Teksti Åsa Niemi

Kuvitus Santeri Kinnunen

Lapin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto keskustelee jälleen ylioppilaslehteen kohdistuvista leikkauksista sekä sen lopettamisesta. Saman edustajiston oma työryhmä päätti jo aiemmin, että lehti on tärkeä eikä sitä lopeteta. Syynä uusille uhkauksille on yllätyksenä tullut budjettivaje. 

LYYn talous on yllättäen noin 25 000 euroa miinuksella ja lehti on suoraan leikkauslinjalla. 

Keskiviikkona 15.11. iltapäivällä alkoi edustajiston kokous, jossa oli ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin jokainen edustaja paikalla. Kokouksessa keskusteltiin taloudesta ja päätettiin ensi vuoden jäsenmaksuista.  

LYYn edustajisto hyväksyi jo viime keväänä noin 8 000 euroa miinukselle jäävän talousarvion. Myöhemmin keväällä kuitenkin LYYn henkilökunnalle ja edustajistolle selvisi, että LYYn talous on 16 480 euroa enemmän miinuksella kuin luultiin. Syynä tälle on pääasiassa se, että kirjanpitäjä oli jaksottanut LYYn jäsenmaksut väärin. Kirjanpitäjän vaihtumisen takia on myös ollut haasteita saada ajantasaisia tietoja taloudesta. Tilanne on vakava, ja edustajisto haluaa korjata tilanteen nopeasti.  

Keväällä asiaan ei ehditty puuttua ja edustajisto jäi kesälomalle. Asiaan palattiin uudelleen lokakuun lopussa. LYYn hallituksen puheenjohtaja Viljo Vuorimäki teki talousesityksen, jonka tavoitteena on saada LYYn talous plussalle ensi vuonna. Sen mukaan monista palveluista leikattaisiin vähän ja jäsenmaksuja korotettaisiin neljällä eurolla. Tässä esityksessä ylioppilaskunnan tarjoamista palveluista ei kuitenkaan luovuttaisi kokonaan. Lehden julkaisu vähennettäisiin kahteen kertaan vuodessa. 

Keskiviikkoisessa edustajiston kokouksessa oli paljon kiihkeitä puheenvuoroja niin lehden säilyttämisen puolesta kuin sitä vastaankin. 

Lehden säilyttämisen kannalla ollut edustaja Pekka Nikumatti on pettynyt siihen, että lehdestä väännetään taas. Hän muistuttaa, että lehden tulevaisuudesta on keskustelu jo monesti. 

”Edellinen edustajisto asetti ylioppilasmediatyöryhmän, joka teki kyselyn ylioppilaslehdestä. Sen mukaan suurin osa opiskelijoista pitää palvelua tärkeänä. Nykyinen edustajisto jatkoi saman työryhmän toimintaa ja teki täsmälleen saman johtopäätöksen viime vuonna. Mikäli lehti nyt leikataan tulevasta talousarviosta, asettaisi se edustajiston päätöksenteon todella epäjohdonmukaiseksi.” 

”Tuntuu siltä, että nyt halutaan vain yhdestä kuluerästä eroon miettimättä pidemmälle sen vaikutuksia”, Nikumatti pohtii. 

Mutta mitä Nikumatin mielestä LYYn taloudelle sitten pitäisi tehdä? 

”Hallituksen puheenjohtaja oli luonut tässä tilanteessa kestävän ratkaisun, joka perustui kompromissiin. Tuossa kaikki olisivat menettäneet jonkin verran suhteellisen tasapuolisesti. Ylioppilaslehdelle se olisi tarkoittanut julkaisujen vähentämistä kahteen vuodessa. Sekin olisi ollut kipeä ratkaisu, mutta ei olisi kuitenkaan lopettanut koko julkaisua.” 

Ylioppilaslehti on yksi palvelu muiden ylioppilaskunnan tarjoamien palvelujen joukossa. Muita tällaisia palveluita ovat esimerkiksi tapahtumat sekä lakisääteinen edunvalvonta. 

”Ylioppilaslehti on erittäin laadukas palvelu, joka on lisäksi osa edunvalvontaa. Lehden lopettaminen olisi myös sekä kulttuurisesti että sosiaalisesti köyhdyttävä ratkaisu”, Nikumatti kuvailee. 

Nikumatti olisi halunnut puhua lehdestä jostain muustakin näkökulmasta kuin pelkästään taloudellisesta. 

”Lehden vastustajat tarkastelevat asiaa ainoastaan talouden diskurssin kautta, mikä ei toimi. Olisin kuullut mielelläni muitakin perusteluita, mutta niitä ei esitetty. On järjetöntä, kuinka talous kerta toisensa jälkeen jyrää perusteluissa kaiken muun ylitse vieläpä niin, että sitä kutsutaan vastuulliseksi. Ylioppilaslehden lopettaminen olisi minusta kaukana vastuullisesta toiminnasta.” 

Edustajiston kokouksissa ei käy erityisen usein Lapin yliopiston opiskelijoita, joten ylioppilaslehti on ainoa väline, joka kertoo kriittisesti edustajistossa tapahtuvia asioita opiskelijoille. 

”Ylioppilaslehdellä on tärkeä rooli toimia vallan vahtikoirana, mikä on itsestään selvä asia. Tämän vuoksi päätös lopettamisesta olisi myös demokratian vastainen.” 

Hallituksen talousesitystä vastusti edustaja Elina Kuula. Hän kertoo, että Artiklassa on tehty arvovalinta, jonka mukaan opiskelijoita ei voida laittaa LYYn huonon taloustilanteen maksajiksi. 

”Mielestäni talous pitää saada tasapainoon sopeuttamalla toimintaa. Olemme esittäneet ratkaisuiksi ylioppilaslehden toimintojen siirtämistä pois ylioppilaskunnalta, henkilöstörakenteen tarkastelua sekä yritysyhteistyön kehittämistä.” 

Kuula korostaa, että hän tai Artiklan edustajistoryhmä eivät ole esittänet lehden lopettamista, vaan haluavat turvata sen jatkuvuuden sillä, että sen toimittaminen siirrettäisiin opiskelijoiden perustamalle yhdistykselle, joka myös rahoittaisi sen. 

”Meidän on pohdittava, millä tavalla lehteä jatkossa tehdään ja millä panostuksella. Lehden tekemiseen käytetään paljon rahaa ja siksi se nousee budjettikeskusteluissa yleensä esiin”, Kuula toteaa. 

Kuulan ehdottamassa yhdistyksessä lehti ei siis olisi enää jäsenpalvelu, vaan ylioppilaskunnasta ja yliopistosta irrallinen. Sitä pitäisi myös tehdä vapaaehtoisvoimin. Lehden toiminnasta yhdistyksenä ei ole mitään takeita. 

Hallituksen puheenjohtaja on saanut lehden tekijöiltä tiedon, että laadukkaan lehden tekeminen vaatii omistautumista ja pitkiä työviikkoja, eikä sitä ole mahdollista tehdä opiskelujen ja muiden töiden ohella. 

Kuula ei pidä lehden asemaa vallan vahtikoirana välttämättömänä, sillä ylioppilaskunnat ja edustajistoryhmät viestivät aktiivisesti tapahtumista. 

Viestintä ja journalismi eivät ole sama asia. 

 

 

”Ylioppilaslehden lopettamisesta ei ole tietenkään tehty vielä lopullista päätöstä, mutta tilanne näyttää lehden kannalta tällä hetkellä erittäin pahalta”

- Pekka Nikumatti

 

Yhteiskuntatieteiden tohtori ja vapaa toimittaja Pasi Kivioja on väitellyt Tampereella journalistiikan tohtoriksi aiheenaan mediakentän muutos. Hänen yrityksenänsä Viestintäluotsi on myös julkaissut Ylioppilaslehdet 2020 -selvityksen. 

”Journalismin perustehtävä on olla kriittinen”, Kivioja sanoo. 

Journalistit paneutuvat asioihin kriittisesti ja heidän toimintaansa ohjaavat ohjeet ja säännöt. Viestinnän tehtävä taas on viedä yrityksen tai organisaation viesti niiden haluamalla tavalla yleisölle. Se on kritiikitöntä sekä puolueellista. 

Kivioja kertoo, että heidän tekemänsä selvityksen perusteella ylioppilaslehden tärkein arvo onkin olla kriittinen vallan vahtikoira. 

”Ylioppilaslehti voi olla purevan kriittinen, ja siinä tehtävässä sen pitää purra myös omaa nilkkaansa. Sen pitää vahtia ylioppilaskuntaa, joka on myös sen rahoittaja.” 

Kiviojan mukaan ylioppilaslehdet pitävät opiskelijoiden asioita esillä, mitä aluemedia ei tee samalla tavalla. 

”Se muodostaa ja ylläpitää elinvoimaista yhteisöä kampuksella.” 

Lehden jutut ovat myös tehokkaampia viestinvälittäjiä kuin yliopistojen ja ylioppilaskuntien viestintä sekä tiedotus. 

”Ylioppilaslehdet kertovat asiat journalistisesti. Sanoma menee ymmärrettävämmin perille, kun se on kiinnostavammin kerrottu.” 

”Tällaisia arvoja on vaikea saada esille kyselyissä ja tutkimuksissa. Sen huomaa vasta sitten, jos lehti lopetetaan ja sitä ei ole olemassa enää.” 

Ylioppilaslehtiä on ollut olemassa vuosikymmeniä, mutta lähivuosina monet ylioppilaslehdet ovat olleet lopetusuhan alla Lapin ylioppilaslehden tavoin. Ylioppilaslehtien hätä johtuu laajemmasta median murroksesta. 

”Rahoituspohjan kaventuminen selittää niin ylioppilaslehtien kuin muidenkin lehtien ongelmia. Ylioppilaslehdet saavat tuottonsa ylioppilaskunnilta sekä mainonnasta, mutta mainonta on kaventunut ja sitä kautta resurssit pienentyneet”, Kivioja kertoo. 

Ylioppilaslehtien kohdalla kyse on myös ylioppilaskuntien tekemistä poliittisista päätöksistä. 

”Ylioppilaslehdet ovat jatkuvasti veitsenterällä. Ylioppilaslehteä tarkastellaan vuosittain ja se nähdään entistä enemmän kulueränä ja säästökohteena. Journalismin arvo ei ole ylioppilaskunnille samalla tavalla itsestäänselvyys kuin lehtien tekijöille ja journalisteille.” 

Hallituksen enemmistö kannatti jäsenmaksun korottamista, mutta edustajisto päätti kokouksessa äänin 12–8, että sitä ei koroteta. Jos jäsenmaksua olisi korotettu, talousarvioon olisi vuodelle 2024 saatu 8000–8400 euroa lisää. Nyt se summa pitää löytää jostain muualta. 

”Ylioppilaslehden lopettamisesta ei ole tietenkään tehty vielä lopullista päätöstä, mutta tilanne näyttää lehden kannalta tällä hetkellä erittäin pahalta”, edustaja Nikumatti toteaa. 

