyt. Sisustukseen käytettiin Artekin standardikalusteita sekä Aallon toimiston suunnittelemia kalusteita. Valaisimina käytettiin erilaisia Artekin valaisintyyppejä.

Kaareutuvien massojen leikkiä on verrattu muun muassa Lapin tunturimaisemaan.

Seuraavaksi oli tarkoitus rakentaa kaupungintalo, mutta kongressitilojen tarve sekä alueteatteritoiminnan alkaminen siirsivät Lappia-talon tärkeysjärjestyksessä toiseksi. Rakentaminen toteutettiin kahdessa osassa, joista ensimmäinen osa valmistui huhtikuussa 1972 ja toinen kesällä 1975. Lappia-talon jalustamaisen massan yläpuolella kohoavat lämpiön, näyttämön ja katsomon sekä kongressisalin eri tasoilla olevat katot. Tätä kaareutuvien massojen leikkiä on verrattu muun muassa Lapin tunturimaisemaan.

Viimeisenä rakennettiin kaupungintalo. Aalto oli kuollut vuosi Lappia-talon valmistumisen jälkeen, joten kaupungintalo valmistui Aallon suunnitelmien pohjalta postuumisti. Rakennuksen jatkosuunnittelun hoiti Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co Elissa Aallon johtamana. Rakennus valmistui talvella 1988. Kaupungintalon vihkiäisten yhteydessä syyskuussa 1988 paljastettiin myös kansalaistorille kuvanveistäjä Kain Tapperin suunnittelema ympäristöteos Vuorten synty. Teos kuvaa Rovaniemen nousua sodan tuhoista ja yhdistää muotokielessään Aallon rakennusten vinoa kattoviivaa.

Aallon kädenjälki

Alvar Aallon perintö elää Rovaniemellä vahvasti sekä kaupunkisuunnittelussa että rakennushistoriassa. Poronsarvikaavan, Korkalorinteen asuntoalueen sekä hallinto- ja kulttuurikeskuksen lisäksi Aalto suunnitteli Ahon liikemiessuvulle 50- ja 60-lukujen taitteessa kolme liike- ja asuinrakennusta. Koskikatu 18 valmistui vuonna 1959, Koskikatu 20 vuonna 1962 ja Jaakonkatu 3 vuonna 1963. Koskikatu 20:ssä sijaitsevan kerrostalon seinään Aalto piirsi pronssisen Aurora borealis –veistoksen, jonka toteutti kuvanveistäjä Heikki Häiväoja. Tämän lisäksi Aalto toteutti Aarne Aholle yksityistalon – Maison Ahon.

Alvar Aallon suunnitelmat etenkin Korkalovaaran suhteen olivat paljon moninaisemmat kuin mitä lopulta toteutui. Näin jälkikäteen ajateltuna onkin sääli, että elementtirakentamisen edessä Rovaniemi ei ymmärtänyt alueen kauaskantoista erityislaatuisuutta, vaan Aallon suunnitelmat jäivät vajaaksi. Silti Korkalorinne on oiva esimerkki puutarhakaupunkimaisen suunnittelun onnistumisesta myös pohjoisilla leveyspiireillä. Rovaniemen hallinto- ja kulttuurikeskuksen rakentaminen samaan kortteliin Aallon toimesta on puolestaan toteutunut ainoastaan Rovaniemen lisäksi Seinäjoella ja osittain Jyväskylässä.

Lähteet
Päivi Lukkarinen – Aalto Lapissa, 1998
julkisetteokset.rovaniemi.fi

Juho Hiilivirta

Graduated from Aalto University School of Arts, Design and Architecture with a Bachelor’s degree of Arts in 2011. Moving to Helsinki for studies helped him see his hometown Rovaniemi from a distance and understand Lapland better. He is now studying at University of Lapland, in the Faculty of Art and Design.

Teksti Teemu Loikkanen
Kuvitus Vilja Tuohino

Jouduin ensimmäisen kerran tekemisiin selkäkipujen kanssa jo viiden vanhana kun olimme perheeni kanssa kesäisessä mansikanpoiminnassa. Maantasossa kyykisteleminen pisti pienen selkäni jumiin. Siitä lähtien olen aina tasaisin väliajoin kärsinyt eri puolille selkärankaa tai jalkoja säteilevistä kivuista. Muutama vuosi sitten uskalsin ennakkoluuloistani huolimatta lähteä joogakurssille. Laji oli mielikuvissani lähinnä intiahippien mystiikankaipuuta ja itsensä erikoisiin solmuihin vääntämistä.