Ensi vuoden talousarviosta päätetään edustajiston kokouksessa torstaina 30.11. klo 16.15. 

Teksti Åsa Niemi

Kuvat Susan Niemi

YTHS on saanut kritiikkiä pitkistä lääkäri- ja hammaslääkärijonoista. Ylioppilaskuntien ja opiskelijakuntien tehtävänä on pitää huolta siitä, että opiskelijat saavat rahoilleen vastinetta YTHS:ltä. Kuka pitää huolta opiskelijoiden oikeuksista, jos edunvalvonta on tehty lähes mahdottomaksi?

”Puolet vastaajista ei kokenut saavansa terveydenhoitomaksulle vastinetta.”

Näin kertoo Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiötä YTHS:ää koskeva kysely, jonka tekivät Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL ja Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK. Kyselyyn vastasi noin 4500 opiskelijaa toukokuussa 2023.

Kyselyyn vastanneet opiskelijat olivat kuitenkin tyytyväisiä saamaansa palveluun ja kiittelivät kyselyssä erikseen YTHS:n henkilökuntaa. Opiskelijoilla ei siis ole ongelmia itse palvelun kanssa, vaan ongelmat kohdistuvat palveluiden saatavuuteen ja pitkiin jonoihin.

Ammattikorkeakoulut siirtyivät YTHS:n palveluihin vuonna 2021. Se on kaksinkertaistanut YTHS:n rahoituksen noin 40 miljoonasta eurosta noin 80 miljoonaan euroon. Samaan aikaan opiskelijoiden määrä tuplaantui.

Pian kolme vuotta jatkunut yhteistyö Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan ROTKO:n ja  YTHS:n välillä on ollut paikoittain hankala.

”Meille ongelma ei ole vain hoitoalan resurssit, vaan suurimmat ongelmat tuntuvat kytkeytyvän YTHS:n hallintoon”, kertoo Lapin AMK:n opiskelijakunta ROTKO:n jäsenpalvelu- ja edunvalvonta-asiantuntija Pieta Pyhtinen.

Tätä juttua varten on haastateltu Pyhtisen lisäksi ROTKO:n hallituksen sosiaalipoliittista vastaavaa Leevi Viljasta, vertaisohjauksen asiantuntijaa Niina Piispasta sekä toiminnanjohtajaa Elina Holmia.

Pyhtinen aloitti työt ROTKO:lla vuoden 2022 alkupuolella, jolloin YTHS ei ollut kenenkään työntekijän pääasiallisena vastuuna. YTHS:stä tuli Pieta Pyhtisen vastuualue ja kaverikseen hän sai vuoden 2023 alussa ROTKO:n hallituksen sosiaalipoliittisen vastaavan Leevi Viljasen.

Pyhtinen ja Viljanen kohtasivat suuria haasteita heti alusta asti yrittäessään huolehtia opiskelijoiden edusta.

”Jokainen opiskelija maksaa saman maksun, joten kaikilla pitää olla yhtäläiset mahdollisuudet hoitoon”, Pyhtinen kertoo.

 

Palveluiden heikko saatavuus

Lapin AMK:ssa on vähän alle 6000 opiskelijaa kolmessa eri toimipisteessä: Kemissä, Torniossa ja Rovaniemellä. Opiskelijoista 40 prosenttia eli noin 2500 opiskelijaa opiskelee Kemin ja Tornion toimipisteissä.

Rovaniemen toimipisteen YTHS-palvelut sijaitsevat AMK:n lähellä yliopistolla. Kemissä ja Torniossa tilanne on kuitenkin jo monimutkaisempi ja hankalampi. Kemissä AMK sijaitsee muutaman kilometrin päässä Kemin keskustasta. Terveydenhoitajan palvelut ovat AMK:n viereisen ammattikoulun tiloissa, mutta lääkäri ja hammaslääkäri ovat Kemin keskustassa. YTHS on ostanut keskustan palvelut Terveystalolta ja Coronarialta. Torniossa, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Kemistä, on laboratoriopalvelut.

”Hypoteettisessa tilanteessa Tornion toimipisteen opiskelija joutuisi siis kulkemaan ensin Torniosta Kemiin terveydenhoitajan vastaanotolle, sitten takaisin Tornioon laboratorioon, takaisin Kemiin lääkärin vastaanotolle ja lopuksi vielä kotiin Tornioon. Helpompaa olisi vain käyttää paikallista terveyskeskusta”, Pyhtinen pohtii.

Välimatka Kemin ja Tornion välillä on pitkä. Kaupunkien välinen julkinen liikenne on lähinnä linja-autojen varassa, eikä niitäkään kulje paljon.

”Linja-autoja ei kulje kovin usein, eivätkä ne kaikki pysähdy koululla.”

 

”Myöhemmin selvisi, että YTHS oli pyytänyt Kelaa muuttamaan saavutettavuuskriteereitä ja Kela teki niin”

Kela on säätänyt opiskelijoiden turvaksi YTHS:lle saavutettavuuskriteerit, jotka määrittelevät, kuinka nopeasti, kuinka usein ja millä hinnalla koululta pääsee YTHS:n palveluihin.

Pyhtinen huomasi pian aloitettuaan työt, että nämä saavutettavuuskriteerit eivät täyty Kemin ja Tornion alueella. Opiskelijat eivät päässeet kulkemaan YTHS:n palvelupisteille tarpeeksi usein. Hän lähti viemään asiaa heti eteenpäin.

”Selvitin asiaa ensin YTHS:ltä, mistä minut lopulta ohjattiin Kelalle. Kysyin sitten asiaa Kelalta ja yhteydenottoni jälkeen Kelan työntekijä kysyi asiaa YTHS:ltä. Vastaus oli, että he olivat katsoneet julkisen liikenteen aikatauluja netistä, ja ne täyttävät saavutettavuuskriteerit. Näin ei kuitenkaan ollut. Vuoroja kulki päivittäin noin 15, niin kuin YTHS kertoikin, mutta niistä vain murto-osa kulkee YTHS:n palvelupisteiden ohi.”

Pyhtisellä oli vielä asian selvittely kesken, kunnes tuli joulukuu 2022. Eräs Lapin AMK:n opiskelija soitteli silloin YTHS:lle omista asioistaan, ja sattumalta puhelun aikana tuli ilmi, että saavutettavuuskriteerit ovat muuttuneet. Opiskelijan kautta tieto saavutti myös ROTKO:n.

”Myöhemmin selvisi, että YTHS oli pyytänyt Kelaa muuttamaan saavutettavuuskriteereitä ja Kela teki niin”, Viljanen selventää.

Kelan terveydenhuoltoetuuksien osaamiskeskuksen erikoissuunnittelija Mari Stenberg kertoo, että saavutettavuuskriteereitä piti muuttaa, koska tarvittiin mahdollisuus palveluiden joustoon.

 ”Tietyillä paikkakunnilla opiskelijat opiskelevat pääasiassa tai kokonaan etänä ja YTHS:n palveluiden käyttö kyseisillä paikkakunnilla oli ollut vähäistä tai olematonta. YTHS:n palveluiden järjestämiselle aiemmassa muodossa ei ole ollut enää riittäviä perusteita. Aiemmat palvelutuotannon kriteerit osoittautuivat siis käytännössä epätarkoituksenmukaisiksi.”

Stenberg kuitenkin toteaa, että saavutettavuuskriteereistä pidetään huolta opiskelijoiden etua ajatellen.

”Opiskelijamääriä ja mahdollisia palveluverkon muutostarpeita seurataan aktiivisesti”.

Kysyimme YTHS:ltä, miksi palvelut ovat jakautuneet näin epätasaisesti kahden kaupungin välille. YTHS:n pohjoisen alueen aluejohtaja Juha Tiainen vastasi kysymykseen kertomalla Kemin ja Tornion palvelupisteistä.

”Rakennamme palvelupisteverkostomme niin, että palvelumme ovat saatavilla saavutettavuusvelvoitteiden mukaisesti, mutta myös opiskelijamäärät ja palvelun kysyntä huomioiden. Tarjoamme Tornion opiskelijoille YTHS:n palvelut Kemistä ja Kemissä meillä on oma yleis- ja mielenterveyden palvelupiste, ja ostopalvelu tukee tämän palvelupisteen palveluja. Toisaalta YTHS:n laboratoriopalveluita tuottava kumppanimme SynLab sijaitsee Torniossa ja palvelee myös Kemin opiskelijoita. On hyvä muistaa, että 70 % YTHS:n asiakkaiden asioinnista tapahtuu etänä, eli digitaaliset palvelut saavuttavat asiakkaat paikasta riippumatta. Saavutettavuuskriteerien mukainen palveluverkosto ja siihen liittyvät muutokset hyväksytetään aina Kelalla.”

Aiemmin YTHS:n palvelupisteelle piti päästä kulkemaan koululta kerran tunnissa ja matka-aika sai olla 45 minuuttia. Nyt kuitenkin perille pitää päästä enää 3 kertaa päivässä ja matka-aika saa olla 90 minuuttia. Saavutettavuuskriteereiden muutos ei ole vaikuttanut palveluihin Kemi-Tornion alueella.

”Uudet kriteerit täyttyvät meillä, mutta ei tämä ole meidän alueen opiskelijoiden edun mukaista”, Pyhtinen toteaa.

 

 

Ongelmia tiedotuksessa

Kukaan ei ole tiedottanut tähänkään päivään mennessä ROTKO:a YTHS:n saavutettavuuskriteereiden muutoksista. Pyhtinen selvitteli asiaa ja sai tietää, että YTHS:n olisi pitänyt tiedottaa muutoksista. Pohjoisella alueella tieto ei kulkenut.

YTHS:n pohjoisen alueen aluejohtaja Tiaisen mukaan muutos on käsitelty pohjoisen alueellisessa johtokunnassa.

”Siinä on jäsenenä ylioppilaskuntien ja opiskelijakuntien edustajia sekä korkeakoulujen edustajia. Sama malli toimii kaikilla YTHS:n alueilla.”

Johtokunnan kokoukset ovat aiheuttaneet ongelmia ROTKO:lle jo kauan. Pyhtinen aloitti työt YTHS:n parissa vuonna 2022, jolloin hänelle selvisi, että pohjoisen alueen opiskelijakunnilla ei ole puhe- ja läsnäolo-oikeutta YTHS:n johtokunnan kokouksissa.

Pohjoisella alueella on neljä opiskelijakuntaa, joista aina kahdella vuorollaan on vuoden ajan oikeus käydä kokouksissa. Tätä kutsutaan rotaatiovuoroksi. Joka vuosi siis kaksi opiskelijakuntaa on kokouksessa ja kaksi muuta jäävät ulkopuolelle, sillä heillä ei ole puhe- ja läsnäolo-oikeutta.

YTHS:n Tiaisen mukaan puhe- ja läsnäolo-oikeuksista on keskusteltu, mutta päätöstä ei ole tehty.

”Puhe- ja läsnäolo-oikeudella voi siis olla jäseniä johtokunnissa, sitä ei ole kielletty. Johtokunta itse päättää ottaako jäseniä niillä oikeuksilla. Pohjoisen alueen johtokunnassa ei ole yhtään puhe- ja läsnäolo oikeudella olevaa, vaan kaikki ovat varsinaisia jäseniä. Ammattikorkeakoulujen osalta on ollut rotaatio varsinaisen kokousedustajan osalta. Toki tällä kokousedustajalla on velvollisuus informoida myös muut oppilaskunnat, jotka eivät ole kokouksessa.”

Pyhtisen ja Viljasen mukaan olisi kuitenkin tärkeää, että kaikki pääsisivät mukaan kokouksiin.

”Puhe- ja läsnäolo-oikeus on tärkeä, sillä sen avulla YTHS:n tieto saavuttaa varmasti kaikki, eikä kukaan jää pimentoon. Oikeuden avulla myös me voimme viedä opiskelijoita koskevaa tietoa ja opiskelijoiden antamaa palautetta sinnepäin. Ilman oikeutta tiedot kulkevat monien ihmisten kautta. Rikkinäinen puhelin on aina huono viestintätapa”, Pyhtinen kertoo.

Pyhtinen selvitti puhe- ja läsnäolo-oikeuden puuttumista monesta eri paikasta ja lopulta selvisi, että oikeudesta ollaan luopumassa kokonaan kaikilla alueilla.

Suomen Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK:n sosiaalipolitiikan asiantuntija Ninni Kuparinen kertoo, että alueellisten johtokuntien puhe- ja läsnäolo-oikeudet ovat juuri nyt suurennuslasin alla. Niitä on pitänyt lopettaa sen takia, että YTHS:llä huomattiin, että vaitiolovelvollisuuteen liittyy ongelmia.

”Alueellisten johtokuntien puhe- ja läsnäolo-oikeuksia on useammalla alueella rajoitettu. Opiskelijajärjestöjen osallistaminen näiden johtokuntien toimintaan turvataan myös jatkossa. Meillä on SAMOK:n ja YTHS:n välillä tästä erittäin hyvällä yhteistyöllä ja yhteisellä tavoitteella työ käynnissä”, Kuparinen kertoo.

Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole olemassa selkeää järjestelyä, miten tieto kulkee YTHS:n alueellisista johtokunnista kaikille alueen opiskelijakunnille. Tiedotukseen liittyviä ongelmia on kaikilla alueilla. Asiasta käydään kuitenkin tällä hetkellä keskustelua.

“Teemme tällä hetkellä uusia valtakunnallisia sääntöjä, jotka mahdollistavat kaikille alueille niille parhaan mahdollisen toimintatavan.”

 

Opiskeluympäristön tarkastus

Yksi YTHS:n tehtävistä on edistää opiskeluympäristön ja -yhteisön hyvinvointia. Opiskeluympäristöt tarkastetaan kolmen vuoden välein ja niitä seurataan vuosittain. Nyt 2023 tarkastus tehtiin ensimmäisen kerran Lapin AMK:n toimipisteisiin. Tarkastukseen liittyen tehdään ensin ennakkokysely opiskelijoille, josta saatujen tietojen kanssa terveystarkastaja käy kiertämässä koulut läpi.

Opiskelijoille lähetettiin ennakkokysely viime keväänä, mutta kyselyssä oli suuria epäkohtia.

”Kysely oli tehty yliopistopohjaisesti. Kyselyssä puhuttiin esimerkiksi ylioppilaskunnista”, Pyhtinen kertoo.

”Kyselyyn vastaava opiskelija ei voinut eritellä kyselyssä, puhuuko hän Rovaniemen, Kemin vai Tornion toimipisteestä. Kysyimme asiaa YTHS:ltä ja meille sanottiin, että kaupunkeja ei ole mahdollista eritellä. Paikkakunnat ovat kuulemma niin pieniä, että yksilön identiteettisuoja häviää, jos kyselyssä kysytään paikkakuntia”, Viljanen muistelee.

Lopulta tilanne saatiin ratkaistua niin, että jokaiselle toimipisteelle tehtiin omat kyselyt. Kysely oli edelleen yliopistopohjainen, ja sellaiseksi se jäi. Seuraava ongelma olikin sitten jo terveystarkastukseen osallistuville toimijoille lähetetty ennakkokysely. ROTKO:kaan ei voinut eritellä kyselyssä paikkakuntaa.

”Saimme vastauksen, että vastatkaa parhaimman mukaan. Eihän parhaan koulumme tilat kerro mitään oikeasta tilanteesta”, Viljanen toteaa.

”Toimipisteet ovat erilaisia, eikä niitä voi käsitellä nippuna. Esimerkiksi Tornion toimipiste ei ole esteetön, siellä on korkeita kynnyksiä ja painavia väliovia eikä siellä ole automaattiovia. Jos kyselyihin vastattaisiin vain parhaimman mukaan, niin Tornio jäisi aivan huomiotta”, Pyhtinen kuvailee.

Pyhtinen ja Viljanen kuulivat, että monissa paikoissa on pitänyt vastata päinvastoin huonoimman mukaan. Näin kyselyn vastaukset eivät ole valtakunnallisesti vertailukelpoisia, vaikka niitä vertailuun käytetäänkin.

Syyskuussa 2023 oli jo kauan odotettu viikko, kun terveystarkastajat saapuivat kiertämään toimipisteitä. Kemissä ja Torniossa odotus vaihtui epäuskoon, kun selvisi, että terveystarkastajilla ei ole aiemmin tehdyn ennakkokyselyn tuloksia. Ennakkokyselyjen tietoja tarvittaisiin, jotta terveystarkastajat voisivat todeta opiskelijoita huolettavat asiat.

”Kiersimme terveystarkastajien kanssa Kemissä, mutta olihan kierros erilainen”, Viljanen kertoo verraten kierrosta Rovaniemen kierrokseen, jolla terveystarkastajilla oli ennakkokyselyn tiedot.

Kierrosten jälkeen Pyhtinen ja Viljanen saivat koulun kiinteistöpäälliköltä tiedon, miksi ennakkokyselyiden tiedot eivät olleet kierrokset tekevillä terveystarkastajilla käytössä.

”YTHS:n tarkoitus oli ollut referoida kyselyn tiedoista lyhyempi tiedosto, eikä sitä ollut ehditty tehdä ajoissa, vaikka kysely oli tehty jo keväällä. Referointi tehtiin muutama päivä terveystarkastajien kierrosten jälkeen.”

YTHS:n Tiainen kuitenkin kertoo, että kyselyn tulokset käsitellään vasta tarkastuskierroksen jälkeen tapahtuvassa tarkastustilaisuudessa, jossa terveystarkastaja on mukana.

”On totta, että kyselyn tulokset eivät ole esimerkiksi terveystarkastajan käytössä hänen tehdessään omaa tarkistustaan. Tarkastustilaisuudessa voi sitten nousta kyselynkin pohjalta esiin asioita, jotka liittyvät terveystarkastajan vastuulla oleviin asioihin”.

Tiaisen mukaan mahdolliset toimenpiteet riippuvat aina tarkastuksessa tehdyistä havainnoista. Toimenpiteitä käsitellään yhteistyössä korkeakoulun kanssa.

 

Toivo paremmasta yhteistyöstä

Pian kolmen vuoden taival YTHS:n kanssa ei ole ollut helppo ROTKO:lle. Opiskelijakunnalla on aito huoli siitä, saavatko opiskelijat rahoilleen vastinetta. Heidän kätensä opiskelijoiden edun valvontaan ovat sidotut, tai ainakin köysi on ranteiden ympärillä.

Opiskelijoiden etujen puolustaminen on lähes mahdotonta, kun ROTKO:n on vaikea saada tietoa ja vastauksia YTHS:ltä. ROTKO:n pitäisi pystyä viemään opiskelijoiden huolia YTHS:n tietoon ja YTHS:n muutoksia opiskelijoiden tietoon.

SAMOK:n Ninni Kuparisen mukaan alku on tuottanut ongelmia monilla muillakin alueilla, mutta ratkaisuja kehitetään jatkuvasti.

“Yhteistyö on alkanut ihan hyvin, mutta eroja on alueittain. Osalla niistä paikkakunnista, joissa YTHS on palvellut jo aiemmin yliopisto-opiskelijoita, on havaittavissa eroja siinä, miten yhteistyötä tehdään ammattikorkeakoulun ja opiskelijakunnan kanssa verrattuna yhteistyöhön yliopiston ja ylioppilaskunnan kanssa. Vanhoja toimintatapoja oli ymmärrettävästi aluksi vaikea muuttaa.”

Kuparinen kertoo myös, että tiedotuksellisista ongelmista huolimatta YTHS on parantanut opiskelijoiden terveydenhuoltoa.

“Nyt palvelut ovat lähes yhdenvertaisia kaikkialla Suomessa, mikä on iso muutos aiempaan ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden kohdalla. Aiemmin sekä palveluiden laadussa että niiden saatavuudessa on ollut isoja eroja.”

ROTKO on myös tyytyväinen YTHS:n palveluiden laatuun, mutta toivoisi, että tiedotukseen ja hallintoonkin liittyvät ongelmat saataisiin ratkaistua mahdollisimman pian.

”Haluamme vain tehdä yhteistyötä YTHS:n kanssa opiskelijoiden parhaaksi”, ROTKO:n asiantuntija Piispanen sanoo.

Teksti Esko Romsi

Kirjoittaja vaatii sukupuolirooleihin ja -odotuksiin muutosta.

Jo muinaisessa Mesopotamiassa on valitettu siitä, että nuoriso on pilalla. Avasin eräänä päivänä viattomasti Helsingin Sanomat ja huomasin, että oli kirjoitettu taas yksi uutinen, joka käsitteli nykyistä Suomen pyhää lehmää, eli Pisa -tuloksia. Artikkelissa oli hyvin voimakkaasti “poikia” jopa infantilisoiva näkökulma, jossa yhteiskunnan tulisi tukea voimakkaammin “poikien” tapaa oppia ja antaa sitä kautta heille paremmat mahdollisuudet korkeakouluttautua. Minulle tuli useamman kerran tekstiä lukiessani fyysisesti huono olo. Millä periaatteella suomalaisen yhteiskunnan tulee hyväksyä se, että “pojat” on niin voimakkaasti opetettu ajattelemaan, ettei heidän tarvitse opiskella samalla tavoin, kuin “tyttöjen”, ja tietynlainen häiritsevä käytös tai opiskelun vähättely on “pojille” oikeanlaista käytöstä.

Meidän yhteiskuntamme on vuosikymmenten ajan opettanut “pojille”, että sivistyksellä ja opiskelulla sekä muut huomioivalla käytöksellä ei ole merkitystä, koska heillä nyt vaan sattuu olemaan penis. Tähän todennäköisesti vaikuttaa myös tietynlainen maskuliinisuuteen liitetty oman onnensa seppä -kulttuuri, jossa akateemisella menestyksellä ja sivistyksellä ei ole väliä, jos on idea ja lähtee päättäväisesti sitä kohti. Sillä ei niinkään ole väliä, miten oman tiensä raivaa, kunhan pääsee sellaiseen lopputulokseen, joka nähdään maskuliinisessa kulttuurissa hyväksyttävänä. Kun tällaista kulttuuria on toistettu vuosikymmeniä ei tulisi yllättyä siitä, että “poikien” arvostus koulusivistystä kohtaan on laskenut.