Huomasin nopeasti ainakin astangajoogan olevan itselleni hyvä keino liikkua ja parantaa kehon vaivoja. Harjoituksen avaavan ja lopettavan Ommantran lisäksi en edes tarkkaan katsomalla nähnyt minkäänlaista hörhöilyä vaan tiukkaa ruumiinkuria ja kehoa avaavia venytyksiä. Alaspäin katsova koirani (eräs jooga -asana eli asento) oli tippua kuonolleen, mutta ryhmäliikunnan paine sai otsan hikipisarat kuivumaan ja jaksoin harjoituksen loppuun. Viimeisenä joogassa tehdään loppurentoutus, eli maataan lattialla tarkoituksena saada jokainen ruumiinosa niin löysäksi kuin mahdollista ja tyhjentää mieli kaikista ajatuksista. En ole koskaan pitänyt lattialla makaamisesta tai istumisesta, mutta loppurentoutuksessa joogamatto oli maailman paras ja pehmein sänky.

Harjoituksen jälkeen olo tuntui energiseltä, nälkäiseltä ja iloiselta ja päättelin joogan olevan parhaita asioita mitä voin itselleni tehdä. Silti olen laiska kävijä ja harjoituksen aloittaminen tuntuu vaikealta, sillä mieleni vastustaa sitä kerta toisensa jälkeen, vaikka rationaalinen aivojeni osa tietääkin kaikki saavutettavat hyödyt. Selkäni ei ole ikinä ollut niin hyvässä kunnossa kuin säännöllisen joogaamisen jälkeen.

Koin että muut ovat niin paljon notkeampia ja parempia, että asanoille nauravat harakatkin.

Rovaniemeläinen joogaopettaja Solja Temmes kertoo, että joogaa on perinteisesti opetettu yksilöllisesti, opettajalta oppilaalle. Nykypäivänä tähän on harvoin mahdollista ja itsekin vierastin alussa paljon ryhmässä tekemistä. Koin että muut ovat niin paljon notkeampia ja parempia, että asanoille nauravat harakatkin. Vasta useamman kerran jälkeen opin keskittymään pelkästään itseeni. ”Ryhmässä helposti vertailee itseään muihin, vaikka kyse on tutkimusmatkasta omaan kehoon. Koetankin opettaa, ettei ole mitään väliä millainen oma keho on, sillä jokainen tekee harjoituksen omista lähtökohdistaan. Jos siitä saa jotain positiivisia vaikutuksia, kuten rauhallisuutta, rentoutta ja voimaa niin kaikki on plussaa. Koen että pysähtyminen on välttämätöntä kaikille ihmisille ja joillekin se voi olla helpompaa liikkeen muodossa. Esimerkiksi television katselu kuluttaa energiaa, aivoille on paljon rentouttavampaa viedä huomio omaan hengitykseen”.

Nykypäivänä länsimaalainen jooga saattaa näyttäytyä esimerkiksi instagramia seuraaville pelkkää viherpirtelöä ja raakaruokaa syövien mallinvartaloisten nuorten naisten kilpailuna siitä, kuka kuvaa atleettisimman asentokuvan itsestään. Onko täällä harrastettava jooga vain intialaisesta perinteestä varastettua terveystrendikästä imagon rakentamista? Nykymuotoinen jooga on saapunut länsimaihin 1900-luvun alussa, jolloin on kehittynyt erilaisia fyysisen joogan tyylejä. Yhtä joogaperinnettä ei siis ole olemassa, vaan harjoitusta on käytetty monenlaisiin tarkoituksiin eri aikoina. Silti sen filosofinen ydin on säilynyt samana tuhansia vuosia. ”Jooga on valtava ilmiö, johon mahtuu paljon kulttuurisia tekijöitä, se mitä aikoinaan on opetettu, ei sovi tähän länsimaiseen elämäntapaan. Arvopohja säilyy vaikka kulttuurit ja tulkinnat muuttuvat. Joogan perustana on ajatus siitä, että keho ja mieli ovat yhtä ja vaikka harjoitusta tekisi millä asenteella se vaikuttaa myös mieleen, joten kyseessä on oikeastaan elämäntapa, joka käsittää paljon muutakin kuin pelkän fyysisen harjoituksen”, Temmes kuvailee.

Rastojen messiaana palvoma Etiopian entinen kuningas Haile Selassie I oli myös astangajoogan harrastaja.