Helsingin Sanomien artikkelissa Miksi pojat jäivät jälkeen? mainittiin mielenkiintoinen fakta siitä, että tutkimusten mukaan tämä muutos tapahtuu jossain neljännen ja kahdeksannen vuosiluokan välillä. Näkisin tässä yhteyden siihen, että tuolla välillä yksilöt alkavat tutkiskella omaa sukupuoli-identiteettiään, ja yleensä ihminen haluaa toimia sen mukaan, minkä näkee ympäristössään hyväksyttäväksi, miten tulee olla “mies”. Tällöin alkaa voimakkaasti vaikuttaa se perintö, jonka koulutuksen arvostus on jättänyt suomalaiseen kulttuuriin vuosikymmenten mittaan.

ympäristöstä tulee viestiä, että kouluarvosanoilla ei ole merkitystä, vaan tärkeämpää on tehdä rahaa nopeasti ilman ulkopuolista apua sekä kerätä ulkoisia materiaalisia merkkejä taloudellisesta menestyksestä ja saada arvostusta niiden kautta erityisesti muilta “miehiltä”. Artikkelissa on yksi erittäin voimakkaasti tähän viittaava kohta, kun kirjoitettiin siitä, miten koulun tulisi muuttaa opetustapojaan pelillisemmäksi, jotta “pojat” voisivat oppia paremmin. Koulun koepainotteisuudesta on valitettu jo vuosia, mutta vasta sen yhdistyessä “poikien” oppimistuloksiin koulun pitäisi muuttua eikä niinkään oppilaiden suhtautumisen. Tämän ajatuksen absurdiudesta puhui jo yli vuosikymmen sitten Suomen entinen presidentti Tarja Halonen. Tällainen pelillistäminen itsessään on hyvä keino yhtenä erilaisten oppijoiden huomioinnissa. Kuitenkin ajatus siitä, että pelillistämisellä vähennettäisiin “poikien” tarvetta muuttaa kulttuurillista opittua käsitystä omista toimintatavoistaan on absurdi. Suomessa tulisi ennemminkin miettiä sitä, miten tähän on päädytty, ja murtaa maskuliiniset käsitykset, jolloin negatiivinen suhtautuminen koulua kohtaan ei enää olisi yksi “miehen” identiteetin rakennuspalikoista.

Viime artikkelissani kirjoitin representaatiosta ja sen tärkeydestä. Tässäkin aiheessa representaatiolla on erittäin tärkeä osa, sillä ihmisen toimintaan vaikuttaa se, millaista kuvastoa hän ympäristöstään saa. Niin kauan, kun käsitys “mieheydestä” pysyy koulukielteisenä, ei voida olettaa, että suuretkaan muutokset koulun toimintatavoissa välttämättä saisivat aikaan laajaa muutosta Pisa -tulosten kaltaisissa mittauksissa. Kiinnostava kysymys tässä kohtaa on se, miksi suomalaisten on niin vaikea katsoa peiliin ja myöntää jälleen kerran se, että ihmisten tunkeminen samaan muottiin ei johda mihinkään hyvään.

Yhteiskunnan täytyy pystyä myöntämään se, että aiemmin on tehty virheitä tietynlaisessa ylisukupuolittuneessa kasvatuskulttuurissa. Siitä ei tarvitse syyttää tässä vaiheessa enää ketään, vaan tärkeämpää on se, miten toimimme tämän seikan suhteen tulevaisuudessa. Tätä ei voi sysätä pelkästään koulujen vastuulle, vaan kaikki lähtee yksilön kasvuympäristöstä. Meidän täytyy lakata ylläpitämästä vahingollisia sukupuolistereotypioita, koska ne vaikuttavat negatiivisesti paitsi koko yhteiskuntaan, niin erityisesti niihin yksilöihin, joita kasvatetaan. Mitä vähemmän pakotamme kasvavia nuoria erilaisiin karsinoihin, sitä enemmän annamme heille tilaa itse löytää ominaiset tapansa ilmaista itseään, ja etsiä sitä paikkaa, jossa yksilö voi kokea kaikista parhaiten voivansa olla oma itsensä. Tällä hetkellä on turha valittaa siitä, että Pisa -tulokset laskevat, kun yhteiskunta itse on ollut mitä voimakkaimmin vaikuttamassa siihen sukupuolistereotypioiden vahvistamiseen, jonka takia tämä lasku tapahtuu.

 

Lähteet:

Paananen, Veera (2023) Miksi pojat jäävät jälkeen? Helsingin Sanomat, 14.8.2023.

Teksti Jenni Katermaa

Kuvitus Josefina Yrjölä

Venäjän hyökkäyssodan aikana Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on noussut satoja kertoja erilaisten yleisöjen eteen pitämään puheita. Millaista kuvaa Zelenskyi rakentaa ukrainalaisesta kansallisidentiteetistä puheissaan?

Venäjän hyökkäyssodan aikana Ukrainan presidentistä Volodymyr Zelenskyistä on tullut maailmanpolitiikan keskeinen hahmo. Zelenskyi on viestinyt maailmalle ja kansalleen lähes päivittäin sodan tapahtumista satojen puheiden välityksellä. Puheet löytyvät Ukrainan presidentin virallisilta nettisivuilta video- ja tekstimuodossa. Puheiden kokoelmaa selatessa vaihtelee kotikutoisen näköiset itsekuvatut videot ja lukuisissa edustustilaisuuksissa läsnä olevalle yleisölle pidetyt virallisemmat puheet. Zelenskyi on puhunut yleisöjen edessä eri maiden parlamenteissa, kansainvälisen politiikan foorumeissa ja EU:n sekä YK:n jäsenmaiden kokouksissa.

Tarkastelin kandidaatintutkielmassani neljää Zelenskyin pitämää sota-ajan puhetta analysoidakseni retorisia keinoja, joita hän käyttää. Analysoimani puheet olivat puhe Yhdysvaltain kongressille, puhe Eurooppa-neuvostolle, presidentin uudenvuodenpuhe sekä yhtenäisyyden päivän puhe. Tutkielmassani pyrin vastaamaan siihen, millaista kuvaa Zelenskyi maalaa ukrainalaisesta kansallisidentiteetistä puheissaan.

Venäjän hyökkäyssodan aikaisissa puheissa rakennetaan tarinaa kahdesta kansasta: ukrainalaisista ja venäläisistä. Puheissa kerrotaan sodan osapuolten motiiveista, ja siten pyritään saamaan kannatusta Ukrainan tai Zelenskyin intresseille. Sanojen taakse kätkeytyy aina vahvoja merkityksiä ja Zelenskyin puheissa jokainen sana välittää jonkinlaista viestiä. Piilotettuja merkityksiä ymmärtääkseen on tärkeää hahmottaa argumentaation tavoitteita.

Filosofi Chaïm Perelmanin argumentaatioteorian mukaan yleisön merkitys korostuu osana argumentaatiota. Perelmanin teorian yleisöpainotus ohjasi merkittävästi aineiston analyysiä osana tutkielmani tekoa.

 

Länsimaat Ukrainan tukena

Venäjän hyökkäyssodan aikana Zelenskyin julkisilla esiintymisillä on ollut valtava merkitys niin Ukrainan kansalaisille kuin myös muille valtioille. Zelenskyin julkiset esiintymiset ja lausunnot käynnissä olevan sodan aikana ovat maailmanpoliittisesti merkittäviä ja suuntaa antavia viestejä. Zelenskyin kaltaiselle kansainvälisesti vaikuttavalle johtajalle puhe on välttämätön politiikan väline. Tapa, jolla presidentti puhuu kansalaisistaan vaikuttaa siihen, miten kansainvälisessä politiikassa suhtaudutaan sodan osapuoliin.

 

Länsimaiden tuki Ukrainalle sodassa on ollut elintärkeää. Venäjän pakotteilla sekä Ukrainan saamalla aseellisella avulla on merkittävä vaikutus Ukrainan sotamenestykseen.

Puheissaan Zelenskyi pyrkii vakuuttamaan yleisönsä vapauden, rauhan, yhtenäisyyden ja demokratian puolustamisesta. Kun Zelenskyi vetoaa kyseisiin arvoihin puhutellessaan esimerkiksi Yhdysvaltain kongressia tai Eurooppa-neuvostoa, osoittaa hän siten tuntevansa länsimaisen yleisönsä. Lisäksi Zelenskyi monissa yhteyksissä rinnastaa etenkin vapauden ja yhtenäisyyden arvot ukrainalaisiin luoden näin kytköksen yhteiseen arvomaailmaan länsimaiden kanssa. Empatiaa tunnetaan parhaiten samankaltaisia kohtaan; siksi Zelenskyi haluaa sitoa ukrainalaiset länsimaalaisuuteen.

Länsimaiden tuki Ukrainalle sodassa on ollut elintärkeää. Venäjän pakotteilla sekä Ukrainan saamalla aseellisella avulla on merkittävä vaikutus Ukrainan sotamenestykseen. Tärkeää on myös solidaarisen ja aineettoman tuen osoittaminen. Zelenskyi pyrkii vakuuttamaan muulle maailmalle, että avun suuntaaminen ukrainalaisille on välttämätöntä. Zelenskyin retoriikassa ukrainalaiset sidotaan osaksi länsimaista arvomaailmaa, ja siten pyritään saavuttamaan länsimaiden aineellinen sekä aineeton tuki.

 

Ukrainalainen kulttuuri ja kansallisidentiteetti

Ukrainan kansalle suunnatuissa puheissa Zelenskyi kuvailee kaikkea ukrainalaiselle kulttuurille ominaista ja arvokasta: idyllistä luontoa, värikästä korkea- ja kansankulttuuria sekä monikulttuurista historiaa. Kulttuurin kuvauksessa ilmenee presidentin ja ukrainalaisten jakama ylpeys kollektiivisesta kulttuuripääomasta ja Ukrainan kansallisuudesta. Sotivalle kansalle kuvaukset tutun ja turvallisen kotimaan kulttuurisista idylleistä on kansallista taisteluhenkeä nostattavaa.
Zelenskyin puheissa ilmenee sota-ajalle tyypillistä kansallisidentiteetin kuvailua. Zelenskyi puhuu ukrainalaisista pelottomana ja vahvana kansana. Ukrainalaisten periksiantamattomuutta ja rohkeutta korostetaan asettamalla heidät vastakkain Venäjän kanssa. Venäjästä ja venäläisistä puhuessaan Zelenskyi ei säästele sanojaan, vaan nimittää heitä esimerkiksi terroristeiksi, murhaajiksi ja roistoiksi. Kansainvälisen politiikan professori Vilho Harle kirjoittaa, että sodassa vihollisen täytyy olla paha, jotta kansa pystyy oikeuttamaan sodankäynnin ja näkemään oman puolen teot sankarillisina.
Zelenskyin puheissa ukrainalainen kansallisidentiteetti näyttäytyy itsenäisenä ja Venäjästä irti pyristelevänä. Slaavilaisten kielten suomentaja Eero Balk ja kielentutkija Jussi Nuorluoto ovat sitä mieltä, että ukrainalaista kulttuuri-identiteettiä on pitkään määrittänyt rajanveto venäläisyyteen. Toisaalta Ukrainan ja Venäjän yhteinen historia on vaikuttanut vahvasti ukrainalaiseen kulttuuriin sekä kansan kollektiiviseen identiteettikokemukseen. Länsi- ja Itä-Ukraina eroavat toisistaan vahvasti niin kielen, uskonnon kuin poliittisten suuntaustenkin suhteen. Puheissaan Zelenskyi ei suoraan mainitse Ukrainan kaksikielisyyttä tai Venäjän kanssa jaettua historiaa. Vaikeneminen Venäjän läsnäolosta ukrainalaisessa kulttuurissa ja identiteetissä on luultavasti Zelenskyiltä tietoinen päätös luoda etäisyyttä Venäjään ja venäläisyyteen.

 

Epävakaassa ilmapiirissä ja sodan murroksessa kansallisidentiteetissä ilmenee muutoksia, joiden tutkiminen on tärkeää kansakuntien tulevaisuuden hahmottamisen kannalta.

 

Nationalismi ja kansallisidentiteetti muutoksessa

Zelenskyin puheissa kaikuu vahva nationalistinen sanoma. Ukrainan sodan nationalistiseksi symboliksi on muodostunut huudahdus Kunnia Ukrainalle! (Slava Ukrajini!). Kyseinen isänmaallisuuden osoitus toistuu lähes kaikkien Zelenksyin puheiden lopussa. Huudahduksella on pitkä nationalistinen historia; sitä on käytetty Ukrainan itsenäisyystaisteluissa jo 1800-luvun lopulta lähtien.

Epävakaassa ilmapiirissä ja sodan murroksessa kansallisidentiteetissä ilmenee muutoksia, joiden tutkiminen on tärkeää kansakuntien tulevaisuuden hahmottamisen kannalta. Poliittiset epävarmuudet ja sotilaalliset konfliktit Ukrainassa ovat vahvistaneet ukrainalaisten kansallisidentiteettiä sekä nationalistista yhtenäisyyttä, mikä näkyy erityisesti venäläisyydestä etääntymisenä. Zelenskyin puheissa nationalismin vahvistuminen ilmenee symbolisten huudahdusten lisäksi esimerkiksi ukrainalaisten kuvailussa yhtenäisenä perheenomaisena kansana, joka isänmaallisesti puolustaa omaa maataan. Myös venäläisyydestä vaikeneminen kansankulttuuria ja historiaa kuvailtaessa on nationalistinen päätös.

 

Ukraina osana yhtenäistä länttä

“Seisomme, taistelemme ja voitamme. Koska olemme yhtenäisiä. Ukraina, Amerikka ja koko vapaa maailma”, Zelenskyi julisti Yhdysvaltain kongressille viime vuoden joulukuussa. Sanoissa kiteytyy sodan maailmanlaajuinen vaikutus. Globaalissa maailmanpolitiikassa ei ole valtiota johon sota ei vaikuttaisi; siispä jokaisen valtion odotetaan asettuvan puolustamaan jompaa kumpaa sodan osapuolta. Sota on valtiolle ja kansakunnalle äärimmäinen tilanne, jossa me ja muut -asetelma tuottaa erilaisia käsityksiä ja mielikuvia sodan osapuolista. Zelenskyin sota-ajan puheista valtiot ovat saaneet käsityksen siitä, millainen kansa Venäjää vastaan taistelee. Zelenskyin puheet ovat toimineet vahvoina kannanottoina länsimaisten arvojen puolelle asettumisesta. Ukrainalainen kansallisidentiteetti asemoituu puheissa pääosaan ja kansallisromanttiset kuvaukset kehottavat puolustamaan Ukrainaa.

 

Lähteet:

 

Zelenskyi, Volodymyr (2023) Ukraine is united because it is strong. Ukraine is strong because it is united - President’s greetings on the Day of Unity. 22.1.2023. 

Zelenskyi, Volodymyr (2022) We stand, we fight and we will win. Because we are united. Ukraine, America and the entire free world - address by Volodymyr Zelenskyy in a joint meeting of the US Congress. 22.12.2022. 

Zelenskyi, Volodymyr (2022) New Year greetings of President of Ukraine Volodymyr Zelenskyy. 31.12.2022. 

Zelenskyi, Volodymyr (2023) We must guarantee security of Europe - address by the President of Ukraine to the participants of the special session of the European Council. 9.2.2023. 

Ahola, Suvi (2022) Sinikeltainen kulttuurimaa. Helsingin Sanomat. 30.5.2022. 

Harle, Vilho (1991) Hyvä, paha, ystävä, vihollinen. Helsinki; Tampere: Rauhankirjallisuuden edistämisseura: Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitos. 

Kulyk, Volodymyr (2016) National Identity in Ukraine: Impact of Euromaidan and the War. Europe-Asia Studies, 68(4), 588–608. 

Yuzych, Yuriy (2018) “Glory to Ukraine!”: Who and when was the slogan created? Istorychna Pravda. 4.10.2018. 

 

Teksti Jenna Nylund

Kirjoittaja pöyristelee hallituksen ylimielistä asennetta ihmisiä kohtaan, joiden arkea hallitusohjelma myllertää.

Valtionvarainministeri Riikka Purran mukaan empatia ei sovi politiikan ohjenuoraksi, mutta entäpä tutkimus?

Suomi on saanut jo vuosia Euroopan neuvostolta noottia liian vähäisestä sosiaaliturvasta. 

Sosiaali- ja terveysalan kattojärjestö Soste on laskenut, että Petteri Orpon hallitus tiputtaa toimillaan 40 000 ihmistä pienituloiseksi. Hallitusohjelman myötä on noussut myös huolia lapsiperheköyhyyden lisääntymisestä. Opiskelijat ympäri Suomen ovat vallanneet oppilaitoksia osoittaakseen tyytymättömyyttään. Poliittisten lakkojen voi odottaa jatkuvan. Hallituksessa lykättiin vammaispalvelulain voimaantuloa. Yhteiskunnan heikoimpia käytetään oman puolueen kilven kiillottamiseen ja keskustelun kääntämiseen, kun keskustellaan rasismista Ylen A-studiossa.

Hallitusohjelman julkaisun jälkeen eri alojen asiantuntijoilta on kuulunut soraääniä, eikä hallituksen jäsenet ulostuloillaan ole onnistunut vakuuttamaan siitä, että suunniteltujen uudistusten pitkäaikaisia vaikutuksia on selvitetty. Samaan aikaan Helsingin Uutiset kertoivat hallituksen lopettavan valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan. 

Helsingin Sanomat uutisoi, että kaikki Suomen tieteen akateemikot ovat huolissaan valtiovarainministeriön vajaasta budjettiehdotuksesta. Uutisessa tuotiin esiin, että hallitusohjelmaan kirjatut varat tulevat kohdistumaan yritysten innovaatiotoimintaan eikä tutkimukseen. Rahoitus kohdistuu lähinnä yrityksille ja tulee heikentämään perustutkimuksen tasoa. Tämä tulee etenkin näkymään nuorten tutkijoiden kohdalla.

Pääministeri ei tiennyt A-studiossa, miten solidaarisuusvero kohdistuu häneen. Hän ei tiennyt, miten hallituksen ohjelma koskee häntä tai vähintään piiloutui hämmentyneen habituksen taakse, nosti kädet ilmaan ja totesi “taikuri on itsekin ihmeissään tempustaan”. Orpon tiedot myös sosiaaliturvan muodostumisesta vaikuttavat puutteellisilta. Kesäkuussa Orpo kertoi kannattavansa A-studiossa toimeentulotuen asumislisään omavastuuosuutta. Häneltä jäi vaan huomiotta, että ihmiset, jotka ovat toimeentulotuen piirissä, eivät saa muita tuloja. Tyhjästä on paha nyhjästä. 

Ehkä Iltalehden haastattelu Noora Fägerstömin kanssa paljastaa, millaisten oletusten perusteella hallituksessa päätöksiä tehdään. Köyhät makaavat kotonaan tukien varassa, kun toimeliaat käärivät hihansa, ja nostavat itse yksinään ilman kenenkään apua yrityksensä huipulle.

Entistä selkeämmäksi piirtyy kuva uusliberalistisesta ihmiskäsityksestä. Näennäinen solidaarisuus hallituksen edustajien puheissa näyttäytyy irvokkaalta, kun samaan aikaan leikataan heikommassa asemassa olevilta, ja hyvätuloisten verotusta kevennetään. 

Vaikuttaa siltä, että hallitusohjelman tarkoituksena on rakentaa luokkayhteiskuntaa, jossa kansalaiset kilpailevat vähäisistä resursseista keskenään. Rikkaat voivat jatkaa kulutusjuhlaa, kun yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat luopuvat peruspalveluista, ja riittävän sosiaaliturvan tuomasta elintasosta. Samaan aikaan hyvesignaloidaan mediassa, miten jokaisesta on pidettävä Suomessa huolta, ja näin turvaamme hyvinvointivaltion. Hallituksen jäsenet useissa puheissaan ovat kertoneet, että näin käännetään Suomen velkalaiva. Väitetään, että olemme samassa veneessä, mutta näin ei ole. Toiset lipuvat auringonlaskuun jahdissa, toiset vuotavassa soutuveneessä, ja jahdissa olevat vievät vielä soutuveneen airot.

Teksti Åsa Niemi
Kuvitus Alexander pentinpuro

 

Lehden talous ja painokulut herättivät keskustelua opiskelijoiden kesken. Keräsimme Jodelista muutaman suosituimman kriittisen viestin, joista korjaamme lehteä koskevia väittämiä.

 

Elokuun 30. päivä Lapin yliopiston ylioppilaskunta piti Jodelissa Ask Me Anything -tapahtuman, jonka aikana ihmiset pääsivät kysymään asioita LYY:n henkilökunnalta anonyymisti. Kysymyksiä kertyi paljon, ja sovelluksessa heräsi laajemminkin keskustelua ylioppilaslehdestä. Keskustelua käytiin lehden puolesta ja sitä vastaan. Keräsimme suosituimpia kriittisiä kommentteja, joissa olevat väärät tiedot haluamme korjata oikeiksi.

Vastaan kommentteihin itse päätoimittajana, ja LYY:n pääsihteeri Miikka Keränen on tarkastanut LYY:tä koskevat tiedot jutusta.

 

 

 

 

 

 

 

VASTAUS:

Lehteen on mennyt tänä vuonna noin 21 000 euroa. Lehden kulut ovat yhteensä noin 31 000 euroa ja se on saanut mainostuloja kolmesta ensimmäisestä lehdestä noin 10 000 euroa. Mainostulot eivät mene suoraan lehdelle, vaan LYY:lle. 