Eräs omista suosikkiartisteistani Jah9, tekee dubja jazzvivahteisen roots reggaen lisäksi joogaopettajan työtä. Hänen filosofianaan on viedä jooga jamaikalaisiin gettoihin, joissa olisi tärkeää vahvistaa nuorten itsetuntoa ja ylpeyttä omista juuristaan, jotteivat köyhissä oloissa kasvavat ihmisentaimet tarttuisi aseeseen, vaan kehittäisivät yhteisöään. Rastojen messiaana palvoma Etiopian entinen kuningas Haile Selassie I oli myös astangajoogan harrastaja. Jah9 on järjestänyt yoga on dub -tapahtumia, joissa joogataan rauhallisen dub-musiikin tahtiin. Joogan voi siis nähdä muokkautuvana perinteenä, jonka voi valjastaa oman päämääränsä palvelukseen. Myös Solja Temmes on käyttänyt musiikkia osana harjoitusta. ”Ennen minulla oli sellainen periaate, etten käytä musiikkia harjoituksessa ja edelleen tykkään tehdä harjoituksen keskittymällä hengitykseen ikään kuin musiikkina. Nyt olen käyttänyt sitä jopa ohjauksessa, musiikki on niin ihmeellinen energiavärähtelyyn vaikuttava asia, ja osana joogaharjoitusta sillä on uskomaton vaikutus”.

Joogaa on jopa Rovaniemellä tarjolla moneen makuun ja tarpeeseen. Astangajooga Lapin viikkotuntien ja Soljan ohjaaman lauantaisen, syviä venytyksiä sisältävän yin -joogan lisäksi opetusta voi saada ainakin Rovaniemen joogayhdistykseltä, joka keskittyy hathajoogaan. Energioihin painottuvaa kundaliinijoogaa on tarjolla Marja Lehtisen ja Heli Hellstrandin opettamana. ”Keskustassa on loistava sertifioitu astanga-opettaja Bela Lipat, joka on opettanut ympäri maailmaa, hän on anatomisesti erittäin tarkka opettaja, jolta olen itsekin oppinut paljon. Hanna Kuosmanen taas opettaa vapauttavaa joogaa, jossa mennään todella syvälle asanoihin, maadoitetaan keho ja suoristetaan selkäranka, Temmes kertoo” Rovalan opistossa on erilaisia joogamuotoja ja muutenkin Rovaniemen tarjonta on erinomainen ja ennen kaikkea edullinen. Helsingissä saattaa joutua maksamaan 25 euroa tunti, puhumattakaan New Yorkin trendialueista.

Solja Temmes uskoo jokaisen löytävän sopivan joogamuodon kokeilemalla ja kehoaan kuuntelemalla. ”Tyylejä on monenlaisia, joten kannattaa miettiä omaa elämäntilannetta kaipaako esimerkiksi rauhoittumista kiireisen elämän vastapainoksi. Astanga on todella hyvä fyysinen harjoitus, jossa on kaikki puolet läsnä, toisaalta jos liikkuu paljon yin-jooga voi olla hyvä vastapaino, maadoittava harjoitus. Emme ole kuitenkaan koneita, täytyy olla herkkä sen suhteen mitä kaipaa. Nykypäivänä trendit vaihtuvat nopeasti ja joskus tuntuu että ihmiset siirtyvät liian nopeasti uuteen. Joogaan liittyy keskeisesti se, että teet määrätietoisen valinnan, kunnioitat harjoitusta ja testaat miten se toimii sinun kohdallasi, miten kehosi reagoi siihen Yksi joogan suurimmista opetuksista on, että vaikkei se tunnu joka päivä hyvältä se kuitenkin tekee hyvää”.

Intiassa sanotaan, että ihmisen todellisen iän voi tarkastaa hänen selkärankansa kunnosta ja että se joka hengittää vain puoliksi elää vain puoliksi. Normaalisti hengityksemme on hyvin pinnallista. ”Usein joogaharrastus alkaa jonkun vaivan, kuten unettomuuden tai selkäkivun vuoksi. Jos on kehon kanssa ongelmia, kannattaa valita sen parannukseen sopiva joogamuoto. Kaikissa länsimaisen joogan muodoissa hengitys on todella tärkeää, on olemassa paljon tieteellistä tutkimusta hengityksen vaikutuksesta esimerkiksi stressiin. Jännitämme kehoa paljon ja tämä jännitys kasaantuu, kun opettelemme hengityksen uudestaan ja se pääsee vatsaan asti, vaikutus aineenvaihduntaan ja kehon toimintoihin on uskomaton. Muutenkin elämässä asioita alkaa tapahtumaan vasta kun menee mukavuusrajansa ulkopuolelle, Solja Temmes kuvailee.