Mistä kulut sitten koostuvat?

Lehden parissa työskentelee kirjoittajia, kuvittajia ja muita lehden tekijöitä sekä LYY:n palkkaamat päätoimittaja, viestintäasiantuntija ja yrityssuhdevastaava. Kaikkien palkat ja palkkiot ovat vuodessa yhteensä noin 25 000 euroa.

Painokulut vaihtelevat lehden sivumäärän ja painomäärän mukaan. Tämän vuoden painokulut ovat yhteensä noin 5000 euroa. Lisäksi lehden julisteisiin menee aina noin 40 euroa per lehti, eli vuodessa yhteensä 160 euroa.

Jaan lehdet itse kouluille ja kaupungille, mutta noin 10 lehteä pitää aina postittaa tekijöille, haastateltaville sekä muille ylioppilaslehdille. Postimerkit ovat kalliita, joten postitukseen menee noin 50 euroa per lehti eli yhteensä 200 euroa vuodessa. Kirjekuorien yksittäistä hintaa on vaikea laskea, mutta se ei ole montaa euroa.

Lehti julkaistaan aina myös digitaalisena. Digilehti julkaistaan Lehtiluukussa, jonka hinta on 100 euroa vuosi.

Lisäksi lehti on Kulttilehtien jäsen, jonka kautta lehti kuuluu Julkisen sanan neuvostoon eli JSN:ään. Sen jäsenyys on todella tärkeä lehden luotettavuuden kannalta. Kulttilehden kautta voimme myös osallistua koulutuksiin ja saamme muun muassa näkyvyyttä sekä edunvalvontaa. Kultin jäsenyys maksaa 110 euroa vuodessa.

Näistä tulee yhteensä noin 25 000 euroa vuodessa.

 

 

 

 

 

 

 

VASTAUS:

Paperia ei tietenkään tule tuhlata ilmastokriisin takia, ja lehteä painetaankin mahdollisimman tarkasti sen verran, kun sitä luetaan. Yleensä lehteä on painettu 700 kappaletta, mutta esimerkiksi vaalipainos oli isompi.

Seuraan lehden lukijamääriä ja fyysisten lehtien vientiä. Kaupungilla olevista jakelupisteistä on yleensä mennyt kaikki lehdet, ja yliopistolta lehtiä tulee takaisin muutamia kymmeniä. Fyysisiä lehtiä siis menee ainakin yli 600 kappaletta ja lisäksi lehteä voi lukea netissä. Lehtiluukku-palvelussa viimeisintä lehteä on luettu noin 300 kertaa, jonka lisäksi ylioppilaslehden omilla nettisivulla voi käydä lukemassa juttuja, mutta niitä tilastoja emme tiedä.

Lehden tarkkaa lukijamäärää on kuitenkin mahdotonta laskea, sillä monet lukevat fyysistä lehteä, mutta eivät ota sitä mukaan kotiin. Olen esimerkiksi kuullut, että Kauppayhtiö-ravintolassa useat eri ihmiset lukevat lehteä päivittäin, mutta harva ottaa sitä kotiin.

Somesisältö olisi hyvin erilaista kuin ylioppilaslehden sisältö, ja sitä varten pitäisi muuttaa lehden sisältöä ja tekemistä huomattavasti. Esimerkiksi tamperelainen RARE Media julkaisee journalismia vain somessa ja verkkosivuilla. Heillä on kuitenkin hyvät verkkosivut, joilla jutut voidaan julkaista. Lisäksi sellaisen sisällön tuottamiseen tarvitaan välineitä, kuten kameroita, videokameroita ja äänityslaitteita, joita meillä ei ole.

Lehden painoon menee vuosittain noin 5000 euroa, emmekä me saa todellakaan sillä rahalla tehtyä kunnollisia verkkosivuja tai ostettua kunnollisia audiovisuaalisen sisällön tekemiseen tarvittavia välineitä. Meidän olisi kuitenkin todella tärkeää panostaa digitaalisuuteen, sillä journalismi ja media yleensäkin menevät siihen suuntaan.

 

 

 

 

 

 

 

VASTAUS:

Edustajisto päättää talousarviossa, mihin rahat käytetään. Jos lehti lopetettaisiin, niin luultavasti lehteen menevää summaa ei yhtäkkiä lisättäisi johonkin toiseen asiaan, kuten tapahtumiin. Säästöllä vähennettäisiin esimerkiksi alijäämää. Edustajistolla on valta ja vastuu ohjata LYYn taloutta myös strategisesti. Uusi edustajisto valitaan 

marraskuun alussa, ja he pääsevät tekemään sitten vuoden 2025 ja 2026 talousarvioita. Edustajistovaaleissa voi äänestää 2.11.–8.11.

On tietenkin mielipidekysymys, että onko lehti turha vai ei. Niin kuin aiemmassa vastauksessa kerroin, lehteä luetaan. Se on tärkeä monille opiskelijoille ja paikallisille. Lehti palvelee myös kaikkia opiskelijoita olemalla kriittinen ja kuvaamalla opiskelijoiden elämää Lapissa ja Rovaniemellä. Parhaimmillaan lehti rakentaa myös yhteisöllisyyttä. LYY ja Lapin yliopistokin toki seuraavat meidän opiskelijoiden tilannetta, mutta toisin kuin niillä, lehdellä on mahdollisuus olla kriittinen opiskelijayhteisöä, ylioppilaskuntaa ja yliopistoa kohtaan. Muita medioita ei kiinnosta samalla tavalla Lapin yliopiston opiskelijoiden tilanne, kuin meidän omaa ylioppilaslehteämme.

Ylioppilaslehti on arvokas myös alueellisesti, sillä Lappi tarvitsee kriittistä mediaa. Lapissa ei ole vastaavaa julkaisua, joka päästäisi opiskelijat ääneen. Valtakunnallisestikin sellaisia julkaisuja on vähän. 

Kaksi viimeisintä edustajistoa ovat aloittaneet kautensa selvittämällä Lapin ylioppilaslehden tarvetta ja budjettia. Kumpikin edustajisto on aikanaan päätynyt tulokseen, että lehti tulee säilyttää.

Lisäksi lehti on sen tekijöille arvokas, sillä koulumme opiskelija voi tähdätä journalistiseen uraan, ja ainakin omakohtaisen kokemukseni mukaan opiskelijalehdessä toimiminen avaa hyvin ovia kesätyöpaikkoihin ja journalismin pariin.

 

 

 

 

 

 

 

VASTAUS:

Edustajisto voisi päättää lahjoituksista tai muista hyväntekeväisyyksistä nykyistä avokätisemmin, mutta se ei ole kovin todennäköistä. Rahoja käytetään LYY:n oman talouden korjaamiseen ja Lapin yliopiston opiskelijoihin.

 

Juttua on muokattu lokakuussa. Jutussa ei ollut huomioitu työnantajakuluja, jotka olivat noin kuusi tuhatta euroa.

Teksti Åsa Niemi

Kuvitus Sari Koukku

 

Demokratia on vaarassa Euroopassa, sillä populistiset puolueet muuttavat demokratian pelisääntöjä. Suomessa tilanne on edelleen hyvä. Meidän pitää kuitenkin tutkijoina, journalisteina ja kansalaisina olla aktiivisia, jotta demokratiamme pysyy vahvana.

“Suomessa pitää kiinnittää huomiota politiikkaan, ettemme valu Unkarin tielle”, sanoo Lapin yliopiston lehtori Mika Luoma-aho.

Kerroimme jutun ensimmäisessä osassa siitä, miten populistinen Fidesz-puolue ja pääministeri Viktor Orbán hiljalleen myrkyttävät Unkarin demokratiaa. EU:n mukaan Unkari ei ole enää edes demokratia. Populismi muuttaa ympäri Eurooppaa demokratian pelisääntöjä, eikä totuudella ole enää kuin välinearvo. Suomen viimeisimmät poliittiset käänteet huolestuttavat niin Luoma-ahoa, kuin Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden emeritusprofessori Jukka Kekkosta.

Kekkonen muistutti jutun ensimmäisessä osassa, että kaikki arvot eivät ole yhtä arvokkaita, sillä me olemme sitoutuneet yhdenvertaisuuteen EU:n, YK:n ja Suomen perustuslaissa. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat perusarvojamme, eikä niitä tule kyseenalaistaa.

Luoma-aho näkee tämänhetkisten poliittisten valintojen vaikuttavan vielä kauas tulevaisuuteen.

“Suomen nykyinen hallitus on vaarallinen, sillä mikäli hallitus vielä jatkaa olemassaoloaan, niin äärioikeistoa aletaan pitämään hallituskelpoisena puolueena”

Mutta miten populismi on saanut jalkansa oven väliin, ja oikeastaan vaihtanut jo koko oven omaansa? Miksi totuudella ei ole enää väliä?

 

Kohti luokkayhteiskuntaa

Kekkosen mukaan populismin taustalla on suurempi yhteiskunnallinen muutos. Uudet suunnat eivät synny tyhjästä.

“Parhaat ja vahvimmat läntiset demokratiat ovat syntyneet niin, että sosiaalista kiertoa on ollut vahvasti ylöspäin. Sosiaaliset erot ovat tasoittuneet, keskiluokka on vahvistunut ja lapset ovat päässeet vanhempiaan parempiin asemiin”, Kekkonen toteaa.

Sosiaalisella kierrolla tarkoitetaan tilannetta, jossa lapset voivat nousta ja myös usein käytännössä nousevat parempaan sosioekonomiseen asemaan kuin vanhempansa. Esimerkiksi köyhän yksinhuoltajan lapsista voi tulla hyväpalkkaisia lääkäreitä. Nyt tilanne on päinvastainen ja kierre suuntautuu alaspäin.

Suomessa varallisuuserot ovat alkaneet kasvaa jo 90-luvun puolivälin jälkeen. Monien tutkijoiden mielestä tuoreen hallituksen uusi hallitusohjelma vain lisää eriarvoisuutta.

“Eriarvoisuus synnyttää osattomuutta ja syrjäytymistä, jolloin tuntuu, että mitään keinoa tilanteen parantamiseksi ei ole”, Kekkonen kuvailee ihmisten tuntemuksia.

Kansalaisten syrjäytymisen ja osattomuuden tunteet nostavat populistisia puolueita valtaan.

“Perussuomalaiset ovat nousseet Suomessa, sillä syrjäseuduilla ja maalla on väestöä, jolla ei ole nousun mahdollisuutta eikä oikein turvallisuuden tunnetta. Veikko Vennamo, Suomen maaseudun puolueen perustaja ja Timo Soinin esikuva, puhui aikanaan unohdetusta kansasta. Kansalaiset maaseuduilla ja kaupungeissa katsovat, että hallitusohjelmat käsittelevät vain abstrakteja globaaleja asioita, kuten esimerkiksi ilmastonmuutosta. Näiden kansalaisten pitää kuitenkin pärjätä arjessa päivästä toiseen ja rakentaa elämänsä jollain tavalla. Viimeisiä pisaroita heille voi olla se, että bensan hinta on korkea ja, että “eliitti” syytää resursseja sähköautoihin, vaikka maaseudulla tarvitaan vanhaakin ajoneuvokantaa. He kokevat tässä tilanteessa voimakasta toivottomuutta”, Kekkonen sanoo.