Teksti ja kuva Matias Partanen
Infografiikka Juho Hiilivirta

Suojelupoliisin ylitarkastaja Tuomas Portaankorvan mukaan terrorismi on herkullinen aihe tutkijalle: tutkimus voi käsitellä terrorismin kohteita, sille leimallista väkivaltaa sekä erilaisia ryhmiä ja niiden dynamiikkaa. Pääpaino tutkimuksessa on vuosien saatossa siirtynyt selittämisestä ymmärtämiseen, millä on hyöty myös torjunnan kannalta, sillä ymmärrys antaa keinot puuttua esimerkiksi radikalisoitumiseen.

Terrorismi, tai oikeastaan terrori, esitettiin terminä ensimmäisen kerran Ranskan suuren vallankumouksen yhteydessä. Vallankumouksen myötä valtaan nousseet radikaalit jakobiinit teloittivat tuhansia vastustajikseen katsomia giljotiinilla. Terrorismi ei siis ole yksiselitteisesti valtiovaltaa vastaan taistelevien metodi – se voi myös olla vallanpitäjien väline pitää kansa kurissa ja nuhteessa. Terrorismi voi olla myös sorretun viimeinen tai ainoa käytettävissä oleva keino sortajaa vastaan. Tästä pääsemme Portaankorvan mukaan kliseiseen toteamukseen yhden terroristista ja toisen vapaustaistelijasta, mikä ainakin vielä 90-luvulla otettiin myös terrorismin tutkimuksessa jossain määrin vakavasti. Erään tulkintatavan mukaan terrorismia ei välttämättä tulisi omana käsitteenään, vaan yhtenä väkivaltarikollisuuden ilmiönä. Terrorismin määritteleminen onkin yksittäistapauksissa vaikeaa. ”Voitaisiinko jopa ajatella, että terrorismista olisi ideologiaksi”, Portaankorva kysyy.

Rote Armee Fraktion

Terrorismin tavoitteena on usein vallankumous väkivaltaisin keinoin. Jäsenille toiminta voi olla lähestulkoon elämäntapa. Saksan liittotasavallassa vaikuttanut Punainen armeijakunta, joka toimi vuosina 1970–1998, on yksi esimerkeistä. Ryhmän vasemmistoradikaalit pyrkivät kommunistiseen kansannousuun Länsi-Saksassa. Ironisesti ryhmän jäsenet olivat itse mieltyneet ylelliseen elämään. Liikkeen juuret olivat 1960-luvun opiskelijaliikkeessä, joka vähitellen radikalisoitui väkivallan asteelle. Ryhmän jäsenet harjoittelivat Lähi-Idän koulutusleireillä, ryöstivät pankkeja, tekivät salamurhia ja tuhopolttoja sekä pommi-iskuja. Punaisen armeijakunnan kaupunkisota päättyi kahdeksansivuisen ilmoituksen myötä 20. huhtikuuta 1998, lähes 28-vuotisen toiminnan jälkeen.

Terrorismi voidaan nähdä myös sodankäynnin taktiikkana, jolla kylvetään kauhua linjojen takana. Käsitteellinen ero terrorismin ja sissisodan välillä on hankala. Terroristi edustaa tietyllä tavalla sissisodan äärimmäistä muotoa, jossa yhteydenotot ovat kokonaan korvautuneet kätkeytymisellä ja terroriteoilla. Kansainvälisen lain kannalta ero sissiliikkeiden ja terroristijärjestöjen välillä voidaan tehdä luokittelemalla terroristeiksi ne, jotka itsekin katsovat asettuvansa sodan lakien ulkopuolelle. Terroristi määritellään rikolliseksi, mikä ainakin teoreettisesti erottaa hänet sissistä.

Ongelmallisia ovat esimerkiksi terrorismin käsitteelliset rajat suhteissa muihin poliittisen väkivallan muotoihin, kuten radikaaleihin ideologioihin, aseelliseen oppositiotoimintaan, sissisodankäyntiin, perinteiseen sodankäyntiin, poliittisiin murhiin, kouluammuskelujen tapaisiin yksilöiden tekemiin joukkomurhiin, materiaaliseen sabotaasiin ja ylipäätään jonkin hallituksen vastustamiseen.