 

“Politiikka yleensä näyttää olevan sellaisen jokapäiväisen pintakuohun leimaavaa toimintaa, jossa haetaan nopeita ratkaisuja.”

-Jukka Kekkonen

 

Politiikan pitäisi ottaa huomioon asioita pidemmällä aikavälillä, jotta varallisuuseroja voitaisiin tasoittaa.

“Jos jossain on menty pieleen, niin pitää katsoa mistä se on johtunut ja pohtia asiaa syiden kautta. Mutta politiikka yleensä näyttää olevan sellaisen jokapäiväisen pintakuohun leimaavaa toimintaa, jossa haetaan nopeita ratkaisuja. Tällainen lyhyen tähtäimen perspektiivi on liian kapea. Pitkän aikavälin muutos on johtanut luokkasuhteiden vahvistumiseen. Vauraimmat väestöryhmät ovat rikastuneet ja köyhät ovat köyhtyneet”, Kekkonen kertoo.

Kekkonen on huomannut muutenkin politiikan keskittyvän pinnallisesti ongelmien ratkaisemiseen eikä oikeiden syiden poistamiseen.

“Yhden esimerkin tästä tarjoavat koulusurmat 2000-luvun alkupuolella. Silloin olisi pitänyt pohtia syvällisesti, että mistä tämä johtui ja mistä on kysymys, sekä lukea kansainvälistä tutkimustietoa. Ei tehty kuitenkaan niin, vaan perustettiin nopeasti virkamiestyöryhmä, joka pohti esimerkiksi aselakien kiristämistä ja koulujen kurinpitoa, kun sen sijaan syiden selvittäminen jätettiin kokonaan syrjään”, Kekkonen pohtii.

”Tällainen pinnallisuus on kyllä tyypillistä politiikalle niin Suomessa kuin muuallakin”.

Demokratian heikkoudet

Orbán on heikentänyt Unkarin demokratiaa hiljalleen ja ensimmäisessä osassa kerrottiin poliittisesta pelistä, minkä vuoksi muutoksia on ollut vaikea havaita ajoissa.

“Se ei muistuta perinteistä vallankumousta, mikä tekee siitä erityisen vaarallisen ja kavalan vihollisen. Orbán on pystynyt tekemään näennäisesti laillisen ja demokraattisen vallankumouksen manipuloimalla järjestelmää ja demokraattista peliä pienin askelin. Voitaisiin puhua demokraattisesta vallankumouksesta, kun se on tehty niiden sääntöjen mukaan, jotka Unkarissa on demokratiasta säädetty”, Mika Luoma-aho pohtii.

Suomessa tilanne on tällä hetkellä melko hyvä, eikä meidän tarvitse pelätä demokraattista vallankumousta. Samanlaisia populistisia piirteitä kuitenkin meidänkin politiikassamme on. Kekkosen kuvailemat demokratian perusarvot eivät enää määritä politiikkaa samalla tavalla kuin aiemmin. Luoma-aho huomauttaa, ettei holokaustiakaan kunnioiteta enää samalla tavalla.

Kesällä 2023 hallituksen kolme perussuomalaista ministeriä päätyivät lehtien etusivuille heidän vanhojen rasististen kirjoitustensa takia. Oppositio vaati eduskuntaa kutsuttavaksi koolle, mutta eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho kieltäytyi vedoten historiaan.

“Sääntöjen luova tulkinta, jossa edunsaajasta ei jää epäselvyyttä, on leimannut Orbánin hallintoa. Pitää olla varovainen siinä, etteivät perussuomalaiset tai kukaan muukaan pääse tulkitsemaan sääntöjä samalla tavalla”, Luoma-aho toteaa.

Suomessa ja Unkarissa on yhtäläisyyksiä myös siinä, miten demokraattisista säännöistä puhutaan.

“Demokratiasta ei voi puhua vain sääntöjen näkökulmasta. Suomessa ministereitä on kutsuttu rasisteiksi ja natseiksi, ja niitä kohuja on käsitelty kirjesalaisuuden rikkomisina. Niistä pitäisi pystyä puhumaan avoimesti. Ei ole hyvää kehitystä, jos annamme sellaisille voimille, ihmisille ja puolueille statuksen, jotka sallivat tällaisen toiminnan.”

Luoma-ahon mukaan vastustaminen on silloin paikallaan.

“On vanha viisaus, ettei demokratiaan saa päästää voimia, jotka haluavat sen lakkauttaa. Muuten demokratia häviää aina. Tähän uskon itsekin”, Luoma-aho pohtii.

 

“Erityisesti perussuomalaisten suusta on nyt tullut, että demokratia toimii näin: meillä oli vaalit ja nyt pitää olla hiljaa.”

-Mika Luoma-aho

 

Demokratiaa on muuallakin kuin Arkadianmäellä

Jukka Kekkonen huomauttaa, että demokratia on nyt ymmärretty väärin Suomessa. Vaalien voittajapuolueiden ei tarvitse aina perustaa hallitusta.

“Demokratia tarkoittaa sitä, että ne puolueet, jotka pystyvät muodostamaan parlamentaarisen enemmistön, muodostavat hallituksen. Vaikka perussuomalaisilla olisi 98 edustajaa ja muilla 102, niin perussuomalaiset voisivat jäädä oppositioon. Vaalien voittajien ei pidä aina olla hallituksessa”, Kekkonen toteaa.

Luoma-aho pohtii myös, että vaalitulokselle annetaan liikaa painoarvoa.

“Erityisesti perussuomalaisten suusta on nyt tullut, että demokratia toimii näin: meillä oli vaalit ja nyt pitää olla hiljaa. Tätä vastaan pitää puhua ulkoparlamentaarisesta demokraattisesta toiminnasta. Demokratia on tietenkin vaaleja, mutta se on muutakin. Tällaisina aikoina ulkoparlamentaarisen puolen merkitys korostuu.”

Luoma-aho on ollut mukana kirjoittamassa kirjaa Tottelematon kansa. Siinä kerrotaan juuri ulkoparlamentaarisesta demokratiasta, eli poliittisesta vastarinnasta. Ulkoparlamentaarisella demokratialla tarkoitetaan sitä toimintaa, kun ihmiset yrittävät vaikuttaa politiikkaan suoraan, eivätkä enää vain äänestämisellä.

“Tavallisen kadunmiehen on hyvin helppoa ajatella, että demokratia on siellä eduskunnassa, Arkadianmäellä ja valtioneuvoston kansliassa. Jos siellä olisikin vain esimerkiksi Orbán sekä yhden ihmisen tahto ja määräykset, niin sekään ei tarkoittaisi, että demokratia katoaisi. Se vain menisi muualle ja toimisi jollain muulla tavalla.”

Luoma-ahon mukaan demokratia on moninainen asia, ja ihmiset tarvitsevat sitä eri tavoin. Jos ihmiset eivät koe elävänsä demokratiassa, he alkavat käydä levottomiksi. Jos he kokevat, ettei äänestämisellä ole merkitystä, demokratia alkaa kadota instituutioista, joissa sitä perinteisesti ylläpidetään. Unkarissa Orbán on päässyt valtaan ja tehnyt asemansa vaikeasti kaadettavaksi.

“Kun taistelu diktatuuria vastaan demokratian ja parlamentarismin puitteissa on vaikeaa tai jopa mahdotonta, se korostaa ulkoparlamentaarisen demokraattisen vaikutuksen merkitystä.”

 

“Pitäisi kunnioittaa näitä olemassa olevia instituutioita, sillä ne toimivat pääsääntöisesti hyvin, ja ne ovat maailman parhaiden joukossa.”

-Jukka Kekkonen

Tiede ja poliittiset instituutiot

Suomessa myös tieteen asema on tällä hetkellä hyvä, mutta tieteentekijöitä ei käytetä enää samalla tavalla kuin aiemmin.

“Tieteilijä voi antaa epävarmuutta tai monia vaihtoehtoja. Ihmiset hakevat turvallisuutta; he haluavat tietää etukäteen, mitä saavat vastaukseksi”, Kekkonen pohtii.

Kekkonen on huomannut, että media haastattelee yliopiston henkilökuntaa välillä yksipuolisesti. Suomesta löytyy paljon tieteentekijöitä, joilla on sanottavaa.

“Meillä on paljon käyttämätöntä potentiaalia yliopistomaailmassa ja median maailmassa. Meillä on ihmisiä, jotka pystyisivät osallistuman keskusteluun ja jakamaan asiantuntemustaan.”

Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden emeritusprofessorina Kekkonen on kiinnittänyt myös huomiota oikeusjärjestelmään ja sen kunnioittamiseen.

“Oikeusvaltiossa on myös ylimmät lainvalvojat, kuten oikeuskansleri, joIlta tulee arvovaltaisia kannanottoja. Niitä pitäisi kuunnella tarkemmin. Olen itse joutunut seuraamaan yliopistolla näitä asioita. Täällä esimerkiksi eräs kollegion professorijäsen sanoi, että jos oikeuskansleri sanoo jotain, niin se on vain yhden juristin mielipide. Tämmöisestä pitäisi päästä eroon valtakunnan politiikassa. Instituutioita pitäisi kunnioittaa. Juristina olen ollut monesti raivoissani siitä, mitä korkein oikeus päättää, mutta en alkaisi halveksia ratkaisuja siten kuin monet populistit ovat tehneet.”

Demokraattisen oikeusvaltiomme säilymiselle on elintärkeää, että ihmiset luottavat yhteiskunnallisiin instituutioihin.

”Pitäisi kunnioittaa näitä olemassa olevia instituutioita, sillä ne toimivat pääsääntöisesti hyvin, ja ovat maailman parhaiden joukossa”, Kekkonen toteaa.

 

“Jos valtaa pitävät eivät toimi demokraattisesti, niin kansalla ei ole muita mahdollisuuksia kuin vallankumous.”

-Jukka Kekkonen

Journalistit demokratian äänenä

“Suomessa media toimii hyvin. Tämän suojeleminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeää. On huomattava, että nyt olemme nauttineet vapaasta tiedonvälityksestä ja asiantuntijoiden äänestä, mutta joskus saattaa vaikuttaa siltä, että vallanpitäjät eivät aina halua meitä puhumaan ajankohtaisista asioista. Poliitikot saattavat pitää siitä, että tietyistä asioista ei puhuta lainkaan, mutta on hurjan tärkeää puhua niistä. Jos valtaa pitävät eivät toimi demokraattisesti, niin kansalla ei ole muita mahdollisuuksia kuin vallankumous”, Mika Luoma-aho pohtii.

Mediaa kuvataan usein vallan vahtikoiraksi tai neljänneksi valtiomahdiksi. Medialla on tieteen kanssa tärkeä rooli demokratiassa.