Terrorismille on usein tyypillistä välillinen väkivalta. Sen vaikuttamisen kohteena eivät ole ensisijaisesti sen välittömät uhrit, jotka ovat vain sijaiskärsijöitä terroristien todellisten suunnitelmien toteuttamiseksi. Terrorismi ei myöskään ole kaoottista tai spontaania, vaan suunnitelmallista, poliittisesti motivoitunutta ja järjestäytynyttä toimintaa. Toki yksittäisiäkin tekijöitä on ollut, mutta heitä yhdistää kuitenkin laajempaan poliittiseen kontekstiin esimerkiksi ideologinen sidos.

Terrorismi ja julkisuus

Terrorismin teho perustuu suurelta osin sen julkisuusvaikutukseen. Näyttävillä teoilla saadaan luotua pelon ilmapiiriä. Terrorismi ja media kulkevatkin käsi kädessä – mitä enemmän terrorismille annetaan palstatilaa, sitä parempi terroristien kannalta. Viime vuosina terroristien ja median suhde on kehittynyt entisestään. Nykyään esimerkiksi ISIS kykenee tuottamaan omaa ammattimaista propagandaansa muun muassa Dabiq-verkkolehden ja videoiden muodossa.

ISIS kykenee tuottamaan omaa ammattimaista propagandaansa muun muassa Dabiq-verkkolehden ja videoiden muodossa.

Terrori-iskujen yhteydessä puhutaan usein vastuun ottamisesta. Tapa on peräisin Irlannin tasavaltalaisarmeijan tavasta soittaa viranomaisten varta vasten ilmoittautumista varten perustettuun puhelinnumeroon tehdyn iskun jälkeen. Tällä tavalla pysyttiin kärryillä siitä, kuka oli iskun taustalla. Nykyään vastuun ottaminen iskusta ei vielä automaattisesti tarkoita sitä, että jokin taho olisi vastuussa teosta. Terroristiryhmille vastuun ottaminen esimerkiksi epäselvistä onnettomuuksista on taitavaa mediapeliä.

Terrorismin juridinen määrittely

Kun akateeminen tarkastelu lähestyy ilmiötä sen ymmärtämisellä ja selittämisellä, on viranomaisen taas määriteltävä se juridiselta kannalta. Suomessa viranomaisen toiminnan on perustuttava lakiin, ja niin sanotuista terrorismirikoksista säädetään rikoslain 34a-luvussa. Laki nimenomaisesti kriminalisoi tietyt terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset, kuten terroristiryhmän johtamisen, murhat ja pahoinpitelyt, terroristiryhmän toiminnan edistämisen ja värväyksen.

Terroristiseksi tarkoitukseksi katsotaan vakavan pelon aiheuttaminen väestön keskuudessa, valtion hallituksen tai viranomaisen tai kansainvälisen järjestön pakottaminen johonkin, jonkin valtion valtiosäännön oikeudeton kumoaminen tai valtion oikeusjärjestyksen horjuttaminen, erityisen suuren vahingon aiheuttamisen yhteiskunnalle tai kansainväliselle järjestölle. Kansainvälisellä järjestöllä tarkoitetaan hallitustenvälisiä tai niihin rinnastuvia järjestöjä, kuten EU:ta, YK:ta tai Punaista Ristiä.

Ylitarkastaja Portaankorva tunnustautuu juridisen näkökulman kannattajaksi. Kovat, lakiin perustuvat keinot terrorismin puuttumiseen eivät kuitenkaan ole kaikki kaikessa. Portaankorvan mukaan terrorismin syihin pyritään vaikuttamaan pehmeämmin keinoin ennen kuin mitään rikosta on edes välttämättä tapahtunut. Syihin, kuten nuorten miesten toimettomuuteen, syrjäytymiseen sekä radikalisoitumiseen pyritään puuttumaan erilaisten viranomaisten kuten poliisin ja sosiaalitoimen sekä kansalaisjärjestöjen yhteistyöllä. Valtioneuvosto asetti vuonna 2012 hankkeen valmistelemaan sisäisen turvallisuuden ohjelmaa. Toimenpideohjelman tavoitteena on ehkäistä kaikkea väkivaltaa, jota perustellaan aatteilla tai ideologioilla. Vaikka terrorismintorjunnan päävastuu on poliisilla, pyritään ekstremismiin puuttumaan jo sen varhaisissa vaiheissa. Uhkana voivat myös muodostaa konfliktialueilla taistelemassa käyneet ja sieltä palanneet ihmiset.