“Journalisteilla ja tutkijoilla on parhaimmillaan vallankumouksellinen asema. Toimittajien ja tutkijoiden yhteispeli on välttämätöntä, jos on kriisi ja siitä halutaan selviytyä. Poliitikkojen toimia pitää valvoa”, Luoma-aho kertoo.

Luoma-ahon mukaan Suomessa poliitikot eivät puhu enää niin mielellään kansalle. Silloin toimittajat pystyvät edustamaan demokratian ääntä.

“Tutkijat ja journalistit kärttävät puheenvuoroja, ottavat kantaa ja toimivat poliittisesti. He haastavat poliitikkoja, kuten esimerkiksi Wille Rydmania puhumaan viesteistään. Jos poliitikkoja ei painostettaisi puhumaan, niin mitä meillä olisi demokratiasta jäljellä.”

Kekkonen kritisoi mediaa, mutta on tyytyväinen sen viimeisimpiin toimiin.

”Sanna Marinin kohut olivat aika lillukanvarsista, mutta nyt on keskitytty isompiin asioihin. Mediat, kuten Iltasanomat ja Iltalehti, olivat aika vahvasti Marinin hallituksen vastaisia, mutta nyt ne ovat kääntäneet kelkkansa tavalla, joka lisää niiden uskottavuutta. Nyt pengotaan aiheellisesti näitä vanhojakin lausumia. Kysymykseksi jää, miksei aiemmin ole pengottu.”

Kekkosen mielestä populisteja ei kuitenkaan pitäisi päästää niin helpolla mediassa, kun nyt on päästetty.

“He esittävät puolitotuuden tai valheen, ja sen annetaan vain olla. Tutkijat ja journalistit voivat pelätä Halla-ahoa ja näitä teräväkynäisimpiä populisteja, kun sieltä tulee maalittamista ja muuta ikävää. He eivät halua kommentoida populisteja, mutta se retoriikka pitäisi silti repiä auki. Meillä on kuitenkin Suomessa journalisteissa ja tieteentekijöissä väkeä, jotka siihen pystyvät. Se pitäisi tehdä”, Kekkonen sanoo.

Suomen demokraattisen oikeusvaltion ja perustuslaillisten arvojen turvaamiseksi on siis tärkeää olla kriittinen ja toimia aktiivisesti niin tieteentekijänä, journalistina ja kansalaisenakin.

”Oikeusvaltiota voi puolustaa vain sellaisilla keinoilla, jotka ovat hyväksyttäviä sen arvopohjan perusteella. Vaikka vastaan tulisi mitä, niin pitää käyttäytyä kohteliaasti ja luottaa sanan voimaan sekä rationaaliseen argumentaatioon”, Kekkonen toteaa.

Teksti Miro Sarola

Kuvat Miro Sarola ja Jussi Palojärvi

Ylioppilaslehti haastatteli pelaamista harrastavia opiskelijoita. Pelikulttuuriin kohdistuu edelleen nykypäivänäkin ennakkoluuloja, vaikka se on hyödyllinen harrastus.

Videopelien historia ulottuu kauas 1940-luvulle, jolloin tietokoneet olivat vasta alkutekijöissään. Jo silloin otettiin ensimmäisiä askeleita kohti pelaamista, kun kehitettiin ohjelmointikieltä shakin pelaamiseen. 1950-luvulla julkaistiin ristinollan ja shakin kaltaisia videopelejä, mutta vuonna 1971 ilmestynyttä Computer Space -kolikkopeliä pidetään ensimmäisenä kaupallisena ja sarjatuotettuna videopelinä. 1980-luvun alussa alkeelliset kotitietokoneet ja niiden mukana videopelit tulivat yleisille markkinoille, ja siitä alkoi videopelien maailmanvalloitus.

Videopelit ovat vuosien varrella kehittyneet huimasti, ja myös yleinen asenne pelaamista kohtaan on muuttunut ajan myötä. Tiettyjä ennakkoluuloja on kuitenkin edelleen; pelaajat ovat yksinäisiä miehiä ja pelaaminen on ajan tuhlausta.

Ylioppilaslehti haastatteli pelikasvatuksen parissa työskentelevää asiantuntijaa ja kahta pelaamista harrastavaa opiskelijaa. Tarkoituksena oli selvittää, miten videopelejä pelaavat aikuisopiskelijat suhtautuvat omaan pelaamiseensa. Toimitus kysyi muun muassa pelaamisen sosiaalisuudesta ja siitä, miten pelaaminen vaikuttaa muuhun elämään.

Sosiologiaa ja politiikkatieteitä opiskeleva 28-vuotias Jenna Nylund sai ensikosketuksen peleihin lapsena pelatessaan veljiensä kanssa.

”Varsinaisesti aloin pelata noin kymmenen vuotta sitten kumppanini kanssa.”

Nylund kertoo pelaavansa konsolilla, jonka hän hankki koronapandemian aikana.

”Call of Duty eli COD on suosikkeja, ja aion hankkia myös sarjan tulevan pelin. Kesällä tuli pelattua myös Diablo 4:sta. Pelaaminen on melko kausiluontoista, mutta parin viime vuoden aikana olen pelannut melko paljon nimenomaan COD:ia. Pelaan enemmän moninpelejä kuin yksin. Pelikaverini ovat enemmän miehiä, mutta pelaan myös muutaman naisen kanssa. Erään kaverini kanssa saatamme puhua videopuhelua pelatessamme. Joskus olemme yhteydessä Twitchin kautta.”

Pandemian aikana pelaaminen oli Nylundille yksi tapa ylläpitää sosiaalisia suhteita. Hän on muuttanut opiskelemaan Rovaniemelle Vantaalta, ja hän on pitänyt yhteyttä etelässä asuviin kavereihin pelien välityksellä.

Miika Puljujärvi

Miika Puljujärvi, 35, ohjelmoi työkseen pelejä Lapin AMK:lla, mutta suorittaa myös rakennus- ja yhdyskuntatekniikan insinööriopintoja. Puljujärvi on pelannut lapsesta lähtien.

”Nykyisin pelaan sen mukaan, miten on aikaa. Esimerkiksi menneen viikon aikana olen pelannut kaksi kertaa myöhään illalla.”

Puljujärven mukaan pelaaminen on muuttanut muotoaan vuosien varrella.

“Pelasin aiemmin kilpailuissa ja niin sanottua ladderia, jossa tarkoitus on jatkuva sijoituksen parantaminen. Kilpaileminen on usein hyvin intensiivistä ja vuorovaikutus voi olla aika rajua. Minua ei kiinnosta kilpailullinen pelaaminen enää nykyisin.”

Pelaamisen käytetty aika ei ole tuottanut Puljujärvelle ongelmia.

“World of Warcraftia tuli aiemmin pelattua varsin paljon, ja toisinaan siihen meinasi mennä liikaa aikaa perheen kanssa vietetyltä ajalta. Perheessämme on kaksi poikaa, joista vanhempi 7-vuotias pelaa jonkin verran konsolilla, ja nuorempi 3-vuotias seuraa joskus vieressä.”

 

“Pelaamisen lähestyminen hyötyjen ja haittojen näkökulmasta on hieman erikoista, sillä vastaavaa keskustelua ei näe muusta viihteestä puhuttaessa.”

-Pasi Tuominen

Pasi Tuominen työskentelee pelikasvatuksen asiantuntijatehtävissä Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Hänellä on nuorisotyöstä yli 20 vuotta kokemusta. Tuominen pelaa myös itse aikataulun niin salliessa.

“Pelaamisen lähestyminen hyötyjen ja haittojen näkökulmasta on hieman erikoista, sillä vastaavaa keskustelua ei näe muusta viihteestä puhuttaessa. Elokuvia tai tv-sarjojakin voi kuluttaa liiallisesti, mutta samanlaista keskustelua ei ole. Harva pelaaja ajattelee omaa harrastustaan tästä näkökulmasta. Ehkä tästä ajattelusta voitaisiin päästä jo yli.”

Tuominen on suunnilleen samaa ikäluokkaa tämän jutun kirjoittajan kanssa, ja keskustelimme pelaamiseen ja pelaajiin liittyvistä ennakkoluuloista, ja niiden muuttumisesta vuosien varrella.

”Ennakkoluulot ovat toisaalta muuttaneet muotoaan vuosien varrella eivätkä ne kaikki ole enää negatiivisia. Pelaajien saatetaan esimerkiksi ajatella olevan teknisesti ja digitaalisesti erityisen taitavia. Ruutuajasta keskustellaan edelleen paljon. Tämäkin on toki melko suhteellinen käsite, sillä nykypäivänä iso osa ihmisistä tekee työnsä näyttöpäätteen kautta, joten hyödyn ja huvin rajapinnan seuraaminen on vaikeaa.”

Pelaamisesta on tutkimusten mukaan myös hyötyä.

 ”Konkreettisista hyödyistä voidaan mainita motoristen kykyjen ja loogisen käsityskyvyn kehittyminen. Erilaisissa virtuaalisissa peliyhteisöissä on kiltoja. Killan johtaja saattaa huolehtia jopa sadan henkilön pelaamisen organisoinnista. Vaatii johtamis- ja organisointikykyä pitää huolta, että näin monella henkilöllä on mielekästä tekemistä ja kaikilla on kivaa. Pelit kehittävät luovuutta ja voivat antaa merkityksellisyyden tunnetta. Mainitaan tässä yhteydessä hauska trivia: tiedän ainakin yhden avioparin, jotka tutustuivat WOW -pelin parissa ja halusivat toteuttaa häänsä pelin maailmassa.”

Pelit ovat interaktiivisia. Elokuva tai kirja on samanlainen jokaisella kerralla, mutta peleissä voit vaikuttaa tarinan kehityskulkuun, ja jokainen pelikerta on siten erilainen.

“Kielitaito kehittyy tietysti pelien välityksellä. On myös tutkittu, että vanhusten muistisairauksia voidaan myös estää pelaamisen avulla.”

Pelaamisella on siis paljon hyviä vaikutuksia. Mutta entä, jos siihen sitten kaikesta huolimatta kuluu liikaa aikaa?

“Pelipäiväkirjasta voi olla apua, jos pelaamiseen menee liikaa aikaa. Sen pitäminen saattaa olla hyödyllistä, vaikkei ajankäytöllisiä tai muita ongelmia olisikaan. Vaikka pelimaailma ottaa usein taiteilijanvapauksia esimerkiksi historian esittämisessä, nykypäivän pelit sisältävät monesti hyvin paljon tietoa. Jos joku haluaa hyödyntää pelaamista historian, uskontojen, ideologioiden tai minkä tahansa muun tiedon hankkimiseen, voi esimerkiksi kartoittaa etukäteen, mitkä pelit olisivat parhaita tähän tarkoitukseen”, Tuominen kuvailee.

“Vaikka pelit olisivat sekoitus faktaa ja fiktiota, pelaaminen herättää usein kiinnostusta etsiä lisää tietoa.“