”Osa voi muodostaa uhkan sieltä saatujen oppien ja ideologian vuoksi. Toiset taas ovat palanneet. sieltä rikkinäisinä ja he voivat olla monimuotoisen avun tarpeessa”, Portaankorva sanoo.

Terrorismi nykyajassa

Terrorismi ammentaa oikeutuksensa niin maallisista kuin uskonnollisistakin kysymyksistä. Poliittinen ja nationalistisseparatistinen terrorismi on jäänyt tällä vuosituhannella islamistisen terrorismin varjoon, ja esimerkiksi Euroopasta etnisseparatistinen terrorismi on Portaankorvan mukaan kadonnut käytännössä kokonaan.

Sen sijaan Koraanin ääritulkinnasta oikeutta ammentava islamistinen terrorismi on ollut yksi 2000-luvun näkyvimmistä. Tuhoisten iskujen myötä tämän tyyppisen terrorismin näkyvyys läntisessä mediassa on ollut lähes päivittäistä ja se on tuonut Lähi-Idän tapahtumat myös osaksi suomalaisten kahvipöytäkeskusteluja.

Myös vielä 90-luvulla julkisuudessa näyttäytynyt termi valtioterrorismi on kadonnut. Termillä viitataan yleensä ilmiöön, jossa jokin valtion organisaatio syyllistyy terrorismin piirteitä täyttäviin tekoihin. Näitä ovat mitkä tahansa salaiset tai laittomat toimet, joiden kohteena voivat olla jopa täysin syyttömät tai ulkopuoliset ihmiset.

Yhdysvallat on luokitellut erinäisiä valtioita terroristeja tukeviksi. Näitä on tai on ollut ainakin Iran, Irak, Pohjois-Korea, Libya ja Sudan. Libyan katsottiin ainakin tukeneen Skotlannin Lockerbien kylän yläpuolella räjähtäneeseen koneeseen pommin asettaneita. Libyalainen tiedustelu-upseeri Abdelbaset Ali Mohmed al-Megrahi tuomittiin teosta elinkautiseen vankeuteen.

Uskonto on jihadisteille hyödynnetty peruste, mutta ei kuitenkaan tekojen syy.

Islamistisesta terrorismista puhuttaessa yritetään olla leimaamatta uskontoa. Uskonto on jihadisteille hyödynnetty peruste, mutta ei kuitenkaan tekojen syy. Motiivit voivat löytyä esimerkiksi kalifaatin perustamisesta tai Koraanin ääritulkinnasta. Terroristisiin tekoihin syyllistyvien tavoitteina voivat olla puhtaan terrorin lisäksi värväys sekä iskujen yleisön puhuttelu. Tämä yleisö koostuu muista ääriradikaalisti tulkitsevista. Perustettuun kalifaattiin saapuu muualta puhdasoppiseen elämään haluavia.

Lapin yliopiston politiikkatieteiden yliopistonlehtori, dosentti Aini Linjakumpu on tutkinut poliittista islamia. Hän on kirjoittanut aiheesta teoksen Islamin globaalit verkostot. Linjakummun mukaan islamistinen terrorismi on viime vuosikymmeninä muuttanut muotoaan.

”Muutos ei välttämättä ole suuri, mutta sellainen on tapahtunut. Al-Qaida ja ISIS ovat liikkeinä erilaisia. Al-Qaida oli luonteeltaan ylikansallinen ja sen pyrkimykset olivat poliittisia, mutta epämääräisiä. ISIS on omalta osaltaan muuttanut jihadismin kenttää. ISIS:in toiminta on hyvin vahvasti paikkaan ja tilaan liittyvää toimintaa. Se pyrkii saamaan ja säilyttämään kalifaatille konkreettisen alueen.”

Kalifaatilla tarkoitetaan ISIS:in Irakin ja Syyrian alueelle perustamaa ”Islamilaista valtiota”, jossa sovelletaan šaria-lakia. ISIS:in hallinnassa oleva kalifaatti käsittää noin Belgian kokoisen maa-alueen. ISIS ja kalifaatti nousivat Irakin sodan ja Syyrian sisällissodan tuhkista. Siemenen toiminnalle oli istuttanut alueella toiminut Al-Qaida. ISIS taas on lyhenne Irakin ja Syyrian islamistista valtiosta.

Portaankorva ei pidä ISIS:tä sinänsä mitenkään uutena ilmiönä. Poikkeuksellisena hän pitää kuitenkin liikkeen ennennäkemätöntä raakuutta ja julmuutta, josta jopa Al-Qaida on sanoutunut irti. Järkyttävillä toimillaan järjestö on saavuttanut ennennäkemättömän mediahuomion.

Näkyvä toimiminen internetissä pitää myös yllä radikaalin viestin läpimenoa ja värväystä. ISIS ja muut sen kaltaiset ääriliikkeet hyödyntävät sosiaalista mediaa taitavasti, ja pystyvät vaikuttamaan juuri siihen kohderyhmään, joka on ääri-ideologioille otollisin. Myös Al-Qaida pyrki vaikuttamaan monin eri tavoin esimerkiksi Inspire-lehteä julkaisemalla, mutta vasta ISIS on onnistunut ottamaan modernin viestintäteknologian kokonaisuudessaan haltuun.

”Ääriliikkeiden värväyksen kohderyhmänä ovat pääsääntöisesti nuoret miehet. Eivät viisikymppiset tee vallankumouksia. He voivat johtaa niitä, mutta toimeenpaneva voima ovat nuoret”, Linjakumpu summaa.

Tämän puolesta puhuu myös Suojelupoliisin tiedoissa olevien Syyriaan ja Irakiin lähteneiden taustat: ikäjakauma on 19-50 vuotta, mutta lähes puolet on joko 25-vuotiaita tai alle sen. Portaankorvan mukaan Suojelupoliisilla on tieto noin 70 konfliktialueelle lähteneestä. Euroopan alueelta lähteneitä on noin 5000.

”Lähtijöiden suurta määrää selittää nykyaikaisen jihadin helppous. Syyriaan ja Irakiin on verrattain helppo päästä. Verkossa jaetaan ohjeita siitä, mitä kannattaa pakata mukaan ja mihin mennä”, Portaankorva selittää.

Mikä jihadissa vetoaa?

Linjakummun mukaan syy ISIS:in vetovoimaan voi olla merkitysten kriisissä. Merkitysten kriisillä tarkoitetaan ilmiötä, jossa modernisaation nopean etenemisen myötä merkitykset katosivat ihmisten elämästä. ”Ihminen haluaa olla jotain. Tehdä jotain tärkeää. Kun miettii esimerkiksi toisen sukupolven muslimia tai käännynnäistä Lontoon lähiössä tai jossain muualla, voidaan huomata, ettei tällaisen ihmisen asema ole välttämättä mitenkään helppo”, Linjakumpu toteaa.

Tällaisilla henkilöillä voi olla hankalat eväät olla ja saavuttaa asemaa missään länsimaassa. Työllistyminen voi olla valtaväestöä hankalampaa, osallisuus yhteiskuntaan voi olla heikko ja asema omassa yhteisössäkin voi olla huono. Tällaisessa tilanteessa ISIS:in tarjoama maailmankuva voi olla houkutteleva. ”ISIS voi näyttäytyä sellaiselta taholta, joka konkreettisesti tekee jotain. Sen tarjoama visio maailmasta on selkeä. Tällainen liike tarjoaa väylän olla jotain.”

Konfliktialueille lähtevillä ihmisillä ei ole mitään selkeää profiilia Suomessa. Matkustaneista noin viidesosa on naisia ja mukana on myös lapsia. Viime aikoina lähtijöiden pyrkimys on lähes poikkeuksetta osallistua väkivaltaisen ryhmän toimintaan. ”Uusia lähtijöitä on yhä vaikeampi tunnistaa ennalta. He salaavat lähtönsä todella hyvin, ja lähtö perheillekin tulee yllätyksenä”, Portaankorva toteaa.

Yhtenä päivänä nuoren somepäivitykset saattavatkin tulla Syyriasta tai Irakista.

Kohdistuuko Suomeen uhkaa?

Linjakummun mukaan tavallisen kansalaisen kohdalla tilannetta voidaan verrata auto-onnettomuuden uhkaan: se on olemassa, mutta kannattaako sen antaa vaikuttaa omaan elämäänsä? Tilastojen valossa auto-onnettomuuden uhriksi joutuminen on globaalistikin ajateltuna huomattavasti todennäköisempää kuin terroristi-iskussa menehtyminen. Myös Portaankorva pitää uhkaa edelleen matalana.

”Suomi on edelleen niin sanotusti matalan riskin maa. Terrorismista murehtiminen kannattaa siis edelleen jättää viranomaisten harteille. Lintukoto emme kuitenkaan enää valitettavasti ole, hän toteaa.”

Terrorismin uhka-arvion, joka annettiin 3. marraskuuta viime vuonna, mukaan Suomeen kohdistuva terroriuhka on kohonnut ja monimuotoistunut vuoden 2014 tasosta. Terroristijärjestöjen suunnitelmallisten iskujen uhka on matala, mutta yksittäisten terroristien väkivallantekojen uhka on edelleen kohonnut Suojelupoliisin kesäkuussa 2014 antaman arvion jälkeen.

Syyriaan lähteneissä Suojelupoliisia huolestuttaa muun muassa konfliktialueella opitut taidot ja madaltunut kynnys väkivaltaan, mutta myös Suomi-kuvan leviäminen äärijärjestöjen keskuudessa. Suotavaa ei myöskään ole se, että Suomesta muodostuu tukialue ja levähdyspaikka terroristeille.

Ulkopoliittiset seuraukset olisivat voimakkaat, jos joskus kävisi ilmi, että Suomen alueella on suunniteltu muualla tehtävää terroritekoa.

Uhkan kasvuun ovat vaikuttaneet kaksi toisiaan vahvistavaa negatiivista kehityssuuntaa: suojaavien tekijöiden murentuminen ja terroristikytkösten laadullinen muutos. Internet, sosiaalinen media, maahanmuutto ja matkustaminen ovat pienentäneet maailmaa. Erilaisten terrorististen ryhmittymien määrä on kasvussa, ja nämä kilpailevat myös keskenään mediahuomiosta. Myös todellisten kytkösten määrä on kasvussa: nykypäivänä on yhä useampia henkilöitä, jotka ovat toimineet ase kädessä tuolla jossain.

Suojelupoliisin terrorismintorjunnan kohdehenkilöitä on yli 300.

Suojelupoliisin terrorismintorjunnan kohdehenkilöitä on yli 300. Heillä on eriasteisia yhteyksiä, jotka pitävät sisällään myös yhteyksiä Al-Qaidaan ja ISIS:in. Usein nämä ovat kytköksissä kansainvälisiin konflikteihin ja konfliktialueisiin. Tietoihin ei ole kuitenkaan tullut konkreettisia iskusuunnitelmia. Myös turvapaikanhakijoiden vaikutus uhkakuvaan on otettava vakavasti, vaikkei tällä hetkellä olekaan viitteitä siitä, että turvapaikanhakijoiden keskuuteen olisi todellisuudessa soluttautunut terroristeja.

Kristallipalloon katsominen vaikeaa

Linjakumpu ei usko, että ISIS:in kaltainen ideologia tekisi maailmanvallankumousta. Hän haluaa uskoa, etteivät ihmiset pääsääntöisesti haluaa elää sellaisessa maailmassa, jota ISIS edustaa.

”Usein tällaisilla liikkeillä on elinkaari. Esimerkiksi Al-Qaidalla nousu kesti kauan, ja järjestö saavutti kulminaatiopisteensä 2000-luvun alussa. Se alkoi menettää vaikutusvaltaansa 2010-luvun alussa. Myös ISIS:illä on oma elinkaarensa. Se ei välttämättä vielä ole saavuttanut omaa kulminaatiotaan, mutta se ei välttämättä ole kaukana”, Linjakumpu ennustaa.

Tällä hetkellä ISIS:in tavoitteena on laajentaa kalifaattia ja sen vaikutusvaltaa. Tähän kuuluvat iskut länsimaissa, mutta myös muissa muslimivaltioissa, joiden hallintoa se pyrkii horjuttamaan. ISIS yrittää myös lisätä vaikutusvaltaansa niin sanotun kolmannen rintaman alueella, johon kuuluvat muun muassa maltilliset, mutta suuret muslimimaat kuten Indonesia ja Bangladesh.

Suomalaisen kannalta tämä muodostaa uhan joutua iskun tai kidnappauksen uhriksi muualla kuin Suomessa. Suomen kohdalla pahimman uhkan muodostavat niin sanotut yksinäiset sudet, joiden suunnitelmiin viranomaisten on todella vaikea puuttua. Portaankorva ennustaa, että kansainvälinen tiedusteluyhteistyö tulee jatkossa korostumaan terrorismin kukistamiseksi. Tällä hetkellä Suomi on riippuvainen muiden valtioiden tarjoamasta tiedustelutiedosta ulkomaiden osalta. Suojelupoliisilla ei ole toimivaltaa ulkomailla. Tulevaisuudessa tämä voi muuttua, jos Suomeen säädetään tiedustelulainsäädäntö, joka antaisi suomalaisille viranomaisille laajemmat toimivaltuudet.